amiraali@kaleviojanen.fi

Kalevi Ojanen






kalevi.ojanen@hotmail.fi

Kalevi Ojanen










Kuvassa on Parkkuun rakentajia talkoissa Seuratalon rakennustyömaalla. Kuvasta ovat esim. Lauri Tanhuamäki, Juho Niemi, Akseli Lahdenperä, Paavo Salonen, Hemmi Mäkinen ja Juho Tienari




Kurun Sanomien ilmoitus vuonna 1937.



Pääsylippuja Parkkuun kentän vihkiäisjuhlaan 20.6.1937




Parkkuun urheilukentän vihkiäisjuhla 20.6.1937



Parkkuun urheilukenttä pian valmistumisensa jälkeen. Kentällä oli 250 metrin juoksurata ja vasemmalla seuratalon vastakkaisella puolella oli 100 metrin juoksurata ja pituus - ja muut hyppypaikat.





SUOSTA TULI URHEILUKENTTÄ:

Ilman suuria uhrauksia, laskemattomia tunteja ja oman leipätyön ohella puurrettuja vuosia ei kenttää eikä Parkkuun Seurataloa nyt olisi. Eromäen mailta ostettu suo raivattiin yhteisvoimin urheilukentäksi.
Koko tämän homman sieluina aikaa ja vaivaa säästämättä heiluivat Parkkuun omat miehet Eero Leveelahti, Jalmari ''Jallu'' Mantere, Martti Laurila, Mauno Hällström (Helleharju) ja Paavo Salonen. Siinä miehet, jotka lukemattomien muiden parkuslaisten kanssa innostajina raatoivat mielessään ajatus saada yhteishenkeä, toimintaa, viihtyisyyttä ja huviakin kyläläisille.
 

Parkkuun seuratalo kunnostettuna vuonna 2005.

TALO RAKENNETAAN JA KENTTÄ VIHITÄÄN:

 

Parkkuun seuratalon rakentamista varten perustettiin osakeyhtiö, jonka osakkeista puolet tuli Kurun Ryhdille. Seuratalo vihittiin käyttöön 12.8.1934. Hugo Lahtisen suunnittelema kenttä saatiin kuntoon ja myytiin perustetulle osakeyhtiölle. Työ oli tehty talkoovoimin ja siihen ei käytetty lainkaan kunnan varoja.

Puuhakkain mies sekä kenttä- että talonrakennustyössä oli Eero Leveelahti, josta sitten tulikin Parkkuun seuratalon pitkäaikainen ja näkyvä ''sielu ja isäntä''. Varsinaisen sykäyksen itse urheilu seuran toiminnassa sai, kun kentän näyttävät vihkiäiskilpailut pidettiin. Kilpailemassa oli muutamia kovia tamperelaisurheilijoita ja joku silloin tehdyistä kenttäennätyksistä on edelleen voimassa. Erityisen sävähdyttävää koko kylälle kuitenkin oli, kun laiva juhlapäivänä 20.6.1937 saapui Parkkuun rantaan ja sieltä astui maihin joukko tunnettuja urheilijoita, kärjessä Isä- Järvinen, joka autolla saatettiin laivarannasta urheilukentälle, missä hän vihki kentän ja suoritti avausheiton. Todella innostava sysäys Kurun Ryhdin yleisurheilutoiminnalle oli annettu.

Kurun Ryhti:

 

 

Kurun Ryhdin ensimmäiset jäsenet vuonna 1925.

 

 

Kurun Ryhdin puheenjohtajat.



Eino Mäkinen

Eino Matias Mäkinen (s. 13. kesäkuuta 1926 Kuru, Parkkuu on entinen suomalainen raskaansarjan painonnostaja. Hän voitti Euroopan mestaruuden vuonna 1955 ja osallistui neljiin olympialaisiin ollen parhaimmillaan viides, mikä oli siihen mennessä paras suomalaissuoritus olympiatason painonnostossa.

Eino Mäkinen nosti ensimmäisenä suomalaisena yhteistuloksen 400 kg. Hänen sarjansa vuoden 1953 SM-kilpailuissa oli punnerrus 117,5kg, tempaus 120kg ja työntö 162,5kg, joista punnerrus ja tempaus olivat Suomen ennätyksiä ja työntö pohjoismaiden ennätys. Kaiken kaikkiaan Mäkinen paransi raskaansarjan yhteistuloksen Suomen ennätystä 13 kertaa. Hänen parhaaksi sarjakseen jäi vuonna 1964 nostettu 472,5kg (142,5-150-180).

Vuonna 1953 Eino Mäkinen oli maailmanmestaruuskisojen 9. ja EM-kisojen 5. Huomioitakoon, että 1950-luvulla MM- ja EM-kilpailut käytiin yhtä aikaa. Tuloksista poistettiin Euroopan ulkopuoliset nostajat ja katsottiin ketkä olivat Euroopan parhaat. Samana vuonna Mäkinen voitti pohjoismaiden mestaruuden. Vuoden 1954 MM-kilpailussa Mäkinen oli neljäs ja EM-tuloksissa hopealla. Seuraavana vuonna Eino Mäkinen saavutti uransa parhaan tuloksen, kun hän oli MM-kisoissa pronssilla kahden yhdysvaltalaisen jälkeen ja niinollen EM-kisoissa mestari, kun USA:laiset poistuivat edeltä. Mäkisen sijoitusta selittää osaltaan Neuvostoliiton taktikointi. Neuvostoliitto laittoi höyhensarjaan kaksi painonnostajaa, ja otti siinä kaksoisvoiton, eikä näin ollen voinut laittaa raskaaseen sarjaan yhtään nostajaa. Raskaaseen sarjaan Neuvostoliiton ei kannattanut laittaa nostajaa, koska Yhdysvalloilla oli ennakkoon kaksi ylivoimaista painonnostajaa (Paul Anderson ja Jim Bradford).

Eino Mäkinen osallistui neljiin olympialaisiin. Vuoden 1952 kotikisat olivat vielä tutustumisreissu. Melbournessa 1956 ja Roomassa 1960 hän oli viides. Tokiossa 1964 tuli keskeytys, kun sormesta lähti nahka.

Eino Mäkinen kilpaili myös kuulantyönnössä. Hänen vahvuutensa oli räjähtävä voima eikä niinkään tekniikka. Mäkinen voitti Kalevan kisoista neljä mitalia ja osallistui myös Suomi–Ruotsi-maaotteluun. Hänen ennätyksensä kuulantyönnössä on vuoden 1958 Suomi–Ruotsi-maaottelussa työnnetty 16,29. Suomen ennätys tuolloin oli Reijo Koiviston 16,86.