TIENARIN TILA KURUSSA

Päivitetty 09.10.2022

Tienarin sukukokous 28.7.2012 Parkkuun Seuratalolla.

Mommon päärakennus on lähes 300 vuotta vanha, joka edustaa kaunista talonpoikaistyyliä.

MOMMO, 30,5 km Korkeakosken asemalta, 70 km Tampereelta ja 1 km Kontuniemen laiturilta. Omistajat vuodesta 1921 Svante, Laina ja Ina Peltola.

Talo mainitaan kirkonkirjoissa ensikerran 1723, minkä jälkeen ovat omistajina olleet: Josef (Mommoi), Juho Juusenpoika (Mommoi), Juuse Juhonpoika Mommo, Juho Juusenpoika Mommo, Juuse Juhonpoika Mommo, Herman Juusenpoika Mommo ja Hilja Otteliana (os. Hermannintytär Mommo) sekä miehensä Eetvartti Antinpoika Peltola.

Tila on erittäin kauniilla paikalla Paloveden niemekkeessä. Pinta-ala on 257 ha; siitä puutarhaa 0,4, peltoa 35 ja metsämaata 221,9 ha. Viljelysten keskellä olevista rakennuksista osa on hyvin vanhoja. Päärakennus (v. 1935) n. 200-vuotias, kaunista talonpoiklaistyyliä. Karjakartano on vuodelta 1923. Tuulivoimainen vesijohto rakennuksiin (jo v. 1935), navetassa automaattiset juottolaitteet. Tasaisilla savi-multapelloilla 9-jakoinen vuoroviljelys; kesanto, ruis, 4 heinää, laidun, 2 kevätviljaa.

Peltoalasta oli v. 1931 kesantoa 2,2 ha, puolikesantoa 1,2, ruista 2, vehnää 0,5, kauraa 10, ohraa 1, hernettä 0,4, perunaa 1, rehujuurikasveja 0,9 ja heinää 15,8 ha. Kotieläimiä: 5 hevosta, 16 lehmää, 1 sonni, 11 sikaa, 9 lammasta ja 30 kanaa. Karja on LSK-, siat SY- ja lampaat maatiaisrotua. Karjasta on osa kantakirjassa.

Rahatuloja hankitaan myymällä paikkakunnalle viljaa, maitoa, lihaa, munia ja rehuja. Maito viedään osuusmeijeriin. Metsä on enimmäkseen havumetsää, josta on myyty metsänhoidollisesti saha-, paperi- ja polttopuuta. Tilalla on hyvä kalavesi, kaloja pyydetään myytäväksikin. Omistajat osuuskassan ja osuusmeijerin jäseniä. Voimakoneena höyrykone. Tiedot: Suomen maatilat II-osa, Hämeen lääni (vuodelta 1935).

Mommo Ruoveden Pihlajalahdessa.

Mommonlahti Ruoveden Palovedellä.

Kurun Keihäslahden Kurun tilan talouskeskus sijaitsee viljelysten reunassa, maantien varrella, Näsijärven rannalla, 2-kerroksinen päärakennus on vuokrattu Kurun kunnalle. Vuokraaja Väinö Sipilän asuntona on toinen päärakennus.

Kurun tilan vuokraaja 1930-luvulla oli Väinö Sipilä.

KURU (Keihäslahti), 54 km Vilppulan asemalta, 64 km Tampereelta ja 0,4 km Rapakon laiturilta. Sotilasvirkatalo, omistaja valtio. Vuokraaja Väinö Sipilä. Vuokraajina ovat 1700-luvun jälkipuoliskolla olleet luutnantit Reinhold Apolloff, Johan Eek, ja Gustav von Kothen sekä 1800-luvun alkupuolella mm. kenraali von Moller vuodesta 1810. Myöhempiä vuokraajia ovat henkikirjoittaja Otto Savander, maanviljelijä Koskinen, majuri K. R. von Kraemer ja maanviljelijä mäenpää, jolta tila joutui nykyiselle vuokraajalle.

Pinta-ala on nykyään 75,5 ha, josta 24,5 ha peltoa, 1 luonnonniittyä, 1 viljeltyä laidunta ja 49 ha metsämaata. Pellot ovat epätasaisia ja laadultaan vaihtelevia.

Karjasuoja on rakennettu puusta ja kivestä vuonna 1904; siinä on 14 lehmän navetta ja 6 hevosen talli. Vesijohto (tuulimoottori) ja navetassa automaattiset juomakupit. Sikala on tehty puusta vuonna 1911. Viljelyskiertoja3; A. juurikasvit, ohra ja heinä; B. kaura ja heinää; C. puolikesanto, syysvilja, 3 heinää, 2 kevätviljaa. Vuonna 1930 oli 3 ha ruista, 0,25 vehnää, 6,25 kauraa, 9,65 heinää, 1,5 puolikesantoa, juhannusruista ja vihantarehua sekä 1 ha kesantoa.

Kotieläimiä: 3 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni, 4 sikaa, 4 lammasta ja 10 kanaa. Karjaa jalostetaan LSK-rotuiseksi ja lampaat ovat maatiaisia. Myydään paikkakunnalle viljaa ja maitoa. Sähkövalo ja voima Kurun Mylly- ja Sähkö Oy:ltä. Voimakoneena öljymoottori. Katkaisusirkkeli ja pärehöylä. Tiedot: Suomen maatilat II-osa, Hämeen lääni (vuodelta 1935).

Seuraavana Olkitaipaleen Tienarin tila mihin on tullut edellä olevilta tiloilta isäntä Kurun Keihäslahden Kurun tilalta 1697 ja vävy Ruoveden Mommon tilalta, Tienarin isäntä vuodesta 1729.

Vanhiska, rakennettu vuonna 1861 (hirrestä löydetty vuosiluku).

TIENARI, oikealla Tienarin kantatalo, rakennettu vuonna 1929, siinä asui Tienarin mummu ja vaari loppuelämänsä Pentti Tienarin perheen kanssa. Kauppila lohkaistiin Tienarista vuonna 1930 Aarne Tienarille perintöosuutena. Aarne ja Sanni Tienarin isännyyden jälkeen vuonna 1942, tila oli Aarnen kuoleman jälkeen perikunnan hallussa vuoteen 1951, jolloin alkoi Juho ja Irma Tienarin kausi ja he isännöivät Kauppilaa vuoteen 1982, jolloin Juhon ja Irman nuorin poika Tapani ja Päivi Tienari ottivat Kauppilan tilan hoitaakseen. Heillä on porsassikala. Tapanilla ja Päivillä on poika Jaakko ja tytär Anna. Juho Tienari myi vuonna 1937 Tienarin puoliksi pojilleen Pentille ja Kaarlolle. Keskellä olevan rakennuksen pirtissä asuivat ennen piiat ja rengit. Aino Tienarin miehen Kaarlo Tienarin kaaduttua sodassa 23.02.1940, Kaarlon (Kalle) osuus jäi hänen vaimolleen Aino Tienarille. Sodan jälkeen osuudet erotettiin Tienariksi ja Leijuksi. Leiju jäi Ainon ja hänen toisen puolisonsa Osmo Ojasen viljeltäviksi. Pentti ja Osmo kasvattivat sokerijuurikasta ja aloittivat yhdessä myös kanaloiden pidon. Osmo jätti kanalat, jota Pentti jatkoi. Osmo osti leikkuupuimurin 1960-70 luvun vaihteessa ja pui kylän talojen viljapeltoja pitkää päivää tehden koko syksyn, jos sää salli puinnin. Aino Tienari meni naimisiin vuonna 23.12.1943 Osmo Ojasen kanssa ja asuttivat keskellä olevaa taloa. Perheeseen siunaantui Kallen ja Ainon pojan Simon lisäksi vielä 4 poikaa ja 2 tyttöä, joista nuorempi kuoli jo puolivuotiaana aivokalvontulehdukseen. Ojasten asumassa rakennuksessa oli kolme kellaria ja keskimmäisen kellarin yläpuolella on pieni akkuna ja siinä oli "sisävessa", johon kulku oli eteisen kautta. Sisävessassa oli istuinosan alla peltinen kouru, jota pitkin jätökset menivät alla olevaan astiaan. Vessa tehtiin aikoinaan susien pelon vuoksi, koska niitä nähtiin lauma tallin vasemmalla puolella olevalla alavalla peltoaukealla. Rakennuksen keskelle oli myöhemmin rakennettu kahta rakennusta yhdistämmän porstua ja pitkä eteinen ja sen päähän keittiö, mikä oli tosi hatara, talvella vesi jäätyi astioihin keittiössä. Eteisestä pääsi vintille ja se oli pelottava paikka, sinne ei uskallettu mennä lapsena ollenkaan. Vasemmalla puolella näin edestä katsottuna oli pirtti, kaksi akkunaparia ja oikealla sali, kaksi akkunaparia. Salin takana oli kaksi kamaria, keski - ja peräkamari. Rakennuksessa oli kolme piippua, yksi pirtin isoon uuniin ja pieneen uuniin, toinen keittiön lieteen, keskihuoneen ja salin uuneihin yhdeistetty piippu ja kolmas peräkamarin uunia varten. Peräkamarissa nukkui melkein koko perhe, mutta vanhempana Simo ja Kalevi nukkuivat keskihuoneessa. Akkunoihin oli laitettu tummennusverhot tai paremminkin pahvit sota-ajan pommituksia pelätessä. Ne vedettiin alas pimeän tultua valojen ollessa päällä sisällä. Me Ojasen ja Tienarin lapset pelattiin ja leikittiin 10-tikkua ja "kolipiiloo" kesällä ja vanhempana jouduttiin kesällä heinätöihin ja keväällä kuorimaan puita. Koulun päättymispäivänä aina ensimmäiseksi riisuttiin juhlavaatteet ja rynnättiin kastamaan talviturkki Kauppilan rantaan, missä kävimme joskus jopa yli 20 kertaa päivässä. Näsijärvessä ei juurikaan käyty uimassa. Simo vanhempana lapsena oli kova urheilemaan, kun me vasta leikittiin. Olimme joskus 1960-luvun alussa Nuijantiellä ottamassa aikaa, kun hän juoksi sataa metriä. "Lähtölaukaus" annettiin käsien heilautuksella. Simo valittiin Kurun parhaaksi urheilijaksi vuonna 1964. Lähinnä vasemmalla oli hevostallit ja yläkertaan meni silta, jota pitkin sai vietyä heinää, joka pudotettiin hevosille yläkerran lattiassa olevasta aukosta. Matalan rakennuksen tallin puoleisessa päässä oli kolme puuceetä, ylhäällä oikealla puoli, oikealla näkymättömissä heinälato ja kuva on otettu navetan katolta. Edessä on karjopiha, jonka portti näkyy olevan kiinni. Siihen laskettiin eläimet vapaaksi kevättä haistelemaan ja purkamaan iloaan vapaaksi päästyään. Portit piti olla tiukasti kiinni tai vasikat olisivat lähteneet karkuun Kuvan on ottanut vuoden 1930 tienoilla Jalmari Mantere ja kuvan omistaa Matti Tienari.

Suuri lähetystö Hämeen läänistä Pietariin vuonna 1899.

Lähetystön lähtö Pietariin,

Maanantaina 13. maaliskuuta loputkin suuren lähetystön jäsenet olivat saapuneet Helsinkiin ja saivat Senaatintorilla osakseen helsinkiläisten kunnianosoituksia. Sen jälkeen heistä useimmat lähtivät ylimääräisellä junalla puoli kahdeksan aikoihin Pietariin. Bobrikov sai tietää lähetystön lähdöstä Pietariin vasta tunnin päästä lähetystön lähtemisestä. Silloin hän yritti estää lähetystöltä pääsyn Pietariin ja vaati Uudenmaan läänin kuvernööriä De Pontia lähettämään sähkösanoman lähetystön käännyttämiseksi, mutta De Pont kieltäytyi. Pitäjittäin ja kaupungeittain oli koko maasta valittu 500 miehen lähetystö, joka lähti 13. - 20.3.1899 viemään adressia keisarille. Lähetystön jäsenten ammattina tai asemana on mainittu mm. talollinen, tilallinen, rustitilallinen, maanviljelijä, pankinjohtaja, kreivi, kirja- tai muu kauppias, agronomi, kansakoulunopettaja, lukkari, lampuoti, piirilääkäri, apteekkari, kirkkoväärti ja kuntakokouksen puheenjohtaja, eli kaikista 8 läänistä eri säätyjä edustavaa yhteiskunnallisesti arvostettua ja ansioitunutta väkeä.

Juho Tienarin saama mitali osallisuudesta Suuren lähetystön matkaan Pietariin.

Tässä se mitalin toinen puoli.