amiraali@kaleviojanen.fi

Kalevi Ojanen






kalevi.ojanen@hotmail.fi

Kalevi Ojanen






http://www.kaleviojanen.fi

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/minnajamarjo

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII

Paina tästä







Parkkuun kyläsivut

Parkkuu paikallaan

Kurun lehti

Kurun sää

Parkkuun sää

Pakkasen purevuustaulukko

Suomen ennätyskalat

Kalojen alamitat ja rauhoitusajat

Näsijärvi

Pirkanmaan vesistöjen vedenkorkeudet päivittäin

Maailman merien aallokoitten korkeudet

Tähtikartta

Swing - Jazz - Elvis ym radiot.

Radiot kuuluvat ainoastaan Windows-7 järjestelmässä.

Nettikameroita maailmalla

Huumoriapaja

Meriliikenne

Ilmaliikenne

Sienet

Suomen kalat

Suomen kalat

Suomen linnut

Suomen puut

Suomen eläimet

Metsästysajat

Kalojen alamitat ja rauhoitusajat

Earthcam-live

Muunnin I

Muunnin II

Valtiot asukasluvultaan suurimmasta pieninpään

Kaikkien Olympialaisten voittajat alkaen Kreikan Ateenasta vuonna 1896

Suomen kolikot - markat ja pennit

Suomen setelit - markat







Etusivu


Pitkäperjantain pilkkikisat


Politbyroo


Kuvakimara


Matin 20-vuotisjulkaisu pilkkikisoista


Tienarinmäkiläisiä


Vanhiska ja Kuru-laiva


Yleisurheilukilpailuja








Kuru - Parkkuu













Kuru, perustietoa vuodelta 1985 - Perinnealbumi.





Kurun kirkonkylän keskustaa Kurun metsäopiston katolta kuvattuna 1930-luvun lopulla, jolloin opisto valmistui. Kirkon ympäristö on kahdeksan vuosikymmenen aikana tyystin muuttunut. Suurimman vastakohdan vanhalle kirkolle loi 1960-luvulla rakennettu seurakuntakeskus.







Kurun kirkko vuonna 1927. Vuonna 1781 Matti Åkerblomin rakentama kirkko kuuluu tyylillisesti länsisuomalaiseen pitkäkirkkoryhmään. Sen länsipäädyssä kohoaa italialaisesta renesanssista vaikutteita saanut kellotorni (sipukikirkko). 1900-luvun alussa kirkko korjattiin perusteellisesti arkkitehti Lars Sonckin laatimien suunnotelmien mukaan.







Näkymä Kurun kirkon sisätiloista urkulehteriltä.

Kurun kirkko valmistui vuonna 1781. Kirkon suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi eräjärveläinen Matti Åkerblom. Kirkko on muodoltaan länsipäätytornillinen pitkäkirkko, jonka runkohuoneen sivuilla on kaksi matalampaa kylkiäistä. Kylkiäisten alkuperäinen funktio oli toimia sakaristona ja eteisenä, mutta vuoden 1846 remontissa sakaristo siirrettiin alttarin taakse kirkon itäpäätyyn rakennettuun uuteen ulkonemaan. Remontin piirustukset laadittiin intendentin konttorissa. Kirkon kellotapuli on kolmiosainen ja siinä on runsasmuotoinen barokkipääte ja ylimpänä sipulikupoli. Sekä runkohuone että kylkiäiset ovat satulakattoiset. Sisäkatteena on laudoista kasattu tynnyriholvi ja rakenteita tukevat kahteen suuntaan kulkevat parrut. Kirkon sanotaan olevan arkkitehtonisesti 1700-luvun lounaissuomalaisen pitkäkirkkotyypin tyylipuhtaimpia edustajia. Kirkossa on istumapaikat 700 henkilölle. Kirkon 11-äänikertaiset urut on rakentanut B.A. Thule vuonna 1894. Alttaritaluna on J.Z.Blackstadiuksen vuonna 1852 maalaama Ristiinnaulittu. Kirkon kahdesta kellosta toinen on vuodelta 1782 mutta toisen valuvuosi ei ole tiedossa.







Kurun sakariston piirustus.







Kurun vaakuna 1956-2008. Kurun kunnanhallitus päätti antaa Parkkuun seudun kyläyhdistys ry:lle oikeuden ja valtuudet valvoa ja päättää Kurun vaakunan käytöstä.

Kurun vaakuna oli Kurun kunnan tunnus ja puhuva vaakuna; kuru tarkoittaa syvää rotkoa. Vaakunan selitys on ”sinisessä kentässä hopeinen kumokärki.” Vaakunan on suunnitellut Kimmo Kara, ja Kurun kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 2. maaliskuuta 1956. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 8. kesäkuuta samana vuonna. Vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi 2009, kun Kuru yhdistyi Ylöjärven kaupunkiin.








Kurun suojeluskunnan ja lottajärjestön paraati Kurun kirkolla 1930-luvun alkupuolella. Paraati oli järjestetty Kurun suojeluskunnan lipun vihkiäistilaisuutta varten.








Kurun suojeluskunnan lippu. MCMXXXV = 1935.








Kurun kirkonkylän kansakoulu 1920-luvun puolivälissä. Tämä Keihäslahden koulun nimellä kulkeva opinahjo on Kurun vanhin. Se perustettiin jo vuonna 1881. Uusrenesanssityylinen koulurakennus on säilynyt ulkoasultaan alkuperäisenä.








Kurun kunnantalo valmistumisensa jälkeen 1930-luvun alkupuolella. Rakennuksen muodoissa näkyy vielä selvästi 1920-luvulla vallinneita uusklassisia tyylipiirteitä.








Vuonna 1972 oltiin tässä Kurun Sanomien kirjoituksessa huolissaan jo Kurun kunnan tulevaisuudesta.



Vuoden 2009 alusta Kurun kunta liitettiin Ylöjärven kaupunkiin.

Kurun kunta liittyy Ylöjärven kaupunkiin vuoden 2009 alusta alkaen. Ylöjärven kaupunginvaltuusto hyväksyi liitoksen torstai-iltana yksimielisesti. Valtuusto äänesti, tulisiko liitospäätöstä siirtää myöhemmäksi, mutta siirtoehdotus hävisi äänin 6-57. Kurun valtuusto näytti liitokselle vihreää valoa jo runsaat kaksi viikkoa sitten. Tampereen naapurissa sijaitseva Ylöjärvi on runsaan 23 000 asukkaan paikkakunta, kun mukaan lasketaan tämän vuoden alussa Ylöjärveen liittyneen Viljakkalankin asukkaat. Kurussa taas väkeä on vajaat 3 000 henkeä.





Parkkuun kartta



Kuru-Wikipedia



KURUN VIIRI JA KURUN KIRKOSTA KIPSIPAINOS.







Kurun puukirkko on 1700-luvun suomalaisen pitkäkirkkoperinteen ja lounaissuomalaisen kirkkotyypin sopusuhtaisimpia esimerkkejä ja suomalaisten kansanrakentajamestareiden, Matti Åkerblomin ja Matti Åkergrenin, taidonnäyte. Kurun paanukattoinen ja punamullattu puukirkko sijaitsee Vankaveden rannalla Kurunlahden pohjukassa ja sen vieritse on vuosisatoja kulkenut Näsijärven länsipuolitse vesireittiä myötäilevä maantieyhteys Ruovedeltä Ylöjärvelle. Länsitornillisen pitkäkirkon molemmilla sivuilla on matalat kylkiäiset. Lounaissuomalaista tyyppiä edustava tapuli on salvottu kiinni runkohuoneeseen. Tapulin kellotason ja sipulikupolin välissä on pullistuva välikerros, joka viittaa barokin muotokieleen. Kirkon itäpäädyn sakaristo on rakennettu 1848. Historia Vuoteen 1872 asti hallinnollisesti Ruoveteen kuuluneen Kurun nykyistä kirkkoa edelsi kaksi kirkkorakennusta; ensimmäinen oli rakennettu 1600-luvulla ja toinen oli valmistunut 1778. Se kuitenkin paloi jo seuraavana vuonna salaman sytyttämänä. Kurun kirkon suunnitteli rakentajamestari Matti Åkerblom ja kirkon rakennustöitä johti tämän sisarenpoika Matti Juhonpoika Åkergren 1781. Kustaa Adolfin kirkko vihittiin käyttöön 30. syyskuuta samana vuonna. Kirkon itäpäähän liitettiin uusi sakaristo 1846, jolloin kirkko myös vuorattiin ensimmäistä kertaa. Kirkko peruskorjattiin 1905-1906 arkkitehti Lars Sonckin johdolla.

Kurun vuonna 2003 julkistama isännänviiri.



Kurun sanomat torstaina 24.05.2007



Parkkuu kuvina ja karttoina

Parkkuu-kuvat

Kurun kuntaeläin=Majava

Majava (Castoridae) Majava on virtaavissa vesissä viihtyvä jyrsijä. Sen paksu turkki, räpylämäiset takajalat, litteä häntä ja talttamaiset hampaat tekevät siitä taitavan sukeltajan sekä padonrakentajan. Yhdyskunnissa elävä majava tekee pesänsä puista, oksista sekä mudasta. Sen pesä on suuri ja se kostuu useimmiten 2-3 osasta. Pesän sisääntuloaukko löytyy aina veden alta. Maamme kaksi majavalajia ovat: euroopanmajava ja kanadanmajava. Kuvateksti: Sympaattisen näköisen majavan aherrusta on mukava seurata luonnossa. Padot nostavat vedenpintaa ja samalla majava saa lisää vesiliikkumatilaa pesänsä lähettyvillä. Se liikkuu maalla melko kömpelösti, joten vedenalaiset kasvit muodostavat pääosan sen ravinnosta. Majava syö ulpukoiden juurakoita, vehka- sekä raatekasveja. Majavalla on yhtä hyvä hajuaisti kuin sudella, joten se ei ole helppo saalis petoeläimille. Maalla liikkuessaan se syö koivun, haavan ja pajun kuorta, nuorta pihlajaa, maitohorsmaa, mustikanvarpuja sekä pensaiden lehtiä. Oksan kuoren se syö samalla tavalla kuin ihminen syö maissin tähkää. Sillä on siis varsin näppärät sormet, joilla se kätevästi pyörittelee pksaa syödessään. Talttamaisilla hampaillaan majava kaataa puita ja vie ne patoonsa. Majava kasvaa 10-30 kg painavaksi ja on siis Suomen suurin jyrsijä. Kanadanmajavan turkki on tummanruskea, kun taas euroopanmajavan turkki on harmaanruskea. Lajit erottaa toisistaan suomuisen hännän koon ja muodon perusteella. Kanadanmajavalla on 15 cm leveä häntä ja se on takaosasta pyöreä. Euroopanmajavan häntä on 10 cm leveä ja kapenee kärkeen päin. Muuten nämä kaksi majavalajia ovat hyvin samanlaisia. Kanadanmaja on tuote Suomeen Pohjois-Amerikasta, kun taas euroopanmajava on Suomen alkuperäislajeja. Valtaosa maamme majavista on kanadanmajavia, jotka lisääntyvät tehokkaasti. Kuvateksti: Majavan talttamaiset hampaat ovat sille erinomainen apuväline. Hampaat kuluvat, kun majava jyrsii puun runkoa, mutta ne myös kasvavat kokoajan. Majavat liikkuvat pääosin pimeään aikaan. Niiden silmien päällä oleva läpinäkyvä kalvo helpottaa näkemistä veden alla. Majava osaa sulkea korvansa ja sieraimensa sukeltaessaan . Sukellus voi kestää pisimmillään vajaa 5 minuuttia. Sen sydämen lyöntitiheys harvenee merkittävästi ja lihakset alkavat toimimaan ilman happea. Puuta kaataessa majava saa hännästään erinomaista tukea. Hännästä on myös hyötyä lajitovereiden varoittamisessa. Majava läiskyttää hännällään vedenpintaa, kun se havaitsee lähestyvän uhan. Majava pystyy kantamaan kokonaisen puun. Norsu on ainoa eläin maailmassa, joka pystyy samaan. Majava kerää pensaiden oksia matoksi padon pohjalle. Sitten ne kasaavat kiviä tämän alustan päälle. Majavien padossa on kerroksittain puuta ja virran pohjalta kerättyä ainesta. Vuotokohdat majava tilkitsee mudalla. Padossa olevat risut, kivet ja oksat on aseteltu kolmion muotoon. Veden noustessa korkeammalle majava tekee patoonsa lisää kerroksia. Kun vesi on sopivalla korkeudella ei kerroksia enää tarvitse rakentaa lisää. Maailman pisimmät padot voivat olla jopa yli kilometrin mittaisia. Padon rakentamiseen voi mennä kuukausia. Pato ei pysäytä kokonaan virtaa. Majavan kiima-aika alkaa tammikuun lopulla. Helmikuun aikana vasta sukukypsään ikään tulleet majavat ovat löytäneet parinsa. Edellisvuoden parit pysyvät samoina joka vuosi. Poikaset syntyvät kesäkuuhun mennessä ja niitä on euroopanmajavalla 2-4 kappaletta ja kanadanmajavalla 3-8 kappaletta. Synnytys etenee nopeasti, sillä ensimmäinen poikanen on syntynyt usein jo muutamassa minuutissa. Osa naaraista, jotka eivät tulleet raskaaksi helmikuussa, parittelevat uudelleen keväällä. Synnytykseen valmistautumisen naaras aloittaa siivoamalla pesän. Se kantaa sinne puunlastuja ja kuivia heiniä. Uros ymmärtää poistua pesästä hyvissä ajoin ennen synnytystä. Poikaset syntyvät silmät auki ja hampaat terävinä. Niillä on myös valmiiksi melko paksu turkki . Emo huolehtii poikasistaan ensimmäisten kahden vuoden ajan. Poikaset alkavat melkein heti imemään maitoa ja ne syövät kiinteää ruokaa jo kahden viikon iässä. Poikaset ovat syntyessään 0,5 kilon painoisia. Poikasista kehittyy parissa viikossa taitavia sukeltajia.

Kurun kuntakasvi=suopursu

Suopursu Ledum palustre Lat. synonyymi: Rhododendron tomentosum Heimo: Kanervakasvit – Ericaceae Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Korkeus: 30–100 cm. Varsi pysty, haarova, puutunut, ruskea. Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, 10–15 mm leveä; terälehtiä 5. Verholehtiä 5, hyvin pieniä. Heteitä 10, pitkiä. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto pysty, pitkäperäinen sarja; kukat voimakkaasti tuoksuvia. Lehdet: Kierteisesti versojen kärjissä, lyhytruotisia, talvehtivia, voimakkaasti tuoksuvia. Lapa tasasoukka, paksu, nahkea, alta ruosteenruskeakarvainen, laita ehyt, taakäänteinen. Hedelmä: Nystykarvainen, tyveltä avautuva, nuokkuva kota. Kasvupaikka: Rämeet, rämekorvet, soistumat, joskus kangasmetsät. Kukinta: Kesä–heinäkuu. Tavallisesti suopursu kasvaa soiden reunarämeillä muodostaen laajoja, melko yhtenäisiä kasvustoja. Käveleminen kukkivan varvikon halki on elämys, paitsi kukkien runsauden, myös huumaavan tuoksun takia. Suopursun tuoksu tulee haihtuvista eli eteerisistä öljyistä, kuten ledoli, palustroli ja myrseeni. Nämä yhdisteet saavat karjan ja luonnon isot nisäkkäät jättämään kasvin rauhaan, ja herkimmille ihmisillekin ne saattavat aiheuttaa päänsärkyä. Kekseliäs kansa on käyttänyt suopursua sen myrkyllisyydestä huolimatta oluen maustamiseen humalan asemesta tai sen lisäksi. Haihtuvat öljyt kiihdyttävät aluksi keskushermostoa, joten pursuoluen nauttijoista tulee sukupuolisesti kiihottuneita tai tappelunhaluisia riitapukareita. Mielialan kuohahdus menee kuitenkin pian ohi ja tilalle tulee apatia. Ja kaiken tämän seurauksena on lievimmilläänkin kaamea kohmelo – pahimmillaan suopursulla voi pilata munuaisensa kertaheitolla. Kasvista tehtyä keitettä on käytetty myös pesuvetenä karkottamaan syöpäläisiä kotieläimistä sekä hiirien häätämiseen talosta. Suopursusta saadaan myös voimakasta keltaista väriainetta. Kasvilla on taloudellisesti harmittaviakin ominaisuuksia: se on pahan kuusen tuholaisen, suopursunruosteen, väli-isäntä. Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka. Suopursusta käytettiin muutaman vuoden ajan tieteellistä nimeä Rhododendron tomentosum ja sitä ennen nykyistä eli Ledum palustre. The Plant List, johon tämän sivuston tieteelinen nimitoimikunta luottaa, liikkui ajassa tällä kertaa taaksepäin ja palauttii suopursumme tieteellisen nimen ennalleen ja siirsi samalla lajin aatelisten alppiruusujen joukosta tavalliseksi metsäkasviksi. Lähisukulainen lapinalppiruusu, Rhododendron lapponicum saa sentään pitää aatelisarvonsa edelleen.









Kurun Olkitaipaleen Tienarin mäki



Isoja haapoja tien molemmin puolin kuljettaessa riihelle.



Isoja vaahteroita kuljettaessa Tienarin mäkeä alas maantielle



Tienarintalojen ympärillä kasvavat juhannusruusut ja syreenit + vaahterat ja koivut ja ennen 3 puutarhaa. Tienarin kantatalon puutarhan takana pitkä rivi poppeleita.


















Kalevi Ojanen - sukututkimus

Tienari, Olkitaipaleen kievari 1860-luvun lopulta vuoteen 1877.

Vanhiska, rakennettu vuonna 1861 (hirrestä löydetty vuosiluku).

Oikealla Tienarin kantatalo, rakennettu vuonna 1929, siinä asui Tienarin mummu ja vaari loppuelämänsä Pentti Tienarin perheen kanssa.

Kauppila lohkaistiin Tienarista vuonna 1930 Aarne Tienarille perintöosuutena. Aarne ja Sanni Tienarin isännyyden jälkeen vuonna 1942, tila oli Aarnen kuoleman jälkeen perikunnan hallussa vuoteen 1951, jolloin alkoi Juho ja Irma Tienarin kausi ja he isännöivät Kauppilaa vuoteen 1982, jolloin Juhon ja Irman nuorin poika Tapani ja Päivi Tienari ottivat Kauppilan tilan hoitaakseen. Heillä on porsassikala. Tapanilla ja Päivillä on poika Jaakko ja tytär Anna.

Juho Tienari myi vuonna 1937 Tienarin puoliksi pojilleen Pentille ja Kaarlolle.

Keskellä olevan rakennuksen pirtissä asuivat ennen piiat ja rengit. Aino Tienarin miehen Kaarlo Tienarin kaaduttua sodassa 23.02.1940, Kaarlon (Kalle) osuus jäi hänen vaimolleen Aino Tienarille. Sodan jälkeen osuudet erotettiin Tienariksi ja Leijuksi. Leiju jäi Ainon ja hänen toisen puolisonsa Osmo Ojasen viljeltäviksi. Pentti ja Osmo kasvattivat sokerijuurikasta ja aloittivat yhdessä myös kanaloiden pidon. Osmo jätti kanalat, jota Pentti jatkoi. Osmo osti leikkuupuimurin 1960-70 luvun vaihteessa ja pui kylän talojen viljapeltoja pitkää päivää tehden koko syksyn, jos sää salli puinnin.

Aino Tienari meni naimisiin vuonna 23.12.1943 Osmo Ojasen kanssa ja asuttivat keskellä olevaa taloa. Perheeseen siunaantui Kallen ja Ainon pojan Simon lisäksi vielä 4 poikaa ja 2 tyttöä, joista nuorempi kuoli jo puolivuotiaana aivokalvontulehdukseen.

Ojasten asumassa rakennuksessa oli kolme kellaria ja keskimmäisen kellarin yläpuolella on pieni akkuna ja siinä oli "sisävessa", johon kulku oli eteisen kautta. Sisävessassa oli istuinosan alla peltinen kouru, jota pitkin jätökset menivät alla olevaan astiaan. Vessa tehtiin aikoinaan susien pelon vuoksi, koska niitä nähtiin lauma tallin vasemmalla puolella olevalla alavalla peltoaukealla.

Rakennuksen keskelle oli myöhemmin rakennettu kahta rakennusta yhdistämmän porstua ja pitkä eteinen ja sen päähän keittiö, mikä oli tosi hatara, talvella vesi jäätyi astioihin keittiössä. Eteisestä pääsi vintille ja se oli pelottava paikka, sinne ei uskallettu mennä lapsena ollenkaan. Vasemmalla puolella näin edestä katsottuna oli pirtti, kaksi akkunaparia ja oikealla sali, kaksi akkunaparia. Salin takana oli kaksi kamaria, keski - ja peräkamari. Rakennuksessa oli kolme piippua, yksi pirtin isoon uuniin ja pieneen uuniin, toinen keittiön lieteen, keskihuoneen ja salin uuneihin yhdeistetty piippu ja kolmas peräkamarin uunia varten. Peräkamarissa nukkui melkein koko perhe, mutta vanhempana Simo ja Kalevi nukkuivat keskihuoneessa. Akkunoihin oli laitettu tummennusverhot tai paremminkin pahvit sota-ajan pommituksia pelätessä. Ne vedettiin alas pimeän tultua valojen ollessa päällä sisällä.

Me Ojasen ja Tienarin lapset pelattiin ja leikittiin 10-tikkua ja "kolipiiloo" kesällä ja vanhempana jouduttiin kesällä heinätöihin ja keväällä kuorimaan puita. Koulun päättymispäivänä aina ensimmäiseksi riisuttiin juhlavaatteet ja rynnättiin kastamaan talviturkki Kauppilan rantaan, missä kävimme joskus jopa yli 20 kertaa päivässä. Näsijärvessä ei juurikaan käyty uimassa.

Simo vanhempana lapsena oli kova urheilemaan, kun me vasta leikittiin. Olimme joskus 1960-luvun alussa Nuijantiellä ottamassa aikaa, kun hän juoksi sataa metriä. "Lähtölaukaus" annettiin käsien heilautuksella. Simo valittiin Kurun parhaaksi urheilijaksi vuonna 1964.

Lähinnä vasemmalla oli hevostallit ja yläkertaan meni silta, jota pitkin sai vietyä heinää, joka pudotettiin hevosille yläkerran lattiassa olevasta aukosta. Matalan rakennuksen tallin puoleisessa päässä oli kolme puuceetä, ylhäällä oikealla puoli, oikealla näkymättömissä heinälato ja kuva on otettu navetan katolta.

Edessä on karjopiha, jonka portti näkyy olevan kiinni. Siihen laskettiin eläimet vapaaksi kevättä haistelemaan ja purkamaan iloaan vapaaksi päästyään. Portit piti olla tiukasti kiinni tai vasikat olisivat lähteneet karkuun

Kuvan on ottanut vuoden 1930 tienoilla Jalmari Mantere ja kuvan omistaa Matti Tienari.

Mukavat naapurit:

Pentti ja Erja poseeraavat uuden talon vieressä.

Elma OO:n 50-vuotisjuhlissa vuonna 1975.

Matti lähdössä Ronimuksen Karin häihin Kurun kirkkoon ja - Seuratalolle. Vanha tykinkuula kuvan vasemmassa laidassa, mitä moni ei nosta suorille käsille.

Raili Jakaman rannalla.






Tienarin kantatalon päätalon vintti-ikkuna näkyy ja talon kaksi savupiippua. Heinäladon pärekatto on vaihtunut peltikattoon. Vaahtera on levittäytynyt peittäen esim. puolin kokonaan. Tauno ja Tarja pihassa.

Kuvat on otettu 1990-luvun puolivälissä ja puustoa on tullut paljon verrattuna 1930-luvun kuvaan, missä ei näkynyt yhtään pihapuuta. Kalevi on ottanut kuvat navetan katolta. Talli -ja puuceerakennus ovat saaneet myös peltikatteen.






Ja tämä rakennus tehty 148 vuotta myöhemmin kuin vanhiska.

Aitta 07.08.09

wordpress sivut
Visit Counter



amiraali@kaleviojanen.fi

Kalevi Ojanen






kalevi.ojanen@hotmail.fi

Kalevi Ojanen






http://www.kaleviojanen.fi

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

(Kuvia pilkkivuosien varrelta)

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuru

Paina tästä







Parkkuun kyläsivut

Parkkuu paikallaan

Kurun lehti

Kurun sää

Parkkuun sää

Pakkasen purevuustaulukko

Suomen ennätyskalat

Kalojen alamitat ja rauhoitusajat

Näsijärvi

Pirkanmaan vesistöjen vedenkorkeudet päivittäin

Maailman merien aallokoitten korkeudet

Tähtikartta

Swing - Jazz - Elvis ym radiot.

Radiot kuuluvat ainoastaan Windows-7 järjestelmässä.

Nettikameroita maailmalla

Huumoriapaja

Meriliikenne

Ilmaliikenne

Sienet

Suomen kalat

Suomen kalat

Suomen linnut

Suomen puut

Suomen eläimet

Metsästysajat

Kalojen alamitat ja rauhoitusajat

Earthcam-live

Muunnin

Muunnin II

Maailman valtiot asukaluvuiltaan suurimmasta pieninpään

Kaikkien Olympialaisten voittajat alkaen Kreikan Ateenasta vuonna 1896

Suomen kolikot - markat ja pennit

Suomen setelit - markat

Tervetuloa Ojasen sukusivuille

Ruotsin Uumajasta Suomen Kuruun pappissuvussa.















Segebade Von Krummenhagenin vaakuna.

Stralsund, Pommer, Saksa

Aatelinen
















Georg ja Mickael von Segebadenien allekirjoitukset.











Kesäinen päivä otettu luultavasti vuoden 1900 tienoilla, kuva on Kylpylaitoksen puistosta eli nykyisestä Kirjastotalon puistosta. Alun perin tähän piti perustaa puisto nimeltä Vainisen rantapuisto.











Erich Vaininen, nimismies Pirkkalan Tammerkoskella. Virkatalo oli Tampereen teatterin kohdalla.





















Michael Schultz, Turku s.1741 k.16.06.1793 Aatelinen, varakas porvari - laivanvarustaja - kauppiassuku lähtöisin Saksasta.







Johan Winter työskenteli 1646 jälkeen kisällinä akatemian kirjanpainajan Johan Vogelin luona tartossa. Heidät vihittiin 05.07.1668 Glanshammerin kirkossa Örebron, Winterin syntynäkaupungin läheisyydessä, kuten hääkirjoitus osoittaa . Vaimo, Christina Esywinintytär Herweg, kuoli 02.08.1691 ja haudattiin Turun Tuomiokirkon saarnastuolin alle pääkäytävän varrelle. (Saarnastuolin ja keskilaivan pääkäytävän välissä on puinen Winterin muistolaatta). Vaimon hautapaikka on ostettu, kuten sen ajan porvareilla oli tapana, 120 taalerilla. Johan Winterin veljenpoika on haudattu kirkon eteläsivulle, ulos. Johan Winter oli suomenkielisen raamatun painaja (ainakin osin), josta maksettiin 13 taaleria. Suomalainen rukouskirja, 3 taaleria ja useita kirjapainotöitä Tuomiokiskolle. Johan Winter syntyi Örebrossa, Ruotsissa ja kuoli 1705 Turussa.








Kurusta tullessa Kyrönlahden jälkeen vasemmalle ennen Kolunlammea, pääsee Parmaniemeen.

Ilmakuva, jossa näkyy Parmaniementie ja Parmaniemi melkein tien päässä olikealla puolella.

Tampereelta tullessa Kolunlammi jää vasemmalle ja lammen jälkeen heti oikealle, viitassa lukee Parmaniemi ja osoitekyltissä Parmaniementie.






AO:n esi-isä oli Simon Parmala, Teiskon Parmaniemestä ( tie lähtee Kyrönlahdesta, kuuluu nykyään Ylöjärveen) ,jonka poika Simon Simoninpoika Taipale s.25.08.1695 tuli Taipaleeseen vävyksi ja oli isäntänä vuosina 1722-1752, kuoli 04.02.1752











AO:n esiäiti oli Abigael Georgentytär von Segebade s.1668 Riikassa, joka oli tuolloin Ruotsin vallan alla aina 1700-luvun alkupuolelle asti, jolloin Venäjä valloitti Riian kaupungin. Abigael Georgentytär kuoli 13.03.1758 Teiskon Kuorannassa. Abigaelin isä oli Georg Segebade Saksan Pommerin Stralsundista ja Georgen isä Saksan Krumenhagenista. (George Segebade oli ennen sotilasuraansa rakennusmestari ja armeijan palvelukseen tultuaan hän oli 3 vuotta linnoittamassa Riikaa. Vuodesta 1683 hän oli Porin rykmentin Ruoveden komppanian luutnantti. Vuonna 1695 hän lahjoitti Kurun kirkkoon suomenkielisen raamatun. Hänen virkatalonaan oli vuodesta 1690 Kurun Keihäslahden talo Kuru. Samalla paikalla sijaitsee nykyään Kurun kirkko. Ruotsi aateloi Segebadenin veljekset 06.03.1684 nimellä Segebade von Krummenhagen.















Mommo, Pihlajalahti, Ruovesi.








OO:n esi-isä oli Henrik Simoninpoika Ruoveden Pohjankurusta, jonka poika s.1690 Yrjö Henrikinpoika Ruoveden Mommolta muutti Kurun Olkitaipaleen Tienarille isännäksi vuosina 1729-1746, kuoli 30.04.1752







Juho ja Sanni Tienarin perhe.

Juho Tienari myi vuonna 1937 Tienarin puoliksi pojilleen Pentille ja Kaarlolle (Kalle). Kalle kaatui talvisodassa 23.02.1940. Sodan jälkeen Kaarlon osuus jäi hänen vaimolleen Aino Tienarille. Osuudet erotettiin sodan jälkeen Tienariksi ja Leijuksi.









Kalle ja Maria Lahdenpohjan perhe.









Juhon ja Sanni Tienarin 10 lapsisesta perheestä neljänneksi vanhin lapsi Kaarlo menee naimisiin Aino Lahdenpohjan kanssa 12.12.1937. Kalle ja Maria Lahdenpohjan 3 lapsisesta perheestä Aino on nuorin.









Kalle (Kaarlo) Tienari suoritti armeijan raskaan Terijoella 1920-luvun alkupuolella.






Simo Johannes









Kaarlo Tienari kaatui Impilahdessa 23.02.1940, talvisota päättyi 13.03.1940.

Kuvassa näkyy miten sankarihautauksissa kirkossa lotat ovat ryhmittyneet penkkirivien päähän ja suojeluskuntapojat kunniavartioon.

Kansalaissodan haavat arpeutuivat vasta talvisodan kynnyksellä, jolloin kansa yhtenäisenä oli valmis kohtaamaan maahan tunkeutuvan vihollisen. Maamme vapaus jouduttiin lunastamaan kuitenkin raskain uhrein, eikä surusanomilta välttyneet kurulaisetkaan kodit. Kirkkoherra Pietilä siunaamassa talvisodan uhreja viimeiselle matkalleen vuonna 1940.




Sankarihautaan kannetaan talvisodan uhria Kaarlo Tienaria. Kantamassa ovat eturivissä Artturi ja Aarne Tienari, keskellä Matti ja Pentti Tienari, takana Unto Lahti-Nuuttila ja Jussi Keskinen.

Kantajien takana tulee Kaarlon vaimo Aino Tienari vierellään näkymättömissä kävelee urheasti Simo Tienari. Ainon takana kävelee Kaarlon isä Juho Tienari vierellään näkymättömissä Sanni Tienari.

Suoleluskuntapojat ovat sankarivainajan viimeisen matkan varrella määrätyin välein kunniavartiossa.







Talvisota - paina tästä















OO:n esiäiti oli Dordi Åkerman s. noin 1507 Ruotsin Uumajassa, mies Eric Åkerman, josta jäljempänä. He saivat viisi lasta.













Uumaja, Ruotsi

Tegin kaupunginosa Uumajassa (Umeå) Ruotsissa.

Ojasen sukutarina alkaa Ruotsin Uumajan (Umeå) Tegin kaupunginosasta Eric Åkermanista s.1480, joka toimitti silakkaa (silloin silli-nimellä) Ruotsi-Suomen sotilaille 1500-luvun alussa. Hän toimitti omaa herkkuaan hapansilakkaa. Hapansilakoita eivät sotilaat halunneet maistaa, vaan kantelivat kuningas Kustaa Vaasalle sillin mausta. Kuningas nuhteli Åkermannia ja toimitukset lopetettiin alkuunsa. Tästä Åkerman ei huolestunut vaan otti muiden ihmeeksi nimekseen Sursill= hapansilli. Eric Sursill eli entinen Ångerman kuoli vuosien 1550-1553 välillä.

Abigael Segebadenin hautapaasi Teiskossa unohdettuna. Abigaelin pojista tuli aatelisia: Senegade von Grummenhagen.



























Vuosi 1914.





















Räätäli Matti Kustaanpoika Ojanen s.07.09.1853 eli OO:n vaari II:n vaimonsa kanssa lapsineen. Matilla oli I-avioliitosta 5 lasta ja tästä II-sta 9 lasta. Matti kuoli 24.04.1936. Matin sisarusparvessa oli yhteensä 8 lasta. Kuvassa Matin lisäksi vaimonsa Eriika Ojanen ja lapset Eero s.04.11.1903, Paavo s.15.07.1906 ja Lyyli s.15.01.1909.











Matti oli (Juho) Kustaa Matinpoika Tienarin s.04.02.1823 poika. Kustaalla oli 10 sisarusta. Kustaan veljestä Matti Matinpoika Tienarista s.18.10.1817 tuli Tienarin isäntä.












































OO:n vaari vasemmalla ja äiti oikealla. Keitä muut?































Huhtikuu 1944































Kalliomäen väki














Kalle ja Lyyli Ojasen perhe







Kalle ja Lyyli Ojasen 7 lapsisesta perheestä nuorin poika Osmo Ojanen menee naimisiin 23.12.1943 Aino Tienarin (os.Lahdenpohja) kanssa.















AO ja OO
























Sisarukset vuonna 1957
























Sisarukset vuonna 2008















Kunnallisvero ja kansaneläkemaksu v. 1952.




Lopullinen vero ja kansaneläkemaksu vuoden 1951 tuloista.















Aino ja Osmo Ojasen talo valmistui vuonna 1965.

























AO, AO:n veljet, vanhemmat ja isovanhemmat. Kuva vuodelta 1916. Ainon vaari Kalle Lahdenpohja s. Kurussa 12.05.1846 ja mummu Maria Lahdenpohja s. Kurussa 24.04.1849. Kyseinen kuva on oletettavasti otettu Kallen 70-vuotispäivänä.















Edellisen kuvan henkilöt















Lahdenpohja, Aino Ojasen koti





























Lahdenpohjan sukua ja vuoden 1948 rippikuvat.





























Jenni Virossa

Jasper ajaa jo autoa.

Kaksoset Eveliina ja

Joonas















Marjon ja Pasin häät 2005















Minnan ja Jyrin häät 2009



Sivun alkuun