Päivitetty 12.12.2024
amiraali@kaleviojanen.fi
Kalevi Ojanenkalevi.ojanen@hotmail.fi
Kalevi Ojanen
http://www.kaleviojanen.fi http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII Tienarin vanhan talon purku, Tienarin historiaa, urheilukilpailuja, Parkkuun seuratalon vihkiäiset, Kuru-laivan onnettomuus 1929. Kurun Keihäslahden virkatalon, myöhemmin puustellin - KURU ja KURUII - jälkipolvet. 12.12.2024 Tienari-Ojanen sukukirja Tienari-Ojanen sukukirja ilman valokuvia-laajempi julkaisu
-korjauspäivitys Päivitetty 02.05.2024 Tienari-jälkipolvet 12.12.2024 Ylöjärven Kyrönlahden Parmaniemen jälkipolvet. 02.05.2024 Pirkkalan nimismiehen Erik Vainisen jälkipolvet, Polviander ja Antti Toikkonen. 12.12.2024 Sursill-jälkipolvia 12.12.2024 Segebaden-jälkipolvet. 12.12.2024 Sanden-Schultz-Ojanen 12.12.2024 Kurun Vaakaniemen Lahdenpohjan sukukirja, osa a. Kurun Olkitaipaleen Taipaleen ja Vaakaniemen Lahdenpohjan sukukirja, osa b. Kurun Lahdenpohjan sukukirja, osa b ilman valokuvia-laajempi julkaisu
- korjauspäivitys. Päivitetty 03.05.2024 https://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku https://www.kaleviojanen.fi/kurunojasia
Paina tästä Oikealla Tienarin kantatalo, rakennettu vuonna 1929, siinä asui Tienarin mummu ja vaari loppuelämänsä Pentti Tienarin perheen kanssa. Kuvan on ottanut vuoden 1930 tienoilla Jalmari Mantere ja kuvan omistaa Matti Tienari. Kuvat on otettu 1990-luvun puolivälissä ja puustoa on tullut paljon verrattuna 1930-luvun kuvaan, missä ei näkynyt yhtään pihapuuta.
Kalevi on ottanut kuvat navetan katolta. Talli -ja puuceerakennus ovat saaneet myös peltikatteen. Tauno Ojanen karjopihan pihanpuoleisen portin tienoilla.
OO, Marjamäen Arvo, ST ja Lahdenpohjan Heimo Popedan edessä. Rekisterinumero oli HS-826. Arvo eli Bänkström ei koskaan tullut kylään ilman kravattia. Takana näkyvissä kaksi vanhiskan kolmesta kellarista. Maitohuone taustalla, minkä yhteydessä oli kaivo.
Juho ja Sanni Tienarin 10- lapsisen perheen toiseksi nuorimman Hannan ja Unto Lahti- Nuuttilan häät Tienarilla 18.6.1938. Hääväkeä Tienarin talon edessä. Vanhiska vasemmalla.
Tienarinmäen miehenalut ja saksalaisnaiset seurustelevat vanhiskassa 1970-luvun vaihteessa.
Rockin vuosikymmen 1970-luvun taitteessa näkyy myös vanhiskan seinillä. Pirtti on ollut renkien ja piikojen asuinpaikkana 1800-1900 lukujen vaihteessa, joten parisuhteita syntyi usein luonnollisista syistä. Pirttiä kiersi koko seinän pituiset penkkirivit. Neljä isoa ikkunaa, iso leivinuuni, yksi 1,5 metriä leveä ovi sekä uuninpanko , missä kuivateltiin vaatteita ja jalkineita sekä ruisleipävartaita noin 10 kpl.
Pirtti, jonka kalusteisiin kuului mm. kaksi rengin- tai piiansänkyä, vuonna 1817 tehty iso kaappi, n. 4 metriä pitkä pöytä ja penkki.
Taloa alettu rakentamaan vuonna 1861, koivu on kasvanut kellarin seinästä ja juuret ovat
kellarissa, joten se on kasvanut nopeasti pitkäksi.
Seija vetää Minnaa pulkassa vuonna 1975. Ruoveden Ylä- Korpulan talon pohjapiirustus on melkein sama kuin vanhiskan. Kalevi laiskana vanhiskan rappusilla. Sahtijuhlat pirtissä, olisiko Kalevin ja Seijan häiden rääppiäiset vuonna 1973,
koivunoksat seinillä ja Hamsteri, Susi Salmi, Matti ja PT nurkassa istumassa. Sahtiastia pingispöydällä. Sama porukka vanhiskan pihassa,vain OO lisänä hakemassa lisää sahtia, vai? Tienarin vanhan talon pihaan on kurvannut mopollaan Ronimuksen Pekka, maistuisikohan sahti?
Uuni noin 10-15m2 ja 4m pitkä pirtin pöytä.
Uusi Suometar hirren ja tapetin välissä keskihuoneessa (keittiön ja peräkamarin välissä). Ilmestymispäivä perjantai 13.04.1877. Painettu Helsingissä. Vanhojen talojen pihapiiriä. Pirtin pääty. Sisarusparvi ja äiti 1956, vanhiskan salin akkuna auki. Vanhat tiinut, pesusoikot, kiulu ja viljan loukuttimet. Saksan Clementsenien pariskunta vieraanamme, kuvassa Aarne, Pölykapseli, Kalevi ja Kauko. Ollaan vanhantalon keskihuoneessa, luultavasti Matti on kuvan ottaja. Purkutyömaa edessä, sahti maistui välillä, se oli kylmässä Matin kellarissa, mihin suunnattiin joskus peräkkäin kuin sorsapoikue. Vexin kipsi kului purkamisen tahdissa.
Kalevi astui saman jalkansa kaksi kertaa naulaan, oli seuraavana aamuna vähän arka ja sänky peluja täynnä. Kellarikoivu vielä tukevasti pystyssä ja miehet. Iso koivu kaadettu seinästä, mutta uutta pukkaa jo. Koko pirtistäkään ei näy enää kuin katto. Pirtin eteisen puoleisessa päässä hirressä vuosiluku 1887, onkohan pirtin seinää korjattu silloin, kun pirtin ja salin väliin rakennettiin sisäeteinen ja keittiö. Koko talon rakentamiseen meni varmaan vuosia. Keskikamarin tapetin
ja hirren välissä käytettiin lehtiä, joiden vuosiluku on 1877. Jykevät hirret pitävät vielä laipiota paikallaan, vaikka siellä on eristeenä paksulti hiehoa hiekkaa. Ikkuna kehyksineen
ei ole mitään tusinatavaraa. Alareunassa pala penkkiä, joka kiersi koko pirtin seinän. Vanha levitettävä piikojen tai renkien sänky, välillä molempien yhdessä ;) Muuri on murtunut, mutta hirsi pysyy. Vilkaisu vintille, mitä lapsena aina pelättiin. Keskimmäinen kellari on kestänyt n.150 vuotta ajan hammasta. Mihin ne miehet katosivat, no tietysti sahd...eikun kahville. Luhtiaitta puolin ja Tienarin talon välissä. Alakerrassa oli Tienarin varasto ja tikapuita ylös Ojasten varastoon. Kalevi taituroi, korostan selvin päin, salin päädyssä pudotellen hirsiä. Kurkihirsi on jo alhaalla. Se katkaistiin eteisen päästä , kun se putosi piippukin kaatui ja näkyvyys oli hetken nolla. Katseet hakivat toisiaan peläten jonkun loukkaantuneen rytinässä.
Mutta mehän ollaan purkamisen ammattilaisia, että meille ei käy kuinkaan vai oliko se juopon tuuria. Kysyn vaan? Työpaikkavoimistelu on aina paikallaan, kuten vielä piippukin. Hamsteri poseeraa peräkamarin akkunasta, kun Kalevi touhuaa katolla rautakangen kanssa. Ulkokuisti purettu ja eteenpäin koneen voimalla sano. Veikon kipsi kului kulumistaan ja lääkäri ihmetteli miten se on noin kulunut. Veikko ihmetteli samaa.
Taustalla näkyy keittiön akkuna, mihin mentiin sisäeteisen kautta. Mukavuuksiakin tässä talossa oli "sisävessan" lisäksi keittiöön tuleva vesijohto, joka oli kiinnitetty käsin pumpattavaan pumppuun.
Vesi tuli luultavasti maitohuoneen kaivosta. Tienarin lähistöllä oli 5 kaivoa. Kalevi peräkamarin päällä suunnittelee seuraavaa siirtoa kuin shakkipelaaja. Vanhiskan hirsiä Tienarin kantatalon edessä, pisimmät olivat 12-13 metriä pitkiä. Pentti Tienarin perhe asui siinä, kunnes rakensivat 1970- luvun tienoilla uuden talon.
Pentin vanhemmat asuivat oikealla olevassa kulmahuoneessa loppuikänsä 1950- luvun alkupuolelle asti. Juho Tienari eli Kauppilan Jussi ajoi vanhiskan hirret ensin Katve- mökille ja sieltä Ojasen Veikon Veikkolaan. Ammattimies asettelee hirret saksalaisella tarkkuudella taapeliin.
Pakkasen purevuustaulukko - laskenta
Kalojen alamitat ja rauhoitusajat
Näsijärven vesistön vedenkorkeudet
Maailman merien aallokoitten korkeudet
Swing - Bigband radiot. Radiot kuuluvat ainoastaan Windows-7 ja 10 järjestelmissä. Tienarin pajassa työskenteli usein seppänä Haapasen Lauri. Me klopit käytiin joskus pumppaamassa vasemmalla olevalla palkeella ilmaa hiillokseen ja se alkoi hehkua kuumana. Matias Joosepinpoika s.11.02.1783 ja k.26.04.1858. Tienarin isäntä 1809-
Kurun kirkkoneuvosto vuonna 1818 ja kirkon kuudennusmiehet vuonna 1730. Pirkkalan erämaa - asutusta ja Tienari sijaitsi Ylöjärven Erkin erämaalla.
Yrjö Heikinpoika oli Tienarin talon isäntänä 1729-1746.
Kirkon kuudennusmies 1730.
Puumerkki 1741 ,tiimalasi. Yrjö Heikinpoika syntyi Ruoveden Pihlajalahden Mommolla vuonna 1690 ja kuoli 30.04.1752 Kurun Tienarilla. Vuonna 1570 Kurussa oli 5 taloa ,1600-luvun vaihteeseen mennessä niiden määrä kasvoi 36:een,
mutta sittemmin taloja autioitui ja vuonna 1675 niitä oli enää 24. 1700-luvun taitteessa niitä oli 27.
Tienari ,aluksi Vaakaniemen kylässä ,kuului Kurun taloihin vuodesta 1586 Petrus Mårtensson Tienari.
Ruoveden ja Kurun varakkaimmat talot vuonna 1800. Jooseppi Tienari oli Tienarin isäntä 1790-1809. Jooseppi s.02.12.1751 ja k.30.03.1912 keuhkotautiin. Jooseppi Tienari oli Matti Taipaletta 3 riksiä rikkaampi, mikä varmaankin aiheutti naapurissa kateutta. 1 riksi eli riikintaalari oli 48 killinkiä eli 18 taalaria kuparissa tai 576 runstykkiä. Vuonna 1833 piika sai pestinä 8 riksiä ja palkkana saman 8 riksiä.
Hevonen maksoi 170-200 kuparitaalaria eli 9-11 riksiä.
Jooseppi Tienarin omaisuus oli 625 riksiä eli Tienari oli vauras talo ja Taipaleella melkein samansuuruinen omaisuus. Ennen Välillä, 1970-luvun puustoa. Vertaa isoa kuusta taimeen, joka on edellisessä kuvassa. Sama puu. Nyt Parkkuun laituri ennen. Surullisen kuuluisa Kuru-laiva Parkkuun laivarannassa korjauksensa jälkeen vuonna 1931. Laiva oli haaksirikkoutunut syyskuussa kaksi vuotta aikaisemmin
vieden mennessään aaltoihin 138 ihmistä , joista 45 oli kurulaisia. Höyrylaivaosuuskunta Kuru Murhenäytelmä Näsijärvellä Onnettomuuden jälkipuinti:
Syyt ja seuraukset Kuru nostettiin ylös - kilpailu matkustajista S/s Kurun haaksirikossa menehtyneet Höyrylaiva Kurun runko Visuvedellä syyskussa 2010 Parkkuun laituri nyt.
PARKKUUN UUDEN KOULUN AVAJAISET:
VANHISKA JA MUUTA TIENARIN MÄESTÄ:
KURU-LAIVAN HAAKSIRIKKO JA MENEHTYNEET:
KURU-PARKKUU-URHEILU:
PARKUUN KOULUN AVAJAISET 1988:
Tienari, Olkitaipaleen kievari 1860-luvun lopulta vuoteen 1877.
Vanhiska, rakennettu vuonna 1861 (hirrestä löydetty vuosiluku).
Käyntilaskuri
Kurun tullessa liikenteeseen kesällä 1915, se ei suinkaan ollut yksin. Kurun kirkolta se lähti joka arkiaamu kello 5.00 ja takaisin Tampereelta kello 15.15. Matkalla se poikkesi Tokosella, Kapeessa, Toikolla, Räyniössä ja Rantalassa, sekä kahdesti viikossa vielä Tolkaalla ja kerran viikossa Ikosella. Väriä laivamatkaan toi kilpailu Aunen kanssa, joka lähti Tampereelta viisi minuuttia ennen Kurua. Vaikka Kuru oli nopeampi ja yleensä ohitti Aunen jo Näsinselän toisessa päässä ennen Harvassaarta, oli Aune laitureissa ketterämpi ja suoriutui niissä vikkelämmin, joten se ehti myös usein Rapakon laituriin (Kuruun) ennen Kurua. Kurulaiset olivat kuitenkin "oman" laivansa puolella ja kerrotaan osuuskaupan hoitajan uhanneen mustalla listalla kaikkia Aunella matkaavia.
Kurulaiset olivat varsin ylpeitä laivastaan, jota pidettiin nykyaikaisimpana. Vaikka pikkupojatkin leikkivät silloin savimontuissa "Kuruja", oli laivalla myös epäilijöitä. Arvo Rouhonen kertoo isänsä sanoneen, että laiva kulki kyllä kovaa ja oli muutenkin hyvä, mutta kovin kapea, "kunnei vaan joskus kaatuisi." Näin sitten 14 vuotta myöhemmin kävikin. Eivätkä alkuun kaikki muutkaan aina luottaneet Kuruun, vaan kulkivat mieluummin muilla (leveämmillä) laivoilla.
Kesä 1916 ja pääosin seuraavakin jäivät sitten Kurulta väliin. Tänä aikana kurulaiset joutuivat matkustamaan Teisko-yhtiön Aune-laivalla.
Kurulle 20-luku oli vielä tuottoisaa aikaa, kuten muullekin laivaliikenteelle. Pitemmillä reiteillä, kuten Kuru-Tampere välillä linja-auto liikenne ei vielä uhannut laivaliikennettä, vaikka vuosikymmenen loppupuolella linja-auto liikenne laajenikin nopeaan tahtiin. Nyt Kuru lähti Rapakon laiturilta aamuisin kello 6.00 ja oli Tampereella noin kello 9 aikoihin. Takaisin laiva lähti kello 15.15. Matkalla laiva poikkesi Nygårdin, Tokosen, Kapeen, Toikon, Röyniön ja Rantalan laitureissa. Lisäksi maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin se poikkesi Tolkaan laiturissa, tiistaisin Ikosen, torstaisin Parkkuun ja perjantaisin Leppälahden laitureissa. Varsinkin Kapeen, Toikon ja Rantalan laitureihin matkaavista Kuru joutui kilpailemaan Tarjanteen ja Pohjolan kanssa. Jälleen kesä 1927 jäi Kurulta väliin, nyt muutos ja korjaustöiden johdosta, jotka viivästyivät. Tämän kesän kurun reittiä ajoi Ukko, joka oli entinen Aune laiva. Vuosi 1928 meni jälleen hyvin.
Vaikka laivaliikenne ja kilpailu matkustajista olikin melko sopuisaa, kilpailtiin silti vesillä laivojen nopeudesta aina tilanteen tullen. Näihin kilpailuihin Kuru oli omiaan kapealla rungollaan ja tehokkaalla koneellaan. Toisen voittamiseksi höyrykoneista otettiin kaikki irti ja tappiosta syytettiin vaikkapa märkiä halkoja. Olihan tässä konemestarien ja lämmittäjienkin kunnia kyseessä. Laivat kilpailivat myös purjehduskauden pituudesta. Yleensä säännöllinen liikenne voitiin aloittaa vasta toukokuun puolenvälin jälkeen ja se kesti aina järvien jäätymiseen, marraskuun loppupuolelle. Saattoivatpa laivat, etenkin Kuru, kulkea pienessä jäässäkin, muttu ei Kurukaan sentään päässyt aikomaansa yhdeksän kuukauden purjehduskauteen, vaikka näin olikin ajateltu.
III Kirjallisuus:
Laitinen,Erkki, Kurun historia 1867-1918, Gummerus Oy, Jyväskylä 1988.
Laitinen,Erkki, Kurun historia 1919-1985, Gummerus Oy, Jyväskylä 1992.
Ruohonen,Arvo, Laivoja ja laivamiehiä Tampereen vesillä. Yleiskuvaus ja muistelmia höyrylaivaliikenteen ajalta. Tampereen keskuspaino 1968.
Viitanen,Jani, Johtotähtenä Kuru, Kuru-laiva ja Kuru-Tampere välinen liikenne 1910-luvulta 1930-luvulle. Pro-seminaari, Tampereen yliopisto 1998.
Onnettomuuden uhrien määrästä oli heti onnettomuuden jälkeinä päivinä useanlaisia lukuja. Aamulehti kertoi 10.9.1929 otsikossaan tiedossa olleen jo 143 uhria, eli vain kolme päivää onnettomuuden jälkeen. Todellinen luku on myöhemmin osoittautunut pienemmäksi, joskaan ei kiistattomaksi. Tiedot jouduttiin keräämään katoamisilmoitusten ja kuolleiden naarauksen perusteella.
Onettomuus sai melko laajaa kansainvälistä huomiota ja surunvalitteluja lähetettiin eripuolilta maailmaa. Uhrien naaraukset lopetettiin 27. päivä syyskuuta, koska työ oli viimeaikoina osoittautunut tuloksettomaksi. Uhreja oli kuljetettu kotipitäjiinsä sitä mukaan, kun saatiin ylös. Jo 10. päivä vietiin Länsi-Teiskoon ja Kuruun yhteensä seitsemän vainajaa ja seuraavana päivänä viisitoista vainajaa. Kaikenkaikkiaan 133 hukkuneen joukko jakaantui 18 pitäjän osalle, joista eniten hukkui kurulaisia, 45 henkeä. Teiskolaisia hukkui 29 henkeä, joista enin osa oli länsi-teiskolaisia. Kolmanneksi eniten uhreja oli Tampereen kaupungista, kaikkiaan 28 henkeä.
Onnettomuuden uhreista suurin osa oli viljelijäperheistä (n. 50 henkeä) tai työväestöä (lähes 60 henkeä), josta monet olivat 16-25 vuotiaita tehtaantyttöjä. Kokonaisuudessaan uhreista oli lähes 60 alle 25 vuotiaita. Laivan henkilökunnan kahdestatoista jäsenestä yhdeksän hukkui ja menipä Kurun mukana syvyyksiin muutama maakunnallinen vaikuttaja. Moni perhe menetti useamman jäsenen ja lähes 30 henkeä jäi leskeksi, 80 puoliorvoksi ja yli 20 lasta orvoksi.
Onnettomuus herätti myötätuntoa uhrien omaisia kohtaan koko maassa. Tampereen kaupunginhallitus päätti 9.9 tehdä esityksen 50 000 markan avustuksen myöntämisestä tamperelaisten hukkuneiden yhteishautaamiseksi ja omaisten avustamiseksi. Samoin oli valtioneuvosto myöntänyt määrärahan uhrien nostamiseksi ja omaisten avustamiseksi. Niinikään Tampereen kaupunki perui jo valmiiksi suunnitellut 150-vuotis juhlat ja päätti myöhemmin vielä myöntää 200 000 markkaa onnettomuuden johdosta pystytettävää muistomerkkiä varten. Samoin myös muut uhrien asuinkunnat osoittivat avustusvaroja uhrien hautaamiseen ja omaisten auttamiseen. Pelastusarmeijakin osallistui parhaansa mukaan omaisten ahdingon lieventämiseen. Kaupungin naisjärjestöjen toimesta pidettiin 12. päivä kokous, jossa päätettiin ryhtyä järjestämään koko maan kattava avunkeräys. Toimikunnan nimeksi valittiin Kurun onnettomuusuhrien avustustoimikunta ja keräyksen lupaa anottiin sisäministeriöltä. Samoin anottiin lupaa kerätä kaikissa maan kirkoissa kolehti uhrien omaisten auttamiseksi.
Keräys tuotti hyvin ja monet tahot lahjoittivat avokätisesti rahaa omaisten auttamiseksi. Mm Maakuntain Pankki Oy lahjoitti 10 000, liikemies Kroheim Dresdenistä 2500 markkaa ja Tampereen säästöpankki 5000 markkaa. Samoin lahjoitti tasavallan presidentti 2000 markkaa. Vuoden 1930 kevääseen mennessä keräys oli tuottanut 1 300 000 markkaa. Avustuksia alettiin jakaa heti ja ensimmäisenä vuonna sitä sai 84 perhettä. Koska avustusten katsottiin jatkuvan vähintään toistakymmentä vuotta, päätettiin 13.12.1929 avustustoimikunnan ja varojen siirtämisestä perustettavalle säätiölle, johon tulisi jäseniä Tampereen kaupunginvaltuustosta kaksi, Hämeenläänin maaherra valitsisi kaksi, sekä Kurun ja Teiskon kunnat ja Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli kukin yhden. Säätiön toiminta tulisi lopettaa tammikuun 1. päivään 1950 mennessä. Varat siirrettiin säätiölle tammikuussa 1931, jolloin varoja oli vielä jäljellä 1 180 000 markkaa. Vuonna 1939 avustettavana oli vielä 44 henkeä ja 1942 enään 22 henkeä. Vuoden -42 lopulla rahaa oli enään vain 95 700 markkaa jäljellä. Itse kurulaiset saattoivat jäädä muita pitäjäläisiä heikommalle avustuksissa, sillä väitettiin, että Kurun köyhäinhoitolautakunnan lausunnot avustuksista olisivat olleet muita tiukempia. Marraskuussa 1929 Höyrylaivaosuuskunta Kuru päätti luovuttaa seuraavan kymmenen vuoden voitostaa 50 prosenttia uhrien omaisille.
Onnettomuus kosketti pahiten juuri kuru- ja teiskolaisia, jotka menettivät suhteessa eniten väestöstään. Näillä paikkakunnilla tapaus muistettiin syvästi vielä vuosien kuluttua. Kaikenkaikkiaan onnettomuus sai niin laajaa julkisuutta, että avustustoimintaa ei voitu jättää vähälle huomiolle.
I Arkistolähteet:
Hämeen maakunta-arkisto (HMA)
Höyrylaivaosuuskunta Kurun arkisto
Hallituksen pöytäkirjat 1929
II Lehdistö:
Aamulehti 1929
Kansan lehti 1929
III Kirjallisuus:
Kärkönen,Orvo, Näsijärven murhenäytelmä, Otto Andersinin kustannusliike, Pori 1929.
Laitinen,Erkki, Kurun historia 1919-1985, Gummerus Oy, Jyväskylä 1992.
Viitanen,Jani, Johtotähtenä Kuru, Kuru-laiva ja Kuru-Tampere välinen liikenne 1910-luvulta 1930-luvulle. Pro-seminaari, Tampereen yliopisto 1998.
[Kurun alkuvaiheet] [Kuru - kurulaisten ylpeydenaihe] [Murhenäytelmä Näsijärvellä] [Onnettomuuden jälkipuinti] [Onnettomuuden uhrit ja omaisten avustaminen] [Kuru nostettiin ylös - kilpailu matkustajista]
AKAAN PITÄJÄSTÄ
Maalari Vihtori Ilmari Ojanen, synt. 25. 5. 1895. Jälkeenjääneet: puoliso ja poika.
ALAHÄRMÄN PITÄJÄSTÄ
Työmies Arvi Kustaa Vuosimaa, synt. 1. 7. 1905
IKAALISTEN PITÄJÄSTÄ
Talollisen tytär Tyyne Vilhelmiina Hiitti, synt. 18. 12. 1913
Talollisen tytär Aili Maria Jokijärvi (Marjamäki), synt. 27. 1. 1912
Talollisen tytär Lempi Katri Jokijärvi (Marjamäki), synt. 23. 11. 1915
Tehtaantyöntekijätär Fanni Raiskio, synt. 20. 6. 1913
KARKUN PITÄJÄSTÄ
Työmies Nyyrikki Ilmari Immeri Jokinen, synt. 26. 9. 1904
KORPILAHDEN PITÄJÄSTÄ
Työmies Väinö Ehonen, synt. 1901
KURUN PITÄJÄSTÄ
Emäntä Aleksandra Ala-Kapee, synt. 15. 7. 1874. Jälkeenjääneet: puoliso ja 4 lasta.
Koululainen Väinö Matias Ala-Kapee, synt. 14. 9. 1917, edellisen poika.
Nimismies Kalle Heikki Hakkarainen, synt. 6. 11. 1872. Jälkeenjääneet: puoliso ja 6 lasta.
Tilallisen tytär Martta Elisabeth Hangaslammi, synt. 22. 12. 1909
Lohkotilallinen Heikki Hietakangas, synt. 15. 1. l876. Jälkeenjääneet: puoliso ja 7 lasta.
Talollinen Kalle Oskari Hietalahti, synt. 25. 1. 1872. Jälkeenjääneet: puoliso ja 7 lasta.
Vuokraaja Isak Höök, synt. 5. 11. 1883. Jälkeenjääneet: puoliso ja 7 lasta.
Emännöitsijä Tyyne Matilda Järvenpää, synt. 9. 3. 1885. Leski.
Palvelijatar Margareeta Järvinen, synt. 19. 4. 1914
Koululainen Seppo Erland Adolf Kalliojärvi, synt. 20. 10. 1916.
Tilallisen poika Toivo Arvid Koivisto, synt. 20. 10. 1906.
Torpparin vaimo Elsa Sofia Korpi (Lahtinen), synt. 20. 10. 1879. Jälkeenjääneet: 6 lasta.
Torppari Mikko Korpi (Lahtinen), synt. 29. 6. 1873. Jälkeenjääneet: 6 lasta. Edellisen puoliso.
Tarjoilijatar Aini Esteri Korpinen, synt. 10. 5. 1902
Työnjohtaja Arvid Koskinen, synt. 18. 12. 1878. Jälkeenjääneet: puoliso ja 2 lasta.
Tehtaantyöntekijätär Eliina Koskinen, synt. 25. 3. 1904.
Tehtaantyöntekijätär Hilma Maria Kylänen, synt. 15. 11. 1907
Työmies Frans Matias Lahti, synt. 19. 9. 1875. Jälkeenjääneet: 6 lasta.
Työmiehen vaimo Matilda Lahti, synt. 13. 3. 1880. Jälkeenjääneet: 6 lasta. Edellisen puoliso.
Tehtaantyöntekijätär Elli Johanna Lahtinen, synt. 21. 7. 1906
Tehtaantyöntekijätär Sisko Siviä Lahtinen, synt. 23. 9. 1911
Työmies Matti Lamminen, synt. 14. 11. 1909
Kansimies Matti Lepistö, synt. 27. 3. 1887
Tarjoilijatar Irja Annikki Leppäoja, synt. 12. 7. 1910
Maanviljelijän poika Ensio Rudolf Lähteenmäki, synt. 2. 2. 1908
Maanviljelijän tytär Esteri Akia Lähteenmäki, synt. 17. 2. 1910
Maanviljelijän poika Viljo Johannes Lähteenmäki, synt. 1. 9. 1902
Muurari Vihtori Manninen, synt. 19. 3. 1874. Jälkeenjääneet: puoliso ja ottotytär.
Opettajatar Anna Amanda Moisio, synt. 22. 10. 1901
Maanviljelijä Juho Arvid Myllymaa, synt. 22. 8. 1875. Jälkeenjääneet: puoliso ja 3 lasta.
Maanviljelijän tytär Aina Heleena Myllymaa, synt. 14. 10. 1909. Edellisen tytär.
Tehtaantyöntekijätär Dagmar Sulamit Mäkinen, synt. 31. 12. 1910
Tilallisen poika Eeti Mäkelä, synt. 10. 4. 1910
Koululainen Jorma Veijo Mäkelä, synt. 12. 4. 1908
Liikeapulainen Anna Maria Nieminen, 19. v.
Työmies Kalle Mauri Nieminen, synt. 30. 1. 1904
Työnjohtaja Lauri Juuse Nieminen, synt. 28. 7. 1892. Jälkeenjääneet: puoliso ja 4 lasta.
Palvelijatar Aili Esteri Nummi, synt. 6. 7. 1912
Tarjoilijatar Elvi Maria Ojanen, synt. 9. 4. 1912
Tehtaantyöntekijätär Manda Tilda Peltomäki, synt. 29. 5. 1903
Talollisen poika Aaro Martialis Perikangas, synt. 20. 6. 1905
Maanviljelijän tytär Helmi Vilhelmiina Rasi, synt. 1. 10. 1912
Maanviljelijä Toivo Arvid Salo, synt. 18. 4. 1886
Työmies Reino Rikhard Tamminen, synt. 19. 3. 1912
Laivamies Artturi Adolf Thurman, synt. 31. 10. 1906
MESSUKYLÄN PITÄJÄSTÄ
Työmies Kalle Jooseppi Lähdetluoma, synt. 12. 2. 1912
Työmiehen vaimo Josefiina Amanda Virta, synt. 20. 8. 1891. Jälkeenjääneet: puoliso ja 2 lasta.
Lapsi Vilma Terttuli Virta, synt. 23. 2. 1924. Edellisen tytär.
PARKANON PITÄJÄSTÄ
Maanviljelijä Juho Kauppila, synt. 14. 10. 1875. Jälkeenjääneet: 3 lasta.
Maanviljelijän vaimo Hulda Maria Kauppila, synt. 30. 7. 1879. Edellisen puoliso.
POHJOIS-PIRKKALAN PITÄJÄSTÄ
Lämmittäjä Jaakko Vilhelm Fonsell, synt. 24. 7. 1912
PUNKALAITUMEN PITÄJÄSTÄ
Leskivaimo Amanda Josefiina Ojanen, synt. 1860
RUOVEDEN PITÄJÄSTÄ
Työnjohtaja Teofilus Helenius, synt. 13. 10. 1889
Perämies Johannes Leppänen, synt. 27. 8. 1905
Talollisen poika Lauri Lindholm, synt. 27. 7. 1907
Koululainen Toivo Olavi Lindqvist, synt. 30. 9. 1912
Leskirouva Aurora Moisio, synt. 9. 3. 1860
Kansimies Aarre Jooseppi Nieminen, synt. 22. 12. 1904
Neiti Iina Heleena Ojanen, synt. 23. 11. 1911
Metsätyönjohtaja Johannes Sulonen, synt. 21.12.1882. Jälkeenjääneet: 4 lasta.
Rouva Emma Sulonen, synt. 2. 2. 1893. Jälkeenjääneet: 4 lasta. Edellisen vaimo.
SÄÄKSMÄEN PITÄJÄSTÄ
Työmies Anton Back, synt. 7.11.1895
TAMPEREEN KAUPUNGISTA
Rakennustyömies Sulo Oskar Ahlgren, synt. 18. 1. 1885. Jälkeenjääneet: ottotytär.
Rouva Ellen Edith Ahlgren, synt. 9. 11. 1879. Jälkeenjääneet: ottotytär. Edellisen puoliso.
Koneenhoitaja Väinö Hannula, synt. 6. 11. 1886. Jälkeenjääneet: puoliso ja poika.
Tehtaantyöntekijätär Kerttu Kaarina Henell, synt. 6. 6. 1906
Palvelijatar Suoma Aliina Hietala, synt. 3. 2. 1901
Tehtaantyöntekijätär Taimi Amanda Hietalahti, synt. 28. 2. 1909
Konttoristi Anton Valdemar Hirvelä, synt. 11. 9. 1885. Jälkeenjääneet: puoliso.
Rouva Laura Amalia Jokinen, o.s. Järvinen, synt. 24. 4. 1898. Jälkeenjääneet: puoliso.
Oikolukija Eedla Edit Järvinen, synt. 18. 10. 1903
Konttoristi Katri Vilhelmiina Järvinen, synt. 25. 11. 1899
Pesijätär Olga Koivu, synt. 27. 5. 1901. Jälkeejääneet: 2 lasta.
Tehtaantyöntekijätär Olga Kaarina Koskela, synt. 23. 11. 1906
Sanomalehdentoimittaja Veikko Leuku, synt. 19. 5. 1891. Jälkeenjääneet: puoliso ja 5 lasta.
Tehtaantyöntekijätär Helmi Alise Lindfors, synt. 5. 3. 1897
Tehtaantyöntekijätär Hilja Irene Lindfors, synt. 3. 3. 1899
Autonkuljettaja Lauri Lindroos, synt. 21. 8. 1901
Tehtaantyöntekijätär Klaara Katri Nieminen, synt. 12. 8. 1904
Rouva Laila Tuovi Mannila, o.s. Palmroos, synt. 16. 2. 1898. Jälkeenjääneet: puoliso.
Konttoristi Sally Adele Palmroos, synt. 8. 12. 1899
Ylioppilas Reino Akseli Palmroos, synt. 29. 11. 1906
Koneenhoitaja Johan Viktor Prikander, synt. 22. 6. 1879. Jälkeenjääneet: puoliso.
Tehtaantyöntekijätär Impi Josefiina Päivärinta, synt. 2. 9. 1911
Kirjaltaja Kaarlo Edvart Salmi, synt. 16. 7. 1907
Tehtaantyöntekijätär Ellen Maria Salmi, synt. 28. 12. 1910
Sähkömonttööri Unto Johannes Salminen, synt. 22. 2. 1911
Neiti Liisa Mirjami Salo, synt. 25. 2. 1912
Luennoitsija Kalle Ignatius Suotaala, synt. 11. 2. 1900. Jälkeenjääneet: puoliso ja lapsi.
Kansanedustaja Ida Johanna Vihuri, synt. 18. 8. 1882
TEISKON PITÄJÄSTÄ
Maanviljelijä Kalle Yrjö Ala-Rantala, synt. 18. 4. 1884. Jälkeenjääneet: puoliso ja 3 lasta.
Tilallinen Aatu Hankaniemi, synt. 10. 10. 1873. Jälkeenjääneet: puoliso.
Tilallisen tytär Maria Heikkilä, synt. 18. 10. 1878
Maanviljelijä Vilho Matias Heikkilä, synt. 13. 12. 1893. Jälkeenjääneet: puoliso ja lapsi.
Tilallisen tytär Aili Esteri Järvinen, synt. 22. 11. 1909
Palvelijatar Hilma Aliina Järvinen, synt. 5. 4. 1895
Tilallisen tytär Iida Aurora Järvinen, synt. 10. 3. 1903
Tilallisen tytär Maria Vilhelmiina Järvinen, synt. 27. 1. 1905
Tilallisen poika Reino Matti Henrik Järvinen, synt. 12. 8. 1911
Työnjohtaja Albert Vilhelm Kallio, synt. 27. 11. 1907
Talollisen tytär Hulda Johanna Lammi, synt. 22. 7. 1890
Lohkotilallinen Esaias Lehtonen, synt. 8. 6. 1879. Jälkeenjääneet: puoliso ja 3 lasta.
Työmies Kalle Olavi Leppänen, synt. 1911
Tilallisen poika Väinö Yrjö Moisio, synt. 10. 4. 1903
Tilallisen vaimo Hilma Myllymäki, synt. 7. 2. 1868. Jälkeenjääneet: puoliso ja 8 lasta.
Tilallinen Oskari Samuel Mäenpää, synt. 15. 11. 1882. Jälkeenjääneet: puoliso ja tytär.
Rakennusmestari Arvo Patrik Mäkelä, synt. 16. 4. 1899
Tilallisen tytär Saima Matilda Niemi, synt. 12. 3. 1910
Tilallisen poika Arvo Rikhard Nieminen, synt. 1. 1. 1906
Tehtaantyöntekijätär Tilda Josefiina Nieminen, synt. 16. 1. 1903
Emäntä Iida Eedit Rajala, synt. 15. 2. 1888. Jälkeenjääneet: puoliso ja lapsi.
Itsellinen Eelis Salmi, synt. 28. 8. 1872. Jälkeenjääneet: puoliso ja 2 lasta.
Tilallisen tytär Hilma Maria Salmi, synt. 24. 2. 1895
Itsellinen Kalle Kustaa Salminen, synt. 17. 7. 1858
Tilallinen Arvo Samuli Siukola, synt. 20. 8. 1902
Tilallisen vaimo Katri Viola Siukola, synt. 2. 6. 1902. Edellisen puoliso.
Tilallinen Väinö Evert Siukola, synt. 8. 8. 1886. Jälkeenjääneet: puoliso ja 5 lasta.
Koululainen Väinö Olavi Ylijoki, synt. 24. 11. 1916
Herastuomari Kustaa Aadolf Yli-Rantala, synt. 1. 4. 1864
URJALAN PITÄJÄSTÄ
Leskiemäntä Maijastiina Salo, synt. 23. 7. 1864
VILJAKKALAN PITÄJÄSTÄ
Teurastaja Konsta Hirvo, 48. v.
VIRTAIN PITÄJÄSTÄ
Emäntä Hilma Eliina Iso-Aho, synt. 17. 9. 1862
YLÖJÄRVEN PITÄJÄSTÄ
Työmies Paavo Mateus Jylhä, synt. 30. 3. 1913
Talollisen tytär Eliina Vilhelmiina Vormisto, synt. 5. 11. 1891
Talollisen poika Paavo Erland Vormisto, synt. 25. 10. 1905
Lähde: Kärkönen, Orvo: Näsijärven murhenäytelmä (Otto Andersinin kustannusliike, Pori, 1929)