Päivitetty 17.08.2017

Kaikki päivitetty 17.08.2017







Taivassalon Pyhän Ristin kirkko


Napsauta yläpuolella olevaa tekstiä







Ruotsi,Husby, Berga (Bergius)


Napsauta yläpuolella olevaa tekstiä






wordpress sivut







Parkkuun kyläsivut

Parkkuu paikallaan

Kurun lehti

Kurun sää

Parkkuun sää

Pakkasen purevuustaulukko

Parkkuu kuvina I

Parkkuu kuvina II

Pirkanmaan vesistöjen vedenkorkeudet päivittäin

Tienarinmäkiläiset

Kuru-Tienari-Ojanen

Tienarin sukuseura












http://www.kaleviojanen.fi

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuru

Paina tästä









Sukuselvityksen kohde

Antti Matinpoika
s. 1572 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga ja hänen jälkeläisiään yhteensä 130 taulua

Tulostettu:
17.08.2017
Tekijä:
Kalevi Ojanen
Keskisenkatu 6 A 22
33710 Tampere
Puhelin +358503429851
amiraali@kaleviojanen.fi





SUKUJUTUT -ohjelma

ATK-palvelu Luhtasaari Oy
Seinäjoki
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto | Paluu |

Taulu 1
I Antti Matinpoika Seppä, kirvesmies, sorvari ja ''peltomies'' Husbyn pitäjän Bergan kylässä Södermanlandissa., s. 1572 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga.
Ruotsi, Sommermanland, Husby, Berga.

Puoliso: Brita Erikintytär k. 1637 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga.

Lapset:
Petter Bergius , s. 19.01.1612 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga. Tauluun 2
Matias Bergius , s. noin 1615 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga. Tauluun 130
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 2
II Petter Antinpoika Bergius, (Taulusta 1, isä Antti ) Lääninrovasti 1666, Taivassalon kirkkoherra 1671, Turun Yliopiston Kreikan- ja hebreankielen professori 1652, vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 23.1.1653, s. 19.01.1612 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga, k. 02.02.1692 Taivassalo.

Petter Bergius oli Turun katedraalikoulun oppilas 1628. Nyköpingin koulun oppilas 1630. Strängnäsin lukion oppilas 1632 Petrus And. Husb:. Turun lukion oppilas 1635. Ylioppilas Turussa sl. 1640 Bergius Petr. Andreæ _ 1. Deponoitu ensimmäisessä depositiossa, joka tapahtui piispa Isak Rothoviuksen talossa. Ylimmän luokan stipendiaatti (kl. 1644) – sl. 1649. Respondentti 17.10.1646 pro exercitio, pr. Mikael Gyldenstolpe U8. Respondentti 3.3.1647 pro gradu, pr. Nils Nycopensis U20. FM 4.5.1647. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 23.1.1653. — Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1655 (ei enää 1665). Tukholman ja Södermanlandin maakunnan inspehtori 1665. Fil. tiedek. promoottori 1664. — Turun akatemian 2. filosofian apulainen 1649, kreikan ja heprean kielten professori 1652 (virkavahvistuskirja 1654), ero 1671. Akatemian rehtori 1659–60 ja 1669–70. Samalla Turun tuomiokapitulin jäsen 1657–71, palkkapitäjänsä Liedon kirkkoherra 1660–62 ja Piikkiön 1669–71. Lääninrovasti 1666. Taivassalon kirkkoherra 1671. † Taivassalossa 1691. ‡ 2.2.1692.

Deponoitu ensimmäisessä depositiossa, joka tapahtui piispa Isak Rothoviuksen talossa. Ylimmän luokan stipendiaatti 1644-49. Respondentti 17.10.1646 pro Exercitio, pr Mikael Gyldenstolpe U8. Respondentti 3.3.1647 pro gradu, pr. Nils Nycopensis U20. FM 4.5.1647.
Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1655<1665. Tukholman ja Södermanlandin maakunnan inspehtori 1655. Filosofisen tiedekunnan promoottori 1664.

Julkaisi 10 väitöskirjaa filosofian alalta.
Puoliso 1652 Elin Henrichsdotter Carsten .s.1623 k.1652
Puolison vanhemmat: isä Helsingin oikeuspormestari Henrich Carsten
åiti Anna Henrichsdotter Witticius (Vitikka).
Hebreankielinen näppäimistö; punaisella merkittyä, hieman suomalaisesta poikkeavaa US-näppäimistöä on alla täydennetty sinisin merkein, jotka vastaavat suomalaista näppäimistöä.

1. puoliso: Vihitty 1652 Helsinki Elin Henrikintytär Bergius o.s. Carstens (Carsten) s. 5/1623 Helsinki, k. 21.02.1652 Turku.
Vanhemmat: Henrik Fredrikinpoika Carstens (Carsten), Helsingin pormestari 1631-1634, kaupungin merkittävimpiin porvareihin kuulunut kauppias., k. 1659 Helsinki ja Anna Johanna Henrikintytär Carstens o.s. Vitticius/Witticius, Helsingin pitäjän kirkkoherran tytär. Helsingin pormestarin vaimo., s. 1570 Helsinki, k. Helsinki.

2. puoliso: Vihitty 04.10.1654 Loimaa Margareetta Johanneksentytär Bergius o.s. Walstenius s. 00.07.1637 Naantali, k. 00.11.1688 Uusikaupunki.
Vanhemmat: Johannes Petruksenpoka Walstenius, Loimaan kirkkoherra, ratsutilallinen (Vilvainen), s. 1595 Parainen, k. 03.01.1658 Loimaa ja Anna Juhontytär Limingius, Loimaan pappilan ruustinna 1640-58, s. 1602 Ii, k. 13.01.1674 Loimaa.
Lapset:
Anna Wärdh o.s. Bergius , s. 29.11.1656 Turku. Tauluun 3
Juho Bergius , s. 11.05.1659 Turku. Tauluun 59
Anders Bergius , s. 21.04.1661 Turku. Tauluun 4
Margareetta Bergius s. 08.07.1666 Turku, k. 29.07.1676 Taivassalo.
Niilo Bergius s. 13.05.1669 Turku, k. 08.08.1669 Turku.
Petter Bergius , s. 03.02.1671 Turku. Tauluun 60
Maria Bergius , s. 05.07.1673 Taivassalo. Tauluun 64
Pirkko Bergius s. 23.04.1677 Taivassalo.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 3
III Anna Petterintytär Wärdh o.s. Bergius, (Taulusta 2, isä Petter Bergius) Kaustian kruununrusthollin omistaja Taivassalossa., s. 29.11.1656 Turku, k. 30.03.1738 Ahvenanmaa, Sund, Kasteholma.

Anna omisti Kaustian kruununrusthollin Taivassalossa.
Anna Bergia kuoli Kasteholmassa Sundissa Ahvenanmaalla 81v 4kk 1 pv:n ikäisenä
aamulla kello 3 ja 4 välillä.
Hänet haudattiin 13.6.1738 Sundin kirkon kuoriin. Ruumissaarnan piti pastori Hallman.

1. puoliso: Vihitty 18.07.1678 Taivassalo Henrik Henrikinpoika Wärdh Taivassalon Fagernäsin tilan vuokraaja eli lampuoti, nimismies, k. 1695 Taivassalo.

Oli Anna Bergian isän Petter Bergiuksen pitkäaikainen tuttava ja mahdollisesti samaa ikäluokkaa kuin Bergius. Oli ostanut Philip Mårtenssonilta talon Turusta Brahenkadulta ja tarjosi sitä myytäväksi 21.2.1670. Hänet mainitaan viimeisen kerran 2.4.1694, ja kuoli viimeistään alkuvuodesta 1695. Erään Henrik Wärdhin hautakivi on Taivassalon hautausmaalla, siinä on vuosiluku 1677, mikä ei pidä paikkaansa edellä mainitun kuolinajan kanssa. Onko mahdollista, että kyseessä on Henrik Wärdhin isä Henrik?
Vuokraaja Henrik Wärdin kuolinpesän osakkaina mainitaan (KO 30/10 1701) hänen leskensä Anna Bergia (joka huomautettiin nyttemmin menneen naimisiin Ahvenanmaan kruununvoudin Wilhelm Pihlin kanssa sekä tämän alaikäinen poika, ynnä kirkkoherra Mikael Brunlöf, kontrollööri (sitt. meritullien ylitarkastaja Suomessa ja kymmenien maatilain omistaja) Johan Hacks ynnä tämän lanko Taivassalon kirkkoherra maisteri Andreas Bergius. (Ruth Hjorth).

Lapset:
Henrik Wärdh Ylioppilas Turussa 1703, majoitusmestari henkiratsuväkirykmentissä 1710, 2-kornetti 1711, 1-kornetti 1713, luutnantti 1718 ero palveluksesta 1722, ratsumestarin arvo 1740., s. Taivassalo, k. 06.02.1749 Tukholma.
Sara Bergius o.s. Wärdh , s. Taivassalo. Tauluun 4
Margareta Hacks o.s. Wärdh , s. Taivassalo. Tauluun 48
2. puoliso: Wilhelm Wilhelminpoika Pihl Ylioppilas Turussa kl. 1703 [Piihl] Vilhelm Aland _ 249. Boreaalisen osakunnan jäsen 1703/04 [1703/04] Wilhelmus Pihl, | in adolescentia obiit. Ahvenanmaan kruununvouti., s. 1660, k. 1741 Ahvenanmaa, Sund, Kasteholma.
Lapset:
Elisabet Pihl s. 03.01.1694 Uusikirkko, k. 10.01.1753 Lieto.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 4
IV Sara Henrikintytär Bergius o.s. Wärdh, (Taulusta 3, äiti Anna Wärdh) s. Taivassalo, k. 15.01.1732 Taivassalo.

Puoliso: Vihitty 1689 Anders Petterinpoika Bergius. (Taulu 2) Valtiopäivämies 1713-14 ja 1719, s. 21.04.1661 Turku, k. 18.09.1724 Taivassalo.

Ylioppilas Turussa 1670/71 [Bergius] Ericus‹¿› [Aboens _ 103]. Respondentti 4.2.1682 pro gradu, pr. Johan Flachsenius 981. FM 7.12.1682.

— Varrontavaltakirja Taivassalon kirkkoherraksi isänsä eläessä 1686 (virkaan 1692). Vt. lääninrovasti. Pakeni isonvihan ajaksi Ruotsiin (1714), Turun tuomiokapitulin lisäjäsenenä siellä 1716–20, palasi rauhanteon jälkeen vanhaan virkaansa. Saarnaaja pappeinkokouksessa Turussa 1690 ja 1703, synodaaliväitöksen preeses 1705. Valtiopäivämies 1713–14 ja 1719.
.
Vanhemmat: Petter Antinpoika Bergius, Lääninrovasti 1666, Taivassalon kirkkoherra 1671, Turun Yliopiston Kreikan- ja hebreankielen professori 1652, vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 23.1.1653, s. 19.01.1612 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga, k. 02.02.1692 Taivassalo ja Margareetta Johanneksentytär Bergius o.s. Walstenius, s. 00.07.1637 Naantali, k. 00.11.1688 Uusikaupunki.
Pyhän Ristin kirkko on varsinaissuomalaisen Taivassalon kunnan Kirkkosaaressa sijaitseva keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on uusimman tutkimuksen mukaan rakennettu todennäköisesti vuosien 1425 ja 1440 välillä. Kirkko on säilynyt melko hyvin keskiaikaisessa asussaan. Seurakunnan ensimmäinen puukirkko rakennettu melko varmasti jo 1200-luvulla, vaikka ensimmäinen tieto seurakunnasta on vuodelta 1350. Keskiaikaisesta sisustuksesta on säilynyt alttarikaappi ja viisi puuveistosta, jotka on lahjoitettu Kansallismuseolle krusifiksia lukuun ottamatta. 1300-luvun alkuun ajoitettu krusifiksi on arvioitu Liedon mestarin koulukunnan työksi tekotavan ja laadun perusteella. Kirkon seinillä on kalkkimaalauksia, joista varhaisimmat on tehty kirkon valmistuttua. Taivassalon kirkko ja siitä puoli kilometriä luoteeseen sijaitsevat Taivassalon vanha pappila vuodelta 1756 ja uusi pappila vuodelta 1823 on Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kirkon sankaripatsas on kuvanveistäjä Jussi Vikaisen prossiveistos vuodelta 1952.

Lapset:
Saara Bange o.s. Bergius , s. Turku. Tauluun 5
Johan Bergius , s. 28.12.1696 Taivassalo. Tauluun 18
Margareta Haartman o.s. Bergius . Tauluun 19
Petter Bergius , s. 17.03.1700 Taivassalo. Tauluun 21
Anna Bergius , s. Turku. Tauluun 47
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 5
V Saara Andersintytär Bange o.s. Bergius, (Taulusta 4, isä Anders Bergius) s. Turku, k. 1714 Turku.

Puoliso: Vihitty 1707 Turku Anders Andersinpoika Bange Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalainen. Amiraliteettiseurakunnan (Skeppsholmen) pastori Tukholmassa 1716., s. 1676 Suomi, k. 04.08.1719 Ruotsi, Tukholma.

Ylioppilas Turussa 1688/89 [Bange] Andr Aboens _ 178. Ehkä saarna-apulainen Narvassa 1693 (Väänänen 1987 mukaan "Prästvigd i Narva 1693", mutta maininnan on oltava virheellinen, koska Bange vihittiin papiksi vasta Turussa 1705). Alimman luokan stipendiaatti sl. 1694 – sl. 1697. Keskimmäisen luokan stipendiaatti kl. 1698 – sl. 1700. Respondentti 14.6.1699, pr. Isak Pihlman 2136. Ylimmän luokan stipendiaatti kl. 1701 – sl. 1703. Respondentti 4.7.1703, pr. Johan Rungius 2903. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 17.5.1705. Respondentti 26.1.1707 pro gradu, pr. Torsten Rudeen U385. FM 17.6.1707. — Narvan katedraalikoulun vt. lehtori 1704. Pakeni sotaa Turun hiippakuntaan s.v. Apulaispappi (komministeri) Turun ruots. seurakunnassa 1705, 1. kappalainen ja arkkidiakoni 1711. Pakeni sotaa Ruotsiin 1713. Amiraliteettiseurakunnan (Skeppsholmen) pastori Tukholmassa 1716. ‡ Tukholmassa (Hedvig Eleonora) 4.8.1719.

Lapset:
Anders Bange , s. 11.08.1708 Taivassalo. Tauluun 6
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 6
VI Anders Andersinpoika Bange, (Taulusta 5, äiti Saara Bange) Pietarsaaren pitäjän kappalainen., s. 11.08.1708 Taivassalo, k. 10.02.1765 Pietarsaaren merimiesseurakunta.

Puoliso: Katarina Jakobintytär Bange o.s. Wikar s. 1719 Vaasa, k. 13.09.1791 Maalahti.
Vanhemmat: Jakob Jakobinpoika Wikar e. Lill-Wikar, Maalahden kirkkoherra 1725, Pietarsaaren pitäjän 10.5.1753 (kuoli ennen nimitystä)., s. 1675 Kruunupyy, k. 28.04.1753 Maalahti ja Brita Jakobintytär Wikar o.s. Ross, s. 24.01.1688 Vaasa, k. 05.05.1722 Vaasa.

Lapset:
Jacob Bange , s. 24.11.1752 Pietarsaari. Tauluun 7
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 7
VII Jacob Andersinpoika Bange, (Taulusta 6, isä Anders Bange) Vaasan triviaalikoulun rehtori 1810., s. 24.11.1752 Pietarsaari, k. 10.02.1836 Vaasa.

Vaasan triviaalikoulun oppilas 5.9.1765 – 9.12.1769 (testim.). Pääsykuulustelu 15.2.1770. Ylioppilas Turussa kl. 1770 Bange, Jacob. Ostrob. _ 522. Pohjalaisen osakunnan jäsen 21.2.1770 [1770] Jacobus Bange die XXI Februarii. Natus d. 24 Nov. 1752. | 1782 Collega Scholæ Uhleåborgensis. | Collega superior ibidem 1792, & Conrector 1802. Rector Scholæ Wasensis designatus 24/10 1810. | mortuus 1836. — Oulun triviaalikoulun alempi kollega 1782, ylempi kollega 1792, konrehtori 1802. Vaasan triviaalikoulun rehtori 1810 (virkaan 1813), virkavapaa vanhuuden takia 1825. Suomen valtuutettuna rajankäynnissä Ruotsin rajalla 1810–11. † 10.2.1836.

Puoliso: Vihitty 1787 Elisabet Erikintytär Bange o.s. Tulindberg s. 09.09.1763 Vähäkyrö, k. 13.12.1847 Vaasa.

Lapset:
Jacob Bange s. 17.01.1793 Oulu.
Jacob Gabriel Bange s. 03.05.1794 Oulu.
Catharina Christina Wasastjerna o.s. Bange , s. 28.10.1796 Oulu. Tauluun 8
Hedvig Elisabeth Bange s. 29.09.1798 Oulu.
Sofia Margareta Bange s. 20.01.1801 Oulu.
Carolina Lovisa Bange s. 22.07.1802 Oulu.
Fredric Vilhelm Bange s. 14.07.1804 Oulu.
Fredrika Wilhelmina Bange s. 30.03.1806 Oulu.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 8
VIII Catharina Christina Jacobintytär Wasastjerna o.s. Bange, (Taulusta 7, isä Jacob Bange) s. 28.10.1796 Oulu.

Puoliso: Johan Jakob Abrahaminpoika Wasastjerna s. 26.01.1781 Vaasa, k. 14.02.1858 Vaasa.
Vanhemmat: Abraham Jakobinpoika Wasastjerna e. Falander, vuoteen 1808 Falander. suomalainen tehtailija ja liikemies. Hän vaikutti varakkaana kauppiaana Vaasassa, toimi porvarissäädyn edustajana Ruotsin säätyvaltiopäivillä ja perusti Östermyran ruukin. Vuonna 1808 aateloituna hän on Wasastjernan aatelissuvun kantaisä., s. 12.02.1746 Kokkola, k. 26.01.1815 Vaasa ja Catharina Elisabet Johanintytär Wasastjerna o.s. Rahm, s. 08.06.1762 Kokkola, k. 14.06.1793 Vaasa.

Lapset:
Jakob Viktor Wasastjerna , s. 14.06.1819 Vaasa. Tauluun 9
Alfred Edgar Wasastjerna , s. 05.06.1821 Maalahti. Tauluun 13
Evert Edelfried Wasastjerna , s. 23.02.1833 Maalahti, Åminneborg. Tauluun 15
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 9
IX Jakob Viktor Johaninpoika Wasastjerna, (Taulusta 8, äiti Catharina Wasastjerna) Senator och ledamot av kejserliga senatens för Finland justitiedepartement 1869-11-27., s. 14.06.1819 Vaasa, k. 11.03.1895 Helsinki.

Puoliso: Vihitty 19.07.1860 Uskela, Eriksberg Vendla Helena Vilhelmina Evertintytär Wasastjerna o.s. Bonsdorff s. 19.07.1839 Uskela, Eriksberg, k. 11.03.1921 Helsinki.
Vanhemmat: Evert Julius Johaninpoika Bonsdorff, Arkkiatri 1859. Valtioneuvos 1871., s. 24.09.1810 Turku (ruotsalainen srk.), k. 30.07.1898 Uskela, Eriksberg ja Wendla Ottiliana Erikintytär Bonsdorff o.s. von Willebrand, s. 11.04.1811 Muurla, k. 05.07.1842 Muurla.

Lapset:
Viktor Valdemar Wasastjerna , s. 08.03.1879 Helsinki. Tauluun 10
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 10
X Viktor Valdemar Jacobinpoika Wasastjerna, (Taulusta 9, isä Jakob Wasastjerna) Yo Nya sv. lärov. i Hfors. Oikt 1904. VT 1907. Turun hovioik. hovioik.neuvos 1930-31, kihlak.tuomari Porvoossa 1931-., s. 08.03.1879 Helsinki, k. 15.07.1941 Helsinki.

Student därst. 1897-05-15. Auskultant i Vasa hovrätt 1904-04-18 och i Åbo hovrätt s. å. 12/10. Vice häradshövding 1907-05-31. Brottmålsnotarie vid rådsturätten i Åbo 1910-03-07. Civilnotarie därst. s. å. 7/10. Kanslist i Åbo hovrätt 1914-02-23. Notarie därst. 1917-06-04. Fiskal 1918-01-24. Adjungerad ledamot av hovrätten från 1913-02-17. Assessor 1918-11-23. Hovrättsråd 1930-04-25. Häradshövding i Borgå domsaga 1931-12-09.

Puoliso: Vihitty 13.05.1905 Helsinki Ebba Hildegrand (Hildi) Hermannintytär Wasastjerna o.s. Öhrbom Everstiluutnantin tytär, kihlakunnantuomarin rouva., s. 08.02.1879 Helsinki, k. 25.03.1951 Helsinki.

Lapset:
Anita Helena Armfelt o.s. Wasastjerna , s. 12.01.1909 Helsinki. Tauluun 11
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 11
XI Anita Helena Viktorintytär Armfelt o.s. Wasastjerna, (Taulusta 10, isä Viktor Wasastjerna) Suomalainen ruotsin kielellä kirjoittanut kirjailija., s. 12.01.1909 Helsinki, k. 13.09.1988 Halikko, Vuorentaka.

Anita Helena Armfelt, o. s. Wasastjerna (12. tammikuuta 1909 Turku – 13. syyskuuta 1988) oli suomalainen ruotsin kielellä kirjoittanut kirjailija.

Anita Armfeltin vanhemmat olivat Viktor Waldemar Wasastjerna (1879–1941) ja Ebba Hildegard Öhrbom (1879–1951). Hän oli naimisissa kreivi Carl-Gustaf August Magnus Armfeltin (1897–1970) kanssa joka omisti Vuorentaan kartanon Halikossa.

Teoksia

Väntan : romaani. Schildt, Helsingfors 1954
Väntrummet : kuunnelma. Radioteatern 1960

Lähteet

Anita Armfelt SKS:n kirjailijamatrikkelissa
Kirjasampo.fi : Anita Armfelt
SLS's dramadatabas Daniel : Anita Armfelt
Martti Strangin GeneaNet-tietokanta : Anita Helena Wasastjerna
Anneli Kotisaari : Isak Erik Erikinpoika Tigerstedt o.s. Falander s. 24.6.1686 Turku ja hänen jälkeläisiään yhteensä 196 taulua, taulu 50 : Carl-Gustaf August Magnus Armfelt
.
Anita Helena Wasastjerna (1909-1988)

Puoliso: Carl-Gustaf August Magnus Carl-Augustinpoika Armfelt Agronomen friherre (finska greven), s. 27.04.1897 Halikko, Wiurila, k. 19.08.1970 Halikko, Vuorentaka.
Vanhemmat: Carl-August Reinhold Lars Augustinpoika Armfelt, s. 08.09.1862 Kaarina, k. 21.05.1942 Salo ja Juliana Frederikke Adelaide Carlintytär Armfelt o.s. Hoppe, s. 10.06.1873 Tanska, Randers, Mørke, Toftaholm, k. 02.09.1967 Halikko, Wiurila.
Vuorentaan kartano Kuvaus Vuorentaan kartano on yksi harvoista maamme keskiajalta ja 1500-luvulta säilyneistä ylhäisaateliston kivilinnoista, jonka nykyasu on peräisin 1850-luvulla tehdystä korjauksesta. Se on osa Halikonlahden maassamme ainutlaatuista ja tiivistä kartanokeskittymää, joka on vuosisatojen kuluessa muodostunut Horn-suvun keskiaikaisperäisistä Åminnen, Viurilan ja Vuorentaan kartanoista. Vuorentaan kartano sijaitsee Halikonlahden pohjukassa Viurilan ja Joensuun kartanoiden vieressä. Päärakennuksen harmaakivinen osa on todennäköisesti peräisin 1500-luvulta mutta nykyinen historisoiva asu on syntynyt 1850-luvulla, jolloin on rakennettu tiilinen lisäosa torneineen ja keskiaikaisvaikutteisine yksityiskohtineen. Päärakennus on restauroitu ja kiinteä sisustus on konservoitu 1990-luvun puolivälissä. Muu rakennuskanta, johon kuuluu kaksi asuinrakennusta, riihi- ja latorakennus ja navetta, on pääosin 1800-luvulta. Kartano sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla Uskelan- ja Halikonjoen laakson maisema-alueella. Historia Vuorentaka oli ilmeisesti asuttu jo ennen vuotta 1300. Sen tiedetään olleen keskiaikainen asumakartano ja Joensuussa ja Vuorentaassa oli jo 1500-luvulla aatelisen Horn-suvun kivirakennuksia. Vuorentaan keskiaikaista kivirakennusta korjattiin 1648, joka vuosiluku jäi nähtäville rakennuksen julkisivuun aina 1850-luvulle. Rakennus oli tyhjillään 1700-luvun jälkipuoliskolla ja 1802 se muutettiin viljamakasiiniksi. Päärakennus sai nykyisen asunsa laajan korjaustyön ja laajennuksen tuloksena 1850-luvun puolivälissä. Runkoon lisättiin vielä arkkitehti Carl Armfeltin suunnittelema eteisloggia 1892. Vuorentaka oli yksi Hornien tiloista Halikossa, ja sen omistus liittyi Joensuun kartanoon 1749-1800 ja Viurilan kartanoon 1803-1935. 1800-luvulla Hornien tilaomistus oli suurimmilaan, ja tuolloin he omistivat kolmanneksen Halikon viljelymaasta. Lisätietoa V.J. Kallio, Halikon historia. Halikon seurakunta ja kunta 1930. Eino Jutikkala - Gabriel Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki 1941. Carl Jacob Gardberg, Suomen kartanoita. 1989. Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.

Lapset:
Sigrid Helena Boström o.s. Armfelt , s. 25.08.1928 Helsinki. Tauluun 12
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 12
XII Sigrid Helena Carl-Gustafintytär Boström o.s. Armfelt, (Taulusta 11, äiti Anita Armfelt) s. 25.08.1928 Helsinki, k. 23.01.2012 Helsinki.

Puoliso: Karl-Henrik Carlinpoika Boström s. 01.09.1929 Helsinki, k. 1994.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 13
IX Alfred Edgar Johaninpoika Wasastjerna, (Taulusta 8, äiti Catharina Wasastjerna) Se Gården vid kanalen. Utg. Sv. Litt. sällskapet 2013. Arrenderade från från 1877 Tammenpää gård, i Angelniemi., s. 05.06.1821 Maalahti, k. 23.04.1906 Espoo, Gumböle.

Alfred Edgar, (son av Johan Jakob, Tab. 2), född 1821-06-05 Åminneborg Student i Helsingfors 1837-10-05 och i Uppsala 1840-10-07. Extra ordinarie elev vid Falu bergsskola 1843-01-14–1844. Nivellör vid Saima kanal 1845-06-04. T. f. arbetschef därst. 1846-08-29. Arbetschef 1847-03-20. Tillika ingenjör av 4. klass (löjtnant) vid väg- och vattenkommunikationskårens ingenjörsfördelning i Finland 1848-04-05. RRS:tStO3kl 1856-09-25. Ingenjör av 3. klass (stabskapten) 1857-03-10. Ingenjör av 2. klass (kapten) 1858-02-02. Ingenjör av 1. klass (överstelöjtnant) 1862-01-22. RRS:tAO3kl s. å. 29/4 och S:tStO2kl 1866-04-08. Distriktsingenjör i Tammerfors distrikt 1867-04-20. Överförd å civilstat såsom ingenjör av 1. klass vid nämnda kår 1870-01-14. RRS:tAO2kl s. å. 11/9. Överingenjör och ledamot av överstyrelsen för väg- och vattenkommunikationerna i Finland s. å. 28/9. Avsked 1881-07-21. RRS:tVlO3kI s. d. Död 1906-04-23 Gumböle.

Puoliso: Maria Adelaine Alfredintytär Wasastjerna o.s. Boy s. 1831, k. 1908 Espoo, Gumböle.

Lapset:
Osvald Severin Severin Wasastjerna , s. 01.04.1864 Helsinki. Tauluun 14
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 14
X Osvald Severin Severin Alfredinpoika Wasastjerna, (Taulusta 13, isä Alfred Wasastjerna) Yo Vasa lyc. Oikt 1888. VT 1890. Tilanom. Espoossa ja Angelniemellä. Valtiopäivämies ja RKP:n kansanedustaja vuosina 1907–1908., s. 01.04.1864 Helsinki, k. 26.10.1935 Helsinki.
Osvald Severin Wasastjerna (1. huhtikuuta 1864 Helsinki – 26. lokakuuta 1935 Helsinki)

Puoliso: Olga Lovisa Gustava Augusta Augustintytär Wasastjerna o.s. Armfelt Kreivitär., s. 11.09.1864 Halikko, Wiurila.
Vanhemmat: August Magnus Gustav Magnuksenpoika Armfelt, August Magnus Gustaf Armfelt (1826–1894) oli suomalainen tilanomistaja ja valtiopäivämies. Hän kuului Tammikuun valiokuntaan ja osallistui valtiopäivien toimintaan vuonna 1963–1885 hyvin tehokkaasti, muun muassa asevelvollisuuskysymyksen yhteydessä 1877–1878. Hän oli perustamassa Varsinais-Suomen Maanviljelysseuraa ja toimi sen puheenjohtajana., s. 25.08.1826 Halikko, Viurila, k. 26.05.1894 Halikko, Viurila ja Sigrid Constance Carlintytär Armfelt o.s. Creutz, s. 10.04.1837 Perniö, k. 06.08.1892 Halikko, Viurila.
J. Knutsson 1845, Viurila. Wiurilan kartano mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla. Omistajana oli tuolloin Magnus Johansson till Wiorela. Hänen tyttärensä Elseby avioitui Henrik Flemmingin kanssa ja peri Wiurilan. Tästä lähtien Wiurila periytyi äidiltä tyttärelle 300 vuoden ajan. Vuonna 1787 vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt osti Wiurilan säterin. Hänen poikansa Gustaf Mauritz peri Joensuun kartanon, toinen poika August Philip Wiurilan ja Vuorentaan kartanot. August Philip antoi Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin, italialaisen Carlos Bassin tehtäväksi piirtää Wiurilaan uusi päärakennus. Työ saatiin päätöseen vuonna 1811, jolloin uusklassismia edustava kartanorakennus oli valmis. August Philipin poika Magnus Reinhold rakennutti talouskeskuksen 1835-45. Sen julkisivun luojana oli toisena valtionarkkitehtinä toiminut C.L.Engel. Kreivi Magnus Reinholdin poika August Armfelt oli aikansa huomattava vaikuttaja sekä tarmokas maanviljelijä. Hänen aikanaan Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, myllyjä, meijeri, viinantislaamo ja vanhin tiedetty suomalainen olutpanimo. Omavaraisen Wiurilan miljöössä toimi useita käsityöammatin harjoittajia ja omat alukset kuljettivat ulkomaille viinaa, voita, vehnää, sahatavaraa sekä muita tuotteita. Wiurilan kokonaispinta-ala käsitti tuolloin 48.000 hehtaaria, siitä noin puolet Karjalan Hiitolassa. Viimeinen kreivi, Carl August Armfelt (k.1942) toimitti Wiurilaan sähkön ja vesijärjestelmän.Tila oli pienentynyt maan luovutuksissa sekä perintöjen jaoissa. Niinpä viljelysmaata oli enää kolmekymmentä hehtaaria ja saman verran metsää kun Carl Augustin tyttären tytär Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus otti suvun maat haltuunsa 1951. Nykyiseen kukoistukseensa Wiurila on kohonnut hänen ja miehensä Günter Brüninghausin ansiosta.Nykypinta-ala käsittää noin 150 hehtaaria. Eräänä erikoisuutena on ollut sokerimaissin viljely. Tilanhoitoa jatkaa Brüninghausien tytär Anne Marie Aminoff.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 15
IX Evert Edelfried Johaninpoika Wasastjerna, (Taulusta 8, äiti Catharina Wasastjerna) s. 23.02.1833 Maalahti, Åminneborg, k. 20.05.1930 Helsinki.

Evert Edelfrid (son av Johan Jakob, Tab. 2), född 1833-02-23 Åminneborg Student i Helsingfors 1849-06-23. Filosofie kandidat därst. 1853-05-13 och promov. filosofie magister s. å. 30/5. Lärare i matematik vid privatgymnasium i Helsingfors 1853–1855. Nivellör vid järnvägsbyggnaden mellan Helsingfors och Tavastehus 1857-02-03. Arbetschef därst. s. å. 26/4. Ingenjör av 5. klass (underlöjtnant) vid väg- och vattenkommunikationskårens ingenjörsfördelning i Finland 1858-02-02. Ingenjör av 4. klass (löjtnant) därst. 1862-01-22. RRS:tStO3kl s. å. 29/3. Arbetschef i 3. distriktet av järnvägsbyggnaden S:t Petersburg –Riihimäki 1868-03-02–1870-11-01. RRS:tAO3kl 1870-09-11. Ingenjör av 3. klass 1871-02-09. Bandirektör vid statsjärnvägarna i Finland 1873-05-27. RRS:tStO 2kl 1882-04-09, S:tAO2kl 1885-08-08 och S:tVlO4kl 1886-11-22. RRS:tVlO3kl 1898-04-17. Avsked s. å. 20/5. Erhöll en briljanterad snusdosa s. å. 29/6. Utmärkelsetecknet för 40 års tjänst s. å. 18/12. Promov. jubelmagister 1907-05-30. Konsultativ ledamot av överstyrelsen för väg- och vattenbyggnader i Finland 1898–1913. Död 1930-05-20 i Helsingfors.

Lähde: https://www.adelsvapen.com/genealogi/Wasastjerna_nr_2196#TAB_18.

Puoliso: Vihitty 23.08.1859 Uusikaarlepyy Matilda Wilhelmina Nilsintytär Wasastjerna o.s. Barck s. 02.10.1833 Vaasa, k. 06.01.1879 Helsinki.

Lapset:
Elin Maria Donner o.s. Wasastjerna , s. 09.07.1860 Hausjärvi. Tauluun 16
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 16
X Elin Maria Evertintytär Donner o.s. Wasastjerna, (Taulusta 15, isä Evert Wasastjerna) s. 09.07.1860 Hausjärvi, k. 05.05.1933 Helsinki.

Puoliso: Vihitty 10.01.1883 Helsinki Anders Severin Andersinpoika Donner Tähtitieteen professori Helsingin yliopiston observatoriossa 1883–1915., s. 05.11.1854 Kokkola, k. 15.04.1938 Helsinki.

Anders Severin Donner (5. marraskuuta 1854 Kokkola – 15. huhtikuuta 1938 Helsinki) oli tähtitieteen professori Helsingin yliopiston observatoriossa 1883–1915.[1] Ennen professoriksi nimitystään hän oli tähtitieteen dosentti 1881–1883. Hän oli yliopiston vararehtori 1902–1911, rehtori 1911–1915, vt. kansleri 1917–1919 ja 1921–1926. Donner toimi myös Astronomische Gesellschaftin varapuheenjohtajana 1922–1924.

Merkittävintä Donnerin uralla oli observatorion vuosikymmenien mittainen osallistuminen hänen johdollaan kansainväliseen valokuvauksen avulla toteutettuun tähtiluettelo- ja tähtikarttahankkeeseen Carte du ciel -projektiin. Helsingissä tähtiluettelon valokuvaus aloitettiin 1890, ja 1937 valmistui Helsingin tähtiluettelon viimeinen osa. Helsingin luettelo sisältää noin 285 000 tähden kirkkaudet ja tarkat sijainnit. Donner lahjoitti tähtivalokuvaustyön suurimmaksi osaksi yliopistolle.

Donner opiskeli varsinaisesti matematiikkaa ja jatkoi opintoja Leipzigin ja Königsbergin yliopistossa. Hän sai 1880 tohtorin arvon Helsingin yliopistosta. Matematiikan ohella Donner tutki myös tähtitiedettä toimiessaan Gothassa Adalbert Kruegerin apulaisena ja myöhemmin Tukholmassa Hugo Gyldénin johdolla.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähtitieteen professori Anders Donner jatkoi edeltäjiensä, Friedrich Argelanderin ja Adalbert Kruegerin, luomaa kansainvälisesti arvostettua tähtiluettelotraditiota Suomessa. Hän johti puoli vuosisataa kestäneen tähtiluettelohankkeen Suomen osuuden valmiiksi ensimmäisenä ja pitkään ainoana maailmassa. Donnerin hallinnollisia kykyjä tarvittiin toisen venäläistämiskauden ja ensimmäisen maailmansodan vaikeina vuosina yliopiston johtotehtävissä. Hän tuki voimakkaasti uusien luonnontieteellisten tutkimusalojen organisatorista kehitystä ja vaikutti näkyvissä asemissa myös pankki- ja vakuutuselämässä.

Lähde: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3178/.
Anders Donner. Eero Järnefeltin maalaama muotokuva vuodelta 1926.

Lapset:
Mathilda Louise Hendell o.s. Donner , s. 25.11.1885 Helsinki. Tauluun 17
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 17
XI Mathilda Louise Andersintytär Hendell o.s. Donner, (Taulusta 16, äiti Elin Donner) s. 25.11.1885 Helsinki, k. 19.05.1923 Helsinki.

Puoliso: Vihitty 04.01.1907 Helsinki Lauri Gustavinpoika Hendell-Auterinen e. Hendell Tietosanakirja-alan uranuurtajia Suomessa, koulutukseltaan filosofian kandidaatti., s. 25.04.1878 Kuopio, k. 03.05.1938 Helsinki.

Lauri Juhana Hendell-Auterinen (25. huhtikuuta 1878 Kuopio – 3. toukokuuta 1938 Helsinki) oli tietosanakirja-alan uranuurtajia Suomessa, koulutukseltaan filosofian kandidaatti. Hän työskenteli koulun piirissä 1903–1914 ja Helsingin yliopiston kanslerinsihteerinä 1922–1938. Hän toimi vuonna 1909 ilmestymisen aloittaneen Tietosanakirjan toimitussihteerinä 1906–1919 ja 1930-luvulla ilmestyneen Ison Tietosanakirjan päätoimittajana 1928–1938.

Julkaisuja

Kirja ja kirjapainotaito, 1912, uudistettu 2. p. V. A. Vuorion kanssa 1942.
.
Vanhemmat: Gustav Kristian Hendell, s. 24.09.1843 Raahe, k. 26.09.1878 Kuopio ja Elisabet Unontytär Snellman o.s. Telén, s. 13.12.1854 Kitee, k. 01.11.1935 Helsinki.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 18
V Johan Andersinpoika Bergius, (Taulusta 4, isä Anders Bergius) Taivassalon kappalainen 1719 (virkaan 1722)., s. 28.12.1696 Taivassalo, k. 05.11.1725 Taivassalo.

Ylioppilas paon aikana Tukholmassa 3.1715 [Bergius] Johann [Töf Salenses _ 289]. Boreaalisen osakunnan jäsen [Anno 1715 Mense Martio Parentis Soncstissimi admodum Reverendi atq: Clarissimi Mag: Andreæ Bergii, Töfsalensis Præpositi celeberrimi, filii adolescentes] Johannes [Bergii.] | V. Pastor et Sacell in Töfsala, 1726 obiit. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa (Tukholmassa) 1719.

— Taivassalon kappalainen 1719 (virkaan 1722). Saarnaaja pappeinkokouksessa Turussa 1724.

Puoliso: Margaretha Abrahamintytär Bergius o.s. Juslenius s. 19.05.1699 Somero, k. 28.06.1745 Perniö.
Vanhemmat: Abraham Danielinpoika Juslenius, Närtunan ja Gottröran kirkkoherra 1717., k. 17.12.1719 Ruotsi, Uppland, Närtuna ja Elisabet Juslenius o.s. Rancken, k. jälkeen 1720 Ruotsi, Uppland, Närtuna.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 19
V Margareta Andersintytär Haartman o.s. Bergius, (Taulusta 4, isä Anders Bergius) k. 1725.

Puoliso: Gabriel Jakobinpoika Haartman Inkoon kirkkoherra., s. noin 1693, k. 30.05.1730 Inkoo.

Gabriel Jakobsson Haartman


S Pori oletettavasti 1670-luvulla. V Halikon kihlakunnan kruununvouti Jakob Bengtsson / Jaakko Pentinpoika Haartman (Hartman) ja Kristina Gabrielsdotter Gottleben.

Kävi ehkä Porin triviaalikoulua. Ylioppilas (Australis, Björneburgensis) Turussa 1693/94; respondentti pro exercitio 17.2.1700; pro gradu 7.11.1703; filosofian maisteri 14.12.1703.

Turun katedraalikoulun kollehtori (collector, lector extraordinarius) 1707; vihittiin papiksi Turussa 31.5.1709 Turun papiston apulaiseksi kouluvirassaan pysyen; Turun katedraalikoulun konrehtori 1710.

Haartman pakeni isonvihan alussa 1713 perheineen (kaksi lasta) Ruotsiin. Hänet mainitaan siellä pakolaiskomission luetteloissa 1714, 1715 ja 1716 avustusta saaneena ja Ruotsissa 1717 palkkaa nostaneiden ja siellä pakolaisina olevien Turun ja Porin läänin virkamiesten luettelossa. Lisäksi hänet mainitaan vielä Ruotsissa 1720 palkkaa nostaneiden, sinne Liivinmaalta ja Suomesta paenneiden virkamiesten luetteloissa (hän oli nostanut palkkaa 2.7. ja 8.12.1720). Haartman nimitettiin Ruotsissa ollessaan Inkoon kirkkoherraksi 1719. Hän palasi Suomeen ja astui virkaan Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Rovasti ainakin jo syksyllä 1725.

Julkaisi promootiorunon Turussa 1694. Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 4.11.1699, 25.5.1701, 4.12.1701, 31.5.1705 ja 17.5.1707; väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 12.6.1730.

K Inkoo 30.5.1730.

P1 Margareta Bergia, K todennäköisesti noin 1725/26; P2 (viimeistään 1728) Kristina Nilsdotter Fridelin hänen 1. avioliitossaan, P2 V Korppoon kirkkoherra, filosofian maisteri Nicolaus Magni Fridelinus ja Maria Hansdotter Törnroos hänen 3. avioliitossaan.

Kristina Fridelinin P2 1732 Porvoon piispa, filosofian maisteri, teologian tohtori Gabriel Gabrielis Fortelius hänen 1. avioliitossaan, S Pori 11.8.1700, K Porvoo 24.11.1788.

http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3975

1693/94 Gabriel Haartman Gabriel Jacobi, Australis 3975. Vht: Halikon kihlakunnan kruununvouti Jakob Bengtsson Haartman († 1697) ja Kristina Gabrielsdotter Gottleben (porvarin tytär Porista). Porin triviaalikoulun oppilas ?. Ylioppilas Turussa 1693/94 [Hartman] Gabr. Björneb. _ 204. Respondentti 17.2.1700 pro exercitio, pr. Torsten Rudeen U385. Respondentti 7.11.1703 pro gradu, pr. Gabriel Juslenius 2987. FM 14.12.1703. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 31.5.1709. — Turun katedraalikoulun kollehtori 1707, konrehtori 1710. Pakeni Ruotsiin isonvihan ajaksi. Inkoon kirkkoherra 1719 (virkaan noin 1721). Rovasti. † Inkoossa 30.5.1730.

Pso: 1:o Margareta Bergius; 2:o Kristina Fridelin tämän 1. avioliitossa.

Pson seur. aviomies: Porvoon piispa, FM ja TT Gabriel Fortelius 5295 (yo 1719, † 1788).

Appi: Korppoon kirkkoherra, FM Nils Fridelinus 3766 (yo 1691, † 1738).

Eno: Tammelan kirkkoherra Gabriel Gottleben 2225 (yo 1672/73, † 1713).

Veli: Sääksmäen kirkkoherra Jakob Haartman 4218 (yo 1696, † 1730).

Veli: teologian professori, FM Johan Haartman 4419 (yo 1699, † 1737).

Veli: henkikirjuri Grels Haartman 4711 (yo 1702/03, † 1760).

Poika: Vöyrin kirkkoherra, FM Jakob Haartman 5668 (yo 1729, † 1767).

Poika: Loimaan kirkkoherra, FM Gustaf Haartman 5906 (yo 1732, † 1781).

Poika: Vöyrin kirkkoherra Johan Haartman 6185 (yo 1735, † 1794).

Viittauksia: HYK ms., Index s. 82b. — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 264 (LIV); V. Lagus, Studentmatrikel. Supplement (1906) s. 43 (LIV); Turun akatemian konsistorin pöytäkirjat IX 1705–1709 (julk. T. Carpelan, 1942) s. 174; Turun akatemian konsistorin pöytäkirjat X 1709–1719 (julk. T. Carpelan, 1943) s. 43; Turun akatemian konsistorin pöytäkirjat XII 1726–1731 (julk. T. Carpelan, 1948) s. 368, 466 (†); E. Koskenvesa (julk.), Turun hiippakuntaan papiksi vihityt vuosina 1690–1732. SSV 39 (1969–70) s. 150 #424. — C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I (1832) s. 372; C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne II (1834) s. 263, 264; A. Bergholm, Sukukirja I (1892) s. 526 (Haartman Taulu 2); V. Selinheimo, Ha(a)rtman – von Haartman sukujen alkuperästä. Genos 7 (1936) s. 69; J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #122G, 1374D, 1499G, 1846R, 2634G, 2930G, 3364R, 3369G; O. Rimpiläinen, In labore et aerumna. SKHST 107 (1978) s. 156; O. Rimpiläinen, Suomen julkiset koulut ja niiden opettajat isonvihan aikana. SKHSV 68–69 (1979) s. 48; A. A. Stiernman, Aboa literata – Turun akatemian kirjallisuus (suom. R. Pitkäranta). SKST 518 (1990) s. 166; J. Aminoff-Winberg, Finska flyktingar i Sverige under stora ofreden (1995) #1607 (1714), 2795 (1715), 4033 (1716), 5096 (1717), 5205 (1720), 5509 (1720), 5516 (1720), 5524 (1720); Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #3259R, 3712.

-------------------- Henkilötiedot 1693/94 Gabriel Haartman Gabriel Jacobi, Australis 3975. Vht: Halikon kihlakunnan kruununvouti Jakob Bengtsson Haartman († 1697) ja Kristina Gabrielsdotter Gottleben (porvarin tytär Porista). Porin triviaalikoulun oppilas ?. Ylioppilas Turussa 1693/94 [Hartman] Gabr. Björneb. _ 204. Respondentti 17.2.1700 pro exercitio, pr. Torsten Rudeen U385. Respondentti 7.11.1703 pro gradu, pr. Gabriel Juslenius 2987. FM 14.12.1703. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 31.5.1709. — Turun katedraalikoulun kollehtori 1707, konrehtori 1710. Pakeni Ruotsiin isonvihan ajaksi. Inkoon kirkkoherra 1719 (virkaan noin 1721). Rovasti. † Inkoossa 30.5.1730.
.
Vanhemmat: Jakob Bengtinpoika Haartman, Halikon kihlakunnan kruununvouti., k. 1697 Halikko ja Kristina Gabrielintytär Haartman o.s. Gottleben, k. 1742.

Lapset:
Johan Haartman , s. 12.08.1719 Ruotsi, Småland. Tauluun 20
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 20
VI Johan Gabrielinpoika Haartman, (Taulusta 19, äiti Margareta Haartman) Kokkolan kirkkoherra., s. 12.08.1719 Ruotsi, Småland, k. 10.10.1794 Vöyri.

Puoliso: Katarina Sofia Johanintytär Haartman o.s. Gezelius s. 26.04.1730 Vöyri, k. 25.05.1795 Vöyri.
Vanhemmat: Johan Laurinpoika Gezelius, Vöyrin vt. kirkkoherra (isänsä sijainen) 1732., s. 05.01.1698 Vöyri, k. 29.02.1740 Vöyri ja Beata Gezelius o.s. Kiemmer, s. 10/1711.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 21
V Petter Andersinpoika Bergius, (Taulusta 4, isä Anders Bergius) Pälkäneen kappalainen 1729. Kalvolan kirkkoherra 1730, Pirkkalan 1736., s. 17.03.1700 Taivassalo, k. 28.01.1764 Pirkkala.

1717 Petter Bergius 5280. * Taivassalossa 17.3.1700. Vht: Taivassalon kirkkoherra, FM Anders Bergius 2091 (yo 1670/71, † 1724) ja Sara Wärdh. Ylioppilas paon aikana Tukholmassa 1717 [Bergius] Petrus _ 291. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 24.6.1722. — Taivassalon kirkkoherran (isänsä) apulainen 1722, armovuodensaarnaaja 1724. Ilman virkaa (1727). Pälkäneen kappalainen 1729. Kalvolan kirkkoherra 1730, Pirkkalan 1736. Oli perukirjan mukaan varakas ja omisti suuren kirjaston. † Pirkkalassa 28.1.1764.
Pirkkalan vanha kirkko on Pirkkalassa sijaitseva kirkkorakennus. Se on rakennettu vuonna 1921, jolloin Pirkkala ja Nokia erotettiin. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis, ja siinä on 175 istumapaikkaa. Vuonna 1937 kirkko maalattiin taiteilija Uuno Alangon suunnitelmien mukaisesti, ja häneltä myös hankittiin alttaritaulu. Jouluaattona 24. joulukuuta 1945 tulipalo vahingoitti kirkon sisäpuolta pahasti. Seuraavana vuonna kirkkoa alettiin korjata, ja Uuno Alanko maalasi alttaritaulun kokonaan uudestaan. Kolmannen kerran kirkkoa korjattiin 1972, jolloin se sai lämmityslaitteiston, se maalattiin sisäpuolelta uudestaan ja urut uusittiin 16-äänikertaisiksi. Kirkon katuosoite on Anian Rantatie 226. Pirkkalan vanhin kirkko on sijainnut vanhan kirkon alueella jo 1200-luvulla. Ainoastaan vuosina 1857-1920 paikalla ei ollut kirkko- eikä hautaustoimintaa Pirkkalan kirkollisen elämän keskityttyä Pyhäjärven pohjoispuolelle rakennettuun Pirkkalan kivikirkkoon.

1. puoliso: Vihitty 1730 Sigrid Margareta Davidintytär Bergius o.s. Petrejus s. 12.08.1683 Pori, k. 1748 Pirkkala.

2. puoliso: Vihitty 1749 Maria Katariina Kristofferintytär Bergius o.s. Hartman s. 17.05.1724 Suoniemi, k. 1805 Vesilahti.
Vanhemmat: Kristoffer Hartman, Astui sotapalvelukseen 1710 Savon ja Savonlinnan rykmenttiin; vääpeli 1711.Kersantti henkiv. väessä 1717; vääpeli 6.2.1718. Luutnantti Porin rykmentin majurin komppaniassa 27.6.1718, siirretty 9/1751 Euran komppaniaan, jossa vasta 25.6.1741 sai luutnantin jaotuspalkan. Rykmentin kortteerimestari 28.3.1742. Kapteeni 30.10.1750. Miekka-tähd. ritari 1.5.1759., s. 25.02.1693 Eesti, Narva, k. 25.09.1775 Ikaalinen ja Anna Katarina Petruksentytär Hartman ent. Sundius ent. Hammarberg o.s. Eurenius, s. noin 1695 Ruotsi, Härnösand, k. 1779 Ikaalinen.
Lapset:
Petter Bergius , s. 15.02.1750 Pirkkala. Tauluun 22
Johan Bergius , s. 08.05.1752 Pirkkala. Tauluun 42
Anders Bergius , s. 26.02.1759 Pirkkala. Tauluun 43
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 22
VI Petter Petterinpoika Bergius, (Taulusta 21, isä Petter Bergius) Ylioppilas Turussa 1765, suoritti maanmittarintutkinnon 1766 . Komissiomaanmittari Turun ja Porin läänissä 1782. Vesilahden Kosken kylän Orimuksen tilan isäntä 1779-1800, s. 15.02.1750 Pirkkala, k. 03.07.1809 Vesilahti, Koski, Orimus. Suomela

Suomelan kylä sijaitsee Alhonselän itärannalla. Kylää ympäröivät Rautialan, Alhonlahden ja Järvenrannan kylät. Suomelan alueella on asuttu varmasti jo rautakaudella. 1800-luvun lopulla löytyi kivikasoista viikinkiaikaisia (800-1050) esineitä, mm. kirveitä, keihäänkärkiä, miekansäilä, talousastioita sekä punnukset ja vaaka. Ratsujen käyttöön viittaa viikinkiaikaisen hevosenvaljaan osa, rautainen jalustin, jollaista ei muualla Suomessa ole tavattu.

Suomen kuuluisin kansanballadi Elinan Surma mainitsee Elinan kotitaloksi Suomelan. Laukon mahtavimman omistajan Klaus Kurjen puoliso oli Elina Juhontytär Stenbock. Avioliitosta syntyivät Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki ja myöhemmän Kurki-suvun kantaäiti Elina Kurki. Näiden lisäksi syntyi ehkä poika, joka kansanrunon mukaan poltettiin äitinsä kanssa Laukossa. Kansanrunossa Elina käskee Uotia hakemaan äitiään sanomalla, että "Juokse, jouvu Suomelahan, Käske häntä tänne tulla, Puhu paremmin kun onkaan." Laukosta on Suomelaan järven poikki 6 km.

Suomelan Elinan isäksi on asiakirjoissa mainittu Juho Olavinpoika Stenbock mutta äiti on tuntematon. Juho Olavinpoika oli Satakunnan läänitysten haltija (1463-65) ja kutsui itseään 29.12.1463 Ylä- ja Ala-Satakunnan päämieheksi. Juhon vaimoksi on sukutauluissa ilmoitettu Maunu Flemingin tytär, mutta ajoitusten suhteen tämä ei voi olla Elinan äiti. Jos Elinan äiti oli Juho Olavinpojan ensimmäinen vaimo, tämä saattoi lapsineen asua Suomelassa. Tiedot ovat kuitenkin hyvin puutteellisia.

Suomela -nimi mainitaan jo vuonna 1479, jolloin Jönns Somela oli Vesilahden laamannikäräjillä lautamiehenä. On epävarmaa, onko tämä laamanni juuri Juho Olavinpoika Stenbock, mutta koska on kyse laamannista, yhtäläisyys ei ole mahdoton. Seuraava tunnettu ja varma Suomelan omistaja on ollut Olavi Suomalainen (1540-1584). Lisänimen 'Suomalainen' Olavi lienee saanut talonsa mukaan. Talon nimi on voinut syntyä senkin vuoksi, että naapurikylässä on Tanska-niminen talo. Vuonna 1602 Suomelasta tuli Hovin jälkeen Vesilahden toinen ratsastila. Tilaa omisti tällöin kuuluisa aatelismies Arvid Finckenberg, joka taisteli Axel Kurjen joukoissa ja oli mm. vankina Puolassa.

Kirkkoherra Karl Valleniukselle (isän sekä isoisän nimi oli Joseph) Suomela tuli 1733. Karlin pojan, Joseph Vallenius kolmannen tytär Maria avioitui kornetti Carl Christoffer Silfversvärdin kanssa, ja näistä tuli Suomelan omistajia v. 1764. Marian ja Carlin tytär Catharina avioitui vuonna 1780 maanmittari Peter Bergiuksen kanssa (nimi usein lyhennettynä muodossa Per). Peter oli Pirkkalan kirkkoherra Petrus Bergiuksen poika. Peter ja Catharina asuivat kuitenkin Koskenkylän Orimuksella, samoin näiden kolme poikaa Petter, Karl Fredrik ja Anders Ulrik (s. 1786). Isojakokarttaan Per piirsi vuonna 1665 valmistuneen kirkon kuvan.

Anders Ulrik Bergius korotettiin vänrikiksi osallistuttuaan Pommerin sotaan 1807 ja Suomen sodan Lapuan taisteluihin 1808-09. Suomelaan Anders Ulrik siirtyi Hedvig -vaimonsa kanssa Narvan Ketolasta vasta vuonna 1825-1826. Carl Silfversvärdin Leski Maria asui näet Suomelassa vuoteen 1804 ja tämän vävy (eli Anders Ulrikin äidin siskon mies) kers. Magnus Fredrik von Cräutlein vuoteen 1824 asti. Mahdollisesti Bergiuksetkin omistivat Suomelaa jo vuodesta 1790.

Bergiuksia on ollut mm. kruununvouteina ja pappeina. Dilp.ins. Eino Bergius rakensi 1900-luvun alussa Suomelan rantaan moottorivenetehtaan, jonka veneitä vietiin hyvinkin kauas. Suomela oli Bergiuksien omistuksessa vuoteen 1959 asti, jolloin tilan ostivat Aino ja Pentti Mikkola.

Vuonna 1918 Suomela ympäristöineen joutui kiivaiden taisteluiden kentäksi. Valkoisten rintama oli Suomelan puolella ja punaisten rintama Lihmonjoen eteläpuolella ja aika ajoin myös Suomelassa, Järvenrannassa ja Kaltsilassa. Sodan loppuvaiheessa alueen kaikki rakennukset poltettiin, mm. Eino Bergiuksen moottorivenetehdas. Suomelan talosta pohjoiseen sijaitsevassa Pähkinämäessä on nähtävissä vielä valkoisten tekemiä kivisiä suojavalleja. Suomelasta hieman Järvenrantaan päin sijaitsee 1918-vuoden taistelujen valkoisten muistomerkki vuodelta 1938.

Kähkiönmäessä eli Lihmon ahteessa eli Suomelan ahteessa on aina ollut suuria kuusia. Suomelan isännän kerrotaan pitäneen niitä pyhinä. Kuuset kuitenkin kaatuivat 1800-luvun lopulla myrskyllä tien päälle. Uudet suuret kuuset saivat vuoden 1918 taisteluissa niin paljon lyijyä, että kerrotaan puunostajienkin niitä hylkineen. Rinteen puolivälissä on Vesilahden ensimmäinen teollisuushalli 1980-luvun alulta.
Suomela ennen vuotta 1918, jolloin kaikki rakennukset paloivat vapaussodan taistelujen yhteydessä. Etualalla venetehtaan rakennuksia.

Puoliso: Vihitty 21.05.1780 Vesilahti Katariina Sofia Kallentytär Bergius o.s. Silfversvärd Vesilahden Bergius-suvun kantaäiti, s. 02.05.1751 Vesilahti, k. 30.05.1809 Vesilahti, Koski, Orimus.
Vanhemmat: Kalle Chritoffer Joonaanpoika Silfversvärd, Vävy ja tilanomistaja Vesilahden Suomelassa 1764-1781, kornetti=lipunkantaja ja myös sotilasarvo, vastaa ratsuväen vänrikkiä ja merivoimien aliluutnanttia., s. 1718 Saksa, Mecklenburg, k. 01.10.1781 Vesilahti, Suomela ja Maria Josefintytär Silfversvärd o.s. Wallenius, s. 15.12.1727 Vesilahti, k. 1804 Vesilahti.
Suomelan-Järvenrannan-Kaltsilan alue Kuninkaankartaston mukaan 1700-luvun lopulla. Järvenrannan kylä oli silloin nykyisellä paikallaan. Kaltsilan kylä sijaitsi aivan Lihmonjärven rannalla ja hieman ylempänä oli pari torppaa. Lihmo-nimen alkuperä on tuntematon. Tie Keihosista Järvenrantaan ja siitä suoraan kirkonkylään parnnettiin 1905. Pienehkö tie kulki lisäksi järven rantaa Suomelan suuntaan.

Lapset:
Petter Bergius , s. 20.06.1781 Vesilahti, Koski, Orimus. Tauluun 23
Karl Fredrik Bergius , s. 10.08.1783 Vesilahti, Koski, Orimus. Tauluun 25
Antti Ulrik Bergius , s. 19.04.1786 Vesilahti, Koski, Orimus. Tauluun 32
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 23
VII Petter Petterinpoika Bergius, (Taulusta 22, isä Petter Bergius) Vesilahden Kosken kylän Orimuksen tilan isäntä 1801-1808., s. 20.06.1781 Vesilahti, Koski, Orimus, k. 09.01.1864 Vesilahti.
Petter Bergiuksen isä maanmittari Peter Bergius piirsi isojaon Vesilahden karttoihin kirkon kohdalle vuonna 1665 rakennetun Vesilahden kirkon kuvan.

Puoliso: Vihitty 23.01.1814 Vesilahti Maria Kristiina Mikontytär Bergius s. 20.06.1781 Vesilahti, k. 24.05.1853 Vesilahti.

Lapset:
Carolina Enqvist o.s. Bergius , s. 26.12.1823 Lempäälä, Lastunen. Tauluun 24
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 24
VIII Carolina Petterintytär Enqvist o.s. Bergius, (Taulusta 23, isä Petter Bergius) s. 26.12.1823 Lempäälä, Lastunen, k. 08.01.1859 Vesilahti, Heinutsuo, Eskola.

Puoliso: Johan (äpärä) Annanpoika Enqvist e. Högvall s. 20.06.1824 Vesilahti, k. 21.04.1866 Vesilahti, Heinutsuo, Eskola.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 25
VII Karl Fredrik Petterinpoika Bergius, (Taulusta 22, isä Petter Bergius) Maanmittausauskultantti, s. 10.08.1783 Vesilahti, Koski, Orimus, k. 27.08.1839 Vesilahti, Mustinen, Kukko.

Puoliso: Kaisa Adamintytär Bergius ent. Ärölä o.s. Mulli s. 22.06.1791 Vesilahti, Mustinen, k. 05.03.1868 Vesilahti, Mustinen, Kukko.
Vanhemmat: Adam Mikonpoika Mulli, Vesilahden Mullin ratsutilan isäntä 1786-1812., s. 25.05.1758 Vesilahti, Mustinen, k. 03.04.1834 Vesilahti, Mustinen ja Anna Mikontytär Mulli o.s. Annala, s. 26.11.1756 Vesilahti, k. 10.01.1847 Vesilahti, Mustinen.

Lapset:
Maria Adolfina Smedberg o.s. Bergius , s. 09.11.1815 Mouhijärvi. Tauluun 26
Karolina Rasi o.s. Bergius , s. 16.07.1818 Vesilahti, Vännilä. Tauluun 27
Kaisa Sofia Hjelmerus o.s. Bergius , s. 31.12.1830 Vesilahti, Vännilä. Tauluun 29
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 26
VIII Maria Adolfina Karlintytär Smedberg o.s. Bergius, (Taulusta 25, isä Karl Bergius) s. 09.11.1815 Mouhijärvi, k. 09.10.1887 Lempäälä, Lempoinen, Kiiliäinen.

Puoliso: Isak Johaninpoika Smedberg e. Tervalammi Mäkitupalainen, Isak oli elossa vielä 1910-luvun taitteessa., s. 17.02.1827 Lempäälä, Lastunen, k. jälkeen 1910 Lempäälä, Lempoinen, Kiiliäinen.
Vanhemmat: Johan Andersinpoika Tervalammi, s. 29.08.1791 Lempäälä, Lastunen, k. 09.05.1863 Lempäälä, Lastunen ja Caisa Erikintytär Tervalammi, s. 15.06.1798, k. 03.09.1866 Lempäälä, Lastunen.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 27
VIII Karolina Karlintytär Rasi o.s. Bergius, (Taulusta 25, isä Karl Bergius) Karolina isännöi Rasin tilaa 1860-1867., s. 16.07.1818 Vesilahti, Vännilä, k. 20.10.1867 Vesilahti, Vakkala.

Puoliso: Vihitty 15.05.1845 Vesilahti Carl Johaninpoika Rasi Rasin poika ja isäntä 1838-1860, s. 09.01.1819 Vesilahti, Vakkala, k. 23.09.1860 Vesilahti, Vakkala.

Lapset:
Marianna Minna Lehtonen o.s. Rasi , s. 19.04.1846 Vesilahti, Vakkala. Tauluun 28
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 28
IX Marianna Minna Carlintytär Lehtonen o.s. Rasi, (Taulusta 27, äiti Karolina Rasi) s. 19.04.1846 Vesilahti, Vakkala.

Puoliso: Vihitty 27.12.1872 Vesilahti Nikodemus Matinpoika Lehtonen e. Väärä Salospohjan Ylisen renki, Kuralan Kaapun renki., s. 28.05.1845 Vesilahti, Toivola.

Lapset:
Juho Nestori Lehtonen s. 05.10.1875 Vesilahti, Niemi, Sjövring.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 29
VIII Kaisa Sofia Karlintytär Hjelmerus o.s. Bergius, (Taulusta 25, isä Karl Bergius) Kaisa kuoli 41-vuotiaana keuhkotautiin., s. 31.12.1830 Vesilahti, Vännilä, k. 10.01.1872 Vesilahti, Mustinen, Kukko.

Puoliso: Vihitty 22.06.1851 Vesilahti Axel Hermanninpoika Hjelmerus Räätäli, Axel kuoli 44-vuotiaana keuhkotautiin., s. 01.01.1829 Vesilahti, Pörrölä, Suppumäki, k. 04.03.1873 Vesilahti, Mustinen, Kukko.

Lapset:
Maria Adolfina Hjelmerus s. 28.03.1852 Vesilahti, Mustinen, Kukko, k. 26.05.1852 Vesilahti, Mustinen, Kukko.
Axel Frederic Hjelmerus s. 29.04.1853 Vesilahti, Mustinen, Kukko, k. 09.05.1855 Vesilahti, Mustinen, Kukko.
Olga Karolina Sirén o.s. Hjelmerus , s. 01.02.1865 Vesilahti, Mustinen, Kukko. Tauluun 30
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 30
IX Olga Karolina Axelintytär Sirén o.s. Hjelmerus, (Taulusta 29, äiti Kaisa Hjelmerus) s. 01.02.1865 Vesilahti, Mustinen, Kukko, k. 09.10.1906 Vesilahti, Mantere, Pietilä.

Puoliso: Juho Kustaa (äpärä) Vilhelmiinanpoika Sirén Pietilän renki., s. 12.02.1862 Vesilahti, Mantere, Perä-Pietilä.
Äiti: Vilhelmina Antintytär Sirén, s. 16.07.1836 Vesilahti, Vakkala, Yli-Sisto.

Lapset:
Olga Aliisa Sirén s. 23.07.1885 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Enne Maria Sirén s. 01.04.1888 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Kustaa Sirén s. 11.08.1890 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Kaarle Augusti Sirén s. 04.06.1893 Vesilahti, Mantere, Pietilä, k. 16.01.1899 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Wilho Matias Sirén s. 24.02.1896 Vesilahti, Mantere, Pietilä, k. 20.01.1899 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Selma Lyydia Majuri o.s. Sirén , s. 05.08.1898 Vesilahti, Mantere, Pietilä. Tauluun 31
Toini Matilda Sirén s. 08.12.1900 Vesilahti, Mantere, Pietilä, k. 30.05.1906 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Wilho Armas Sirén s. 14.10.1903 Vesilahti, Mantere, Pietilä, k. 11.08.1905 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
Väinö Armas Sirén s. 11.09.1905 Vesilahti, Mantere, Pietilä.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 31
X Selma Lyydia Juhontytär Majuri o.s. Sirén, (Taulusta 30, äiti Olga Sirén) s. 05.08.1898 Vesilahti, Mantere, Pietilä.

Puoliso: Heikki Antinpoika Majuri s. Jaakkima, Tervajärvi.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 32
VII Antti Ulrik Petterinpoika Bergius, (Taulusta 22, isä Petter Bergius) Vesilahden Kosken Orimuksen tilan isäntä 1809-1814, Suomelan ratsutilan isäntä 1825-1844, s. 19.04.1786 Vesilahti, Koski, Orimus, k. 27.05.1857 Vesilahti, Suomela.

Puoliso: Vihitty 1809 Hämeenlinna Heta Kristiina (äpärä) Hetantytär Bergius o.s. Rudberg. (Taulu 70) Ratsutila, Liukko-sukua 1200-1400 - luvulta, s. 05.05.1787 Hämeenlinna, k. 24.08.1867 Vesilahti, Suomela.
Äiti: Heta Helena Kristianintytär Rudberg, s. 24.09.1759 Vahto, Hakola.

Lapset:
Johan Petter Bergius , s. 27.11.1810 Vesilahti, Koski, Orimus. Tauluun 33
Hedvig Sofia Vilhelmina Hacklin o.s. Bergius , s. 04.07.1813 Vesilahti, Suomela. Tauluun 36
Karolina Maria Lovisa Bergius s. 19.11.1816 Vesilahti, Suomela, k. 7.8.1819 Vesilahti, Suomela.
Edvard Adrian Bergius s. 13.04.1818 Vesilahti, Suomela, k. 28.10.1818 Vesilahti, Suomela.
Ernst Fredrik Konstantin Bergius , s. 21.03.1820 Vesilahti, Suomela. Tauluun 37
Otto Ulrik Julius Bergius s. 24.9.1823 Vesilahti, Narva, Ketola, k. 10.11.1824 Vesilahti, Narva, Ketola.
Sven Bergius s. 28.04.1826 Vesilahti, Suomela, k. 11.08.1827 Vesilahti, Suomela.
Eva Carolina Matilda Bergström o.s. Bergius , s. 23.08.1829 Vesilahti, Suomela. Tauluun 39
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 33
VIII Johan Petter Antinpoika Bergius, (Taulusta 32, isä Antti Bergius) Maanmittari, Johan kuoli 50-vuotiaana keuhkotautiin., s. 27.11.1810 Vesilahti, Koski, Orimus, k. 15.12.1860 Vesilahti, Suomela.

Puoliso: Vihitty 20.05.1850 Vesilahti Johanna Juhontytär Bergius o.s. Bläck Johanna oli Suomelan piika saadessaan aviottoman lapsen, taloudenhoitaja Korpiniemen Uotilan talossa mennessään naimisiin. Johanna kuoli 70-vuotiaana keuhkotautiin., s. 20.03.1824 Urjala, Väkkärä, Kankainen, k. 31.5.1894 Vesilahti, Kirkonkylä.
Vanhemmat: Johannes Matinpoika Bläck, Sotilaan poika, Urjalan Väkkärän Kankaisten torppari. Torpan nimi muutettiin Kankainen-Bläck, Johannes muutti perheineen Notsjön Latovehmaksen torppariksi., s. 5.6.1791 Urjala, Väkkärä, Kankainen, k. 13.6.1867 Urjala, Notsjö, Latovehmas ja Kaisa Heikintytär Bläck, s. 24.11.1788, k. 5.12.1864 Urjala, Notsjö, Latovehmas.

Lapset:
Viktor Bergius Tampereella tehtaan työntekijä. Viktor muutti entisenä työntekijänä 20.11.1891 Hämeenlinnaan., s. 05.09.1850 Vesilahti, Korpiniemi, Ali-Uotila.
Carl Teofil Bergius s. 24.09.1852 Vesilahti, Korpiniemi, Ali-Uotila, k. 05.12.1853 Vesilahti, Korpiniemi, Ali-Uotila.
Hampus Leopold Mainio Bergius , s. 22.5.1856 Punkalaidun. Tauluun 34
Paul Harald Edvin Bergius , s. 7.8.1858 Suoniemi. Tauluun 35
Olga Johanna Bergius s. 10.12.1860 Vesilahti, Suomela.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 34
IX Hampus Leopold Mainio Johaninpoika Bergius, (Taulusta 33, isä Johan Bergius) s. 22.5.1856 Punkalaidun, k. 27.2.1895 Helsinki.

Puoliso: Amanda Maria Bergius o.s. Söderlund s. 15.6.1857 Helsinki.

Lapset:
Axel Brynolf Bergius s. 1881 Helsinki, k. 1882 Helsinki.
Agnes Matilda Bergius s. 22.2.1884 Helsinki.
Elin Augusta Bergius s. 14.3.1885 Helsinki.
Väinö Leopold Waara e. Bergius s. 11.1.1887 Helsinki, k. 24.4.1913 Tampere.
Sylvia Johanna Bergius s. 26.6.1888 Helsinki, k. 27.9.1888 Helsinki.
Olga Sylvia Bergius s. 1889 Helsinki, k. 1890 Helsinki.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 35
IX Paul Harald Edvin Johaninpoika Bergius, (Taulusta 33, isä Johan Bergius) Koneenkäyttäjä, s. 7.8.1858 Suoniemi, k. 9.3.1922 Tampere.

Puoliso: Vihitty 9.11.1889 Tampere Vilhelmina Kallentytär Bergius o.s. Nurkka s. 18.9.1865 Karkku, Vihtiälä.
Vanhemmat: Kalle Juho Juhonpoika Nurkka e. Tolppa, Karkun Vihtiälän Nurkan isäntä 1859-1886, s. 15.7.1840 Tottijärvi, Tolppa, k. 6.2.1886 Karkku, Vihtiälä ja Maria Vilhelmiina Benjaminintytär Nurkka o.s. Knuutila, s. 19.1.1845 Tottijärvi, Sorva, k. 14.1.1886 Karkku, Vihtiälä.

Lapset:
Eino Harald Bergius s. 20.11.1890 Tampere, k. 1898 Tampere.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 36
VIII Hedvig Sofia Vilhelmina Antintytär Hacklin o.s. Bergius, (Taulusta 32, isä Antti Bergius) s. 04.07.1813 Vesilahti, Suomela, k. 18.04.1891 Vesilahti.

Puoliso: Vihitty 3.1.1840 Vesilahti Kaarlo Fredrik Johanneksenpoika Hacklin e. Hakkila Rauman kappalainen 65.4.1843; varapastori 1846., s. 24.1.1814 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano, k. 8.11.1857 Rauma.

Turun katedraalikoulu 31.10.1824–20.6.1831; Turun lukio 25.8.1831–14.6.1834; ylioppilas 6.10.1834; pastoraalitutkinto 24.4.1851.

Vihittiin papiksi 14.6.1837, määrättiin Siuntion kappalaisen apulaiseksi; Kirkkonummen kirkkoherran apulainen 1838; Huittisten kappalaisen apulainen 1.7.1839; Vesilahden kirkkoherran apulainen 15.12.1839; Rauman kappalainen 65.4.1843; varapastori 1846.

YoM1 mukaan lisätty koulutusta koskevaa tietoa; Satakuntalaisen osakunnan jäsen 8.10.1834; varapastori 1846; puolison nimi Hedvig Sofia Vilhelmina Bergius.

Lähde: http://www.kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/346.
Vanhemmat: Johannes Kallenpoika Hakkila, Hakkilan kartanon isäntä 1819-1833, s. 22.5.1788 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano, k. 26.5.1833 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano ja Maria Mikontytär Hakkila o.s. Jyskä, Maria isännöi Hakkilaa 1833-1838, s. 23.3.1791 Vesilahti, Junnila, k. 7.11.1867 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano.
Pyhän Ristin kirkko on Vanhassa Raumassa sijaitseva kirkko, joka on valmistunut todennäköisesti vuosien 1515 ja 1520 välissä. Se rakennettiin alun perin Rauman fransiskaanikonventin kirkoksi. Kirkko muistuttaa ulkomuodoltaan muita satakuntalaisia keskiaikaisia kivikirkkoja, mutta sen kaksilaivainen pohjakaava noudattaa saarnaveljestön kirkoille tyypillistä muotoa. Päälaiva jatkuu samanlevyisenä kuoriin ja pohjoispuolella on kolmen pilarin erottama kapea sivulaiva. Kirkkoon mahtuu 800 henkilöä. Kirkon maalaukset ovat 1500-luvulta, ja ne esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian. Kirkon torni on rakennettu vuonna 1816 vanhan Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniolta otetuista kivistä. Valkoiseksi kalkittu torni toimi aikoinaan merenkulkijoiden maamerkkinä. Tulipalossa tuhoutunut tornin yläosa rakennettiin uudelleen palamattomista materiaaleista vuonna 1968. Pyhän Ristin kirkko toimi fransiskaanien kirkkona vuoteen 1538 saakka, jolloin luostari lakkautettiin uskonpuhdistuksen myötä. Pyhän Ristin kirkko pääsi rappeutumaan pahoin, kunnes se otettiin käyttöön luterilaisena kirkkona Pyhän Kolminaisuuden kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1640.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 37
VIII Ernst Fredrik Konstantin Antinpoika Bergius, (Taulusta 32, isä Antti Bergius) Suomelan ratsutilan isäntä 1845-1904, s. 21.03.1820 Vesilahti, Suomela, k. 19.11.1904 Vesilahti, Suomela.
Vuoden 1893 kartassa tie Suomelan kautta kirkonkylään kulkee edelleen Kaltsilan kautta. Numero kylän nimen jälkeen tarkoittaa kylän talojen lukumäärää.

Puoliso: Vihitty 03.10.1848 Rauma Amalia Vilhelmiina Juhontytär Bergius o.s. Bredlund s. 18.09.1825 Rauma maaseurakunta, k. 02.08.1898 Vesilahti, Suomela.

Lapset:
Ernst Oskar Vilhelm Bergius Henkikirjuri, s. 15.09.1849 Vesilahti, Suomela.
Olga Maria Vilhelmiina Bergius s. 03.10.1851 Vesilahti, Suomela.
Vesilahden tunnetuimpia sukuja on ollut Bergius-suku. He omistivat Suomelan kylän Suomelan tilan vuodesta 1825 lähtien. Suomela on tosin jo mainittu vuonna 1540, jolloin sitä isännöi Olavi Suomalainen. Suomelan tunnetuin isäntä oli Ernst Bergius, joka oli talon omistaja v. 1845-1904. Kuvassa Suomelan väkeä vuoden 1905 tienoilla. Kameran eteen ovat asettuneet vasemmalta lukien Olga, Elina, Paavo, Aleksanteri, Kalle, ja Orkari Bergius. Paavo Bergius omisti tilan v. 1905-1930. Aleksanteri Bergius oli Viljakkalan kappalaisena ja kirkkoherrana vuosina 1887-1941. (Kuvan om. Yrjö Punkari)
Kalle Eemeli Konstantin Bergius s. 10.02.1854 Vesilahti, Suomela.
1920- ja 1930-luvulla näkyvimpänä aatteellisena järjestönä toimi Vesilahdellakin suokeluskunta, jonka rinnakkaisorganisaationa oli Lotta Svärd-järjestö. Suojeluskunta Vesilahdelle oli perustettu jo lokakuun lopulla v. 1917. Kuvassa suojeluskuntalaisia 1920-luvun puolivälissä.
Aleksanteri Fredrik Mikael Bergius s. 25.09.1856 Vesilahti, Suomela.
Vesilahden maatalouslakkolaisten marssirivistö kirkonkylässä v. 1917. Yhteiskunnallinen järjestäytyminen johti keväällä 1917 siihen, että myös maatalousväestö ryhtyi vaatimaan itselleen kahdeksan tunnin työpäivää. Kun heidän vaatimuksensa eivät näyttäneet herättävän vastakaikua, seurauksena oli kylvöaikaan ajoitettuja maatalouslakkoja ympäri Suomea, myös Vesilahdella. Työväenyhdistyksiä perustettiin Vesilahdelle 1900-luvun alkuvuosina viisi.
Paul Juho Agapetus Bergius , s. 18.08.1858 Vesilahti, Suomela. Tauluun 38
Elina Sofia Kristiina Bergius s. 01.06.1863 Vesilahti, Suomela.
Kustaa Ulrik Ossian Bergius s. 04.01.1867 Vesilahti, Suomela.
Vesilahden ylivoimaisesti suurin ja tunnetuin tila on Laukon kartano. Tarinoiden mukaan se oli olemassa jo 1200-luvulla, jolloin sen isäntänä oli tunnettu pirkkalalaispäällikkö Matti Kurki. Ensimmäiset asiakirjatiedot kartanosta ovat tosin vasta 1380-luvulta, jolloin sen omisti tuomari Klaus Djäkn. Kurki-suvun omistukseen Laukko joutui vasta 1400-luvun alkupuolella, ja heillä se pysyi aina vuoteen 1817 saakka. 1800-luvulla Laukko kuului lukuisille omistajille, kunnes se myytiin v. 1929 Haarla-suvulle. Heidän hallussaan Laukko oli 1970-luvulle saakka. Kartano oli suurimmillaan 14000 hehtaarin laajuinen, jos mukaan lasketaan kaikki Laukkoon kuuluneet tilat. Laukon historiaan kuuluu myös surullisen kuuluisa torpparilakko v. 1906. Kuvassa Laukon päärakennus 1940-luvulla. Se oli valmistunut 1930-luvun alussa. Vanha päärakennus oli poltettu v. 1918.
Olga Emilia Charlotta Bergius s. 28.12.1868 Vesilahti, Suomela.
Vesilahden Narvan seurojentaloa rakennettiin keväällä 1934. Sen käyttäjinä olivat 1930-luvulla mm. Tähti-nuorisoseura sekä suojeluskunta ja Lotta Svärd-yhdistys. Talo vihittiin käyttöönsä 23.6.1934.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 38
IX Paul Juho Agapetus Ernstinpoika Bergius, (Taulusta 37, isä Ernst Bergius) Suomelan ratsutilan isäntä 1905-1930, s. 18.08.1858 Vesilahti, Suomela, k. 28.02.1938 Tampere.
Kuva Suomelan alarakennuksen portailta vuonna 1900 on ollut Mattias Bergiuksen omistuksessa. Kuvassa ovat seuraavat henkilöt: vasemmalta ylhäältä: tilanomistaja Konstantin Hjelmeroos, rouva Olga Mäkelä (os. Bergius). Alempana: tilanomistaja Ernst Fr.K. Bergius, kruununvouti, hovineuvos Paavo J.A. Bergius sylissään Paavo K.A. Bergius, sairaanhoitaja Agnes Bergius. Alarivissä: Neiti Elin S.Kr. Bergius, rouva Greta Irene Bergius-Perttuli, maatalousteknikko P.Ossian G. Bergius, talousopettaja Ina E.E. Bergius, hovineuvoksetar Anna Bergius, sylissä tilanomistaja V.Hannes F. Bergius (Mäki-Suomela), kelloseppä Carl U. Bergström (kuvan ottaja, jonka äiti o.s. Bergius). Kruununvouti Paavo Johan Agapetus Bergiuksen nimi esiintyy Laukon lakkojen yhteydessä sovittelevana virkavallan edustajana.

Puoliso: Vihitty 18.08.1889 Lempäälä Anna Elisabet Gustafintytär Bergius o.s. af Hällström s. 15.07.1861 Lempäälä, Kukkola, k. 01.01.1934 Vesilahti.
Vanhemmat: Gustaf Vilhelm af Hällström, s. 05.01.1833 Helsinki ja Josefiina Sofia af Hällström o.s. Faller, s. 24.11.1832 Pori.

Lapset:
Ina Emilia Elisabet Bergius s. 11.10.1895 Vesilahti, k. 28.10.1975 Tampere.
Paavo Gustav Adolf Bergius s. 06.11.1897 Vesilahti, k. 26.11.1917 Vesilahti.
Veli Hannes Ilmari Bergius s. 24.10.1899 Vesilahti, k. 09.04.1960 Vesilahti.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 39
VIII Eva Carolina Matilda Antintytär Bergström o.s. Bergius, (Taulusta 32, isä Antti Bergius) s. 23.08.1829 Vesilahti, Suomela, k. 9.12.1893 Vesilahti, Kirkonkylä, Tapola.

Puoliso: Vihitty 24.8.1862 Vesilahti Carl Fredrik Carlinpoika Bergström Kruunun nimismiehen poika. Suomen tarkka-ampumapataljoonan alaupseeri., s. 17.11.1837 Urjala, k. 4.8.1898 Vesilahti, Kirkonkylä, Tapola.

Lapset:
Carl Ulrik Bergström , s. 17.8.1863 Vesilahti, Kirkonkylä, Kylähovi. Tauluun 40
Elina Maria Sofia Bergström s. 18.1.1865 Vesilahti, Kirkonkylä, Kylähovi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 40
IX Carl Ulrik Carlinpoika Bergström, (Taulusta 39, äiti Eva Bergström) Kello-ja kultaseppä, prok., s. 17.8.1863 Vesilahti, Kirkonkylä, Kylähovi, k. 6.4.1933 Helsinki.

Puoliso: Pauliina Bergström o.s. Sokura k. Helsinki.

Lapset:
Karin Aune Ingeborg Lammin-Koskinen o.s. Bergström , s. 4.3.1900 Helsinki. Tauluun 41
Paavo Perrakoski e. Bergström s. 27.5.1901 Tampere, k. 6.1.1988 Helsinki.
Harry Lennart Yrjö Bergström Suomalainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari., s. 4.4.1910 Tampere, k. 11.12.1989 Nurmijärvi.

Harry Lennart Yrjö Bergström (4. huhtikuuta 1910 Tampere – 11. joulukuuta 1989 Nurmijärvi) oli suomalainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Bergström on George de Godzinskyn ja Toivo Kärjen ohella huomattavimpia suomalaisia elokuvamusiikin säveltäjiä.

Bergström aloitti säveltämisen ja pianonsoiton opiskelun 1920-luvulla Uuno Klamin ja Ernst Lingon johdolla, ja 1930-luvulta alkaen hän sävelsi paljon elokuvamusiikkia. Hän myös auttoi alkuun Kipparikvartetin ja Metro-tytöt, joista ensimmäisessä hän toimi myös säestäjänä. Häntä pidetäänkin George de Godzinskyn ohella tärkeimpänä vaikuttajana suomalaisten lauluyhtyeiden synnyssä ja kehityksessä. Hän vieraili monesti myös kapellimestarina eri orkestereissa, enimmäkseen operetti-, varietee-, revyy- ja musikaaliesitysten yhteydessä.

Bergström muistetaan lisäksi Niilo Tarvajärven suositusta Tervetuloa aamukahville -radio-ohjelmasta, johon hän kirjoitti tunnussävelmän.

Bergström voitti Jussi-palkinnot musiikista elokuviin Rion yö (1951), Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953) ja Viimeinen savotta (1977).

Harry Bergströmin poika oli säveltäjä Matti Bergström ja veli viulisti Rainer Bergström.

Bergström käytti tuotannossaan myös salanimiä Gerald Beach, Harold G Burgess, Leonard Fleuvemont, Sointu Karikas, Lenny, Jorge Monterio ja Tintti-Kalle.

Bergström on haudattu Nurmijärven hautausmaalle vaimonsa viereen. Bergström oli naimisissa Sirkka Tuulikki Bergströmin o.s. Vuolle (1918–2007) kanssa.

Yhtyeet

Fred Freddy’s Dance Band, pianisti-hanuristi (1926–1927)
Black Birds, pianisti, johtaja (1927–1928)
Freddy’s Novelty Buddians, pianisti (1928–1930)
Hot Five, pianisti, johtaja (1930)
The Flappers Dance Band, pianisti (1931)
Rytmin Swing Trio, pianisti (1945)
Metro-tytöt, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä (1947–1950)
Kipparikvartetti, perustaja, musiikillinen johtaja, sovittaja, säestäjä (1950–1983)

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Harry_Bergstr%C3%B6m
.
Harry Bergström soittaa harmonikkaa sota-aikana.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 41
X Karin Aune Ingeborg Carlintytär Lammin-Koskinen o.s. Bergström, (Taulusta 40, isä Carl Bergström) s. 4.3.1900 Helsinki, k. 19.9.1989 Helsinki.
Lammin-Koskisen hautakivi Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla.

Puoliso: Eino Ilmari Lammin-Koskinen s. 24.5.1892 Helsinki, k. 18.7.1953 Helsinki.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 42
VI Johan Petterinpoika Bergius, (Taulusta 21, isä Petter Bergius) Ylioppilas Turussa kl. 1765 [Bergius] Joh. Satac. _ 496. Satakuntalaisen osakunnan jäsen 20.3.1765 [1765 Die Mart: 20] Johannes Bergius Birckalaensis Natus 1752. | Geometriæ se obtulit. Maanmittausoppilas. — Asui vuodesta 1814 veljensä luona Vesilahden kirkonkylän Tapolassa. Ei ole tiettävästi työskennellyt maanmittarina Suomessa., s. 08.05.1752 Pirkkala, k. 15.09.1824 Vesilahti.

Puoliso: Vihitty 22.07.1794 Tyrvää, Laukula Maria Bergius ent. Neunstedt o.s. Malmberg Maria asui erossa miehestään 1814 -, s. 3/1766, k. 13.06.1844 Tyrvää, Leiniälä.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 43
VI Anders Petterinpoika Bergius, (Taulusta 21, isä Petter Bergius) Insinööri. Vesilahden Tapolan isäntä 1791-1852 eli Anders oli isäntänä 61 vuotta., s. 26.02.1759 Pirkkala, k. 05.02.1852 Vesilahti, Tapola.

1. puoliso: Vihitty 22.09.1790 Urjala Margareta Christina Simonintytär Bergius o.s. Lundanus s. 05.05.1750 Urjala, k. 08.02.1809 Vesilahti, Tapola.

2. puoliso: Vihitty 1810 Vesilahti Hedvig Elisabeth Andersintytär Bergius o.s. Cajalén s. 08.08.1777 Vesilahti, Halmeen kartano, k. 12.12.1841 Vesilahti, Tapola.
Vanhemmat: Anders Cajalén, s. 1725 Turku ja Hedvig Eleonora Carlintytär Cajalén o.s. von Pfaler, s. 1742 Pirkkala, Haikka, k. 31.05.1807 Vesilahti, Halmeen kartano.
Lapset:
Katarina Elisabet Ticklén o.s. Bergius , s. 06.01.1811 Vesilahti. Tauluun 44
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 44
VII Katarina Elisabet Andersintytär Ticklén o.s. Bergius, (Taulusta 43, isä Anders Bergius) Katarina isännöi Tapolaa 1882-1909 ja perikunta 1909-1911. Tilaa isännöi 1912-1923 Kalle Tuominen, minkä jälkeen Tapola siirtyi Vesilahden kunnalle 1924-., s. 06.01.1811 Vesilahti, k. 28.05.1909 Vesilahti, Tapola.

Puoliso: Vihitty 05.07.1836 Vesilahti Gustaf Pehrinpoika Ticklén Vesilahden kirkkoherra 1858. Rovasti 1862. Vesilahden Tapolan vävy ja isäntä 1853-1882., s. 14.05.1807 Pyhäjärvi, k. 06.04.1882 Vesilahti, Tapola.

10.10.1825 Gustaf Ticklén 14111. * Pyhäjärvellä Ol. 14.5.1807. Vht: Pyhäjärven Ol. kappalainen Pehr Ticklén 9550 (yo 1778, † 1815) ja Hedvig Elisabet Bergh. Oulun triviaalikoulun oppilas 7.3.1819 (cl. I) – 1825 (dim.). Ylioppilas Turussa 10.10.1825. Pohjalaisen osakunnan jäsen 11.10.1825 [1825] Gustavus Ticklen die XI Octobris Natus die XIV Maji MDCCCVII | Invigd till Presta-Embetet 1830. Pastors Adjunkt i Vesilax s.å. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 11.6.1830. — Vesilahden kirkkoherran apulainen 1830. Turun triviaalikoulun vt. apologista 1835. Porin triviaalikoulun vt. apologista 1836. Vesilahden kappalainen 1837, Munsalan 1849, Vaasan ja Mustasaaren 1853. Varapastori 1845. Vesilahden kirkkoherra 1858. Rovasti 1862. † Vesilahdella 6.4.1882.

Lähde: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=14111.
Vanhemmat: Pehr Erkinpoika Ticklén (Tikkanen), Pyhäjärven Ol. kappalaisen apulainen 1783, kappalainen 1797., s. 24.03.1751 Alavieska, k. 04.07.1815 Pyhäjärvi ja Hedvig Elisabeth Adamintytär Ticklén o.s. Bergh, s. 15.05.1764 Pyhäjärvi, k. 17.05.1823 Pyhäjärvi.
Vesilahden kirkko vuodelta 1802. Vesilahden seurakunta, johon kuuluivat nykyinen Vesilahti ja Lempäälä, syntyi oletettavasti pian sen jälkeen, kun Birger jaarli oli valloittanut Suomen Ruotsin yhteyteen eli vuoden 1249 jälkeen. Kirkko rakennettiin todennäköisesti Toutosen selällä olevaan Luodon saareen, jossa myös pappilan mainitaan sijainneen. Seurakunta sai nimensä ehkä suuresta jakokunnasta, joka oli Vesilakti, Vesilaksi ja lopulta Vesilahti. Edelleen on olemassa Vesaniemi ja Vesalonsuo. Sana vesa tarkoittaa kuperakattoista lappalaisasumusta. Lappalaismuistoja alueelta on runsaastikin, mm. Kirkkolahden vanhempi nimi on Lapinlahti. Ensimmäinen asiakirjamaininta Vesilahden seurakunnasta on vuodelta 1346, jolloin kirkkoherrana oli Benedictus Thomae. Thomae mainitaan vielä vuodelta 1350, jolloin hän kuoli pyhiinvaellusmatkallaan Roomaan. Koska virka jäi näin avoimeksi, kirkon kymmenykset toimitettiin parina seuraavana vuonna paavin rahastoon, minkä keruutyön Johannes Guilaberti suoritti. Seuraavaksi kirkkoherraksi mainitaan vuonna 1357 Olaus Laurentii. Vesilahden roomalaiskatolinen seurakunta sai suojeluspyhimyksikseen Pietarin ja Paavalin, jotka olivat Pyhän Marian jälkeen tärkeimmät suojeluspyhimykset. Tämä merkitsee samalla sitä, että Vesilahti syntyi hyvin pian Sastamalan jälkeen ja oli ainakin jonkun aikaa Pyhäjärven laajan pirkkalaisalueen keskusseurakunta. Pohjoisempana tärkeitä rautakautisia keskuksia olivat Nokian Viiki ja Tampereen Vilusenharju. Niiden välimaastoon Pirkkalankylään rakennettiin oletettavasti 1300-luvun alkupuolella hyvin laajoja alueita palvelleen Pirkkalan seurakunnan Pyhän Jaakon kirkko. Vesilahden seurakunnan lähiseudut olivat kuitenkin kristittyä jo useita satoja vuosia aikaisemmin, mihin viittaavat mm. paikannimet, perimätiedot sekä runsaat viikinkiaikaiset ja lähetyskautiset muinaismuistot. Lähimmät varhaiskristilliset keskukset olivat Sakoisissa, Kirmukarmussa, Hinsalassa, Aimalassa ja Lempoisissa; hieman kauempana oli useita vastaavia (Laukko, Narva, Viiki, Vilusenharju). Uskonnollisten vaikutteiden tuojina olivat pääasiassa idän suunnalta tulleet kauppiaat ja munkit. Varhaisin oppi oli sen vuoksi perustaltaan bysanttilaista ja ortodoksista. Uskonnollisilla kyläyhteisöillä oli todennäköisesti myös pieniä kirkkorakennuksia, mutta ne joko kävivät tarpeettomiksi tai luovutettiin seurakunnan haltuun. Kuuluisan kansantarinan mukaan seurakuntalaiset joutuivat kuitenkin riitoihin kalastusalueista, minkä seurauksena vesilahtelaisten kerrotaan usuttaneen 'hullua miestä' polttamaan yhteisen kirkon. Tämä tapahtui oletettavasti 1400-luvun alussa, koska 1418-19 tiedetään kirkon valmistuneen Lempäälään Lempoisten kylään nykyisen kivikirkon paikalle. Lempäälä sai seurakuntansa suojeluspyhimyksikseen Maria Magdalenan ja uuden ruotsalaisen pyhimyksen Birgitan. 3. helmikuuta 1422 vihittiin suurin juhlallisuuksin Vesilahden Vesaniemeen puukirkko, jota itse piispa Maunu II Tavast oli vihkimässä. Tilaisuutta on todennäköisesti juhlistanut nykyisen kirkon etuseinällä oleva Ristiinnaulitun kuva, joka on Ulvilan mestarin tekemä (n. 1420). Kirkkojen paikkojen etsintään on liitetty yleinen kulkutarina lautoille sijoitetuista pyhimysten kuvista. Toinen tarina kertoo, että Vesaniemellä kasvoi suuri ?kuusi kultalatva? eli ?Sakakuusi satalatva?. Kristinuskon vuoksi levottomaksi käynyt 'pakanajumala' oli muuttanut itsensä kotkaksi ja tehnyt pesänsä kuuseen. Kuusta ryhdyttiin kaatamaan, jotta ilkeyksiä tekevä kotka pakenisi. Vasta kahdeksan pyhällä vedellä pirskotettua rautapaitaista miestä sai sakakuusen kaatumaan. Puun latva ulottui Kaakilaan saakka ja sen kanto oli niin suuri, että siihen mahtui 24 kuttua vohlinensa. Kuusen oksista tehtiin yksipuisia pöytiä, joita kerrotaan olleen vielä 1800-luvun alussa Kesolassa ja Melkkerillä. Oletettavasti tarinassa heijastuu vanhemman uskonnollisen yhteisön sekä ruotsalaisjohtoisen seurakuntakirkon väliset reviirikiistat. Roomalaiskatoliset nimittivät vierasuskoisia pakanoiksi. Perimätietojen mukaan vesilahtelaiset ja lempääläiset kävivät myös Karkun kirkossa, mutta Seppo Suvannon mukaan tämä tarkoittaa veroesineiden vientimatkoja hieman myöhemmin Karkun kirkkoon eli "Räämämaijaan". Sastamalan Pyhän Marian kirkkoa alettiin nimittää Karkun kirkoksi 1500-luvun alkupuolella. Veroesineitä saatettiin viedä myös Pirkkalan kirkolle. 1500-luvun alussa Vesilahteen ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoa, mutta tarina kertoo, että mikä päivällä saatiin valmiiksi, se yöllä hajotettiin. Todellisuudessa rakennustöitä viivästytti Kustaa Vaasan kiristynyt verotuspolitiikka. Kivikirkko valmistui melkein kokonaan, mutta salama poltti sen tai oikeastaan kivikuoren sisällä olleen vanhemman puukirkon vuonna 1602. Kirkkomaalla on näiltä ajoilta muistona vain kivisakasti, joka mahdollisesti ei edes ehtinyt toimia sakaristona. Sen sijaan sakasti oli vuosisatojen ajan Laukon Kurkien hautakappelina. Nykyisin sakasti toimii pienenä kirkkomuseona. Vuonna 1838 keskeneräisen ja oletettavasti jo luhistuneen kivikirkon muurit hajotettiin lopullisesti ja osa kivistä on nyt kirkkoa ympäröivissä kiviaidoissa. Seuraava puukirkko rakennettiin vuonna 1665, ja siitä on olemassa Peter Bergiuksen piirros isojakokartassa. Nykyisen kirkon rakensi vv. 1801-03 vihtiläinen Martti Tolpo Lkerblomin ja Fredenheimin suunnitelmien pohjalta. Tapuli on vuodelta 1782, kellot vuosilta 1792 ja 1810. Saarnatuoli on siirretty edellisestä kirkosta, ja tuolin tekijän on mainittu olleen Kakolan vanki nimeltään Hepo-Matti. Apostoleiden kohokuvilla varustettua saarnatuolia kantaa puuveistos Kristoforoksesta. Juho Menander maalasi vuonna 1872 lehtereiden reunoihin Raamatun henkilöitä vuoden 1642 raamatun kuvituksen perusteella. Urkuja kirkkoon ryhdyttiin hankkimaan jo 1870-luvulla, mutta kartanonomistaja kaatoi hankkeen kirkonkokouksessa. Urkurahastoa kartutettiin keräyksillä, arpajaisilla ja jopa tanssihuveilla, jollaisen kerrottiin olleen mm. Halmeenmäen uudessa talossa 27.8.1882. Thulen urut valmistuivat vihdoin vuonna 1887. Urut olivat toiset pneumaattiset urut Suomessa. 1800-luvun lopulla kirkko maalattiin sisältä ajan hengen mukaisesti harmaaksi. Vuonna 1994 kirkko entistettiin täydellisesti alkuperäiseen, värikkäämpään asuunsa. Katosta paljastettiin ja entistettiin vuonna 1890 peitetyt tähdet ja aurinko. Hautausmaalla on edelleen muutamia 1800-luvun lopulla eläneen pitäjänsepän Karl Lindin taidokkaita metallisia ristejä, jotka kaikki ovat keskenään erilaisia. Osa risteistä on museoitu ja yksi Narvan kyläkirkon alttarina. 1900-luvun alussa kirkonmäki täyttyi muutaman kerran vuodessa suurista lähetysjuhlista ja evankeliumijuhlista. Lainamakasiinin ja kirkon välinen alue toimi juhlakenttänä, saarnatuoli kellotapulin varastosta tuotiin pihalle ja puheita pitivät niin kirkonmiehet kuin maallikkosaarnaajatkin. Lopuksi syötiin rusinasoppaa.

Lapset:
Wilhelmina Elisabeth Ticklén s. 27.09.1837 Pori.
Gustaf Ticklén , s. 25.03.1841 Vesilahti. Tauluun 45
Johan Saladin Ticklén Yo Vasa gymn. TEt ja vih. pap. 1872. Yläneen khra 1886-95, Vesilahden 1895-. Rovasti 1898., s. 21.10.1843 Vesilahti, k. 16.01.1921 Vesilahti.
Juliana Eola Ticklén s. 10.02.1846 Vesilahti.
Hanna Naimi Ticklén s. 03.03.1849 Vesilahti.
Alma Maria Ticklén s. 18.01.1854 Vesilahti.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 45
VIII Gustaf Gustafinpoika Ticklén, (Taulusta 44, äiti Katarina Ticklén) Yo Vasa gymn. FK (fm) 1869, LK 1878. Harjoitti lääkärin praktiikkaa Vesilahdella ja sitt. Oulaisissa., s. 25.03.1841 Vesilahti, k. 19.07.1906 Oulainen.
Gustafin ja Selman vihkimerkintä Lempäälän vihittyjen luettelossa vuodelta 1877.

Puoliso: Vihitty 04.05.1877 Lempäälä Selma Konstance Johanintytär Ticklén o.s. Skogström Selma muutti Messukylästä vuonna 1877 Lempäälän pappilaan., s. 13.02.1857 Messukylä, k. 20.03.1893 Oulainen.

Lapset:
Zoe Mesterton o.s. Ticklén , s. 23.09.1877 Lempäälä, Pappila. Tauluun 46
Aina Ticklén s. 30.12.1879 Lempäälä, Pappila.
Maex August Ticklén s. 24.01.1882 Lempäälä, Pappila.
Saladin Ticklén s. 09.06.1884 Vesilahti, Tapola.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 46
IX Zoe Gustafintytär Mesterton o.s. Ticklén, (Taulusta 45, isä Gustaf Ticklén) s. 23.09.1877 Lempäälä, Pappila, k. 14.04.1914 Helsinki.
Zoë Mesterton os. Ticklén.

Puoliso: Ernst Adolf (äpärä) Fannynpoika Mesterton s. 08.10.1873 Padasjoki, Jokioinen, Hietala, k. 31.08.1942 Helsinki.
Äiti: Fanny Evelina Adolfintytär Mesterton, s. 28.08.1846 Heinola, Paloniemi.
Ernst Adolf Mesterton (1873-1942)

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 47
V Anna Anderintytär Bergius, (Taulusta 4, isä Anders Bergius) s. Turku, k. 1714 Turku.

Puoliso: Vihitty 1710 Turku Abraham Juhonpoika Dahlman Turun Katedraalikoulun oppilas, s. 12.02.1687 Taivassalo, k. 1/1723 Tukholma (suomalainen seurakunta).

kl. 1704 Abraham Dahlman Abrahamus Johannis, Töfsalensis 4807. Kastettu Taivassalossa 12.2.1687. Vht: Taivassalon Onnikmaan Isotalon rusthollari, nimismies Johan Nilsson Dahlman ja Karin Johansdotter. Turun katedraalikoulun oppilas 18.6.1700 (in cl. rect. circ. infer., Abrahamus Johannis Töfsalens.). Ylioppilas Turussa kl. 1704 [Daalman] Joh.‹¿› Johannis. Boreal _ 251. Boreaalisen osakunnan jäsen 17.6.1704 Mag. | Abrahamus Dahlman Töfsalensis [d: 17 Junii 1704.] | Sacell. Eccl. Fenn. Holm. dein Pastor ibidem ‹pastor-tieto on virheellinen› et obiit. Ylioppilas Pärnussa 21.9.1706. Respondentti Pärnussa 6.6.1708 pro exercitio, pr. kreikan ja itäm. kielten prof. Erik Fahlenius. FK 20.9.1709. Respondentti Pärnussa 23.10.1709 pro gradu, pr. teor. filos. prof. Elof Holstenius. FM Pärnussa 16.11.1709. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 30.11.1711. — Apulaispappi (komministeri) Taivassalossa 1711. Pakeni sotaa Tukholmaan 1713. Tukholman suom. seurak. komministeri 1719. † Tukholmassa (suom. seurak.) 1.1723.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 48
IV Margareta Henrikintytär Hacks o.s. Wärdh, (Taulusta 3, äiti Anna Wärdh) s. Taivassalo, k. 12/1716 Ruotsi, Tukholma.

Puoliso: Vihitty 1695 Johan Petterinpoika Hacks Tulliylitarkastaja., s. 1667 Perniö, k. 1735 Rymättylä.

(1683) Johan Hacks Johannes Petri 3097. * noin 1667. Vht: Perniönkartanon vuokraaja Petter Pettersson Hakes (‡ 1675) ja Ingel Olofsdotter Berg tämän 1. avioliitossa. Mainitaan ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 3.11.1683. Stipendianomus 7.3.[1684]. Respondentti 1686 (Marklin), pr. Anders Wanochius 2021. Oraatio 12.5.1687 (ks. I. Collijn, Sveriges bibliografi, sp. 345). Alimman luokan stipendiaatti kl. 1687 – kl. 1688. Keskimmäisen luokan stipendiaatti sl. 1688 – kl. 1689. — Turun meritullin kontrollööri (1692), tullinhoitaja 1705. Tulliylitarkastajan arvonimi. Omisti useita tiloja mm. Rymättylässä. † 1735.

Lähde: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3097.

Lapset:
Margareta Jerlström o.s. Hacks , s. 01.05.1709 Rauma. Tauluun 49
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 49
V Margareta Johanintytär Jerlström o.s. Hacks, (Taulusta 48, äiti Margareta Hacks) s. 01.05.1709 Rauma, k. 14.02.1789 Rauma, Lahti.

Puoliso: Vihitty 17.08.1727 Rauma Niklas Arent Arentinpoika Jerlström Henkirakuunarykmentin rykmentinmajoitusmestari Niklas Arent Jerlström (yo Uppsalassa 9.10.1700, aatel. 1717. Maskun Kalelan kapteeniluutnantin puustellin isäntä 1726-1731., s. 02.10.1691 Ruotsi, Västmanland, Örebro, Lindesberg, Yxe, k. 04.05.1764 Rauma, Lahti.
Vanhemmat: Arent Eliaanpoika Jerlström e. Ehrencreutz, Brukspatron på Jerle hammare i Nora bergslag Örebro län., k. 01.05.1700 Ruotsi, Västmanland, Örebro, Lindesberg, Yxe ja Elisabet Hansintytär Jerlström o.s. Ehrenpreus, s. 18.03.1666 Ruotsi, Tukholma, k. 06.12.1732 Ruotsi, Västmanland, Örebro, Lindesberg, Yxe.
Järle bruk år 1849. Teckning av Johan Gabriel Schultz.

Lapset:
Anna Sophia Eek o.s. Jerlström , s. 16.01.1733 Rauma, Lahti. Tauluun 50
Samuel Jerlström , s. 18.08.1736 Rauma, Lahti. Tauluun 57
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 50
VI Anna Sophia Niklaksentytär Eek o.s. Jerlström, (Taulusta 49, äiti Margareta Jerlström) s. 16.01.1733 Rauma, Lahti, k. 19.05.1794 Kustavi, Salminiittu.

Puoliso: Vihitty 1755 Rauma Johan Henrikinpoika Eek Valtiopäivämies 1760–62, s. 04.10.1723 Turku, k. 18.05.1794 Kustavi, Salminiittu.

Lapset:
Johan Fredrik Eek , s. 15.07.1758 Rauma. Tauluun 51
Anna Lovisa Callmeyer o.s. Eek s. 03.11.1763 Tyrvää, Rautajoki.
Karl Gustaf Eek , s. 12.05.1765 Tyrvää, Rautajoki. Tauluun 56
Margaretha Ulrica Eek s. 23.10.1766 Tyrvää, Rautajoki.
Christina Eek s. 11.10.1775 Tyrvää, Rautajoki.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 51
VII Johan Fredrik Johaninpoika Eek, (Taulusta 50, äiti Anna Eek) Ruotsalainen eversti ja sotakirjailija. Överste vid Jämtlands regemente. Överstelöjtnant i Finska Kriget 1808-09. "Tappre Eek" nämns i Fänrik Ståls sägner (Döbeln vid Jutas), s. 15.07.1758 Rauma, k. 03.01.1820 Ruotsi, Tukholma.

Miehistönsä ihailema Johan Fredrik Eek kunnostautui Suomen sodassa rykmenttinsä mukana pääarmeijan kaikissa yhteenotoissa. Sodan jälkeen hän muutti Ruotsiin, jossa hänen uransa vähitellen hiipui taloudellisten vaikeuksien kourissa. Vielä ennen kuolemaansa Eek julkaisi omaelämäkertansa, joka jätti jälkensä myöhempään kirjallisuuteen.

Lähde: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5636/

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Johan Fredrik Eek (15. heinäkuuta 1758 Rauma – 3. tammikuuta 1820 Tukholma) oli ruotsalainen eversti ja sotakirjailija. Eek aikoi ryhtyä virkamieheksi ja opiskeli Turussa. Hän kuitenkin päätyi Henkirakuunarykmenttiin korpraaliksi. Sittemmin hän sai siirron Porin rykmenttiin, jonka kapteenina hän otti osaa Kustaa III:n sotaan kuuluneisiin Porrassalmen ja Haminan taisteluihin. Eek allekirjoitti myös kuningas Kustaa III:tta vastaan tarkoitetun Anjalan liittokirjan. Eek ylennettiin sotaa seuranneena rauhanaikana majuriksi. Hän johti porilaisjoukkojaan pitkän ajanjakson. Vuonna 1807 hän joutui lähtemään puolustamaan Pommerissa sijaitsevaa Stralsundia, joka tuohon aikaan kuului Ruotsille.

Vuosina 1808–1809 käydyssä Suomen sodassa Eek onnistuneesti otti yhteen venäläisten kanssa kaikissa taisteluissa, joihin Ruotsin pääarmeija otti osaa. Miehistö ihailikin Eekiä. 14. heinäkuuta käydyssä Lapuan taistelussa ruotsalaisjoukot Eekin johtamina tekivät venäläisten asemiin rynnäkön. Sittemmin Eek ajautui riitaan kenraali Carl Johan Adlercreutzin sekä upseerien kanssa suunniteltuaan Keski-Suomessa sissisotaa. Eekillä ei ollut taitoa johtaa suuria sotatoimia. Hän oli lisäksi kunnianarka. Näitä kahtaa seikkaa pidetään myös syinä erimielisyyksiin. Eek sairastui syksyllä 1808 ja parantui ja palasi vasta maaliskuun lopulla 1809 kotiseudulleen. Kun Haminan rauha 17. syyskuuta 1809 solmittiin ja Suomi luovutettiin Venäjälle, muutti Eek Ruotsiin. Venäläiset olivat Suomen sodan aikana kiduttaneet hänen kuuromykkää veljeään sekä ryöstäneet Eekin talon.

Eekillä oli vaikeuksia saada uutta työtä Ruotsiin saavuttuaan. Syynä tähän oli se, että häntä syytettiin kenraali Carl Johan Adlercreutzin vastaisen kirjasen tekijäksi. Vuonna 1813 Eek sai everstinarvon. Hän otti osaa Norjaa vastaan käytyyn sotaan Jämtlandin rykmentin päällikkönä. Eek köyhtyi koko ajan ja joutui luopumaan kodistaankin. Syy tähän oli se, että hän oli ollut viratta vuosia Ruotsiin tultuaan. Myös everstinviran myyjälle piti maksaa suuri korvaus. Eek erosi valtion palveluksesta ja ajautui konkurssiin, sillä Ruotsin kuningas ei ollut suostunut laina- tai palkankorotusvaatimuksiin. Perimätiedon mukaan Eek toimi tämän jälkeen Tukholmassa kantajana tai halonhakkaajana.

Eek teki myös omaelämäkertansa, josta käyvät ilmi riidanhalu, ylpeys sekä kunnianarkuus. Muun muassa Johan Ludvig Runebergin tuotanto on saanut vaikutteita tästä teoksesta sekä muista Eekin kirjoittamista papereista.

Perhe

Johan Fredrik Eekin vanhemmat olivat Anna Sophia Jerlström ja hovioikeudenneuvos Johan Eek.

Eek meni vuonna 1781 naimisiin vapaaherratar Sofia Christina von Dübenin kanssa ja sai tämän kanssa kolme lasta: Sofia Kristina (1782–1852), Ulrika Wilhelmina (1786–1826) ja Johanna Fredrika (1788–1844).


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eek, Johan Fredrik, f. 15 juli 1758 i Raumo, Finland, d. 3 jan. 1820 i Stockholm (Kungsh.). Föräldrar: hovrättsrådet i Åbo hovrätt Johan Eek och Anna Sophia Jerlström. Student vid Åbo akademi 1772; korpral vid Livdragonreg. 8 juni 1774; sergeant vid Björneborgs reg. 15 febr. 1776; stabsfänrik vid samma reg. 22 maj s. å.; löjtnant vid reg. 28 maj 1783; kapten vid reg. 30 juni 1787; regementskvartermästare vid reg. 17 juni 1793; chef för Kyrö kompani 2 okt. s. å.; major i armén 16 nov. 1799; 2:e major vid reg. 20 dec. 1804; l:e major vid reg. 1 mars 1808; överstelöjtnant i armén 2 maj s. å. och i reg. 29 juli s. å.; led. av kommittén till utredande av fd. finska arméns fältavlöningsfordringar 8 maj 1810; major vid Hälsinge reg. 19 juni 1810; överstelöjtnant och bataljonschef vid Södra skånska infanterireg. 10 dec. 1811; 1:e major vid Upplands reg. 2 mars 1813; överste och chef för Jämtlands reg. 13 april s. å.; avsked 29 april 1817. RSO 1797; RSOmstk 1808.

G. 30 dec. 1781 på Råby, Töfsala sn, Finland, m. friherrinnan Sofia Christina von Düben, dp 19 dec. 1759 på Örby, Lägga sn (Sth.), d. 31 maj 1822 på Dvärsätt, Rödöns sn (Jämtl.), dotter av kammarherren friherre Johan Gabriel von Düben och Christina Aurora Lilliemarck.

Biografi

E., vilken tillhörde en släkt från Finland och liksom sin fader var ämnad för den civila ämbetsmannabanan, studerade först i två år vid Åbo akademi. Av böjelse och ärelystnad valde han emellertid själv krigaryrket och blev korpral vid Livdragonregementet, där hans morfar varit officer. De anstolta officerarna vägrade dock att i sin krets upptaga en ofrälse, varför E., för att vinna befordran, måste söka transport till det mindre aristokratiska men för eftervärlden vida mer kända Björneborgs regemente. Händelsen efterlämnade måhända en viss bitterhet hos den unge E. och var den första allvarligare motgången i hans på svårigheter och förödmjukelser rika liv.

E. deltog i kriget mot Ryssland 1788—90 och var med vid framryckningen till Fredrikshamn 1788, den andra striden vid Porrasalmi 1789 och reträtten till Jorois samma år. Som så många andra officerare undertecknade E. Anjalaförbundets så kallade förbundsakt och påstods även ha sökt förleda manskapet att ej svara konungen. Liksom övriga åtalade, vilkas mål ej slutbehandlats, frikallades dock E. av denne från allt ansvar 16 sept. 1790.- Under de följande åren förde väl E. den indelte officerens vanliga enkla och lugna liv på sitt boställe, men 1807 fick han befälet över en fältbataljon av Björneborgs regemente, som då överfördes till Pommern. Här fanns ej mycken ära att hämta, men E. fick dock tillfälle att utmärka sig vid försvaret av Stralsund.

I början av 1808 utbröt så det krig, som skulle göra E:s namn känt för eftervärlden. Redan 24 febr. invecklades hans bataljon i en ganska häftig strid vid Kuuskoski. E. ansågs här ha visat prov på stort mod och rådighet. Vid arméns återtåg från Tavastehus fick andra brigaden, som E: s bataljon tillhörde, under överste C. .T. Adlercreutz' befäl ta en genväg över Lappo till Nykarleby. Efter härens återförening deltog E. i striderna vid Pyhäjoki 16 april och — sedan överste G. C. von Döbeln övertagit brigadbefälet — vid Siikajoki 18 april samt i det misslyckade försöket att avskära ryssarnas reträtt vid Nykarleby 24 juni.

Vid Lappo 14 juli 1808 fick E. enligt egen uppgift tillfälle att göra en mer personlig insats. Då en stor del av brigaden i stridens hetta miste kontakten med Döbeln, lät E. mot order befalla stormning av fiendens ställning. Enligt en annan uppgift (Brakel) var det de lägre officerarna, som buro ansvaret, men E. tog det i varje fall på sig, liksom för övrigt även brigadchefen. Båda ha också fått skörda ära och berömmelse för det lyckade anfallet. Dess alltför tidiga insättande fick dock olyckliga följder såtillvida, att det omintetgjorde den svenska stridsplanen och alla försök att avskära fienden (jfr art. G. C. von Döbeln, s. 739).

Omedelbart efter denna strid uppgjorde E. planer för en mindre avdelnings gerillakrig i mellersta Finland. Detta blev högst framgångsrikt, men ryssarna lära ha kommit underfund med E: s delaktighet. I varje fall plundrades hans hem, varifrån familjen flytt utom en dövstum broder till E., som torterades så svårt, att döden följde. E: s dotter uppger dock, att det ej var fråga om någon direkt hämndeakt, utan att ryssarna voro på jakt efter hennes far.

Under tiden hade E. sänts att förstärka en förtrupp, som under majoren frih. C. von Otters befäl framträngt mot sydväst. E. ansåg sig, troligen med rätta, illa behandlad, då han, ehuru överstelöjtnant i armén, ställdes under en majors befäl. Anledningen tycks ha varit, att han ej nog uppskattades av Adlercreutz. Åtminstone klagade hans regementschef, generalmajoren frih. J. F. Aminoff, något senare däröver. E. synes dock åtminstone för tillfället stått mindre väl även med sin brigadchef. På grund av styrkans otillräcklighet och sannolikt även osämja mellan befälhavarna blevo svenskarna slagna vid Bötom och Paljakka mosse 28—29 juli. Hela brigaden ställdes därefter åter under Döbelns direkta befäl. E. deltog sedan i striderna vid Kauhajoki 10 aug., vid Lappfjärd 29 aug., då generalmajoren frih. E. E. G. von Vegesack förde befälet, och i den ryktbara och ärorika striden vid Jutas 13 sept. 1808.

Under en del av hösten 1808 var E. sjuk men tillfrisknade och fick vara med om kapitulationen i Seivis 25 mars 1809. E. vågade härvid lika litet som någon av de andra bataljonscheferna ta befälet över de missnöjda trupperna. Då E:s bataljon upplöstes, höll denne ett kort men från hjärtat gående tal, vari han uttryckte sin tacksamhet och tillgivenhet samt sin övertygelse, att »edra tänkesätt till svenska moderlandet... i alla ödets omväxlingar bliva desamma». Efter freden i Fredrikshamn sept. 1809 visade E., att detta i varje fall gällde för honom själv genom att bege sig till Sverige, ehuru hans familj, som hösten 1808 rest dit, återvänt till Finland och stannade där i flera år.

Efter ankomsten till Sverige togs E. strax i anspråk för den grannlaga uppgiften att utreda den upplösta finska arméns innestående fordringar. Först vid årsskiftet 1811—12 erhöll han tjänst med lön på stat, vilket måhända gjort honom bitter, men E. är dock ej författare till en pamflett mot Adlercreutz, som tidigare (Rein) antagits. Som äldste bataljonschef vid det nyuppsatta Södra skånska roteringsregementet (sedan infanteriregementet) ledde E. så i regementschefens frånvaro dettas första organisation, som det förefaller med nit och skicklighet. Under krigsrustningarna hösten 1812 ledde han som regementsbefälhavare regementets marsch till Uddevalla och åter utan att vid hemkomsten ha en enda efterliggare, vilket »väl får anses som ganska berömvärt» (Ahlgren).

I början av 1813 befordrades E. i snabb följd till förste major vid Upplands regemente samt till överste och chef för Jämtlands regemente. I den senare egenskapen tjänstgjorde han under det korta fälttåget mot Norge 1814 som brigadchef för en kår, vilken dock blott utgjordes av hans eget regemente. I sept. riktade han krav till den norske befälhavaren att få besätta Röros m. fl. orter. Detta upprörde norrmännen såsom stridande mot det rådande stilleståndet, varför kronprins Karl Johan lovade ställa den självrådige översten till ansvar. Denne undslapp dock med en månads arrest på sitt boställe.

E: s tjänstgöring nalkades nu sitt slut på grund av ekonomiska svårigheter. Dessa torde ha börjat redan före 1808 men förvärrades säkert genom kriget och fredsslutet, då de villkor, som erbjödos de officerare, som föredrogo att stanna i svensk tjänst, voro mycket oförmånliga. E. torde även ha lidit större förluster än de flesta genom ryssarnas plundring av hans hem. Hans ställning synes även ha försämrats genom bristande ekonomiskt sinne samt ett utsvävande levnadssätt, särskilt under de första åren i Sverige.

Genom det rådande s. k. ackordsystemet innebar varje befordran en ekonomisk påfrestning för en dåtida officer, och E. själv tycks vilja göra gällande, att det var utnämningen till chef för Jämtlands regemente, som ruinerade honom. Lönen synes visserligen ha varit ovanligt låg — 1,400 rdr — men i gengäld betalade K. M: t 1816 hela ackordet i enlighet med ett tidigare löfte av Karl Johan. Därigenom förlorade dock E. rätten att få någon ersättning vid sin avgång och fordringsägarna den enda säkerhet de haft. E. ville därför få löfte om ackord vid sitt avskedstagande i alla fall eller också rätt att gå i rysk tjänst, ett förslag, som lär ha vållat honom enbart obehag. Härtill bidrogo måhända också rykten om övergrepp i tjänsten. Hotad av lagsökning begärde E. därefter, i samband med sitt deltagande i krigsbefälets förhandlingar i Stockholm i början av 1817, förgäves ett lån av konungen samt högre lön. På grund av en ytterst ömtålig militär hederskänsla och kanske även i förargelse över avslaget begärde E. då ett högst förhastat avsked, som beviljades med vederbörlig pension. Samma dag, som E. lämnade sin tjänst 1 maj 1817, blev han bysatt i högvaktsarresten på Stockholms slott, varifrån han dock snart befriades av sina forna kamrater vid Södra skånska infanteriregementet, som övertogo den skuld, för vilken bysättningen ägt rum. Ett erbjudande av officerarna vid Jämtlands regemente att efterskänka en skuld på 1,000 rdr avböjdes av E., bland annat emedan det endast skulle komma övriga fordringsägare till godo. Översten såg sig nämligen nödsakad att begära sig själv i konkurs 27 nov. 1817.

E:s liv under den följande tiden, vilken han tycks ha tillbragt i Stockholm, är höljt i dunkel. Yngre samtida uppge, att han försörjt sig med kroppsarbete, bärande riddartecknet av Svärdsorden med stora korset på arbetsblusen, antingen som vedhuggare (Crusenstolpe, Montgomery) eller som bärare (Mörner, Rancken). En samtida (Collin) avvisar dock dessa rykten, emedan E. ej skulle ha behövt kroppsarbeta eller orkat med detta. Hälsan kan väl dock ha stått bi till en början, och det är uppenbart, att han ej ville leva av nådegåvor — sitt pensionsbrev n��dgades han pantsätta. Tvärtom lovade E. trots konkursen att söka ersätta fordringsägarna. Då tanken på kroppsarbete veterligen ej var honom främmande, synas de ihållande ryktena, ehuru ej fullt bevisade, icke böra avvisas som ogrundade.

Våren 1819 insjuknade emellertid E. allvarligt, och mot slutet av året opererades han för blåssten av professor J. W. von Döbeln utan någon kostnad för den sjuke själv. Ett antagande, att det var konungen, som betalade, synes ej osannolikt, då dennes gunstling Magnus Brahe visade intresse för E. Karl Johan stod också i begrepp att tilldela denne en särskild pension av 150 rdr om året, men detta hann ej ske före E: s död 3 jan. 1820, varför beloppet i stället tilldelades hans änka. Till hennes förmån såldes E: s föregående år utgivna självbiografi, som är präglad av författarens grämelse och bitterhet över motgångarna. Han ansåg sig förtalad inför konungen och övergiven av denne. Detta torde åtminstone ej vara helt riktigt. E. hade nästan som en rätt krävt hjälp av kronan för att reda upp sina affärer i stället för att vädja till Karl Johans personliga frikostighet. En audiens hos denne i samband med E: s avsked skall dock ej ha blivit beviljad. Det bistånd E. fick under sin sista sjukdom sammanhängde möjligen också med att han just i början av 1819 inför konungen rentvått sig från de beskyllningar, som riktats mot honom. Dålig ekonomi och hetsigt sinne torde dock ha varit de egentliga orsakerna till E:s olycka, även om förtal och därav framkallad övergående onåd kunna ha bidragit därtill.

E. var personligen en tapper krigare och synes varmt ha vårdat sig om sina underordnades väl, av vilka han även tycks ha varit mycket avhållen. Däremot torde han varken ägt förmåga eller kunskaper att föra något högre självständigt befäl. Ett häftigt och stolt, ja. sturskt sinne synes ha försvårat samarbetet med honom och givit anledning till konflikter även med överordnade. Den heder och plikttrohet, som tyckas ha präglat E. i tjänsten — måhända med ett undantag 1788 — skola däremot ej ha utmärkt hans familjeliv.

E. har besjungits av J. L. Runeberg i dikten »Döbeln vid Jutas» i »Fänrik Ståls sägner». Familjens olycksöde 1808 har behandlats Mellin i novellen »Paavo Nissinen».

Författare

Sture M. Waller / https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=16635.
Eek, Johan Fredrik, f. 15 juli 1758 i Raumo, Finland, d. 3 jan. 1820 i Stockholm (Kungsh.).

Puoliso: Vihitty 1781 Sofia Christina Johanintytär Eek o.s. von Düben Vapaaherratar., s. 30.12.1759 Ruotsi, Tukholma, Örby, k. 31.05.1822 Ruotsi, Jämtland, Krokom, Dvärsätt.

Lapset:
Christina Eek s. 16.03.1782 Tyrvää, Rautajoki.
Lovisa Albertina Eek s. 06.08.1785 Kuru, Keihäslahti, Kuru.
Ulrika Wilhelmina Bohm o.s. Eek , s. 01.10.1786 Kuru, Keihäslahti, Kuru. Tauluun 52
Johanna Fredrica Eek s. 29.12.1788 Kuru, Keihäslahti, Kuru.
Fredrik Wilhelm Eek s. 11.09.1791 Kuru, Keihäslahti, Kuru.
Carl Ferninand Eek s. 20.08.1794 Kuru, Keihäslahti, Kuru.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 52
VIII Ulrika Wilhelmina Johanintytär Bohm o.s. Eek, (Taulusta 51, isä Johan Eek) s. 01.10.1786 Kuru, Keihäslahti, Kuru, k. 13.01.1826 Pirkkala.

Puoliso: Vihitty 22.02.1810 Pirkkala Samuel Samuelinpoika Bohm Pirkkalan kirkkoherra 1807. Vt. lääninrovasti 1813, vakinainen 1824. Pirkkalan Pappilan isäntä 1807-1831., s. 22.03.1770 Sotkamo, k. 21.10.1831 Pirkkala.

7.11.1787 Samuel Bohm 10380. * Sotkamossa 22.3.1770. Vht: Siikajoen kirkkoherra Samuel Bohm 7628 (yo 1751, † 1800) ja hänen 2. puolisonsa Katarina Elisabet Frosterus. Oulun triviaalikoulun oppilas 1785 – 20.6.1787 (pro vale). Ylioppilas Turussa 7.11.1787 [Bohm] Samuel. Ostrob. _ 677:. Pohjalaisen osakunnan jäsen 7.11.1787 [1787] Samuel Bohm die VII Novembris. Nat: die XXII Martii, 1770 | Patre Pastore in Siikajoki. Sacris initiatus 1793 & Philosophiæ Magister promotus 1795. Collega inferior Scholæ Trivialis Uloburgensis 1796, & superior ibidem 1801. Pastor in Birckala constitutus anno 1807. | Obiit anno 1831. Ylioppilas Uppsalassa 6.10.1790 Samuel Bohm Ostrobotn:s (* 1770). Respondentti Uppsalassa 21.12.1791 pro exercitio, pr. Skytten kaunopuh. ja polit. prof. Jak. Fr. Neikter. FK (1793). Todistus ordinaation hakemista varten saamaansa kutsua noudattaen registratuurassa 17.12.1793. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 18.12.1793. Respondentti 12.3.1794 pro gradu, pr. Henrik Gabriel Porthan 7834. FM 23.6.1795. — Siikajoen kirkkoherran (isänsä) apulainen 1793. Oulun triviaalikoulun alempi kollega 1796, ylempi kollega 1802. Siikajoen vt. kirkkoherrana 1801–05. Pirkkalan kirkkoherra 1807. Vt. lääninrovasti 1813, vakinainen 1824. Saarnaaja pappeinkokouksessa Turussa 1825. † Pirkkalassa 21.10.1831.

Lähde: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=10380.
Vanhemmat: Samuel Andersinpoika Bohm, s. 20.05.1733 Oulu, k. 20.11.1800 Siikajoki ja Katarina Elisabet Johanintytär Bohm o.s. Frosterus, s. 25.12.1749 Kajaani.

Lapset:
Katarina Wilhelmina Lilius o.s. Bohm , s. 15.03.1813 Pirkkala. Tauluun 53
Fredrik Samuel Bohm s. 25.12.1815 Pirkkala, k. 06.06.1892 Tammisaari.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 53
IX Katarina Wilhelmina Samuelintytär Lilius o.s. Bohm, (Taulusta 52, äiti Ulrika Bohm) s. 15.03.1813 Pirkkala, k. 13.12.1839 Hamina.

Puoliso: Vihitty 31.12.1838 Pirkkala Carl Efraim Natanaelinpoika Lilius Tyrvään kirkkoherra 1853. Rovasti 1856. Valtiopäivämies 1863–64., s. 05.11.1803 Orivesi, k. 10.10.1867 Tyrvää.

22.6.1824 Karl Efraim Lilius 13951. * Orivedellä 5.11.1803. Vht: komissiomaanmittari Natanael Lilius 8904 (yo 1770, † 1820) ja hänen 2. puolisonsa Maria Elisabet Gåhlros. Hämeenlinnan triviaalikoulun oppilas 3.2.1818 – 15.6.1824. Pääsykuulustelu 21.6.1824. Ylioppilas Turussa 22.6.1824. Satakuntalaisen osakunnan jäsen 25.6.1824 [1824] Die 25 Junii Carolus Ephraimus Lilius. Orihvesiënsis natus die V. Novembris 1803. | Philos. Cand. 1831 | Promotus Philos. Magister 21/6 1832. | Mathematum ad Scholam militarem, Frederici portu, Lector 1838. Respondentti 27.11.1830 pro exercitio, pr. Carl Reinhold Sahlberg 10919. FK 14.6.1831. FM 21.6.1832. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 18.6.1851. — Haminan kadettikoulun vt. matematiikan opettaja 1833, vakinainen 1838. Tyrvään kirkkoherra 1853. Rovasti 1856. Valtiopäivämies 1863–64. † Tyrväällä 10.10.1867.
Carl Efraim Lilius (1803-1867)

Lapset:
Karl Fredrik Samuel Lilius , s. 30.08.1839 Hamina. Tauluun 54
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 54
X Karl Fredrik Samuel Carlinpoika Lilius, (Taulusta 53, äiti Katarina Lilius) Varatuomari. Turun oikeuspormestari 1895., s. 30.08.1839 Hamina, k. 03.03.1906 Turku.

1. puoliso: Vihitty 28.01.1868 Turku Lovisa Gabriella Adofintytär Lilius o.s. Krogius s. 08.08.1842 Viipuri, k. 28.01.1878 Turku.
Vanhemmat: Adolf Gabrielinpoika Krogius, Laamanni, kihlakunnantuomari, s. 28.12.1783 Rautalampi, k. 02.03.1846 Viipuri ja Emilie Julie Charlotte Gustafintytär Krogius o.s. Aminoff, s. 24.08.1807 Kuopio, k. 20.03.1879 Turku.

Lapset:
Hugo Fredrik Lilius , s. 16.08.1876 Turku. Tauluun 55
2. puoliso: Vihitty 23.02.1879 Turku Olga Gustava Reinholdintytär Lilius o.s. Nystedt s. 19.02.1846 Turku, k. 31.03.1911 Turku.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 55
XI Hugo Fredrik Karlinpoika Lilius, (Taulusta 54, isä Karl Lilius) Polyteknikko, s. 16.08.1876 Turku, k. 10.06.1934 Helsinki.

Puoliso: Vihitty 21.09.1901 Helsinki Hilda Otontytär Lilius o.s. Engström s. 24.04.1882 Helsinki, k. 18.01.1945 Helsinki.

Lapset:
Lars Henrik Lilius s. 21.02.1908 Helsinki, k. 11.05.1997 Helsinki.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 56
VII Karl Gustaf Johaninpoika Eek, (Taulusta 50, äiti Anna Eek) Ylioppilas Turussa sl. 1781 [Eek] Carl Gustaf, Tavast. _ 605. — Luutnantti (1794). Kapteeni armeijan laivastossa., s. 12.05.1765 Tyrvää, Rautajoki.

Puoliso: Vihitty 13.03.1800 Rauma, Lahti Magdalena Sofia Samuelintytär Eek o.s. Jerlström. (Taulu 57). (Taulu 58) s. 20.03.1783 Rauma, Lahti, k. 20.03.1867.
Vanhemmat: Samuel Niklaksenpoika Jerlström, Hovimajoitusmestari 1762., s. 18.08.1736 Rauma, Lahti, k. 20.05.1817 Rauma, Lahti ja Christina Juliana Johanintytär Jerlström o.s. Åberg, s. 22.12.1752 Rauma, Lahti, k. 1815.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 57
VI Samuel Niklaksenpoika Jerlström, (Taulusta 49, äiti Margareta Jerlström) Hovimajoitusmestari 1762., s. 18.08.1736 Rauma, Lahti, k. 20.05.1817 Rauma, Lahti.

(1756) Samuel Jerlström 7947. Kastettu Raumalla 18.8.1736. Vht: henkirakuunarykmentin rykmentinmajoitusmestari Niklas Arent Jerlström (yo Uppsalassa 9.10.1700, aatel. 1717, † 1764) ja Margareta Hacks. Mainitaan ylioppilaana Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokirjassa 1756, mutta ei Turun akatemian lähteissä. — Korpraali Länsi-Götan ratsuväkirykmentissä 1762. Hovimajoitusmestari 1762. Omisti Lahden Rauman pitäjässä. † Raumalla 20.5.1817.

Lähde: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7947.

Puoliso: Vihitty 30.01.1770 Rauma Christina Juliana Johanintytär Jerlström o.s. Åberg. (Taulu 56) s. 22.12.1752 Rauma, Lahti, k. 1815.

Lapset:
Samuel Johan Jerlström s. 01.12.1770 Rauma, Lahti.
Bror Niklas Jerlström s. 23.05.1772 Rauma, Lahti.
Axel Eric Jerlström s. 31.07.1774 Rauma, Lahti.
Christina Charlotta Jerlström s. 16.07.1779 Rauma, Lahti.
Carl August Jerlström Korpral vid Västgöta kavalleriregemente. Hovkvartermästare 1762., s. 28.09.1781 Rauma, Lahti, k. 07.03.1867 Rauma, Nihattula.
Magdalena Sofia Eek o.s. Jerlström , s. 20.03.1783 Rauma, Lahti. Tauluun 58
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 58
VII Magdalena Sofia Samuelintytär Eek o.s. Jerlström, (Taulusta 57, isä Samuel Jerlström) s. 20.03.1783 Rauma, Lahti, k. 20.03.1867.

1. puoliso: Vihitty 13.03.1800 Rauma, Lahti Karl Gustaf Johaninpoika Eek. (Taulu 50). (Taulu 56) Ylioppilas Turussa sl. 1781 [Eek] Carl Gustaf, Tavast. _ 605. — Luutnantti (1794). Kapteeni armeijan laivastossa., s. 12.05.1765 Tyrvää, Rautajoki.
Vanhemmat: Johan Henrikinpoika Eek, Valtiopäivämies 1760–62, s. 04.10.1723 Turku, k. 18.05.1794 Kustavi, Salminiittu ja Anna Sophia Niklaksentytär Eek o.s. Jerlström, s. 16.01.1733 Rauma, Lahti, k. 19.05.1794 Kustavi, Salminiittu.

2. puoliso: Vihitty 10.12.1816 Rauma, Lahti Fredrik Johaninpoika Lillienberg Immatrikulerad på riddarhuset Finland 1818-02-05 under nr 100 bland adelsmän., s. 27.03.1775 Kalanti, k. 14.04.1846 Rauma.

Fredrik, född 1775-03-27. Volontär vid Björneborgs regemente 1782-03-16. Fänrik vid Björneborgs regementet 1785-09-27. Löjtnant i armén 1790-08-23 och vid regementet 1804-12-20. Kaptens avsked 1812-02-14. Immatrikulerad på riddarhuset Finland 1818-02-05 under nr 100 bland adelsmän. Död 1846-04-14 i Raumo. Han var under finska kriget 1788–1790 med vid Porrassalmi och Laitasilta och blev vid Porrassalmi blesserad. Sårades även vid Stralsund den 1807-08-08 under pommerska kriget.

Lähde: https://www.adelsvapen.com/genealogi/Lillienberg_nr_1431.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 59
III Juho Petterinpoika Bergius, (Taulusta 2, isä Petter Bergius) Ylioppilas Turussa 1670/71, alimman luokan stipendiaatti 1680-81, keskimmäisen luokan stipendiaatti 1681-82, Respondentti 11.2.1682 pro gradu, FM 7.12.1682, ylimmän luokan stripendiaatti 1683-1689, Turun katedraalikoulun lehtori 1690., s. 11.05.1659 Turku, k. 12.07.1692 Turku. Johan Bergius tuli ylioppilaaksi Turussa 1670-71. Filosofian maisteri 7.12.1682.
Turun katedraalikoulun lehtori 1690.

Puoliso: Vihitty 06.06.1688 Taivassalo Margareetta Yrjöntytär Bergius o.s. Ruuth k. 26.04.1694 Turku.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 60
III Petter Petterinpoika Bergius, (Taulusta 2, isä Petter Bergius) Rymättylän kappalainen 1693, rovasti. Rymättylän kappalisen puustellin vävy ja isäntä 1693-1697., s. 03.02.1671 Turku, k. 1697 Rymättylä.

Ylioppilas Turussa 1680/81 [Bergius] Petrus Petri _ 148. Respondentti 29.10.1687, pr. Anders Wanochius. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa (Rymättylässä) 24.7.1692. Apulaispappi Taivassalossa 1692. Rymättylän kappalainen 1693. Rovasti. (GS 7503).
Rymättylän kirkko etelästä katsoen. Rymättylän kirkko rakennettiin keskiajalla kahden merenlahden väliselle kannakselle. Kirkkolahti oli suojaisa satamapaikka, myös nykyinen Kirkkojärvi oli tuolloin merenlahti. Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen rakentamishistoriasta on erilaisia käsityksiä. Rymättylän kirkon vanhimpana osana on pidetty sakastia, joka voidaan ajoittaa 1300- luvulle. Tämän käsityksen mukaan paikalla olisi tuolloin ollut puukirkko. Kivikirkko rakennettiin 1300- ja 1400-lukujen taitteessa ja holvaus tehtiin 1400–luvun lopussa. Kirkon maalaukset on tehty kun holvaukset on saatu valmiiksi mahdollisesti 1520-luvulla, jolloin uskonpuhdistus oli jo alkamassa Saksassa. Toisen käsityksen mukaan koko kirkkosali holveineen on rakennettu yhdellä kertaa 1400-luvun lopussa. Rymättylän kirkko on omistettu Pyhälle Jaakobille. Toinen Jaakobille omistettu keskiaikainen kirkko on Rengon kirkko. Jaakob vanhempi eli Jaakob Sebedeuksen poika oli Jeesuksen opetuslapsi. Perimätiedon mukaan hän saarnasi evankeliumia Espanjassa asti. Kärsittyään marttyyrikuoleman jo vuonna 44 hänet haudattiin Espanjaan, Santiago de Compostellaan. Hänen haudastaan muodostui tärkeä pyhiinvaelluskohde, jollainen Santiago on tänäkin päivänä. Rymättylän yksilaivainen kirkkosali on poikkeuksellisen ehyt kokonaisuus. Hyvin alhaalta alkavat holvikaaret luovat tuntemuksen yhtenäisestä tilasta. Kirkkosalissa istuessa katse kiinnittyy kuoriseinän viimeistä tuomiota esittävään maalaukseen. Alempana kuoriseinällä ovat apostolien kuvat. Kirkkoa kiertää Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta kertova kuvasarja Biblia pauperum eli Köyhien Raamattu. Tilaa koristavat myös kattoa ja holveja kiertävät kukka-aiheiset ornamentit. Entisen kuoriaidan paikkeilla on 1300-luvuta peräisin oleva Triumfikrusifiksi. Muita keskiaikaisia puuveistoksia, mm. 1300 luvulta peräisin oleva Pyhä Jaakob, on kirkossa kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Kirkon uusin koristus on professori Päikki Prihan suunnittelemat Messukasukat ja alttarivaatteet. Kirkon opastetut kierrokset: varaukset Naantalin matkailusta ma-pe 9-16.30 puh. 02 435 9800, info@naantalinmatkailu.fi, www.naantalinmatkailu.fi

Puoliso: Vihitty 01.01.1693 Rymättylä Kristiina Niilontytär Sievonius ent. Bergius o.s. Fontelius k. noin 1700 Rymättylä.

Lapset:
Petter Bergius , s. 1697 Rymättylä. Tauluun 61
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 61
IV Petter Petterinpoika Bergius, (Taulusta 60, isä Petter Bergius) Bromarvin Kansjärven rusthollari, asui myös Kisko Haapaniemessä 1720 - ja 1730-luvulla. Toimi tuolloin kruununvoutina., s. 1697 Rymättylä, k. 1741 Bromarv, Kansjärvi. Bromarv (suom. Bromarv. Bromarf (ruots. Bromarv) on entinen Suomen kunta Uudellamaalla. Sen pääosa sijaitsi Toisen Salpausselän länsipäässä olevalla niemellä, jossa nykyisinkin on Bromarvin kylä, mutta kuntaan kuului myös osa Hankoniemeä. Bromarvin kunta liitettiin 1977 pääosiltaan Tenholaan ja eteläkulmalta (Täktom, Bengtsår ja Santala (ruots.Sandö) Hankoon. Tenholan liityttyä vuonna 1993 Tammisaareen, ja Tammisaaren liityttyä vuoden 2009 Raaseporiin pääosa entisistä Bromarvin alueista kuuluu nykyään Raaseporin kuntaan.

Bromarvin naapurikunnat olivat Dragsfjärd (aiemmin Hiittinen), Hanko, Särkisalo, Tenhola ja Västanfjärd. Bromarvin vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1950.

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 91,7 prosenttia Bromarvin asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.
.
Bromarvin kirkko

Puoliso: Helena Andersintytär Bergius o.s. Tenell Bromarvin Kansjärfissä Inspektorin vaimo 1737., s. 18.02.1701 Karjalohja, Tenhola, k. 14.03.1746 Bromarv, Kansjärvi.
Vanhemmat: Anders Mårteninpoika Tenell, Tenholan nimismies -1699-1701-; asui Fastarbyssa., s. 1675, k. Karjalohja, Tenhola ja Ingeborg Simonintytär Tenell o.s. Ackerman, s. 1674, k. 1744.

Lapset:
Petter Bergius , s. 12.05.1723 Kisko, Haapaniemi. Tauluun 62
Anders Johan Bergius s. 23.01.1725 Kisko, Haapaniemi.
Anna Margareta Bergius s. 09.01.1727 Kisko, Haapaniemi.
Nicolaus Bergius s. 21.12.1728 Kisko, Haapaniemi.
Christopherus Bergius s. 12.05.1730 Kisko, Haapaniemi.
Christina Bergius s. 22.08.1733 Kisko, Haapaniemi.
Emanuel Bergius s. 10.07.1737 Bromarv, Kansjärvi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 62
V Petter Petterinpoika Bergius, (Taulusta 61, isä Petter Bergius) Bromarvin Kansjärven rusthollari., s. 12.05.1723 Kisko, Haapaniemi, k. 21.03.1771 Bromarv, Kansjärvi.

1. puoliso: Vihitty 11.11.1746 Tenhola Maria Yrjöntytär Bergius s. 1731, k. 21.11.1754 Bromarv, Kansjärvi.

Lapset:
Anna Lisa Bergius , s. 02.11.1749 Bromarv, Kansjärvi. Tauluun 63
Petter Bergius s. 28.08.1752 Bromarv, Kansjärvi.
Margareta Bergius s. 11.11.1754 Bromarv, Kansjärvi, (kaksonen).
Christina Bergius s. 11.11.1754 Bromarv, Kansjärvi, (kaksonen).
2. puoliso: Vihitty 15.11.1757 Bromarv Maria Helena Johanintytär Bergius o.s. Wichtman s. 1734 Vihti, Oravala, k. 24.12.1799 Bromarv, Kansjärvi.
Vanhemmat: Johan Jakobinpoika Wichtman, s. 21.08.1698 Vihti, Oravala, k. 1765 Vihti, Oravala ja Anna Kristina Henningintytär Wichtman o.s. Grass, s. 1708, k. 1791 Vihti, Oravala.
Alasalissa on esillä paljon kodinhoitoon liittyviä esineitä kuten esimerkiksi vanhanaikainen mankeli. Salmelan historia juontaa juurensa aina 1300-luvulle, jolloin Vihtiin on nykytietojen mukaan muodostunut ensimmäiset pysyvät asutukset. Ensimmäisiä asutuksia olivat vanhat kylätontit, joista yksi on Oravalan mäki. Oravalan tila on yksi Vihdin vanhimmista tiloista. Se on ollut saman talonpoikaissuvun hallinnassa aina vuodesta 1543. Vanhin säilynyt rakennus on Salmelan päärakennus, jonka Pirkko Ritvala on kunnostanut Salmelan kotimuseoksi. Salmela on rakennettu vuonna 1784. Oravala on ollut aina vuodesta 1621 1800-luvulle asti rustholli eli ratsutila, jonka piti maanveron maksamisen sijaan varustaa ratsumiehiä Ruotsin valtakunnan sotajoukkoihin. Vaikka ratsupalvelus lakkautettiin Venäjän vallan aikana, rusthollit säilyttivät nimityksensä. Tila jakaantui kahtia 1700-luvulla pitkän perintöriidan seurauksena. Oravalan isäntä Heikki Jaakonpoika kuoli lapsettomana, jolloin tilan perivät hänen veljenpoikansa Jaakko Jaakonpoika ja Juho Jaakonpoika Wichtman. Veljekset eivät kuitenkaan osanneet elää tilalla sovussa, vaan jakoivat sen kahteen osaan. Ylöstalon eli Salmelan otti omistukseensa Jaakko Jaakonpoika ja Alestalon eli Niemelän Juho Jaakonpoika. Niemelästä käytetään selvyyden vuoksi nimeä Oravala. Salmela myytiin vuonna 1917 raumalaiselle tehtailijalle Emil Pakkalalle, joka halusi tilasta itselleen kesähuvilan. Varsinaisen huvirakennuksen hän rakennutti kuitenkin läheiselle mäelle Salmelan riihen hirsistä. Pakkalan huvilaa kutsutaan Hopeaniemeksi. Oravalan tila oli monen sukupolven ajan jaettuna kahteen osaan ja tilat periytyivät tyttärien ja poikien kautta aina seuraavalle sukupolvelle. 1900-luvulle tultaessa Oravalan omistava suku kulki Törnström-nimen alla. Tuolloin sen hetkinen isäntä, Sven Israel Törnström päätti kansallishengen innoittamana suomentaa sukunimensä. Oravala ”siirtyi” Hiidenheimojen omistukseen. Tilan seuraava isäntä Sven Israel Hiidenheimon jälkeen oli hänen nuorin poikansa, kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo. Artturi Hiidenheimo osti vuonna 1929 Salmelan Emil Pakkalalta, joka ei pystynyt huolehtimaan kokonaisesta tilasta. Artturi Hiidenheimo sai näin yhdistettyä vuosikymmentä hajallaan olleen Oravalan tilan jälleen yhdeksi. Hopeaniemi jäi kuitenkin edelleen Pakkalan omistukseen. Salmela periytyi myöhemmin Artturi Hiidenheimon tyttärelle, Pirkko Ritvalalle. Artturi Hiidenheimo oli jo nuorella iällä taiteiden ystävä ja hänen ystäväpiiriinsä kuului muun muassa maalari Wilho Sjöström, joka asui usein kesäisin Oravalassa. Toinen tilalla asunut taitelija, Helge Dahlman asuin Salmelassa vuosina 1950-55. Dahlman itse kutsui Salmelassa viettämäänsä aikaa elämänsä ehjimmäksi ja harmonisimmaksi jaksoksi. Molempien taiteilijoiden töitä on esillä Salmelan kotimuseossa. Museosta huolehtii nykypäivänä Pirkko ja Reino Ritvalan Salmela -säätiö s.r, joka on perustettu Pirkko Ritvalan kuoleman jälkeen. Säätiön alkuperäisiä jäseniä ovat Pirkko Ritvalan neljä lasta: Jyrki Ritvala, Mervi Ritvala, Marjaana Pousar ja Arja Teramo. Itse museorakennus on kaksikerroksinen, pohjalaisvaikutteinen maalaistalo, jonka tyyppisiä ei ole enää montaa pystyssä Vihdin alueella. Talon rakentamisen aikaan Vihdissä liikkui paljon pohjalaisia rakennusmiehiä, joiden kädenjälkeä talon uskotaan olevan. Museossa esillä oleva esineistö on joko Oravalan perintöjä tai lähialueelta hankittua. Pirkko Ritvalan syntymästä tulee kuluneeksi tänä syksynä 100 vuotta. Vihdin Oravalan Salmela-museo Oravalantie 245, Nummela. Avoinna: kesäsunnuntaisin klo 13-16 tai sopimuksen mukaan. Yhteystiedot: Vihdin museo puh. (09) 4258 318, Vihdin matkailupalvelu puh. 044 051 1411. Vapaa pääsy.
Lapset:
Johan Friedrich Bergius s. 02.10.1758 Bromarv, Kansjärvi.
Adolph Bergius s. 17.10.1760 Bromarv, Kansjärvi.
Hedvig Stina Bredenberg o.s. Bergius s. 01.04.1763 Bromarv, Kansjärvi, k. 19.08.1835 Turku.
Christopher Bergius s. 28.06.1766 Bromarv, Kansjärvi.
3. puoliso: Maria Jacobintytär Saxell ent. Bergius o.s. Wichtman s. 31.10.1724 Vihti, Oravala, k. 17.06.1795 Karjalohja, Sakkola.
Vanhemmat: Jacob Jakobinpoika Wichtman, s. 1696 Vihti, Oravala, k. 04.06.1772 Vihti, Oravala, Ylitalo ja Margareta Johanintytär Wichtman o.s. Lunderberg, s. 14.02.1698 Suomusjärvi, k. 08.10.1769 Vihti, Oravala, Ylitalo.
Wichtmanin sinetti.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 63
VI Anna Lisa Petterintytär Bergius, (Taulusta 62, isä Petter Bergius) s. 02.11.1749 Bromarv, Kansjärvi, k. 21.06.1793 Bromarv, Kansjärvi.

Puoliso: Vihitty 18.10.1770 Bromarv Hans Hansinpoika Mallenqvist Seppä, s. 24.02.1739 Tenhola, Malarby, k. 07.03.1820 Bromarv, Kansjärvi.

Lapset:
Anna Katarina Mallenqvist s. 13.11.1773 Tenhola, Malarby.
Alexander Mallenqvist s. 22.02.1776 Bromarv, Kansjärvi.
Lovisa Mallenqvist s. 04.10.1778 Bromarv, Kansjärvi.
Christina Elisabeth Mallenqvist s. 30.03.1781 Bromarv, Kansjärvi.
Albertina Mallenqvist s. 04.05.1784 Bromarv, Kansjärvi.
Fredrica Mallenqvist s. 31.12.1786 Bromarv, Kansjärvi.
Adolph Mallenqvist s. 25.03.1790 Bromarv, Kansjärvi.
Hedvig Maria Mallenqvist s. 12.11.1791 Bromarv, Kansjärvi.
Christopher Mallenqvist s. 14.06.1793 Bromarv, Kansjärvi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 64
III Maria Petterintytär Bergius, (Taulusta 2, isä Petter Bergius) s. 05.07.1673 Taivassalo, k. 1704 Uusikaupunki.

1. puoliso: Vihitty 25.06.1693 Taivassalo Juho Matiaksenpoika Eneqvist Uudenkaupungin pedagogi 1693, k. 17.09.1699 Uusikaupunki.
Vanhemmat: Matias Henrikinpoika Eneqvist, Salon Kristolan vuokraaja., k. 1692 Salo ja N.n Eneqvist.

2. puoliso: Vihitty 1700 Turku Juho Juhonpoika Winter Ylioppilas Turussa 1693, Uudenkaupungin pedagogi 1699, vastaa rehtorin arvoa ja pappi, s. 19.01.1674 Turku, k. 02.12.1765 Uusikaupunki.
Turun katedraalikoulun oppilas 27.1.1687. Ylioppilas Turussa 1693.
Respondentti 1695. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 21.12.1699.
Uudenkaupungin pedagogi 1699. Isovihan aikana kaupungin veronkantomies 1714,
sai Ritzin johtamalta tuomiokapitulilta määräyksen palata pedagoginvirkaansa 1719,
virasta ero 1745. Rehtorin arvonimi.
Vanhemmat: Johan Kaarlenpoika Winter, Kirjanpainaja, s. 27.04.1645 Eesti, Tartto, k. 1705 Turku ja Kristiina Ertwinintytär Winter o.s. Herweg, s. 25.12.1649 Suomi, k. 02.08.1691 Turku.
Winter on haudattu Tuomiokirkon alle Sakariston kohdalle. Toinen oikealla ylhäältä. Eli Schultz oli arvostetumpi kuin Winter.
Lapset:
Margareetta Ylenii (Ylenius) o.s. Winter , s. 23.03.1703 Turku. Tauluun 65
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 65
IV Margareetta Juhontytär Ylenii (Ylenius) o.s. Winter, (Taulusta 64, äiti Maria Bergius) s. 23.03.1703 Turku, k. 22.01.1778 Masku, Laulainen.

Puoliso: Vihitty 1730 Uusikaupunki Henrik Yrjönpoika Ylenii (Ylenius) e. Heikkilä Mannermaskun kappalainen 1730-1786, s. 22.01.1705 Yläne, Kirkkokylä, k. 26.01.1786 Masku, Laulainen.

Turun katedraalikoulun oppilas (1722, circ. infer.) – 18.6.1726 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1726 Yllenius Henr. Satac _ 311. Boreaalisen osakunnan jäsen 22.6.1726 [1726 Die 22 Junii] Henricus Yllenius Pöytiensis. | Concion. in Mascu. | et Sacellanus. 1731. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 3.9.1729. — Uudenkaupungin pedagogin apulainen 1728. Armovuodensaarnaaja Maskussa 1729, kappalainen siellä 1730.
Vanhemmat: Yrjö Kustaanpoika Heikkilä, Yläneen Heikkilän ratsutilallinen 1686-1722, Yäneen lukkari 1688-1690, kirkkoisäntä, haudattu kirkon kuoreen., s. 1662 Yläne, Kirkkokylä, k. 16.04.1732 Yläne ja Valpuri Simonintytär Heikkilä, Heikkilän emäntä, lukkarin rouva, haudattu kirkkoon, s. 04.04.1666 Pori, k. 23.11.1742 Yläne, Kirkkokylä.

Lapset:
Margaretta (Maria Reetta) Rudberg o.s. Ylenii (Ylenius) , s. 12.09.1731 Masku, Laulainen, Viitala. Tauluun 66
Kristiina Ylenii (Ylenius) s. 26.04.1733 Masku, Laulainen.
Maria Ylenii (Ylenius) s. 24.11.1734 Masku, Laulainen.
Henrik Juho Ylenii (Ylenius) , s. 23.07.1736 Masku, Laulainen. Tauluun 118
Elisabeth Ylenii (Ylenius) s. 15.12.1737 Masku, Laulainen.
Fredrik Ylenii (Ylenius) s. 15.02.1741 Masku, Laulainen.
Anna Leena Ylenii (Ylenius) s. 10.12.1742 Masku, Laulainen.
Brita Ylenii (Ylenius) s. 01.10.1744 Masku, Laulainen.
Kristian Ylen e. Ylenii (Ylenius) Seilin hospitaalin puutarhuri Maarian Pitkäniemessä, s. 01.02.1751 Masku, Laulainen, k. 23.01.1811 Masku, Laulainen. Turun katedraalikoulun oppilas 22.2.1773 (in cl. infim., Yllenius Masku. 21 ann.) – 16.6.1780 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1780 Ylenius, Christian, Boreal. _ 589. Boreaalisen osakunnan jäsen 16.6.1780 [1780 Junii 16.] Christianus Ylenius natus 1751. d: ‹–› febr | Horticulturae operam dedit. Matkapassi vuodeksi Tukholmaan matkustamista varten 17.9.1782. — Jätti opinnot 1785. Pyrki kirjoittautumaan uudestaan ylioppilaaksi v. 1794 ja 1801, mutta konsistori ei hyväksynyt hakemusta (pöytäk. 27.2.1801). — Maanviljelijä. Viimeksi Seilin hospitaalin puutarhuri Maarian Pitkämäessä. † Maariassa 23.1.1811.
Pso: 1790 Lisa Andersdotter.
.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 66
V Margaretta (Maria Reetta) Henrikintytär Rudberg o.s. Ylenii (Ylenius), (Taulusta 65, äiti Margareetta Ylenii (Ylenius)) Kappalaisen tytär. Vahdon Hakolan torpan emäntä., s. 12.09.1731 Masku, Laulainen, Viitala.

Puoliso: Vihitty 1752 Turku-Pori Kristian Rudberg Maskun Kierikaisen varusmestarin puustellin isäntä 1743-1752, ajuri, Yläneen kartanon eli Herrgårdin pehtoori 1761. Vahdon Hakolan torppari., s. 1725 Vahto, k. 02.01.1788 Vahto, Hakola.

Lapset:
Malkom Taavetti Rudberg s. 02.08.1752 Masku, Kierikainen.

Yläneen kartano

Yläneen kartano eli Vanhakartano on keskiajalta lähtien tunnettu kartano entisessä Yläneen kunnassa Pöytyällä. Suurin osa Yläneen alueesta on ollut kartanon alusmaita.

Vuosisatojen kuluessa kartano on ollut useiden tunnettujen aatelissukujen, kuten Fleming-, Creutz-, Lybecker- ja Jägerhorn af Spurila-suvun omistuksessa.

1800-luvun alussa Yläneen kartanon maat käsittivät noin 25 000 hehtaaria. Puolet kartanosta myytiin vuonna 1807 Carl Reinhold Sahlbergille. Sahlbergien osaa alettiin kutsua Yläneen Uusikartanoksi ja toista osaa Vanhakartanoksi.

Euralainen Frans Fredrik Björni osti 14. toukokuuta 1890 Yläneen kartanon Uusikartanon leskirouva Walter Reinhold Sahlbergin perikunnalta. Björni osti 10. elokuuta 1892 Yläneen kartanon Vanhakartanon irtaimistoineen sen viimeiseltä aatelissäätyiseltä omistajalta nimituomari (varatuomari) Reinhold Jägerhornilta.

Björni möi 8. huhtikuuta 1905 Vanhakartanon irtaimistoineen vanhimmalle pojalleen Onni Björnille (myöhemmin Rantasalo). Uudenkartanon hän möi 24. toukokuuta 1913 nuorimmalle pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo).[4]

Vuodesta 1905 lähtien kartanon omisti maanviljelysneuvos, kansanedustaja Onni Rantasalo (1884-1977), jonka suvulla kartano on edelleen.

Kartanon puinen, kaksikerroksinen päärakennus on 1790-luvulta. Pihamaata rajaavat siipirakennukset ovat 1600-luvulta.

Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Yläneen Vanhakartanon ja ympäröivän viljelysmaiseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Vuonna 2010 Turun AMK selvitti yhä maanviljelystilana toimivan kartanon rakennusten kunnostamismahdollisuuksia yhdessä omistajan kanssa tavoitteena toteuttaa kunnostus EU-hankkeena.

Yläneen Vanhakartano:

Kuvaus
Yläneen Vanhakartanoa eli Yläneenkartanoa ympäröi keskiajalta lähtien muotoutunut ja suurmaanomistuksesta edelleen kertova avoin viljelysmaisema. Vanhakartano on kiinteine myöhäiskustavilaisine sisustuksineen edustava 1700-luvun lopun kartano, ja sen sivurakennuksista toinen on maamme vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia.

Yläneenjoen rannalla, pienen kosken kohdalla sijaitsevassa pihapiirissä on kolme asuinrakennusta: kaksikerroksinen, mansardikattoinen päärakennus ja kaksi pihapiiriä rajaavaa aumakattoista sivurakennusta. Päärakennuksen takana on puutarha ja talousrakennukset sijaitsevat etelässä ja lounaassa.

Todennäköisesti 1790-luvun alussa rakennettu kaksikerroksinen päärakennus on ilmeeltään lähinnä klassistinen, vaikkakin siinä vielä on vanhakantainen mansardikatto. Kartanon kiinteä sisustus on myöhäiskustavilainen. Toisen kerroksen suuressa salissa, ruusuhuoneessa ja kahdessa kabinetissa on Mustiossa toimineen maalarin Pehr Sundbergin maalaamat joonialaisin pilasterein ja medaljonkiaihein koristellut pellavatapetit ja ovenpäällysmaalaukset. Päärakennuksen interiööreissä samoin kuin itäisen flyygelin huoneissa on euralaisen taiteilijan Jalmari Karhulan jugend-aikaisia muutoksia ja maalauksia, esim. ruokasalissa, isännän huoneessa ja itäisen sivurakennuksen Säästökassa-huoneessa. Turkulainen taiteilija August Kaario on maalannut vanhoihin pellavatapetteihin omia lisäyksiään. Samaten salin ovenpäälliskuvat ovat todennäköisesti hänen tekemänsä, ilmeisesti 1930-luvulla.

Sivurakennusten tarkka rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Idänpuoleinen lienee arkkitehtonisen volyyminsa ja yksityiskohtiensa perusteella rakennettu 1700-luvun alussa, mahdollisesti jo 1600-luvun lopussa. Se on vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia maassamme. Lännen puoleinen sivurakennus on muutettu itäisen kaltaiseksi aumakattoineen ja pieniruutuisine ikkunoineen vuoden 1916 jälkeen.

Vanhakartanon kautta kulkeva Varsinais-Suomen ja Satakunnan yhdistävä tie muodostui keskiajalla pyhiinvaellusreitiksi, Pyhän Henrikin tieksi. Legendan mukaan Köyliön järven jäällä surmatun Uppsalan piispa Henrikin ruumis kuljetettiin surmapaikalta ja haudattiin Nousiaisiin.

Historia
Varsinais-Suomen keskeisimpiin asutusalueisiin nähden syrjäisellä Pyhäjärven seudulla oli vähäistä asutusta jo historiallisen ajan alussa. Yläneenkartano eli Yläneen Vanhakartano sijoittui Pyhäjärveen laskevan Yläneenjoen koskelle paikalle, jonka liepeillä oli ollut rautakautista asutusta. Sen kautta kulki talvitie Varsinais-Suomesta Turusta koilliseen Satakuntaan Kokemäelle.

Yläneen Vanhakartanon on mainittu olevan jo 1380-luvulla vanhaa rälssiä ja se muodosti keskiajalla seudun suurimman ja merkittävimmän kartanoläänin. Kartano oli 1500- ja 1600-luvulla Fleming-suvun omistuksessa. Perimätiedon mukaan sivurakennuksen kellariholveja käytettiin tuolloin vankilana. Suurin osa kartanon lampuotitiloista erotettiin ja muodostettiin Uusikartano-nimellä 1809, jolloin Yläneenkartano sai nimen Vanhakartano. Kartano siirtyi nykyisen omistajasuvun haltuun 1905.

Lisätietoa
Gabriel Nikander, Finländska herrgårdar under den gustavianska tiden. Historisk tidskrift för Finland. 1917.

(O.T), Yläneenkartano. Menneisyyden ja nykyisyyden esittelyä. 1937.

Mittauspiirustukset, Irja Sahlberg: asemapiirros, plaanit, päärakennuksen leikkaus. 1945. Turun maakuntamuseo.

Aulikki Ylönen, Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. Pöytyän, Yläneen ja Oripään historiatoimikunta 1969.

Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984.

Elias Härö, Kartanoarkkitehtuuri. Ars. Suomen taide 2. Otava 1988.

Pia Mattila-Lonka, Kartanoita ja korven kansaa. 2001.
Yläneen Vanhakartanon päärakennus (Herregård). Malkom Rudbergin isä Kristian oli kartanossa ajurina ja pehtoorina 1750-luvun tienoilla.
Kristiana Margareetta Rudberg s. 08.01.1754 Vahto, Hakola.

Yläneen kartano mainitaan jo vuonna 1381 "vanhana rälssitalona". Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin eli 1400-luvun alussa sen omisti Turun linnan silloinen isäntä Klaus Lydekenpoika Djäkn. Hän tyttärensä mentyä naimisiin laamanni Klaus Flemingin kanssa, siirtyi Yläne tälle suvulle. Flemingin pojanpoika myi sen sitten saman vuosisadan lopussa valtionhoitaja Sten Sturelle. Perinnönjaon yhteydessä Yläne kuului hetken aikaa kuningas Kustaa Vaasalle, kunnes kaupan kautta omistajaksi tuli jälleen Fleming-sukuinen Joakim Joakiminpoika. Vaikka Kustaa Vaasa välillä olisi halunnut kartanon takaisin itselleen, joutui se lopulta Eerik Flemingin ja hänen vaimonsa Hebla Sparren tyttärelle, Filippalle.
Filippalla ja hänen miehellään Knut Kurjella ei ollut lapsia. Rouvan kuoltua avattiin hänen testamenttinsa ja sen perusteella itse kartano joutui herttua Juhanalle, kun taas irtaimisto sai leski Knut. Säilyneistä tilikirjoista ja vastaavista käy kuitenkin ilmi, että Knut Kurki ei tainnut loppujen lopuksi saada Yläneeltä juuri mitään. Ainakin herttua toimitti Turun linnaan suuret määrät kartanon irtaimistoa ja näiden inventaarioista voi muodostaa käsityksen mm. Filippa Flemingin vaatetuksesta.
Esimerkiksi vihreää "arneskia" oli peräti 96 kyynärän pakka. Samettikankaat olivat pääosin mustia, mutta silkkisiä löytyi mustien lisäksi ruskeina, punaisina ja vihreinä. Nämä jakautuivat arnesk-, atlask-, cartek-, damaski-, dvelsk-, saijen- ja taftisilkkeihin. Englanninverkaa oli jonkin verran, mutta ikävä kyllä vuosien mittaan olivat Turun linnan koiperhoset päässeet nakertamaan näitä kangaspakkoja.

Filippa Flemingin pukuja oli myös tallessa. Niistä voidaan mainita kolme samettista, seitsemän silkkistä ja yksi verkainen. Silkkipuvuista oli neljä atlaskista, kaksi damaskista ja yksi cartekista. Lisäksi inventoitiin useita puolihihoja, sekä silkkisiä että samettisia. Esiliinoja oli kuusi kappaletta. Keittiössä rouva Fleming niitä tuskin tahri, sillä esiliinat olivat nekin silkkiä ja samettia. Kauluksia ja päähineitä oli niitäkin laaja valikoima.

Vaatteiden lisäksi kankaita tarvittiin suosittuihin seinävaatteisiin. Niillä saatiin asumismukavuutta varsinkin kylminä talvikuukausina. Flemingin perua Turun linnassa olivat muutamat esiriput ja verhot sekä niihin liittyneet koristereunuskankaat. Peitteitä ja ryijyjä oli tietysti runsaasti, mutta lisäksi mainitaan peräti kullattua nahkaa. Näitä on voitu käyttää mm. tapetteina, kuten Ruotsin puolella tiedetään tehdyn samalla vuosisadalla. Ne voitiin helposti irrottaa ja siirtää huoneesta tai talosta toiseen.

Turkiksia ei Filippalta jäänyt kovin paljoa ja ne vähätkin oli koi turmellut, sillä inventoinnin yhteydessä löydettiin kokonainen kirstu tuhoutuneita verhoja ja turkistavaroita. Sänky- ja liinavaatteita oli valtavat määrät ja lähes yksinomaan ulkomaisista kankaista.

Kun tavallisen talollisen vaimo löysi vaatekirstustaan arkiasun lisäksi yhden pyhäpuvun ja ehkä pari kolme esiliinaa, kertoo Filippa Flemingin jäämistö 1500-luvun aatelistomme tavattomasta vauraudesta. Aviokaupoilla pyrittiin maksimoimaan omaisuuden kasvattamista ja perinnöt jaettiin tiukkojen lakien ohjatessa toimintaa. Nyrkkisääntönä oli, että tytär peri aina puolet siitä, mitä hänen veljensä sai. Tämä keskiaikainen laki oli voimassa aina vuoteen 1878. Tilojen jakaminen pienempiin osiin ei tullut kyseeseen, sillä tästäkin oli olemassa omat sääntönsä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vapaaherra Lorentz Creutz nuorin Laurentius Laurentii, liber baro 3081. * Mietoisissa 26.4.1672. Vht: Turun ja Porin läänin maaherra, vapaaherra Lorentz Creutz 756 (yo 1650, † 1698) ja hänen 1. puolisonsa Ebba Maria Fleming. Ylioppilas Turussa sl. 1683 [Creutz] Lorentz [L B. de Catzaris _ 157]. Ylioppilas Uppsalassa 28.1.1690 Lorentz Creutz L. B. [Optimo Rectoris Academiæ Aboensis testimonio instructj se inscripserunt.]. — Kapteeni henkirakuunarykmentissä 1699, majuri 1702, everstiluutnantti 1704. Omisti Lehtisen ja Tuokilan Mietoisissa, Yläneen kartanon sekä Flostan Ruotsissa. † kaatui Volhovissa 19.2.1709. Naimaton.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vapaaherra Claes Lybecker U1170. * Mietoisissa 20.9.1722. Vht: ratsumestari, vapaaherra Georg Henrik Lybecker (yo Rostockissa 1.10.1708, † 1730) ja Ebba Eleonora Creutz. Rehtori Schultén muistutti konsistorissa 29.4.1737, etteivät "nuoret Lybeckerit" ole vielä ilmoittautuneet, jotta heidät voisi konstituutioiden mukaisesti kirjoittaa akatemian matrikkeliin. — Notaari. Hovijunkkari 1744. Omisti vuoteen 1770 Yläneen kartanon sekä Vehmaalla Nuhjalan ja Kosken, sittemmin Torsåkerin tilan Ruotsin Hammarbyssä. Turun maapäivien osanottaja 1742. Valtiopäivämies 1751–52. † Hammarbyssä 20.2.1779.

Pso: 1:o 1744 Johanna Katarina Yxkull († 1750); 2:o 1752 Anna Kristina Åkerhielm († 1791).

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuralan kartanotilan historia

Kurala mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran Yläneenkartanon lampuotitilana vuoden 1620 vaiheilla. Yläneenkartanon täydellisen rappion aikana 1700-luvulla myös Kurala jäi autioksi. Kuralan yksinäistilan historia alkaa vuodesta 1769. Ensimmäiset omistajat olivat nimeltään Johannes Henrikinpoika (s. 1.12.1700) ja hänen vaimonsa Liisa Johanneksentytär (s. 1704 / k. 1779). Nykyisen päärakennuksen valmistumisen aikaan vuonna 1830 tila kuului Pöytyän Kolkkisten Värrille.

1800-luvun jälkipuoliskon Kuralaa isännöi myös Yläneen Vanhakartanoa hallinnut Jägerhornien aatelissuku. Vahvistamattoman perimätiedon mukaan Aleksis Kivikin on vieraillut Kuralan kartanotilalla 1860-luvulla sillä Kivi ja Alexander Jägerhorn olivat suorastaan erottamattomat opiskelijakaverukset. Suuressa rahapulassa vuonna 1869 Aleksis Kivi suunnitteli yhtenä vaihtoehtona jopa pehtoriksi ryhtymistä ystävänsä tilalle Yläneellä, mutta näin ei kuitenkaan koskaan käynyt.

Vuonna 1892 taloustirehtööri Frans Fredrik Björni osti Vanhankartanon ja samalla siis myös Kuralan talousvaikeuksiin ajautuneelta Reinhold Jägerhornilta. Reinholdin veljen assessori Blechard Jägerhornin leski Louise Jägerhorn sai kaupanteon yhteydessä kuitenkin oikeuden edelleen asua Kuralassa. Iäkäs leskirouva, Yläneen viimeinen aatelinen kuoli Kuralassa vuonna 1900.

Björnin pojasta Onnista tuli Vanhankartanon ja Kuralan omistaja vuonna 1905 ja samalla hän muutti sukunimensä Rantasaloksi. Kunnallisneuvos Onni Rantasalo omisti Kuralan vuoteen 1940 asti, mutta ei kuitenkaan yhtäjaksoisesti sillä 1920-luvulla Kurala oli välillä myös opettaja Mauno Digertin omistuksessa. Rantasaloa ja Digertiä yhdessä pidetään osuuskassa-aatteen isinä ja he perustivat yhdessä Yläneelle osuuskassan vuonna 1906.

Vuonna 1942 Kuralan osti Heikki Malmivaara yhdessä tyttärensä Kertun kanssa. Malmivaaran aiempi tila jäi rajan taakse Kurkijoelle. Malmivaara kuoli yllättäen vuonna 1947 ja Kuralaa jäivät isännöimään tytär Kerttu puolisonsa Eero Majurin kanssa. Vuonna 1968 Kurala siirtyi heidän pojalleen Heikki Majurille, joka sai Kuralan isännyyden yhdessä vaimonsa Ritvan kanssa. Heikki ja Ritva aloittivat matkailutoiminnan maanviljelyksen sivuelinkeinona vuonna 1987 vastaanottamalla alkuun 4H-kesälapsia. He onnistuivat kasvattamaan kävijämääriä 1990-luvulla huomattavasti ja Kuralan kartanotila tunnettiin Helsinkiä myöten.

Vuonna 2009 Kurala siirtyi jälleen suvusta toiseen kun Laura ja Matti Koivisto ostivat Kuralan kartanotilan Heikki ja Ritva Majurilta. Tässä kohtaa siirrytäänkin nykypäivään, johon voit tutustua tämän sivuston muilla sivuilla ja tietenkin myös vierailemalla paikanpäällä.

Lähteet:
Pia Mattila-Lonka, Kartanoita ja korven kansaa. 2001.
Aulikki Ylönen, Pöytyän Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. 1969.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uusi Suometar 19.05.1888
Maatilan myynti

Yläneen kartano samannimisessä pitäjässä, johon kuuluu 1 yhden manttaalin allodisäteri, 7 samanluontoista (raja- ja pyykki-) taloa yhteensä vähän päälle 1 2/3 manttalia sekä 1/12 osan manttalin rälssitalo. Maanalaa on ylipäänsä 9,407 tynn.-alaa, josta peltoa 755 tynn.-alaa. niittyä 1,388, pelto- ia niittymaata sekä suoviljelystä 168 tynn.-alaa. Omassa viljelyksessä on 415 tynn.-alaa peltoa ja 478 tynn.-alaa niittyä; pelto sijaitsee kolmessa ryhmässä, kaksi niistä eri kantatiloina täydellisesti rakettu, kolmas äsken muodostettuna ulkotilana, kaikki pantu vuoroviljelykseen. Viljantulo on ollut 360 á 500 tynnyriä rukiita, 850 á 1100 tynn. kauroja, 50 á 100 tynn. ohria, paitsi herneitä, virnaa, juurikkaita y. m. Karjaa on vuosivuodelta lisätty ja nyt on 85 lypsävää lehmää, jotka antavat keskimäärin 650 kannua. Meijeri on hyvässä kunnossa, ja merkki Englannissa hyväksi tunnettu.

Metsä on jaettu järjellistä käyttöä varten neljään hakkausryhmään, käsittäen yhteensä 4,116 tynn.-alaa kasvullisia maita ja siitä on vuosittain myyty vaihtelevia määriä. 40 torpparia ja lampuotia sekä 13 mökkiläistä tekee vuodossa 5,719 päivätyötä, joista 440 hevosella sekä 74 kaapunginmatkaa, paitsi vähän raha-, voi- ja viljaveroa y. m. Kaikkien tilojen verot kruunulle, kunnalle, kirkolle y. m. nousevat 1,000 m:kan vaiheille. Päätilan kartano sijaitsee kosken partaalla, jonka voimaa ei ole vielä käytetty, mutta kaava on saatavana myllynrakennusta varten 3 tai 4 kiviparilla.

Tila on v. 1885 hypotekiarviossa noussut 300,000 markan arvoiseksi; se myydään irtaimistoneen tahi paljaanaan. Likempiä tietoja antaa ja ostotarjoomuksia vastaanottaa Kesäkuun kuluessa

Varatuomari R. Jägerhorn.

Osoite: Aura & Ylänne.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oiva Onni Rantasalo (28. huhtikuuta 1884 Eura – 14. lokakuuta 1977 Yläne) oli kansanedustaja, maanviljelysneuvos ja kartanonomistaja.
Onni Rantasalo omisti Yläneen Vanhakartanoa eli Yläneenkartanoa vuodesta 1905.

Onni Rantasalo syntyi Eurassa. Hänen vanhempansa olivat Frans Fredrik Björni ja Henrika Wilhelmina Piipanoja. Perhe muutti Yläneelle Björnin ostettua Yläneenkartanon vuonna 1892. Onnista tuli Yläneenkartanon omistaja 1905 ja hän omisti kartanon kuolemaansa saakka.

Onni Rantasalo opiskeli ylioppilaaksi ja kävi maanviljelyskoulua 1902. Hän muutti sukunimensä Björnistä Rantasaloksi vuonna 1906. Rantasalo toimi valtion omistaman Yläneen Uudenkartanon tilanhoitajana vuosina 1910–1914. Hän oli perustamassa Yläneelle Osuuskauppaa ja Osuuskassaa, ja toimi osuuskassan hoitajana 20 vuotta.

Onni Rantasalo valittiin itsenäisen Suomen ensimmäiseen eduskuntaan Turun eteläisestä vaalipiiristä 1. marraskuuta 1917 Suomalaisen puolueen (nykyisin Kansallinen Kokoomus) edustajana. Hän osallistui Perustuslakivaliokunnan ja Suuren valiokunnan työskentelyyn. Rantasalon edustajakausi päättyi 31. maaliskuuta 1919.

Onni Rantasalo ja lääkäri Aili Matilda Andelin vihittiin avioliittoon 1953. Heille syntyi kaksi lasta.

Onni Rantasalo osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän toimi puheenjohtajana seuraavissa luottamustehtävissä: Yläneen kuntakokous, Yläneen kunnanvaltuusto, Varsinais-Suomen osuuskassojen liiton johtokunta, Varsinais-Suomen maanviljelysseuran johtokunta, Savialueen maamieskoulun johtokunta, Lounais-Suomen osuusteurastamon hallintoneuvosto, Uuden Auran hallintoneuvosto, Varsinais-Suomen tuberkuloosipiirin kuntainliiton liittovaltuusto ja Varsinais-Suomen historiantutkimusyhdistyksen hallitus. Varapuheenjohtajana hän toimi Varsinais-Suomen kansallisliitossa, Pellervo-seuran valtuuskunnassa ja Hankkijan Turun piirineuvostossa. Näiden lisäksi hän osallistui useiden yhdistysten hallintoelimiin.

Onni Rantasalolle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi 1933 ja maanviljelysneuvoksen arvonimi 30. joulukuuta 1942.
Yläneen Vanhakartano on sijoittunut Yläneenjoen koskipaikkaan.
Katariina Kristiina Gröndahl o.s. Rudberg , s. 04.03.1756 Vahto, Hakola. Tauluun 67
Risto Henrik Rudberg s. 17.04.1758 Vahto, Hakola, k. 02.05.1762 Vahto, Hakola. Kuoli hukkumalla 4-vuotiaana.
Heta Helena Rudberg , s. 24.09.1759 Vahto, Hakola. Tauluun 70
Saara Liisa Sanden o.s. Rudberg , s. 21.08.1761 Yläne, Herregård. Tauluun 71
Kristian Rudberg s. 23.04.1763 Vahto, Hakola.
Johanna Rudberg s. 24.06.1765 Vahto, Hakola, k. 21.09.1767 Vahto, Hakola.
Justiina Maria Rudberg s. 05.04.1767 Vahto, Hakola, k. 18.10.1767 Vahto, Hakola.
Anna Brita Rudberg s. 23.09.1768 Vahto, Hakola, k. 24.08.1783 Vahto, Hakola. Anna Brita kuoli isorokkoon 15-vuotiaana.
Melkina Susanna Rudberg s. 15.08.1771 Vahto, Hakola, k. 18.02.1856 Jokioinen.
Abraham Rudberg s. 01.08.1773 Vahto, Hakola, k. 23.08.1783 Vahto, Hakola. Abraham kuoli isorokkoon 10-vuotiaana.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 67
VI Katariina Kristiina Kristianintytär Gröndahl o.s. Rudberg, (Taulusta 66, äiti Margaretta Rudberg) Sisäkköpalvelija. Puusepän vaimo., s. 04.03.1756 Vahto, Hakola, k. 06.04.1825 Tohmajärvi, Uusikylä.

Sisäkköpalvelija Katariina Kristiina Rudberg 1756-1825 avioitui "Karjalan kuninkaan", vouti Gabriel Walleniuksen kartanossa Tohmajärven Jouhkolan hovissa puuseppäkisälli Henrik Juhonpoika Gröndahlin 1750-1824 kanssa 12.10.1783 Aviomies oli 1782 tullut Turusta komeaa Jouhkolan kartanoa rakentamaan.

Jouhkolan kartanon historiaa:

V. 1764 Karjalan kruununvouti Gabriel Wallenius perusti Jouhkolan Hovin.
Tilasta muodostui myöhemmin Pohjois Karjalan suurin tila n. 9 000 hehtaarin maa-alueineen.
Walleniuksen toimenpiteiden ansiosta Tohmajärvestä kehittyi maakunnan hallinnollinen,
sivistyksellinen ja taloudellinen keskus yli 50 vuodenajaksi. Keskuksen pääpaikka oli
nimenomaan Jouhkola.

Gabriel Walleniuksen jälkeen Jouhkolan Hovin isännäksi tuli Petrus Wallenius,
joka toimi Tohmajärven kirkkoherrana. Pojista toinen, Gabriel jatkoi Ala-Karjalan
kruununvoutina. Gabriel nuorempi joutui hallintoaikanaan suuren tehtävän eteen järjestäessään
keisari Aleksanteri I vierailun Tohmajärvelle.Keisari vieraili Jouhkolassa ja kerrotaan,
että Pohjois-Karjala näki historiansa komeimman näytelmän keisarin saapuessa
Hoviin elokuussa v. 1819.

Myös Elias Lönnrot vieraili v. 1828 Hovissa ensimmäisellä runonkeruumatkallaan.

Petrus Walleniuksen jälkeen tilan isännäksi tuli Gonrad Wallenius
v. 1838 vain 11 vuoden ajaksi, josta ajasta olevat tiedot ovat hyvin vähäisiä.

Seuraava isäntä oli kirkkoherra Petrus Walleniuksen vävy senaattori S. H. Antell.
Hänen aikanaan perustettiin Jouhkolan ensimmäinen suomenkielinen maanviljelyskoulu,
jonka johtajaksi kutsuttiin nuori, mutta innokas suomalaisuusmies Antti Manninen.
Koulu toimi vuosina 1857-1867. Lopettamisen syynä oli oppilaiden puute, nälkävuodet
sekä käyttövarojen niukkuus.

Senaattori Antellilta Jouhkolan tila periytyi Casten Antellille, joka vaimonsa
Emilie de la Capellen kautta omisti Tjysterbyn kartanon Pernajassa. Sivutilan asemaan
jääneen Jouhkolan Casten Antell myi liikemies A. P. Tirkkoselle. Kaikki tilaan
kuulunut irtain omaisuus siirrettiin tuolloin Pernajaan.

Vuosisadan vaihteessa Jouhkolan tila siirtyi nopeasti omistajalta toiselle. Alkuperäinen
Walleniuksen rakennuttama päärakennus paloi v. 1904. Tilan silloinen omistaja K. A. Welin
rakennutti uuden jugend-tyylisen päärakennuksen. K.o. rakennus on edelleenkin Jouhkolan
tilan päärakennuksena nykyisten omistajien käytössä. V. 1907 valmistunut rakennus on
Museoviraston asiantuntijoiden mukaan ainutlaatuinen Suomessa.

Vuonna 1940 Jouhkolan omistajaksi tuli Toivo Levanoja. Hän kunnosti rappiolle mennyttä
tilaa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1976. Tilan nykyiset
omistajat ovat vuodesta 1992 lähtien olleet Harri ja Heljä Leinonen, jotka ovat viime vuosina
määrätietoisesti kehittäneet Jouhkolan Hovin juhla- ja majoituspalvelujen tarjontaa.


.
Otsikkoteksti Yläneen kartanon tilikirjasta 1579.

Puoliso: Vihitty 12.10.1783 Tohmajärvi Heikki Gröndahl Heikki muutti Turusta vuonna 1782 Tohmajärvelle. Puuseppä, rakensi mm. Jouhkolan kartanoa., s. 1750 Turku, k. 16.12.1824 Tohmajärvi, Uusikylä.
Tohmajärven Jouhkolan kartano, jota myös Heikki Gröndahl oli rakentamassa.

Lapset:
Reetta Kristiina Kiander o.s. Gröndahl , s. 23.12.1784 Tohmajärvi, Jouhkola. Tauluun 68
Heta Charlotta Gröndahl s. 04.11.1787 Tohmajärvi, Kemie.
Kristian Henrikus Gröndahl s. 23.12.1789 Tohmajärvi, Kemie.
Johannes Gröndahl s. 25.09.1792 Tohmajärvi, Kemie.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 68
VII Reetta Kristiina Heikintytär Kiander o.s. Gröndahl, (Taulusta 67, äiti Katariina Gröndahl) s. 23.12.1784 Tohmajärvi, Jouhkola, k. 14.12.1832.

Puoliso: Vihitty 23.02.1806 Tohmajärvi Aleksanteri Antti Jaakkimanpoika Kiander Hatuntekijän poika, jääkäri, Tohmajärven Peijonniemen torppari. Aleksanteri kuoli 43-vuotiaana ''slaagiin''., s. 24.10.1778 Tammisaari, k. 01.03.1822 Tohmajärvi, Peijonniemi.

Lapset:
Heta Charlotta Immonen o.s. Kiander , s. 17.10.1807 Tohmajärvi, Peijonniemi. Tauluun 69
Anna Katariina Kiander s. 06.05.1811 Tohmajärvi, Peijonniemi.
Juho Heikki Kiander s. 06.05.1813 Tohmajärvi, Peijonniemi.
Maija Stina Kiander s. 04.10.1817 Tohmajärvi, Peijonniemi.
Antti Aleksanteri Kiander s. 15.03.1820 Tohmajärvi, Peijonniemi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 69
VIII Heta Charlotta Aleksanterintytär Immonen o.s. Kiander, (Taulusta 68, äiti Reetta Kiander) s. 17.10.1807 Tohmajärvi, Peijonniemi.

Puoliso: Vihitty 21.12.1823 Tohmajärvi Jaakko Immonen s. 11.01.1802.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 70
VI Heta Helena Kristianintytär Rudberg, (Taulusta 66, äiti Margaretta Rudberg) s. 24.09.1759 Vahto, Hakola.

Lapset:
Heta Kristiina (äpärä) Bergius o.s. Rudberg , s. 05.05.1787 Hämeenlinna. Tauluun 32
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 71
VI Saara Liisa Kristianintytär Sanden o.s. Rudberg, (Taulusta 66, äiti Margaretta Rudberg) Kuoli keuhkotautiin 52-vuotiaana vävynsä kotona., s. 21.08.1761 Yläne, Herregård, k. 26.01.1820 Maaria, Niuskala.

Puoliso: Vihitty 1785 Matias Matiaksenpoika Sanden Hakolan uudisasukas, lampuoti, Haaviston torppari, Rudbergin vävy, Maarian Niuskalan ruotuvaivainen., s. 10.06.1761, k. 13.06.1852 Maaria, Niuskala.

Mistä Matti Sandén tulee siitä minulla ei ole tietoa, mutta on huomioitava että Vahdon RK:n 1782-87 mukaan Sara lähtee Hakolasta 1784 Maskuun ja puolison Matin kohdalla on että tullut 1785 Maskusta. Joissakin myöhemmissä rippikirjoissa syntymäpaikaksi on merkitty Merimasku tai Masku. ensin Matin syntymäaika on 1765 joka myöhemmin muuttuu 10.6.1761. Selvittämistä vaikeuttaa mm. se että Maskun rippikirjat puuttuvat väliltä 1781-95 ja vihkitiedot alkavat myös myöhemmin.
Lampuoti Matti Sandén muuttaa 29.11.1819 Vahdon Hyrköisistä Maarian Niuskalan sotilaspuustellin lampuodiksi (eli Puustellin vuokraaja arrendaattori oli vuokrannut tilaa edelleen lampuodille) ja jossa on lampuotina vain muutaman vuoden, sen jälkeen mainitaan entiseksi lampuodiksi ja myöhemmin mainitaan rippikirjoissa, että oleskelee Karkun pitäjässä. palaa kuitenkin Niuskalaan jossa kuolee kirkonköyhänä (k.f.) 13.6.1852.

Lähde: Simo Rönnemaa
















.

Lapset:
Abraham Sanden , s. 17.08.1786 Vahto, Hakola. Tauluun 72
Melkina Susanna Sanden , s. 04.08.1788 Vahto, Hakola. Tauluun 73
Iisakki Antti Sanden Iisakki kuoli 10-vuotiaana ''kylmänvihaan'' eli kuolioon., s. 02.10.1791 Vahto, Hakola, k. 06.01.1802 Vahto, Haavisto.
Jaakoppi Juho Sanden , s. 23.12.1793 Vahto, Hakola. Tauluun 74
Matteus Albinus Sanden , s. 09.09.1797 Vahto, Haavisto. Tauluun 110
Markus Reinhold Sanden , s. 19.04.1800 Vahto, Haavisto. Tauluun 111
Kalle Kustaa Sanden Kalle kuoli 3-vuotiaana hinkuyskään., s. 10.12.1803 Vahto, Haavisto, k. 28.01.1807 Vahto, Haavisto.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 72
VII Abraham Matiaksenpoika Sanden, (Taulusta 71, äiti Saara Sanden) Laulaja, hukkui ollessaan uimassa 42-vuotiaana., s. 17.08.1786 Vahto, Hakola, k. 07.07.1828 Rauman kaupunkisrk.

Mistä Abrahamin isä Matti Sandén tulee siitä minulla ei ole tietoa, mutta on huomioitava että Vahdon RK:n 1782-87 mukaan Sara lähtee Hakolasta 1784 Maskuun ja puolison Matin kohdalla on että tullut 1785 Maskusta. Joissakin myöhemmissä rippikirjoissa syntymäpaikaksi on merkitty Merimasku tai Masku. ensin Matin syntymäaika on 1765 joka myöhemmin muuttuu 10.6.1761. Selvittämistä vaikeuttaa mm. se että Maskun rippikirjat puuttuvat väliltä 1781-95 ja vihkitiedot alkavat myös myöhemmin.
Lampuoti Matti Sandén muuttaa 29.11.1819 Vahdon Hyrköisistä Maarian Niuskalan sotilaspuustellin lampuodiksi (eli Puustellin vuokraaja arrendaattori oli vuokrannut tilaa edelleen lampuodille) ja jossa on lampuotina vain muutaman vuoden, sen jälkeen mainitaan entiseksi lampuodiksi ja myöhemmin mainitaan rippikirjoissa että oleskelee Karkun pitäjässä. palaa kuitenkin Niuskalaan jossa kuolee kirkonköyhänä (k.f.) 13.6.1852.



Abraham Matinpoika Sandén s.17.2.1786 (ei Vahdon syntyneissä) menee naimisiin 12.7. 1812 (ei ole löytynyt vihityistä) Gustava Lindbergin kanssa.
(Turku rk 1807-12 Norra s.28 N nro 8 ; pig Gustava Lindberg 26.2.1788 Loppis, vigde. 12.7.1812 Abraham Sandén ifr. Vahto till Vahto 13.7.1812)
Ilmeisesti jatkoivat saman tien Raumalle. Ei Gustava Lopellakaan ole syntynyt vaan Lopen rippikirjassa 1798-1803 s.141 Launoinen Heikkilä, mainitaan tulleen Hämeenlinnasta 1802.

Lähde: Simo Rönnemaa
.
Rauman Pyhän Ristin kirkko. KUORIN MAALAUKSET Kuorissa olevat keskiaikaiset seinä- ja holvimaalaukset on tehty piispa Arvi Kurjen aikana (1510-1522). Maalaukset esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian. Niiden pääaiheena on Neitsyt Maria, joka mahdollisti Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ristinuhrin. Maalaukset seuraavat oppinutta teologista ohjelmaa ja niiden tekijäksi oletetaan ruotsalaisen Albertus Pictorin maalariryhmän seuraajiin kuulunutta taiteilijaa. NEITSYT MARIAN KUNNIAKSI Maalauksista merkittävimmät ovat itä- ja pohjoisseinällä. Eteläseinällä on esitetty Jeesuksen sukupuu. Kuningas Davidin isän Iisain kyljestä versoaa puu, jonka oksien henkilöhahmot kuvaavat Israelin kahtatoista heimoa. Latvasta kohoaa aurinkoon puettu Neitsyt Maria ja siitä nouseva ristinpuu. Pohjoisseinän maalaukset on sovitettu yhteen sommitelmaksi, jossa apostolit ovat polvistuneet Neitsyt Marian tyhjän haudan äärelle ja Kristus saattaa kruunatun äitinsä enkelikuoron ylistäessä taivaaseen. Kuori-ikkunan yläpuolella on esitetty Armonistuin, Isä Jumala, Pyhä Henki ja Ristiinnaulittu valtaistuimella heidän välissään.

Puoliso: Vihitty 12.07.1812 Gustava Lindberg s. 26.02.1788 Loppi.

Lapset:
Kustava Adolfiina Sanden Kuoli kurkkumätään 3-vuotiaana., s. 25.09.1813 Rauman kaupunkisrk, k. 28.01.1817 Rauman kaupunkisrk.
Rauman Pyhän Ristin kirkko. Kirkko ja sen maalaukset restauroitiin vuonna 1891 arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitelmien mukaan. Kirkon kiinteä sisustus, kuten penkit ovat tältä ajalta. Kunnallisneuvos J.W. Söderlund lahjoitti kuori-ikkunaan Kristuksen kirkastusta esittävän lasimaalauksen, jonka on valmistanut Glasmalerei Louis Jessel Berliinissä. Sakariston ikkunan lasimaalaus, aiheenaan Jeesus siunaa lapsia, on taiteilija Antti Salmenlinnan suunnittelema vuodelta 1946. Kirkon uusin esinelahjoitus on tornin eteisen kirkkolaiva, joka saatiin kaupungin 525-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1967. Kirkkolaiva on tehty Raumalla vuonna 1860 rakennetun fregatti Osmon mukaan.
Anna Sofia Sanden s. 04.10.1816 Rauman kaupunkisrk.
Kustaa Abraham Sanden s. 05.07.1819 Rauman kaupunkisrk.
Eva Fredrica Sanden s. 23.01.1823 Rauman kaupunkisrk.
Johan Ephraim Sanden s. 19.03.1826 Rauman kaupunkisrk.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 73
VII Melkina Susanna Matiaksentytär Sanden, (Taulusta 71, äiti Saara Sanden) Lampuotin tytär Vahdosta., s. 04.08.1788 Vahto, Hakola.

Melkinä Susanna Sandén ja hänen miehensä Erik Johan Eriksson eivät mielestäni olleet koskaan Niuskalan Isäntäpari, vaan lähtivät heti Matin lampuotikauden loputtua Räntämäki Räimä ja sieltä Wirusmäkeen jossa Erik on Inhuses Karl. 1831 he muuttavat Kaarinaan Hagan kartanoon jossa Erik on vuoden renkivoutina ja muuttavat taas,

Lähde: Simo Rönnemaa.

Puoliso: Vihitty 13.10.1825 Maaria Eerik Juho Eerikinpoika Renki, k. Maaria.
NIUSKALAN NAVETTA:

Vuonna 1955 otetussa kuvassa on tien oikealla puolella
Niuskalan kivinavetta, joka on kuvanottohetkellä
jo yli satavuotias – se on rakennettu vuonna 1845.
Navetan alin kerros on rakennettu luonnonkivestä ja
yläosa puusta.
Tien vasemmalla puolella on talli- ja sikalarakennus,
joka on myös vielä paikallaan, mutta ei näy kuvassa.
Navetta on ainoa, mitä on jäljellä vanhasta Niuskalan
talosta, jonka juuret yltävät 1100-luvulle, jolloin
se sai alkunsa todennäköisesti vapaan uudisasutuksen
kautta. Ensimmäiset kirjalliset maininnat talosta on
vuodelta 1442, jolloin kirkonkirjoissa on mainittu Maarian
pitäjänkokouksen lautamiehenä Juha Niuska eli
Johannis Nyuska. 1400–1500-lukujen vaihteessa talo
siirtyi kirkon omistukseen ja sen omisti tuomiokirkon
Pyhän Ruumiin alttari. Vuonna 1555 talo peruutettiin
kruunulle ja se olikin kruununtalona pitkään. 1800-luvun
lopussa se oli henkirakuunarykmentin vartiokomppanian
vääpelin virkatalona.
Kun kuljetaan kuvassa olevaa tietä eteenpäin, pohjoiseen
päin, tullaan paikkaan, jossa on edelleen löydettävissä
jälkiä kivikautisesta asutuksesta noin vuosilta
2000–1300 eKr. Paikalla on sijainnut Riihivainion
kivikautinen asuinpaikka. Tämän vuoksi alue onkin
merkitty kaavassa muinaismuistoalueeksi.
Niuskalan navetta sijaitsee vastapäätä Niuskalankadun
ja Nikkarmäenkujan risteystä. Jäljellä olevat talot
on suojeltu alueella voimassa olevassa asemakaavassa,
kertoo Turun museokeskuksen tutkija Sanna Kupila.
Alueelle rakentaminen edellyttää myös arkeologisia
tutkimuksia.
Navetan oikealla puolella häämöttävät Halisten kerrostalot
ja nykyajasta kertoo myös se, että Turun kaupungin
omistuksessa olevat navettarakennukset ovat
päässeet pahasti rapistumaan.
Maarian kunnan Niuskalan talon navetta vuonna 1955.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 74
VII Jaakoppi Juho Matiaksenpoika Sanden, (Taulusta 71, äiti Saara Sanden) Lampuoti, tilan vuokraaja, lukkari, kanttori, muuttivat Vahdosta Suoniemelle 13.5.1823, Jaakoppi kuoli 66-vuotiaana ''luuvaloon'' eli kihtiin., s. 23.12.1793 Vahto, Hakola, k. 29.11.1860 Suoniemi.
Suoniemen puukirkko on vuodelta 1803 ja se korjattiin perusteellisesti 1900-luvun alussa.

Puoliso: Vihitty 19.05.1819 Vahto Justiina Israelintytär Sanden o.s. Rask s. 07.08.1791 Vahto, Kierikkala.
Vanhemmat: Israel Israelinpoika Rask, Reservin sotilas, asui Kierikkalan sotilastorpassa., s. 15.07.1751 Vahto, Kierikkala, k. 25.05.1826 Vahto, Kierikkala, Hemmola ja Anna Heikintytär Rask o.s. Koivisto, Sotilaan vaimo, s. 20.11.1750 Vahto, k. 18.12.1829 Vahto, Kierikkala, Hemmola.

Lapset:
Juho Jaakoppi Sanden , s. 18.03.1819 Vahto, Hyrköis. Tauluun 75
Kustava Karoliina Mäkelä o.s. Sanden , s. 12.12.1823 Suoniemi. Tauluun 94
Kustaa Fredrik Sanden s. 09.10.1826 Suoniemi.
Kalle Kustaa Laurila e. Sanden , s. 11.04.1828 Suoniemi, (kaksonen). Tauluun 108
Justiina Vilhelmiina Jakopiina Sanden s. 11.04.1828 Suoniemi, (kaksonen).
Vilhelmiina Jakopiina Sanden s. 18.02.1831 Suoniemi.
Aukusta Charlotta Ala-Heikkilä o.s. Sanden , s. 14.07.1834 Suoniemi. Tauluun 109
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 75
VIII Juho Jaakoppi Jaakopinpoika Sanden, (Taulusta 74, isä Jaakoppi Sanden) Lukkari, s. 18.03.1819 Vahto, Hyrköis, k. 25.11.1879 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja.

Kurulaiset oppivat vähitellen hoitamaan myös kunnallisia asioita ,koska kuntakokouksessa 28.10.1866 hyväksyttiin ''kunnallinen ääntölista'' ,ja kuntakokouksen esimieheksi valittiin kolmeksi vuodeksi metsänhoitaja
Alfred von Hausen ja varamieheksi lukkari Juho Jaakoppi Sanden vuoden 1867 alusta.
Lukkari Juho Jaakoppi Sanden asui aatelissukuisen vaimonsa Johanna Albertina Söderströmin (Schultz) kanssa
Syväojan torpassa Vanhakylän Kurun Olkitaipaleessa. Kuoli vatsakatarriin 60 -vuotiaana.
Tila sijaitsi Pappilan eli Myllärin rajalla (naapuri mm.Paavo Leppänen)
Syväoja eli lukkarila siirtyi heidän jälkeensä kanttorin tyttären Sophia Johannan ja uuden
lukkarin nuorimies Wilhelm Palosen omistukseen.
Kalle Kustaa Ojanen oli renkinä Syväojan torpassa, mutta ei ollut sukulainen.
Kurun lukkareilla ei ollut vakinaista virka-asuntoa vielä 1800-luvun puolivälissä.
Vuonna 1870 päätettiin kuntakokouksessa, että silloisen lukkarinasunnon Syväojan torpan katto ja ikkunat sekä muu remontti tehdään kunnan varoin.
Koska lukkarin asunto oli oli kunnan varoin kunnostettu, niin vuonna 1881 päätettiin myydä lukkari-Sanden vainajan asuma Syväojan torppa, jos Vanhakylän isäntä antaa suostumuksensa.
Torpan myyntiä ei toteutettu ja kuntakokouksessa ehdotettiin sen siirtoa kirkonkylään, vain talollinen Mooses Kastari vastusti hanketta.
Syväojan torppa siirrettiin lähelle uutta kirkonkylän kansakoulua ja siihen tehtiin kaksi kamaria lisää.
Lukkarin virkatalo valmistui vuoden 1882 mikonpäiväksi.
Virkatalossa oli nyt keittiö, kolme kamaria ja sali.Syväojan torppa sai nimen Suova.

Kunnallisen itsehallinnon alku Kurussa:
Kirkollinen ja maallinen paikallishallinto olivat nivoutuneet 1860-luvulle tultaessa tiukasti yhteen pitäjänkokousinstituution ympärille.
Maaseudun vanha itsehallintoelin -käräjät - oli kaventunut miltei pelkäksi oikeustoimen yksiköksi. Kirkolle ja papeille tämä sidos alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Kirkkoherrojen ja kappalaisten johtamat pitäjän- ja kappelinkokoukset joutuivat nimittäin käsittelemään perinteisten uskonnollisten ,seurakunnallisten ja kirkkokuriin liittyvien tehtävuien lisäksi myös köyhäihoitoa ,terveydenhoitoa ,kansanopetusta ,verotusta ,paloapua ,viljamakasiinin hoitoa ja tie- ja siltakysymyksiä.
Asiaa ryhdyttiin korjaamaan 6.2.1865 annetulla asetuksella ''kunnallishallinnosta maalla''.
Asetuksen tavoitteena oli seurakuntaa vastaavan maallisen yhteisön luominen :
Kunnan ja seurakunnan erottaminen.
Kurulaiset koettivat tarttua tähän mahdollisuuteen 25.9.1865 pitämässään ''kunnalliskokouksessa'' seuraavat henkilöt (Kurun kappalainen Isak Salenius, kappalaisen apulainen Magnus Alander ,lukkari J.J.Sanden (Johan Jacob) ,kirkkoväärti Kustaa Laurila ,pitäjän suurimpien talojen isännät ,neljä torpparia ,suutari ja Parkkuun sahan kirjuri) esittivät:
''Koska asia on vielä niin uusi ja hankimatoin ,että suuri osa seurakunnasta ej tätä vielä oikein käsitä ,niin suostuttiin yksimielisesti ,että piti mentämän Kupernörin tykö nöyrimmällä pyynnöllä että Hänen Kejsarillisen Majesteetinsä Armollisen asetuksen jälkeen Helmikuun 6 päivästä ja sen 83§ saada hoitta kunnallisasiamme ,niinkuin ne tähän asti on hoidetut ovat.

Kurulaisten vastahangalla ei ollut merkitystä : oma kunta piti perustaa ja syksyllä 1865 siihen oli aikaa 2 1/2 vuotta.
Kurulaiset odottelivat vuoden verran ja tarttuivat sitten ripeästi toimeen. Kunnallisasetus määräsi, että ensin piti pitää pitäjän-tai kappelinkokous verolistan laatimiseksi ja hyväksymiseksi.
Verot ratkaisivat, paljonko sai kunnallisia ääniä vai saiko niitä lainkaan.
16.9.1866 pidetyssä kappelikokouksessa kurulaiset valitsivat takseerausmiehet laatimaan verolistaa.
Sen valmistuttua Ruoveden kirkkoherran J.W.Durchmanin johtama uusi kappelikokoyus hyväksyi 28.10.1866 ääntölistan ja valitsi kunnan ensimmäiset johtomiehet.
Kuntakokouksen johtomieheksi tuli metsänhoitaja Arndt von Hausen, varaesimieheksi lukkari J.J.Sanden, kunnallishallinnon esimieheksi räätäli Emanuel Rikander ja varaesimieheksi suntio Mikael Hellen. Heidän johdollaan Kuru käynnisti kunnallishallintonsa vuoden 1867 alusta.

Kevään 1869 jälkeen maininnat kuntahallituksesta miltei katoavat, kunnes 2.10.1871 pidetyssä kuntakokouksessa valittiin 24 ''valtuusmiestä kunnan kokouksiin''.
Tähän valtuustoon kuuluivat:
Kustaa Laurila, Kustaa Vanhakylä, Josua Taipale, Mooses Kastari, Manu Kolkki, Manu Vetikko, Matti Poikeluspohja, Juha Ristaniemi, Antti Toikkonen, Enok Lähteenmäki, Kaarlo Pyydysmäki (1880-luvulla Pyydysmäki valittiin kahdesti Ruoveden tuomiokunnan talonpoikaisedustajana säätyvaltiopäiville), Benjamin Peltoniemi, Juha Tyrkkölä, Matti Ikonen, Matti Ylä-Paappanen, Gabriel Sormunen, Heikki Ylä-Minkkinen, Heikki Puntanen, Kustaa Vehmaanperä, Matti Luomajärvi, Jeremias Ylinen, Esa Kalliojärvi, Antti Hanhisuo ja Kaarle Paulaniemi.
Valtuuston jäsenistä 14 oli talollisia, 2 maatilan vuokraajia, 7 torppareita ja yksi kauppias (A.Toikkonen).

Jos oli uuden kunnallishallinnon vaikeaa ,niin vaikeaa oli myös pöytäkirjojen teko. Kurussa kirjurin tehtävät hoiti ja uskottiin kunnallishallinnon alkaessa sujuvakynäiselle lukkari J.J.Sandenille.
Pöytäkirjan tarkastajiksi kelpasivat tottumattomatkin kirjoittajat ,kuten Jeremias Ylinen (puumerkki), Kaarlo Kustaa Laurila, Juuse Ala-Paappanen ja Benjamin Peltoniemi.

Lukkari Johan Jacob Sanden hoiti Kurun kunnallispöytäkirjojen teon kuntakokouksen esimies -ja kunnallislautakunnan puheenjohtajakautensa 1868-1872 jälkeenkin aina kuolemaansa asti vuonna 1879.
Tästä ylimääräisestä kirjurin toimesta hänelle maksettiin 30-50 markan palkkaa.

Kurun ensimmäiseksi kunnanesimieheksi valittiin säätyläinen , metsänhoitaja Arndt von Hausen, mutta valta kunnassa siirtyi pian talollisten käsiin. Von Hausen vaati nimittäin 40 markan vuotuista korvausta toimestaan , mutta kun kuntakokous ei siihen suostunut, hän erosi, ja hänen sijalleen valittiin ensin pitäjän pitkäaikainen ja pidetty lukkari Johan Jacob Sanden. Hänen jälkeensä aina vuoteen 1917 kuntakokousta johtivatkin sitten pitäjän suurimpien talojen isännät.
Kunnallinen johtovalta keskittyi lopulta melko harvoihin käsiin. Johan Jacob Sanden, Juho Kustaa Tienari ja Anton Lörpys toimivat sekä kuntakokouksen että kunnallislautakunnan puheenjohtajina.

Kurun lukkareina toimivat Johan Jacob Sanden 1843-1879, Heikki Minkkinen 1880, Juho Koivunen 1881-1883 ,Anton Numminen 1884-1932 (48 vuotta).
Näistä lukkareista Johan Danden ja Anton Numminen nousivat huomattavaan asemaan paitsi kirkonpalvelijoina myös kunnallismiehinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Lukkari Sanden toimi kuntakokouksen puheenjohtajana 1868, kunnallislautakunnan esimiehenä 1869-1872, kunnalliskokouksen varaesimiehenä 1867-1868 ja epävirallisena kunnankirjurina 1873-1879.

Hieman kärjistäen Kurussa oli kaksi puoluetta kansakoulun puolesta ja vastaan.
Koulun tukijoina olivat talolliset Kaarlo Pyydysmäki ja Juho Kustaa Tienari, nimismies M.A.Nordqvist, lukkari J.J.Sanden, pehtori Gabriel Snäll ja pastorit Jonatan Johansson sekä Karl Gustaf Siren.
Keihäslhden koulu valmistui viimein 1881, Johan Jacob Sandenin kuoltua.

Kurun kunnan kirjasto aloitti 20.5.1861. Varat kirjastoon ylläpitoon saatiin keräyksillä, mutta vuodesta 1875 lähtien kunta otti sen kustantaakseen. Kaikkina vuosina näitä maksuja ei aina kannettu, vaan kunta kustansi uusien kirjojen hankinnan väliin valtion viinaverorahoilla tai koiraveroilla.
1870 -luvulla kirjastonhoitajina toimivat mm. Johan Jacob Sanden ja kunnallislautakunnan puheenjohtaja Kalle Lehtinen.
Kuru is 50 km from Tampere city in Finland

Puoliso: Vihitty 17.02.1848 Kuru Johanna Albertiina Joonaksentytär Söderström o.s. Schultz Kauppa-apulaisen (lääkärin, väärä tieto) ja sitten lukkarin rouva, taloudenhoitaja-kirjanpitäjä, muutti Turusta Kuruun vuonna 1842., s. 27.04.1816 Turku (Suomalainen srk.), k. 05.05.1892 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja.

Johanna Albertina Söderström hoiti rokottajan virkaa Kurussa, joka oli perinyt rokottajan ja parantajan taidot ensimmäiseltä lääkäriaviomieheltään.
Lähde: KURUN HISTORIA 1867-1918/Erkki Laitinen

PS: Lähdetietojen (seuraava kirjoitus*) mukaan Johannan ensimmäinen puoliso ei ollut lääkäri, vaan
kauppa-apulainen.

*Johanna Albertina muutettua 1842 Turusta
Kuruun hän julkaisi 1844 seuraavan kuulutuksen:
Kuulutus Finlands Allmänna Tidning :
2.8.1844 no 177 sivu 4 ja 7.8.1844 no 181 sivu 4
Som min man Handelsbetjänten Carl Söderström, sedan
han för nära 8 är bortflyttat ifrån Abo stad, icke låtit höra af
sig, så varder han härigenom anmanad att inom stadgad tid
infinna sig I sammanlefnad med mig, eller göra de påståenden
hvartill fog kunna finnas; i annat fall ingår jag I annat gifte.
Ruovesi Kuru den 17 Julii 1844.
Johanna Albertina Söderström
Kuulutuksessa Söderströmin ammatiksi on edelleen merkitty Handelsbetjänten.
Ansiokkaassa sukukirjassasi Vaivaisesta aateliin olet taulussa 1014
maininnut, että Söderström olisi ollut lääkäri. En ole löytänyt
tällaista tietoa. Mistä olet löytänyt tällaisen merkinnän?
Handelsbetjänten on 1800 ollut "en av gårdsfarihanlande borgare anstäld
person som gör handelsresor (flertalet kom dock att äga egna rörelser)."

Lähdetieto: Markku Mikkola.
Vanhemmat: Joonas Mikaelinpoika Schultz, Porvari, teurastaja, s. 02.11.1785 Turku (sumalainen srk.), k. 19.03.1828 Turku (sumalainen srk.) ja Sofia Ulla Yrjöntytär Schultz o.s. Andolin, s. 09.04.1789 Turku, k. 23.06.1842 Turku.
Turun kartta vuodelta 1808. Karttan on merkitty ''harmaalla savulla'' vuonna 1827 Turun palossa tuhoutunut alue.

Lapset:
Juho Ferninand Sanden , s. 23.12.1849 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 76
Aukusti Eetu Sanden , s. 16.03.1852 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä. Tauluun 82
Emilia Josefina Ojanen o.s. Sanden , s. 09.07.1854 Kuru, Olkitaipale, Mylläri. Tauluun 83
Aukusta Jakopiina Sanden s. 25.08.1857 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, k. 11.10.1863 Kuru, Olkitaipale, Syväoja.
Alfred Aleksanteri Sanden s. 19.05.1859 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, k. 21.09.1862 Kuru, Olkitaipale, Syväoja.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 76
IX Juho Ferninand Juhonpoika Sanden, (Taulusta 75, isä Juho Sanden) Kanttorinpoika, nuorimies. Hemminki Vanhakylä ottaa omistukseensa Vanhakylän Syväojan 1890-luvun lopulla., s. 23.12.1849 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 22.03.1887 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja.
Kurun kirkko.

Puoliso: Vihitty 08.10.1871 Kuru Malvina Mikontytär Järvinen ent. Packalen ent.Sanden o.s. Hankuri Tuomittu salavuoteudesta 22.4.1892, jolloin hän otti sukunimekseen Packalen noin kuudeksi vuodeksi. Nimi oli otettu joko Tyynen isän mukaan tai vain Sanden-sukunimen jälkeen piti ottaa hienompi sukunimi, uskon jälkimmäiseen teoriaan. Packalen sukunimi ei siis siirtynyt äidiltä eikä tyttäreltäkään jälkipolville., s. 02.05.1851 Kuru, Karjula, Tyrkkölä.
Vanhemmat: Mikko Heikinpoika Hankuri, Tyrkkölän eli Nygårdin Hankurin torppari, s. 29.09.1802 Kuru, Karjula, Tyrkkölä, k. 14.03.1882 Kuru, Karjula, Tyrkkölä ja Reetta Stina Heikintytär Hankuri o.s. Gök, Haralan itsellisen tytär, Hankurin torpan emäntä. Reetta kuoli 91-vuotiaana., s. 19.10.1810 Teisko, Hankala, Harala, k. 13.10.1902 Kuru, Karjula, Tyrkkölä.
Malviina Sanden os. Hankuri

Lapset:
Hulda Malviina Rantalahti o.s. Sanden , s. 19.04.1872 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 77
Toivo Ferdinand Särkkä e. Sanden , s. 23.07.1874 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 78
Atte August (Ade) Sanden (Sandene) , s. 09.03.1877 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 79
Impi Mathilda Lönnberg o.s. Sanden , s. 14.03.1879 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 80
Väinö Johannes Sanden , s. 08.03.1881 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 81
Maria Sanden Maria Sanden muutti Kurusta 19.11.1903 Tampereelle., s. 19.03.1883 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja.
Maria Sanden.
Aino Vilhelmiina Sanden s. 04.05.1886 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 18.07.1899 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 77
X Hulda Malviina Juhontytär Rantalahti o.s. Sanden, (Taulusta 76, isä Juho Sanden) Hulda muuttaa Suoniemelle 8.4.1895, s. 19.04.1872 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 15.01.1954.
Huldan veli Atte (Ade) Sanden (Sandene) purjehti tällä laivalla (S.S. IVERNIA) Englannin Liverpoolista Amerikkaan.

Puoliso: Vihitty 19.05.1895 Sven Salomon Rantalahti

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 78
X Toivo Ferdinand Juhonpoika Särkkä e. Sanden, (Taulusta 76, isä Juho Sanden) s. 23.07.1874 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 08.10.1928 Helsinki.
Toivo Ferninand Särkkä ent. Sanden

Puoliso: Vihitty 04.06.1904 Helsinki Matilda Sofia Kustaantytär Sanden o.s. Petrell s. 15.09.1878 Hausjärvi, k. 19.12.1952 Helsinki.
Vanhemmat: Kustaa Heikinpoika Petrell, s. 15.12.1835 Sääksmäki, k. 19.11.1928 Hausjärvi ja Karoliina Heikintytär Petrell, s. 08.02.1837 Hausjärvi, k. 17.10.1917 Hausjärvi.

Lapset:
Impi Sofia Särkkä s. 15.05.1905 Helsinki, k. 03.05.1949 Helsinki.
Maunu Ferninand Särkkä s. 08.07.1906 Helsinki, k. 18.03.1986 Helsinki.
Aune Matilda Särkkä s. 03.12.1907 Helsinki, k. 16.06.1980 Helsinki.
Alpo Harald Särkkä Vänrikki, kivenveistäjä., s. 01.04.1909 Helsinki, k. 09.03.1940 Kuhmo (kaatui).

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet

1: SÄRKKÄ, ALPO HARALD
sääty naimisissa
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä
ammatti kivenveistäjä
sotilasarvo vänrikki
joukko-osasto 3./SissiP 5
joukko-osastokoodi
syntymäaika 01.04.1909
synnyinkunta Helsinki
kotikunta Helsinki
asuinkunta Helsinki
kuolinaika 09.03.1940
kuolinpaikka
kuolinkunta Kuhmo
Menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu
hautauskunta Helsinki
hautausmaa Helsinki, Hietaniemi

Lähde: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=510735&raportti=1

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

14. helmikuuta sääolot olivat erittäin ankarat pakkasen laskiessa jopa 40 asteeseen, mikä johti neuvostojoukkojen vahvasti rasvattujen aseiden toimintahäiriöihin ja edisti näin suomalaisten onnistumisia päivän aikana. Suomalaiset hyökkäsivät Vetkoon edennyttä Dolinin hiihtoprikaatin kärkipataljoonaa vastaan kahdelta suunnalta ja sitkeän taistelun jälkeen hiihtoprikaatin puolustus romahti. Vetkon alueelle jäi lähes 400 kaatunutta neuvostosotilasta ja loput joukoista alkoivat hajota lähialueen metsiin ilman yhtenäistä johtoa. SissiP 5 onnistui puhdistamaan JR 27:n huoltotien aina Kesseliin saakka, mutta palasi takaisin saatuaan tilanteesta vääriä tietoja. Suomalaiset keskittivät lisäjoukkoja huoltotien pohjoispäähän uutta vastahyökkäystä varten. Päivän aikana neuvostojoukot yrittivät neljästi rynnäkköä JR 27:n huoltojoukkoja vastaan, mutta tulivat joka kerran torjutuiksi. Kiekinkosken suunnalla suomalaiset saivat haltuunsa osan edellisinä päivinä menettämistään asemista.

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuhmon_taistelut.
Talvisodan muistomerkki Raatteen portissa Likoharjun muistomerkki paljastettiin 11.8.1963 Purasjokilinjan taisteluiden kunniaksi. Teksti: "Tämä muistomerkki on pystytetty Raatteen tiellä vv. 1939 - 40 käytyjen kunniakkaiden taisteluiden muistoksi. Korpisoturiveljet." Käyntiohje: Raatteen tien (yt 9125) varrella noin 8 km päässä Kuhmo - Lentiira - Suomussalmi tieltä (st 912), tien eteläpuolella Harjulan talon kohdalla.
Aili Taimi Särkkä s. 20.10.1911 Helsinki, k. 14.10.1949 Helsinki.
Elma Ebba Särkkä s. 28.08.1914 Helsinki, (kaksonen), k. 23.03.1915 Helsinki.
Eini Eva Särkkä s. 28.08.1914 Helsinki, (kaksonen), k. 30.04.1915 Helsinki.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 79
X Atte August (Ade) Juhonpoika Sanden (Sandene), (Taulusta 76, isä Juho Sanden) Kurun Keihäslahden Aholan itsellinen, muutti perheineen 27.3.1811 Amerikkaan, ostivat 40 eekkeriä (16ha) maata ja rakensivat talon Michiganin Powderhornin vuoristoseudulle ja Atta kävi metsätöissä ja viljeli maataan. Vaimonsa kuoltua 1927 hän myi maatilansa ja muutti uuden vaimonsa maatilalle Michiganin Pohjois Bessemeriin. He puhuivat keskenään suomea ja saunoivat., s. 09.03.1877 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 20.12.1947 Usa, Michigan, North Bessemer. Father's Journey to a Better Life
By Eddie Sandene:

Father was born in Kuru, Hamé, Finland on March 9, 1877. His parents, Johan Ferdinand Sandén and Malvina Mickelsdotter Hankuri had 8 children but father was the only one that emigrated to America. His Grandfather, Johan Jacob Sandén had been a Lukkari for the church in Kuru. This was not an ordained position but was considered a relatively important position in the church at that time, second to the Priest. The duties included the Parish clerical and bell ringing duties. In the mid 1800's his Great Grandfather , Jacob Johan was listed on the church records as an Lb.b, which meant that he was a landowner. In 1793 when Jacob Johan was born his father Matts Sandén is listed on these same records as nybygg which means settler. I suppose he settled the property and Jacob was then listed as the owner.
Father married Maria Ahola on December 28, 1903 and they had one son, Verner Edvard, born on August 13, 1904. They chose to immigrate to America and did so in 1911. I have a picture postcard showing the ship "Polaris" which is what they sailed on from Finland to England. It was sent to his brother-in-law, Taavetti Ahola, in Aurora Location in Ironwood. (He was known as David Aho here). Father writes, in Finnish of course, that he will be leaving from Hanko on March 27 and will be coming directly to Ironwood. The card is postmarked in Ironwood on April 3, 1911 so he mailed it some time prior to leaving.

The Polaris was "appropriated" by the Russian Government in 1914 and the name was changed to the S/S Kretchet. In the latter part of 1941 she was in the Harbor at Hong Kong. She was sunk during a Japanese air raid on December 25 when Japan was invading Hong Kong. Remember Pearl Harbor?
He sailed on the Ivernia
e landed in Boston, instead of Quebec like Mother had. From there he apparently
e did some farming and also worked in the woods like so many Finns did. I recall a
from England to America. The Ivernia was 528 feet long with a 64.9 ft. beam. She was built in Newcastle, England in 1900 and the owner was Cunard Steam Ships Co. LTD. The port of Registry was Liverpool. The Ivernia was sunk in 1917 while carrying troops, by a German Uboat.

He landed in Boston, instead of Quebec like Mother had. From there he apparently
traveled by rail directly to Ironwood. He bought forty acres near Black River road, on the road to what is now Powderhorn Mountain. The house that is on the property is still in use and has been since he sold it to move to what was our home in North Bessemer.
He did some farming and also worked in the woods like so many Finns did. I racall a
story about a couple of experiences he had while hauling cordwood along what is now Black River road. At this time it was only a woods road leading toward the Harbor. One experience was late on a winter day when he was returning home with his team of horses and a sleigh loaded with cordwood. He could hear a pack of wolves howling and soon they appeared on the road behind him. He said they followed at a distance until he got near to their farmhouse at which time they decided to go elsewhere. Another time he saw a young deer floundering in the snow and he skied over to it. He touched it lightly with a ski tip and the deer died on the spot. It was apparently weak and easily overcome because I know that he would not have done anything to cause this. He never even deer hunted as far as I know. Another story was told to me by a neighbor who also worked in the woods. He told me that while skidding tie cuts which were used in the mine Father would bundle up as much as the horse could pull and then he would carry a couple on his shoulders. He would always end up with a bigger pile at the end of the day than the others.
His wife Maria died on July 13, 1927 at the age of 41. He remained single until he
o be continued)
married my mother on February 3, 1929. He then sold his property near the Powderhorn Mountain ski area and moved to North Bessemer where mother lived. He started a new life and family, which is the story of my beginning. This will be another story describing what it was like to grow up in a Finnish community with Finnish as my first language,
.
Atte Sanden alias Ade Sandene kuvattuna ennen Amerikkaan lähtöä vuonna 1911. Kuva otettu Tampereella osoiteessa Läntinen Esplenaadinkatu 16

1. puoliso: Vihitty 28.12.1903 Kuru Maria Esaiantytär Sanden o.s. Ahola s. 17.08.1885 Kuru, Keihäslahti, Lammi, k. 13.07.1927 Usa, Michigan, Powderhorn mountain. Finn, Italian find happiness,
trace family heritage:

DAILY GLOBE / SENIOR SENTINEL SENIOR SENTINEL / DAILY GLOBE
A Finn from a north Bessemer farm marries an Italian girl
from the Palms Location. Nearly 52 years later, they live
in the oldest building in the Palms, high above Bessemer.

By DIANE MONTZ
Globe Staff Writer
BESSEMER — In the family histories of Ed
and Dolores Sandene, you can read the history of
the Gogebic Range.
Both are first generation Americans, born in
the Western Upper Peninsula to immigrant parents.
Ed's family came from Finland; Dolores',
from Italy.
Ed grew.up on a farm in north Bessemer. He
recalls doing homework by the light of a kerosene
lamp before the farm had electricity.
Dolores Facchinello was raised in a small mining
house less than a block from where the couple
live today in the Palms Location high above
Bessemer.
They met when Dolores worked at a rootbeer
stand in Bessemer.
"The first time my father met Eddie, he said in
Italian to my mother, 'Oh, a Finlander,"' Dolores
said. "We got married young."
That was almost 52 years ago. They have
raised two children and buried one of them, their
son Tim, who died of pancreatic cancer in the
prime of life in 2002.
Although the cultures differ, marriages
betweens Finns and Italians of their generation
were not uncommon, according to the Sandenes.
"Italians, I swear, adore food," Dolores said.
"They make a big thing about eating."
Finnish men, Ed said, don't express their emotions.
He laughs, telling a joke from FinnFest
about a Finnish man who "loved his wife so much,
he almost told her."
Dolores said, "The Finns are very intelligent.
In school, all the Finnish kids were on the honor
roll."
They joke that their children are Finntalians,
but Ed is quick to add, "We don't believe in being
\
hyphenated Americans."
Like .most area men of his generation, Ed
worked underground in the mines. When the
mines closed, he got a job with Lake Superior District
Power Co. in Bessemer.
In 1970, the utlilty transferred him to Phillips,
Wis., where he handled big commercial and
industrial accounts throughout the region. In
1975, the family moved again, to Park Falls,
"where Ed worked as district manager for eight
years.
They had kept their Bessemer house, a former
mining company office. Built in 1886, it is the oldest
building in the Palms Location, although
today it stands across the street from its original
location. •
When a utility company job opened in Ironwood,
"I took it," Ed said.
He worked with large industry start-ups like.
Bessemer Plywood and Project Elph, as weir as
established companies such as Pope & Talbot at
Ladysmith.
It was a good job, Ed said. He dealt with the
top people at every company.
"I was alone in a car almost every day," he said.
"When I retired, I had an ego problem."
He retired at age 55. The company was downsizing
and offered a buyout program.
"They make you an offer you can't refuse," Ed
said.
It's been good," Dolores said of their 19-year
retirement.
GENEALOGY BUFF GOES TO FINLAND
In 1992, Ed began to research his family tree.
"I wanted to learn more about my heritage," he
said.
It was a laborious effort before computers.
He wrote to the church in the town in Finland
where his father came from. He got a reply,
directing him to relatives who were slow to
respond.
"Finnish people are known to be distrustful of
people" until they get to know them, he said.
Eventually, he met the niece of a distant \
cousin. She was in Canada on a work-study program
and flew to Houghton to visit these American
kin.
The connection led Ed and Dolores to travel to
Finland in 1995.
Relatives planned an itinerary, loaned'-'ah',
apartment and car and served as guides. Late in
the visit, Ed realized their host had filled the gas
tank in the car each night for their next days
travels — when Ed filled the tank one day, he converted
liters to gallons, Finnish currency to U.S.
dollars and discovered that gas cost $6 a gallon in
Finland in 1996.
"I had wanted to go to Finland. They had
everything arranged for us," Ed said. . . - . - . '
The Sandenes went to the church where his
mother had be-an confirmed. A local newspaper
reporter interviewed them, took their picture and
wrote about life for Finns in Michigan's Upper
Peninsula.
Ed speaks Finnish, although he said it is the
"old Finnish" spoken at home in the late 1800s.
"I had to relearn my Finnish," he said. Few
people his age spoke English, although students
now study English and one European language in
grades four through 10.
In Finland in 1995, everyone had a cell phone
(Nokia is a Finnish company).
The good roads and. clean countryside
impressed the Bessemer visitors. There were no
bottles and cans tossed along the roads, no junk
cars in yards, Dolores said.
Some customs survived the long-ago ocean
crossings.
"In Finland, when you visit, you've got to have
coffee," Ed said,— served with "five kinds of pastries."
Eventually, computerized genealogical registries
helped Ed with his family research.
The Finnish Genealogical Society put church
records online. But Ed got stuck. His
father's family had moved at some point,
and he didn't know from where. The family
name, too, was different. It was
changed to Sandene in 1788 — a Finnish
custom in which a name reflected the
place where a family lived.
Then the Mormon site came online —
he plugged in his father's name and got a
full pedigree.
One of his father's brother's granddaughters
had gone to Brigham Young
University in Provo in 1957 and filed
family data.
"That ended my search on my Dad's
side," Ed said.
WRITING His HISTORY
Ed has written his family history, two
volumes so far in three-ring binders
chronicling life in Finland and America.
There are copies of ship passenger lists,
old postcards and photos and other documents.
"My parents were Finnish immigrants,
having come to this country to find a better
life."
That begins "The Good Old Days (or
were they?)"
His father, Atte Sanden was born in
1877 in Kuru, Finland. He married
Maria Ahola in 1903. They had a son,
Verner Edvard, in 1904.
In 1911, the young family sailed from
Finland to England and then on to America.
They landed in Boston, and probably
took the train to Ironwood, where
Maria's brother, David Aho, lived.
They bought 40 acres on the road to
Powderhorn Mountain. Atte built a
house, farmed and worked in the woods
"like so many of the Finns did," Ed wrote.
Marie died in 1927 at age 41.
Ed's mother Selina, was born in 1891
in Karhunpiilos. Her siblings emigrated
to America one by one, beginning in
1893. She sailed to Quebec in 1909. The
$42 fare included railroad travel from
Quebec to the Sault and then on to Lfonwood.
'
In 1911, she married Erick Muhonen,
a logger who became a section foreman
on the Duluth South Shore Railroad.
In 1921, Erick died unexpectedly and
the couple's sickly young son died nine
days later. Selina continued to live on
their farm, raising four daughters.
"It is hard to imagine a Finnish immi- -
grant who came to this country just a few
years earlier could manage on her own,"
Ed wrote.
He notes that her sisters and brothers
lived nearby, with families of their own.
Friends from Finland and other relatives
also lived here. Bessemer was a Finnish
community, Ed wrote, which meant that
it was a lot like living in Finland.
In 1929, Atte Sanden and Selina Simila
Muhoneii married. Atte sold the Pow- •
derhorn land and moved to his new wife's
farm in north Bessemer.
Ed, born in 1932, is the middle child of
three. A brother was born in 1930; a sister
in 1935.
Growing up on the farm, Ed raked hay
in the summer and "got Americanized in
.school." At home, the family • spoke
Finnish and made wood for the sauna.
Ed jokes that he never took a shower
until he began playing sports on high
school teams.
Italian Side of Family
Dolores knows less about the Italian
heritage of her parents, Louis and Elizabeth
Facchinello.
"I wish I would've been like Ed rand
done research when the 'oldies' were still
alive," she said.
Her mother emigrated from Italy as a
young girl with her family. They lived in
Iron Belt, Wis., then moved to Bessemer.
Dolores' grandfather had been a machinist
in Italy and did work for the mines
that resulted in him being given a large
ornate house. Dolores' mother loved
school, but had to leave after'fifth grade
to care for/her own ailing mother.
"Tell them about your Dad," Ed
prompts. •'••'.
"He was a colorful little Italian,"
Dolores said. .
"He loved to cook," Ed said.
They remember him cooking a meal
marking the dedication of the Peterson
Mine and, the same day, a wedding dinner
for Dolores'sister. . . ; • ' '
"His spaghetti was out of this world," .
Ed said.
Dolores said her father had traveled
around the country and'lived for awhile
in Chicago, where he became a lifelong
White Sox fan. He taught himself to read
and write English, in part so that he
could read "The Sporting News."
"He read that till the day he died,"
Dolores said.
His wandering ended in Bessemer,
where he met the woman he married.
In May 1956, Ed Sandene went to work
underground in the Penokee Mine Photos
taken with a camera smuggled underground
by another miner show a wiry
young man, pants worn over his boots in
the style of the day that distinguished the
workers.from the supervisors
He loaded ore to be.hauled to the surface
and worked on the timber gang that delivered
wood needed to shore up the drifts in the
mine. He greased the wheels oh the skip,
escaping injury'when someone dropped a
crowbar down the shaft. . : :
Sandene wrote about his mining work:
"Overall I have a lot of good memories
about the mining experience. It is a rewarding
feeling to have been a part of this era on the
Gogebic Range. The underground miners
can share this experience, which others can
only imagine .... these memories are a major
part of not only my life but also a part of the
history of the Gogebic Range. Iron ore is why
these towns are here and to have been part
of that experience will never leave me."






Miner Ed Sandene of Bessemer runs the tugger underground. Sandene went to work in the mines in 1956.
.
Vanhemmat: Esaias Manu Esaianpoika Ahola, Aholan torpan poika, Aholan torppari, s. 27.01.1859 Kuru, Keihäslahti, Lammi ja Maria Joosepintytär Ahola o.s. Ontto, Talonvuokraajan tytär, Aholan torpan emäntä, s. 29.07.1858, k. Kuru, Keihäslahti, Lammi.
Ennen Amerikan matkaa otettu kuva vuodelta 1910. Kuvassa Atte sanden, vaimonsa Maria ja vaimon sisar Eliina ja Sandenin poika Verner.

Lapset:
Verneri Edvard Sanden Verneri asui Washingtonin valtiossa., s. 13.08.1904 Kuru, Keihäslahti, Ahola.
Father married Maria Ahola on December 28, 1903 and they had one son, Verner Edvard, born on August 13, 1904. They chose to immigrate to America and did so in 1911. I have a picture postcard showing the ship "Polaris" which is what they sailed on from Finland to England. It was sent to his brother-in-law, Taavetti Ahola, in Aurora Location in Ironwood. (He was known as David Aho here). Father writes, in Finnish of course, that he will be leaving from Hanko on March 27 and will be coming directly to Ironwood. The card is postmarked in Ironwood on April 3, 1911 so he mailed it some time prior to leaving.
John V. Sanden (Sandene) s. 1912 Usa, Michigan, North Bessemer.
USA, Michigan, Bessemer Main St 10.
2. puoliso: Vihitty 03.02.1929 Usa, Michigan Selina Sandene o.s. Muhonen Selinan sisarukset muuttivat Amerikkaan yksi kerrallaan, ensimmäinen vuonna 1893, Selina vuonna 1909, kasvatti miehensä kuoltua neljää tytärtään heidän maatilallaan., s. 25.09.1891 Lestijärvi, k. 15.05.1966 Usa, Michigan, Ironwood.
Erick ja Selina Muhonen, USA, North Bessemer, Michigan, about 1911
Lapset:
Elmer Sandene s. 16.01.1930 USA, Michigan, North Bessemer, k. 24.12.1990 USA, Wiscons, Taycheedah. Taycheedah on kaupunki Fond du Lac County , Wisconsin , Yhdysvallat . Väestö oli 3666 vuoden 2000 väestönlaskennassa. Väestönlaskenta-nimetyt paikat St. Peter ja Taycheedah ja rekisteröimättömät yhteisöt Peebles ja Silica sijaitsevat kaupungin. Rekisteröimätön yhteisö Malone sijaitsee osittain kaupungin.

Maa Yhdysvalloissa
Valtion Wisconsin
Lääni Fond du Lac
Alue
- Yhteensä 35,2 m² mi (91.3 km 2)
- Land 30,0 m² mi (77.7 km 2)
- Vesi 5,2 m² mi (13.6 km 2)
Korkeus [1] 1073 ft (327 m)
Väkiluku ( 2000 )
- Yhteensä 3666
- Tiheys 122.2/sq mi (47.2/km 2)
Aikavyöhyke Central (CST) ( UTC-6 )
- Kesä ( DST ) CDT ( UTC-5 )
FIPS code 55-79125 [2]
BKTL: sta ominaisuus tunnus 1584267 [1].
USA, Michigan, Bessemer Main St 7
Ed (Eddie) J. Sandene Ed on elossa vuonna 2011 79-vuotiaana, s. 1932 Usa, Michigan, North Bessemer. Elämä suomalainen yhteisö: Suomen Jätkä

Eddie Sandene
Pohjois Bessemer että pohjoispuolelle Bessemer ja koko Black River. Se oli eräänlainen asetettu
toisistaan, koska se oli reunustaa etelässä Black River ja käytettävissä vain kaksi tietä.
Se ratkaistiin ensisijaisesti Suomen maahanmuuttajille ja heidän perheilleen. Ainoa poikkeus oli puolalainen
perhe joka asettui sinne. Synnyin tähän Suomea maailmalle täällä Yhdysvalloissa. Vanhempani
olivat molemmat syntyneet Suomessa ja tuli tähän maahan nuorina aikuisina. Heidän kieli-, tulli-,
ruoka, ystävät, naapurit ja kaikki muukin suomalainen. Oma äidinkieli on suomalainen, vaikka
Minä opin joitakin Englanti veljeltäni ja sisko ennen koulunkäynnin. Samalla kun
"Amerikkalaistettu" koulussa menin kotiin Suomen ympäristö. Tämä jätti minut kanssa
"Suomalaisuus", että vielä tänäkin päivänä.
Siinä oli joitakin mielenkiintoisia merkkejä asuvat Pohjois Bessemer noina varhaisina vuosina.
Suomen ihmiset mielellään käyttää lempinimiä, joista osa ei ole aivan ilmaista, mutta ne
ei kuvata joitakin piirre henkilön niin nimeksi. Jotkut näistä hahmon nimet olivat
"Puipulli Villi", "Pikku Antti", "Frenchy", "Vara Suu Heikki" jne. merkityksiä jotta ne
mainittu, "Nonsense Willy, Little Andrew", "Frenchy", kyllä, siellä oli yksi ranskalainen siellä,
ja "Crooked Mouth Henry". Toinen tapa Suomen kansan on käyttää sukunimi
kun ne viittaavat joku, kuten olisin Santiinin Eti (Sandene n Eddie).
Sitten oli kiertävä miehiä, jotka näyttivät aika ajoin töihin. Siellä oli yksi, jonka
lempinimi Olen haluton toistamaan pelossa loukkaavan jotakuta. Se liittyy fyysisen ominaisuuden tai
Pikemminkin sen puute, joka johtui mitä tapahtui Suomessa. Hän leikkasi kaikki
Puun me tarvitaan kokki liesi, uuni ja saunassa. Hän ei koskaan tehnyt katsella, mutta
vedonnut asemaa auringon tietää milloin lopettaa tältä päivältä. Tietenkin tämä oli ennen
päivän moottorisahan. Hän käytti vain kirves ja yhden miehen katkaisu näki leikata puiden
sittemmin katkaistu oikeaan pituus näki rig.
Toinen ikimuistoinen oli "Sotamies", mikä tarkoittaa sotilas. Tarina on se, että hän lähti
sotia, vaikka en koskaan ollut selvittää kumpi. Joka tapauksessa, hän myös näyttää jopa tehdä muita
työtä maatilalla. Usein nämä työntekijät nukkui saunassa, tulee taloon vain aterioita.
Toinen yhteinen piirre oli, että kun he olivat työskennelleet viikon tai niin he halusivat maksaa. He
sitten kävellä kaupunkiin ja puhalla rahaa tavernassa. Kerran huono "Sotamies" oli todella
epätoivoisesti päästä kaupunkiin, mutta Black River tulvi yli. Hän oli mahdollisuus saada yli
silta, mutta tie oli pesty pois toisella puolella, vettä kaatamalla huuhtoutumiskauden.
Yritä kuten hän yö, hän ei voinut saada yli, joten hän joutui kärsimään kunnes vesi laski.
Siellä oli muitakin, jotka tulivat tänne testata vesillä myös, mutta edellä mainitut kaksi olivat niitä, jotka
aika paljon jäi Pohjois Bessemer. Tarina "Sotamies" oli, että hän ei vain ollut
ollut sotilas, hän myös piti olla opiskellut ministeriölle Suomessa. Tiedän, että hän
oli kaunis käsiala, joka oli oltava lähtöisin jonkinlainen koulutus. Joka
leikkaamaan puuta oli Charlie, joka mainitsin oli tämä tietty puute fyysinen piirre. Hänellä oli myös
arvet hänen päähänsä jonka hän selitti. Hänen mukaansa verta oli kiehuvat päänsä ja hän
otti kirveen ja löi itsensä niin veri tuli ulos. Hän sanoi tämä auttoi. Veljeni ja minä olimme
monia mielenkiintoisia keskusteluja hänen kanssaan myös joitakin saunassa, jossa hän näytti haluavan
puhua.
Yritän keskustella Sauna kokemuksia meillä oli meidän savusauna myöhemmin kysymys. Tämä
oli alkuperäinen suomalainen sauna, joka ei ollut savupiippua. Olen kokenut, että vasta 14-vuotiaana.
sauna siirrettiin lähemmäksi talon ja uudistettava puulämmitteinen kiuas. On
monia lämpimiä muistoja niistä päivää savuisessa saunassa lapsuuteni.

Ed Sandene kävi työssä kaivoksessa vuonna 1956.

Työni asema oli 29. päivänä tasolla Pabst H akseli joka sijaitsi lähellä Jesseville, vain itään Bonnie tien. Akseli oli kaltevuus akselin sijaan vertikaalinen kuin jotkut toiset. Rinne oli noin 70 astetta Pohjois mikä asetti 29. tason lastaus sub jossa työskentelin, noin 2900 metriä alempana vanha County Road.


Kaikki tämä johtaa johonkin, joka liittyy kaltevuus akselille. Aikana päivävuorossa paineilmatyökalua mekaanikko oli hänen työpiste lopussa sorto ei kaukana minun työpiste. Hän käski minun mennä 29. tasolle asemalla puoliltapäivin tämän tiettynä päivänä. Tämä oli päivä ja se oli selkeä ja aurinkoinen, ja olin päivävuorossa. Jos oli paljon likaa olin valmis signaalin nosto insinööri lopettaa ohittaa. Omat motorman tuli minulle ja odotimme hetkeä.
Kuvassa Jim Forslund ja minä klo 29. tason asemalle. Takanamme on akseli joka on erittäin tärkeä tässä tapahtumassa. Jonkin verran valaistus tällä alalla, koska se oli työalueella ajoittain. Se oli kun toimitukset pinta oli purettu ja jossa miehet saivat päälle ja pois häkistä. Kaivostyöläiset ja muille, jotka työskentelivät 31. tasolle nousseet
täällä minä kun menin 13th tasolla rasvaa vastapainoksi ohittaa. Yleisvalaistukseen tärkein kinoksia oli hämärä, juuri ja juuri tarpeeksi nähdä esineitä ja ihmisiä.

Joskus kesällä ukkosen aiheuttaisi sähkökatko. Ja kaikki valot menisi ulos. Tämä kun on ilmeistä, mitä todellinen pimeys. Olen usein sammutti valon minun kypärä vain kokea tämän, se oli pimeä! Yksi asia en tajunnut vasta nyt kun ajattelen tätä, ei ollut mitään keinoa olisimme voineet saada pintaan näinä aikoina. Joilla ei ole sähköä, kaikki, myös häkki, hyppää, tuggers jne. pysähtyi. Tuntuu pelottavalta nyt.

Kun se oli lähellä puolenpäivän menimme akselin ja odotti Yhtäkkiä, akseli ja koko ympäröivä alue oli niin kirkas kuin se on ulkopuolella. Aurinko paistoi suoraan akselin pienen hetken ja sitten haalistuneet. Pian se näytti kaivos kohtaus uudestaan.

Tämä tapahtui kesällä, kun aurinko oli juuri oikealla paikalla niin, että se paistaa suoraan akselille. Kulman akselin Etelä ollut osasyynä tähän ilmiöön. Tämä epätavallinen kohtaus oli näkyvissä vain lähialueella akselille. Olen nähnyt tämän vain, että yksi kerta ja koskaan unohda sitä. Se on jälleen yksi rakkaita muistoja, että jäänteitä noina päivinä.
.
Ed Sandene matkallaan tutustumassa krokotiiliin.
Tyyne Lorraine Brown o.s. Sanden (Sandene) Tyyne asuu Michiganin Ironwoodissa West Bessemerissä, s. 1935 Usa, Michigan, North Bessemer.
Dolores ja Ed Sandene sekä Edin sisko Tyyne Brown os. Sandene
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 80
X Impi Mathilda Juhontytär Lönnberg o.s. Sanden, (Taulusta 76, isä Juho Sanden) Impi oli Keihäslahden Rapakon piikana 1895-1896, muutti Tampereelle 21.11.1895, s. 14.03.1879 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 14.03.1958.
Impi Matilda Sanden.

Puoliso: Kalle Gunnar Lönnberg s. 1875 Kuru.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 81
X Väinö Johannes Juhonpoika Sanden, (Taulusta 76, isä Juho Sanden) Väinö muutti vaarinsa veljen isännöimään Hintalan torppaan kasvattilapseksi ja Aukusti jäi vapaalle, mutta jäi vaimonsa kanssa taloon asumaan., s. 08.03.1881 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja.

Puoliso: Vihitty 29.11.1899 Kuru Hilta Kallentytär Sanden o.s. Raivio s. 11.01.1882 Kuru, Riuttaskorpi.
Vanhemmat: Kalle Oskari Kaarlenpoika Raivio, Raivion perintötorpan isäntä., s. 09.12.1855 Kuru, Riuttaskorpi ja Reetta Liisa Kasperintytär Raivio o.s. Lamminoja, Raivion emäntä. Reetta kuoli 51-vuotiaana sydänhalvaukseen., s. 01.02.1856 Kankaanpää, Hongo, k. 20.10.1907 Kuru, Riuttaskorpi.

Lapset:
Väinö Armas Sanden s. 23.12.1900 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala.
Paavo Aukusti Sanden s. 16.02.1902 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala, k. 07.12.1903 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala.
Siiri Julia Sanden s. 15.10.1904 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala.
Tyyne Maria Sanden s. 11.07.1909 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 82
IX Aukusti Eetu Juhonpoika Sanden, (Taulusta 75, isä Juho Sanden) Hoiti Kurussa suntion tointa vuodesta 1873, sen jälkeen lukkarikokelas. Aukusti ja Miina muuttivat Kurun Riuttaskorven Yläminkkisen talonhoitajiksi 1893-1895. Yläminkkisen omisti kauppaneuvos A. Ahlström. Sanden muutti vuonna 1895 vaimoineen Kurun Aurejärven Hännisen Hintalaan torppariksi ja asuivat siinä vielä 1910-luvulla., s. 16.03.1852 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä.

Puoliso: Vihitty 03.07.1879 Kuru Vilhelmiina (Miina) Tuomaantytär Sanden o.s. Hannuksela Miina muutti Kauhajoelta Kuruun 11.4.1878 Olkitaipaleen Syväojalle., s. 05.04.1858 Kauhava.
Vanhemmat: Tuomas Iisakinpoika Hannuksela, Itsellinen, talollinen, s. 02.04.1812 Kauhava ja Anna Niilontytär Hannuksela o.s. Hjerpe, s. 11.02.1828 Kauhava.

Lapset:
Aukusti Aleksanteri Sanden s. 28.02.1880 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä, k. 10.05.1880 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 83
IX Emilia Josefina Juhontytär Ojanen o.s. Sanden, (Taulusta 75, isä Juho Sanden) Emilia kuoli 34-vuotiaana vatsatautiin., s. 09.07.1854 Kuru, Olkitaipale, Mylläri, k. 09.01.1889 Kuru, Olkitaipale.
Tienarin vanha talo, joka on rakennettu vuoden 1860 aikoihin. Tässä asui Aino Ojanen perheineen vuoteen 1965 saakka.

Puoliso: Vihitty 02.07.1874 Kuru Matti Kustaanpoika Ojanen Räätäli, muutti kotoaan Olkitaipaleen Sillanmäestä Kurun Petäjälammin Ylä_Paappaselle rengiksi v.1864 eli 11-vuotiaana, v.1869, renki Syväojalla 1869-71, Petäjälammin Ikosella itsellinen (nimi muuttui Ojaseksi) 1871-74, Syväojalla 1874-, s. 07.09.1853 Kuru, Kallio, Olkitaipale, k. 24.04.1936 Kuru, Olkitaipale.

Toimitu N:o 11593

Pöytäkirja vuokra-alueen lohkomisesta
Vanhakylän perintötilalla RN:o 5:22
Kurun pitäjän Olkitaipaleen kylässä
Hämeen läänissä, tehnyt vanhempi
maanmittausinsinööri Lauri Särkkä
syyskuun 12 päivänä 1921.

Toimitus alettiin mäkitupalaisen Matti Ojasen anomuksesta ja annetaan siitä tieto maanmittauskonttoriin.
Saapuvilla toimituspaikalla olivat äskenmainittu Matti Ojanen ja myyjää Kurun kuntaa edusti valtalirjalla joulukuun 18. päivältä 1920 maanviljelijä Arvi Riihikoski.
Todistajina olivat paikalla Matti Lahdenperä ja J. Ketonen

Jääviä ja estettä ei ilmaantunut.
Käsillä olevista asiakirjoista havaitaan, että Vanhakylän tilaa omistaa kiinnekirjan nojalla 2. päivältä 1920 Kurun kunta, joka kauppakirjalla huhtikuun 17. päivältä 1921 pn myynyt Räätäli Matti Ojaselle hänen hallussaan olevan Ojasen mäkituvan sovittuja rajoja myöten.
Vanhakylän tila on lohkomalla syntynyt 1921, lohkominen on maarekisteriin merkitty kesäkuun 1. päivänä 1921.
Ojasen tilan tilukset on ennestään täysin pyykitetyt, rajoittuen viimeksi toimitetussa lohkomisessa syntyneisiin Palosen, Majasen ja Syvälän tiloihin ja pohjoisessa Leppäjärveen.
Lohkominen toimitetaan vanhalla tiluskartalla. Jyvityksestä sovittiin siten, että lohottavan Ojasen tilan tiluksille pannaan keskimääräiseksi jyväarvoksi 3, emätilan viljelyksille, joita ilmoituksen mukaan on jäänyt 18.60 hehtaaria, pannaan jyväluvuksi 10 ja muille tiluksille keskimäärin 2 jyvää.
Vanhat , tarpeelliset tiet jäävät yhteisiksi. Osuus kalaveteen seuraa manttaalien mukaan.
Laadittiin lohkomiskirja ja merkittiin, että ostaja maksaa lunastushinnan ilman valtion välitystä.
Lohkomiskulut maksaa Kurun kunta, sikäli kun niitä ei valtion varoista makseta.
Annettiin valitusosotus, jonka otti Arvi Riihikoski.
Pöytäkirja luettu ja työ hyväksyttiin.
Toimituspaikalla, syyskuun 12. päivänä 1921.

Virallisesti:
Lauri Särkkä
Vanhempi maanmittausinsinööri

Matti Ojanen Arvi Riihikoski

Todistavat:

Matti Lahdenperä J. Ketonen

Jyvitys on tilusten suhteellista arviointia. Yleensä jyvityksessä otetaan huomioon maapohjan tai vesialueen arvo ilman siihen liittyviä ainesosia. Poikkeuksena metsätalouteen käytettävän metsän osalta jyvityksessä otetaan huomioon metsätyyppiä vastaava keskimääräinen puusto paikkakunnalla. Jyvitys voidaan esittää suhdelukuna tai raha-arvona. Tiluksen jyväluku ilmoitetaan kokonaislukuna pinta-alayksikköä kohti. Tiluksen jyvitysarvo on jyväluku kerrottuna pinta-alalla.

Matti Kusttanpoika Ojanen myy Ojasen tilan pojalleen Eero Ojaselle, joka osaltaan on vielä velkaa tilasta isälleen Matille isänsä kuoltua 24.4.1936. Velkaa on jäljellä kuolinhetkellä 7700 mk.

MATTI KUSTAANPOIKA OJASEN PERUNKIRJA:

Vuonna 1936 kesäkuun 25. päivänä toimittivat allekirjoittaneet uskotut miehet ulosottomies Yrjö Korvenpää ja tilallinen Paavo Syrjälä perunkirjoituksen viime huhtikuun 24. päivänä kuolleen räätäli Matti Ojasen jälkeen, jolla kuollessaan oli asunto - ja kotipaikka Kurun kunnan Olkitaipaleen kylän Ojasella ja jolta jäi oikeudenomistajina seuraavat lapset Jenny Ojanen, synt.24/9 1874, Matti Ojanen, synt.16/7.1877, Kalle Ojanen, synt. 28/2.1884, Eemil Ojanen, synt.30/12.1886, Iida Ojanen, synt.4/4.1892, Hulda Honkanen o.s. Ojanen, synt.25/1.1894, Yrjö Ojanen, synt.23/11.1897, Eero Ojanen, synt.4/11.1903, Paavo Ojanen, synt.15/7.1906 ja Lyyli Ojanen, synt. 15/1.1909 sekä toimituksessa, joka pidettiin Kurun kunnan Olkitaipaleen kylän Ojasella oli saapuvilla edellämainituista oikeudenomistajista Matti Ojanen, Kalle Ojanen, Eero Ojanen ja Paavo Ojanen.

Tämän jälkeen ilmoitti oikeudenomistajista Eero Ojanen valanvelvoituksin kuolinpesän varat ja velat, jotka merkittiin ja arvioitiin seuraavasti:

A. Pesän varat:
a) Rahaa
1. Käteistä rahaa 1115,05
2) Talletus K.O.P. Kuru 3535,85
3) Saatavaa Eero Ojaselta 7700

12350,90 mk

b) Pito - ja liinavaatteet.
1) 1 kpl Turkit 50
2) 1 kpl Kesäpalttoo 15
3) 1 kpl Puku 35
4) 1 kpl Sarkapuku 35
5) 1 kpl Housut 15
6) 1 kpl Päällystakki 10
7) 3 kpl Lakkeja 1,50
8) 1 par. Kengät 20
9) 1 kpl Villapaita 15
10) 1 kpl Kaulahuivi 5
11) 6 par. Sukkia 24
12) 3 par. Tumppuja 6
13) Alusvaatteita 20

251,50 mk

c) Sekalaista.
1) 1 kpl Sakset 5
2) 1 kpl Rässirauta 5
3) 1 kpl Sarkaviltti 10
4) 1 kpl Kello 5
5) 1 kpl Ompelukone 300
6) Käsirattaat 40
7) 1 kpl Työreki 100

465 mk

PESÄN VARAT YHTEENSÄ Smk. 13067,40

B. Pesän velat ja vähennykset:
1) Hautajaiskuluihin 600
2) Hauta ja sen kunnostaminen 400
3) Toimituskulut 100
4) Vaivaisprosentti Smk:sta 13067,40 1/8 % 16,50

PESÄN VÄHENNYKSET YHTEENSÄ Smk. 1116,50

C. Yhteenveto

Pesän varat 13067,40
Pesän vähennykset 1116,50

PESÄN SÄÄSTÖ SIIS sMK. 11950,90

Vainaja ei ole antanut ennakolta perintöä, lahjaa eikä muutakaan omaisuutta, joka olisi otettava huomioon perintöveroa määrättäessä.
Vakuutan rehellisesti, valan velvoituksella, ilmoittaneeni kuolinpesän varat ja velat niin tarkoin, etten tieten ole jättänyt mitään siihen kuuluvaa ilmoittamatta.

Paikka ja aika edellämainitut
E. Ojanen

Tässä perunkirjoituksessa olemme olleet saapuvilla. Paikka ja aika edellämainitut.
Matti Ojanen Kalle Ojanen
Paavo Ojanen

Näin toimitetuksi ja arvioiduksi vakuutamme. Paikka ja aika edellämainitut.
Yrjö Korvenpää Paavo Syvälä
Ulosottomies -- Tilallinen Kurussa

Perintöveroa koskevia ilmoituksia voidaan lähettää tilalliselle Eero Ojaselle, osoite: Kuru. Olkitaipale.

Vaivaisten osuus Smk 16,50 kuitataan Kurun kunnan rahastoon maksetuksi.
Kurussa, heinäkuun 29. päivänä 1936.
Uuno Sääkslahti

Edellä olevat perunkirjat käsitelty Kurun perintöverolautakunnan kokuksessa joulukuun 23. päivänä 1936. 3 § kohdalla. Ei veroa.
Kalle Hauturi






.
Vanhemmat: Juho Kustaa Matinpoika Ojanen e. Tienari, Kustaan syntymäaika on osassa kirkonkirjoja merkattu olleen 16.1.1824. Tienarin poika, renki, torppari, itsellinen, Kustaa asui Paappasen torpan Leppälän itsellisenä 1851-53 (muutti vaimonsa kanssa Ruovedelta Kuruun 1851), Riuttaskorven Kallion torppari 1853-54, Mäkelän renki 1854-58, Petäjälammin Lörpyksellä renkinä 1858-59, Parkunkosken sahalla v.1860, Syväojalla 1860-61, Sillanmäessä 1861-65, Kyrönsillassa itsellisenä v.1865 ja samana vuonna jo itsellisenä Lahdenperällä (töissä Parkun sahalla), 1866-68 Parkunkosken sahalla renkinä, missä kuoli., s. 04.02.1823 Kuru, Olkitaipale, k. 23.06.1868 Kuru, Olkitaipale ja Anna Karoliina Juhontytär Ojamäki ent. Ojanen o.s. Majamäki, Torpparin tytär, rengin vaimo, asui Parkunkosken sahalla 1866-72, Lahdenperässä 1872-73, Riihikoskella 1873-78 (missä meni toisiin naimisiin), Riihikoskella miehensä ja poikansa Emanuelin kanssa 1878-, Olkitaipaleen Lahdenperän Ojamäessä., s. 25.06.1824 Ruovesi, Pihlajalahti, k. 26.12.1903 Kuru, Olkitaipale, Lahdenperä, Ojamäki.
Räätäli Matti Ojanen.

Lapset:
Jenny Emilie Ojanen Jenny muutti Kurusta 3.11.1894 piiaksi Tampereelle., s. 24.09.1874 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Muutti naimatonna Tampere 3.11.1894.
Jennyn isän Matti Ojasen perunkirjoituksen allekirjoittajat Kurussa 25.6.1936
Matti Ojanen , s. 16.07.1877 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 84
Arvid Aleksanteri Ojanen s. 01.10.1880 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 03.12.1885 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Kuolinsyy punatauti eli veriripuli.
Kalle Jaakko Ojanen , s. 28.02.1884 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 86
Eemeli Manu Ojanen , s. 30.12.1886 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja. Tauluun 93
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 84
X Matti Matinpoika Ojanen, (Taulusta 83, äiti Emilia Ojanen) Pitäjän räätäli, s. 16.07.1877 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 24.09.1936 Kuru, Olkitaipale.
Vuonna 1919 haudankaivajaksi, jonka tehtäviin kuului myös hautausmaan kunnossapito, valittiin
mäkitupalainen Matti Salminen.
Seuraavana vuonna Matti Ojanen valittiin haudankaivajaksi.
Hän erosi virastaan 1932 ja hänen jälkeensä Eero Ojanen toimi haudankaivajana 15 vuotta.
Eero Ojanen oli Matti Ojasen velipuoli eli heidän isänsä oli Matti Kustaanpoika Ojanen.

Vankavesi-laiva kävi Parkkuussa niin kauan kuin laivaliikennettä oli, torstaisin.
Ojasen Matin teki mieli Tampereelle, vaimo Maria ei olisi siihen helpolla lupaa antanut.
Matti sanoi: ''Kyllä sinun uudessa hiivaleivässä oli varmaan naula, kun vatsaan koskee heti syönnin jälkeen''.
Maria hätääntyi:
- Kyllä sinun täytyy huomenna lähteä Tampereelle lääkäriin.
Matti Tampereen reissun jälkeen selitti, että lähellä Tamperetta häntä alkoi kovasti oksettaa ja hän kuuli järvestä sellaisen äänen, että varmasti se naula tuli oksennuksen mukana pois, eikä tarvinnut mennä lääkäriin.

Kalle Ahonen ja Matti Ojanen olivat sopineet sunnuntaiaamuna ongelle menosta. Seppä meni 4. aikaan Ojaselle. Maria sanoi:
- Matti lähti jo aamulla.

MATTI OJASEN PERUNKIRJOITUS:

Vuonna 1936 joulukuun 7. päivänä toimittivat allekirjoittaneet
uskotut miehet talollinen Elias Laurila ja poliisikonstaapeli
Kustaa Koskinen perunkirjoituksen viime syyskuun 24. päivänä
kuolleen räätäli Matti Ojasen jälkeen, jolla kuollessaan oli
asunto - ja kotipaikka Kurun pitäjän Olkitaipaleen kylässä ja
jolta, kuten oheenliitetty ote kirkonkirjasta osoittaa,
jäi oikeudenomistajina: leski Maria Ojanen sekä lapsi
Jenny Maria, synt. 9/7 1901, vihitty avioliittoon Hemmi Mäkisen
kanssa 19/9 1926.
Saapuvilla toimituksessa, joka pidettiin vainajan asunnossa
Kurun pitäjän Olkitaipaleen kylässä,
olivat oikeudenomistajat kumpikin itse.

Leski Maria Ojasta, jonka hallinnassa pesä oli, kehoitettiin valan velvoituksella tarkoin ilmoittamaan pesä. Tämän jälkeen kirjoitettiin kirjaan ja arvioitiin kuolinpesän pmaisuus, velat ja lyhennukset seuraavassa järjestyksessä:

Pesän Varat:
Kiinteätä:
Kallio-niminen tila R.N:o 2:12 Kurun pitäjän Olkitaipaleen kylässä 20000

Kultaa ja hopeaa:
1 kpl sormus 50
1 kpl taskukello 50

Huonekaluja:
Huonekaluja yhteensä 1000

Pito - liina - ja sänkyvaatteita:
12 kpl lakanaa ja 12 pyyheliinaa 280
2 kpl vällyjä, 3 täkkiä ja 2 vilttiä 475
6 kpl tyynyä ja 3 säkistä tehtyä polstarinkuorta 115
3 kpl pöytäliinaa 30

Sekalaista taloustavaraa:
1 kpl partaveitsi, silmälasit, radio 213
Kahvi - ja ruokakalusto 250
Keitto - ja leivinkalusto 120
8 kpl ämpäriä, 3 saavia ja 4 pyttyä 105
3 kpl neulomakonetta, 2 herätyskelloa ja 1 seinäkello 1530
2 kgr pellavalankaa ja 1 kapsäkki 70
1 kpl rantanuotta, 8 rysää ja 2 venettä 500
2 kpl rässirautaa ja 2 sakset 30
Kivityökaluja, puusepäntyökaluja ja veneenlaudat 135
1 kpl rautakanki, lapiot, talikot ja kihvelit 45
Työkirveet, sahat ja tahko 70
4 kpl viikatetta, 2 sirppiä, 2 haravaa ja 1 hanko 50
2 kpl tolppa - ja 1 potkukelkka ja 2 kuokkaa 75
14 kpl pärekoppaa, 1 tukkisakset ja köyttä 110
1 kpl lihatiinu, 1 pyykkipunkka ja 1 kaljatynnyri 45
6 kpl paistinpelliä, 4 läkkilaatikkoa ja kirnu 19
1 kpl seinäpeili, 2 kuvataulua ja 1 kaljapullo 60
Vainaan pitovaatteet 1500
Lesken pitovaatteet 1500

Eläimiä ja heiniä:
1 kpl lehmä 700
Heiniä 500

Rahaa ja talletuksia:
Käteistä rahaa oli kuolinhetkellä 200
Kurun Säästöpankissa vastakirjan N:o 668 5901,13

KUOLINPESÄN VARAT YHTEENSÄ Smk. 35828 :-

Pesän velat ja poistot:
Hautauskuluja 2000
Sairaalamaksuja 520
Sukuselvitys 20
Rekisterimaksu 10
Toimitusmiesten palkkio 150
Vaivaisprosentti 44,80

VELKOJA JA POISTOJA YHTEENSÄ Smk. 2744 :-

Pesän varat Smk. 35828,13
Pesän velat ja poistot 2744,80

PESÄN SÄÄSTÖ SIIS Smk. 33083,33

Pesän hoitajan, leski Maria Ojasen, ilmoituksen mukaan on vainaja ostanut eläessään tyttärelleen Jenny Maria Mäkiselle ennakkoperintönä Tiensuu-nimisen tilan R.N:o 2 Kurun pitäjän Olkitaipaleen kylässä, minkä tilan hinta oli 3300 mk.
Vainaja ei ole antanut muuta ennakkoperintöä, kuin edellä sanotut eikä lahjaa, joka olisi huomioon otettava perintöveroa määrättäessä.
Perintöveroa koskevia ilmoituksia ottaa vastaan pesänhoitajana leski maria Ojanen, jonka osoite on: Parkkuu.
Valan velvoituksella vakuutan ilmiantaneeni edelläolevan kuolinpesän niin tarkoin, etten siitä tieteni ja tahallani ole mitään pois jättänyt.

Paikka ja aika edellämainitut.
Maria Ojanen

Niin toimitetuksi ja arvioiduksi vakuuttavat
Elias Laurila Kustaa Koskinen

Edellä olevat perunkirjat käsitelty Kurun perintölautakunnan kokouksessa joulukuun 23 päivänä 1936 17§ kohdalla
Menee veroa
Tytär Jenny Maria Mäkinen saa 19514,47 mk, vero 655 mk

Nämä perunkirjat on jätettävä kaksoiskappalein, varustettuina leimamerkeillä veroa vastaavaan määrään Kihlakunnanoikeudelle talvikäräjissä 1937.

Perunkirjoitusmaksu edellämainitusta kuolinpesän omaisuudesta, Smk 44,80, Kurun kunnan rahastoon maksetuksi kuitataan. Kurussa tammik. 13 p:nä 1937.
Matti Ojasen perunkirjan allekirjoitukset vuonna 1936.

Puoliso: Vihitty 31.05.1900 Kuru Maria Matintytär Ojanen o.s. Pajunen s. 13.04.1881 Kuru, Keihäsjärvi, Ylinen, k. 06.03.1940 Kuru, Olkitaipale.
Vanhemmat: Matti Jeremiaanpoika Pajunen e. Leponiemi, s. 12.01.1853 Kuru, Keihäslahti, k. Kuru, Keihäsjärvi, Ylinen ja Manta Mariantytär Pajunen, Piika, s. 19.09.1858 Ikaalinen, Sarkkila, Tervaoja, k. 16.06.1881 Kuru, Keihäsjärvi, Ylinen.

Lapset:
Jenny Maria Mäkinen o.s. Ojanen , s. 09.07.1901 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä. Tauluun 85
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 85
XI Jenny Maria Matintytär Mäkinen o.s. Ojanen, (Taulusta 84, isä Matti Ojanen) s. 09.07.1901 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, k. 16.03.1971 Kuru, Olkitaipale.

Jennyn isä Matti Matinpoika Ojanen asuessaan perheineen Kallion (rekisterin:ro 2:12, osa kiinteistöstä Laurilan tienhaaran alapuolella (palsta n:ro 6), toinen osa vastapäätä tienhaaraa) ) torpassa Linkkilänmäessä, osti tyttärelleen Jenny Maria Mäkiselle ennakkoperintönä Tiensuu -nimisen tilan rekisterin:ro 2:11 Laurilasta rekisterin:ro 2:14, on Kallion kiinteistön vieressä.
Tiensuu-tilan hinta oli 3300 mk eli nykyrahassa 1100 €
Kallio-tilan hinta oli v.1937 Matti Kustaanpoika perunkirjoituksessa merkitty 20000 mk:n arvoiseksi eli nykyrahassa 6000 €. Kiinteistöt Kallio ja Tiensuu siirtyivät Jenny-tyttärelle myöhemmin.
Talossa asuu nykyisin Paula Mäkinen ja sieltä on lähtöisin myös painonnostajana tunnettu Eino Mäkinen.
Räätäli Matti Ojasen omisti Kallio-nimisen kiinteistön ja osti myöhemmin Tiensuu-kiinteistön Laurilan kantatilasta Linkkilänmäestä.

Puoliso: Vihitty 19.09.1926 Kuru Hemmi(nki) Matias Mäkinen s. 04.03.1902 Kuru, Ristaniemi, k. 22.12.1969 Kuru, Olkitaipale.
Vanhemmat: Juho Heikki Juhonpoika Mäkinen e. Vehmaisto, Maarenki, itsellinen, s. 08.01.1854 Teisko, Ahoi, Pehu ja Milja Joelintytär Mäkinen ent. Koskinen o.s. Riihikoski, s. 14.11.1864 Ruovesi, Visuvesi, Ylistalo, Riihikoski.
Parkkuun rakennusmiehiä alakoulun työmaalla 1930-luvun alussa. Henkilöt vasemmalta ovat: ?, Sulo Haapanen, ?, Oskari Mäkinen ja pikkupoika Veikko Mäkinen, Jaakko Mäkinen, Juho Niemi, Hemmi Mäkinen ja ?. Kuva Jalmari Mantereen.

Lapset:
Eino Matias Mäkinen Tampereen kaupungin yli-insinööri, eläkkeellä., s. 13.06.1926 Kuru, Olkitaipale, k. 13.08.2014 Tampere.


OMAT ENNÄTYKSET:

Kuula/SP 7.26 kg
Ulkona 16.29 Helsinki 6.9.1958

MAAOTTELUEDUSTUKSET
Ulkona
Kuula/SP 7.26 kg

2 16.21 Helsinki 1957
4 15.61 Stockholm SWE 1957
2 16.29 Helsinki 1958
5 16.17 Göteborg SWE 1959

Eino Matias Mäkinen on entinen suomalainen raskaansarjan painonnostaja. Hän voitti Euroopan mestaruuden vuonna 1955 ja osallistui neljiin olympialaisiin ollen parhaimmillaan viides, mikä oli siihen mennessä paras suomalaissuoritus olympiatason painonnostossa.

Eino Mäkinen nosti ensimmäisenä suomalaisena yhteistuloksen 400 kg. Hänen sarjansa vuoden 1953 SM-kilpailuissa oli punnerrus 117,5kg, tempaus 120kg ja työntö 162,5kg, joista punnerrus ja tempaus olivat Suomen ennätyksiä ja työntö pohjoismaiden ennätys. Kaiken kaikkiaan Mäkinen paransi raskaansarjan yhteistuloksen Suomen ennätystä 13 kertaa. Hänen parhaaksi sarjakseen jäi vuonna 1964 nostettu 472,5kg (142,5-150-180).

Vuonna 1953 Eino Mäkinen oli maailmanmestaruuskisojen 9. ja EM-kisojen 5. Huomioitakoon, että 1950-luvulla MM- ja EM-kilpailut käytiin yhtä aikaa. Tuloksista poistettiin Euroopan ulkopuoliset nostajat ja katsottiin ketkä olivat Euroopan parhaat. Samana vuonna Mäkinen voitti pohjoismaiden mestaruuden. Vuoden 1954 MM-kilpailussa Mäkinen oli neljäs ja EM-tuloksissa hopealla. Seuraavana vuonna Eino Mäkinen saavutti uransa parhaan tuloksen, kun hän oli MM-kisoissa pronssilla kahden yhdysvaltalaisen jälkeen ja niinollen EM-kisoissa mestari, kun USA:laiset poistuivat edeltä. Mäkisen sijoitusta selittää osaltaan Neuvostoliiton taktikointi. Neuvostoliitto laittoi höyhensarjaan kaksi painonnostajaa, ja otti siinä kaksoisvoiton, eikä näin ollen voinut laittaa raskaaseen sarjaan yhtään nostajaa. Raskaaseen sarjaan Neuvostoliiton ei kannattanut laittaa nostajaa, koska Yhdysvalloilla oli ennakkoon kaksi ylivoimaista painonnostajaa (Paul Anderson ja Jim Bradford).

Eino Mäkinen oli vuonna 1955 voittanut suomalaisen painonnostohistorian ensimmäisen Euroopan mestaruuden ja ollut MM-kilpailuissa pronssilla. Hän olikin Melbournessa ainoa suomalaispainonnostaja. Yli 90-kiloisissa onnistunut olympiasuoritus riittää viidenteen sijaan.

Mäkisen sarjan voittaa Yhdysvaltojen ihmistunkki Paul Anderson. Jyhkeä amerikkalainen kasaa tasan 500 kilon yhteistuloksen, jolla voittaa kevyempänä Argentiina Humberto Selvetin. Andersonin tuloskunto ja oma paino putoaa ennen kilpailua sairauden takia rajusti. Helsingin kisojen tapaan Yhdysvallat korjaa olympialavalta neljä kultamitalia, Neuvostoliitto kolme. Tommy Kono uusii olympiavoittonsa. 90-kiloiset voittaa Neuvostoliiton Arkadi Vorobjev, joka uransa jälkeen kouluttautuu tohtoriksi pääaineenaan painonnosto. Vorobjevia pidetäänkin tieteellisten harjoittelujärjestelmien uranuurtajana. yli 90 kg: 5) Eino Mäkinen 432,5 (127,5+137,5+167,5)

Eino Mäkinen osallistui neljiin olympialaisiin. Vuoden 1952 kotikisat olivat vielä tutustumisreissu. Melbournessa 1956 ja Roomassa 1960 hän oli viides. Tokiossa 1964 tuli keskeytys, kun sormesta lähti nahka.

Eino Mäkinen kilpaili myös kuulantyönnössä. Hänen vahvuutensa oli räjähtävä voima eikä niinkään tekniikka. Mäkinen voitti Kalevan kisoista neljä mitalia ja osallistui myös Suomi–Ruotsi-maaotteluun. Hänen ennätyksensä kuulantyönnössä on vuoden 1958 Suomi–Ruotsi-maaottelussa työnnetty 16,29. Suomen ennätys tuolloin oli Reijo Koiviston 16,86.


Eino Mäkinen on poissa.

Painonnoston ensimmäinen arvokilpailuvoittaja Eino Mäkinen on kuollut. Hän oli syntynyt 13. kesäkuuta 1926 Kurussa ja kuoli 13. elokuuta Tampereella.
Eino Mäkinen voitti ensimmäisenä suomalaisena painonnostajana Euroopan mestaruuden Münchenissä 1955. Samassa yhteydessä käydyissä maailmanmestaruuskilpailuissa hän sijoittui raskaassa sarjassa (yli 90 kiloa) kolmanneksi.

Mäkisen saavutuksen arvo ja vaikutus olivat merkittäviä suomalaiselle painonnostourheilulle. Euroopan mestaruus antoi uskoa suomalaisten menestymismahdollisuuksiin kansainvälisillä lavoilla ja vaikutti myönteisesti lajin valtakunnalliseen leviämiseen. Arvokilpailuvoitto huomioitiin laajasti myös tiedotusvälineissä. Mäkinen saavutti urallaan seitsemän arvokisamitalia. Hän nosti MM-pronssia Münchenin kisojen lisäksi myös Wienissä 1961. EM-kisoista tuli hopeaa 1954, 1957 ja 1961 sekä pronssia 1959.

Mäkinen osallistui peräti neljiin olympialaisiin, ensimmäisen kerran Helsingissä 1952. Hän sijoittui olympialaisissa kahdesti viidenneksi, Melbournessa 1956 ja Roomassa 1960.
Mäkinen saavutti 11 Suomen mestaruutta, viisi Pohjoismaiden mestaruutta ja 36 SE-tulosta sekä edusti Suomea yli 30 maaottelussa. Hän teki ensimmäisenä suomalaisena 400 kilon yhteistuloksen kolmiottelussa (punnerrus, tempaus ja työntö), ja hänen ennätyksensä oli 472,5 kiloa.

Mäkinen menestyi painonnoston ohella myös kuulantyönnössä. Hän saavutti kakkoslajissaan kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin sekä oli mukana neljässä maaottelussa. Kuulantyönnössä hänen ennätyksensä oli 16,29.
Mäkinen edusti urallaan Kurun Ryhtiä, Tampereen Kisaveikkoja ja Tampereen Pyrintöä.
Aktiiviuransa jälkeen Mäkinen toimi joukkueenjohtajana kansainvälisissä arvokilpailuissa, muun muassa Mexico Cityn 1968 ja Münchenin olympialaisissa 1972, Suomen Olympiakomitean hallituksessa ja valtuuskunnassa, kansainvälisen painonnostoliiton teknisessä valiokunnassa, Suomen Painonnostoliiton varapuheenjohtajana sekä pitkäaikaisena tilintarkastajana ja Tampereen Pyrinnön puheenjohtajana. Painonnostoliitto kutsui Mäkisen myös kunniajäseneksi.

Mäkinen toimi aktiivisesti myös politiikassa. Hän oli kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana 1979 ja kuului 16 vuotta Tampereen kaupunginvaltuustoon. Ammatiltaan Mäkinen oli rakennusinsinööri ja työpäällikkö.
Mäkisestä julkaistiin kirja 2009. Eino Mäkinen Kurun Karhu -nimisen teoksen kirjoitti Lauri Järvinen.
Eino Mäkistä jäivät kaipaamaan vaimo Aila, poika Jukka Matti ja sukulaiset sekä laaja ystävien ja tuttavien joukko.
.
Eino Mäkisen kilpailu-uran yksi huippuhetkistä oli Euroopan mestaruus Munchenissä 1955 saksalaisen Theo Alderingin jäädessä hopealle. Pronssi meni itävaltalaiselle Franz Höbbille. Eino Mäkinen punnersi, tempasi ja työnsi raskaassa sarjassa (yli 90 kg) Munchenissä 1955 yhteensä 422,5 kg (127,5-127.5-167,5) ja sai EM-kullan lisäksi MM-pronssia. Mäkisen perhe oli MM-lavalla edustettuna vahvasti, sillä myös pikkuveli Paavo Mäkinen nosti Munchenissä. Keskiraskaassa sarjassa nostanut Paavo pyörtyi yrittäessään punnertaa 115 kg. Neuvostovalmentaja Tsubinidse nousi lavalle ja kantoi pyörtyneen suomalaisen pois. Kaikkien hämmästykseksi Paavo nousi uudelleen lavalla ja puhtaasti tuon traagisen 115 kg ylös.
Paula Mäkinen Asuu kotitalossaan, naimaton., s. Kuru, Olkitaipale.
Parkkuu 1920-luvulla Linkkilän mäeltä kuvattuna. Keskellä tien vasemmassa reunassa on Mäkisen talo.
Paavo Mäkinen s. 1930 Kuru, Olkitaipale, k. Tampere.
18.3.1955:

Ranskan painonnostajien taloudellinen tilanne sallii vain neljän nostajan saapua maaotteluun Suomea vastaan: Mikko Hokka ottaa voiton 67,5-kiloisissa SE-tuloksella 337,5 kg ja Eino Mäkinen raskaassa sarjassa (410), mutta 75-kiloisissa Georges Firmin (365) kukistaa Pentti Niemisen (325) ja 90-kiloisissa Jean Debuf (Ranskan ennätys 417,5) Lauri Kinasen (360). Täytesarjoissa tiukin taisto käydään 82,5-kiloisissa, jossa Bengt Lindh (365) on niukasti Paavo Mäkistä (362,5) parempi.

Tampereella Painonnostoliiton mestaruuskilpailuissa Paavo Mäkinen nostaa 82,5-kiloisissa yhteistuloksen PE:n 380 kg ja tekee ylimääräisellä yrityksellä saman tempauksessa (125 kg). Mestareiksi kruunataan Paavon lisäksi Väinö Kaipiainen (56-kiloiset), Seppo Kurkela (60), Mikko Hokka (67), Pentti Nieminen (75), Lauri Kinanen (90) ja Eino Mäkinen (yli 90).
Pauli Ilkka Veli Mäkinen Rakennusmestari, s. 20.01.1943 Kuru, Olkitaipale, k. 15.07.1985 Tampere.
Hemmi ja Jenny Mäkisen ja poikansa Paulin hauta Kurun Tammikankaalla.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 86
X Kalle Jaakko Matinpoika Ojanen, (Taulusta 83, äiti Emilia Ojanen) Tienarin mäkitupalainen., s. 28.02.1884 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 13.05.1947 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki.


Työmies Kalle Jaakko Matinpoika Ojanen muutti Kurusta 8.11.1900 Messukylään naimattomana
ja takaisin 14.12.1903 Kuruun Ylä-Toikolle rengiksi.
Avioliiton solmittuaan v.1908 he muuttivat Laurilaan itsellisiksi ja
v.1911 Tienarin mäkitupalaisiksi ja asuivat Tienarin Kalliomäessä.
20.6.1920 Kalliomäen mäkitupa erotettiin omaksi tilakseen.

Toimitus N:o 8618

Pöytäkirja vuokra-alueiden lohkomisesta
Tienarin perintötilalla N:o 6 R. N:o 6:9
Olikitaipaleen kylässä Kurun kunnassa
Hämeen lääniä.
Tehnyt nuorempi maanmittausinsinööri
K.D. Sinervä alempana mainittuina
aikoina vuonna 1920.

Toimitus alotettiin myyjän anomuksesta.


10. päivänä heinäkuuta
asiallisten kanssa sovitussa ja heille ilmoitetussa kokouksessa. Itse paikalla olivat ssapuvilla myyjä Juho Tienari ja ostajat torppari Kalle Haapaniemi ja mäkitupalainen Kalle Ojanen.
sekä todistajiksi kutsutut vuokralautakunnan jäsenet Arvo Ristaniemi ja Oskari Mäkelä,
molemmat tästä kunnasta.

Kun ei jääviä eikä muutakaan estettä toimitusta vastaan ilmaantunut, antoivat asianosaiset luovutuskirjan, liiteettäväksi seuraavat oikeiksi todistetut jäljennökset ja otteet.
1:0) Haapaniemen tilan saantokirjasta 8/7 1920
2:0) Kalliomäen tilan saantökirjasta 20/6 1920

Tyytymättömyys tähän toimitukseen on puhevallan menettämisen uhalla kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa tätä päivää lukuunottamatta kirjallisesti ilmoitettava läänin Maaherralle viimeistään 30:nä päivänä kello 12 päivällä, ja on tämä todistus tai säädetyssä järjestyksessä oikeaksi todistettu jäljennös siitä valtakirjaan liitettävä.

Viran puolesta
K.D. Sinervä
nuor. maanmittausinsinööri

Pöytä - ja toimituskirjat, jotka ovat meille julkiluetut, hyväksymme täten allekirjoituksellamme
Toimituspaikalla, aika kuten yllä

Juho Tienari Kalle Ojanen
Kalle Haapaniemi
+

Todistavat:
Arvo Ristaniemi Oskari Mäkelä

Viran puolesta K.D. Sinervä
nuor. maanmittausinsinööri



KALLE JAAKKO OJASEN PERUKIRJA:

Vuonna 1947 heinäkuun 12 päivänä toimittivat allekirjoittaneet uskotut miehet työnjohtaja P.E. Uusitalo ja mv. Pentti Tienari perunkirjoituksen toukokuun 13 päivänä kuolleen tilallisen Kalle Jaakko Ojasen jälkeen, jolla kuollessaan oli asunto - ja kotipaikka Kurun kunnan Olkitaipaleen kylässä ja jolta jäi oikeudenomistajana leski Lyyli Mirjami Ojanen, o.s. Vuorenmaa, sekä täysi-ikäiset lapset: autonkulj. Martti Jaakko Ojanen, s. 1/12 1909, mv.vaimo Aino Kaarina Perikangas, o.s. Ojanen, mv.vaimo Nelly Raakel Kuslmala o.s. Ojanen, käsityöläinen Greta Mirjam Marjamäki, o.s. Ojanen, metsäkoulunoppilaan v.mo Helvi Kyllikki Raita-aho, o.s. Ojanen ja mv. Osmo Kalevi Ojanen. Saapuvilla toimituksessa, joka pidettiin vainajan vainajan asunnossa Kalliomäen tilalla Kurun kunnan Olkitaipaleen kylässä, olivat kaikki muut oikeudenomistajat paitsi Aino Kaarina Perikangas ja Helvi Kyllikki Raita-aho.

Leski Lyyli Mirjami Ojanen, jonka hallinnassa kuolinpesä oli, ilmoitti valanvelvoituksin kuolinpesän varat ja velat, jotka merkittiin ja arvioitiin seuraavasti:

A. Pesän varat.

a) Puhdasta rahaa
1) Postisäästöpankin Säästötilillä N:o 950944 8000
2) Käteisenä 32500

40500 mk

b) Pitovaatteet:
2 paria miesten pukuja, vanhoja 1000
4 paria miesten alusvaatekertoja 800
3 paria miesten jalkineita 900
3 kpl mieten päähineitä 150
4 kpl miesten villapaitoja 1200
3 kpl miesten pukuja 750
3 paria naisten pukuja 750
4 paria naisten alusvaatekertoja 600
4 paria naisten jalkineita 400
1 kpl naisten päällystakkeja 300
3 kpl naisten pääliinoja 150

6250 mk

c) Liinavaatteita:
5 kpl lakanoita 1000
4 kpl tyynynpäällisiä 200
2 paria ikkunanvehoja 300
4 kpl pöytäliinoja 400
12 kpl pyyheliinoja 600

1500 mk

c) Sänkyvaatteita:
1 kpl täkki 500
1 kpl välly 500
2 kpl patjoja 500
4 kpl tyynyjä 200

1400 mk

d) Huonekaluja;
1 kpl pöytä 100
2 kpl puusänkyjä 400
1 kpl piironki 250
1 kpl keinutuoli 150

900mk

f) Sekalaista 1 kpl lehmä 15000
1 kpl silppumylly 1000
1 kpl naisten rannekello 1000
1 kpl viljakomi 500
1 kpl kangaspuut 1000
Keittoastiat 1000
Ruokailuvälineet 500
Puuastiat 200
Vesiastiat 400
Kirveet ja sahat 300
1 rautakankea ja lapio 250

21150 mk

VAROJA YHTEENSÄ 72700 mk

B. Pesän velat ja poistot.
1) Hautajaiskulut 14000
2) Lääkärinpalkkiot 4000
3) Veroja varten 500
4) Toimitusmiesten palkkio 500
5) Vaivaistenprosentti eli 1/8 % mk:sta 72700:- 90

POISTOJA YHTEENSÄ 19090 mk

C. Lopputili.
Pesän varat 72700 mk
Pesän poistot 19090 mk

PESÄN SÄÄSTÖ 53610 mk

Vainaja ei ole antanut mitään ennakkoperintöä, lahjaa eikä muutakaan omaisuutta, joka olisi huomioonotettava perintöveroa määrättäessä.
Perintöveroa koskevia ilmoituksia ottaa pesänhoitajana vastaan leski Lyyli Ojanen, jonka osoite on Parkkuu.
Valanvelvoituksin vakuutan rehellisesti ilmoittaneeni pesän varat ja velat niin tarkoin, etten tieten tahtoen ole mitään jättänyt siihen kuuluvaa ilmoittamatta.

Paikka ja aika edellä mainitut.

Lyyli Ojanen
Tilallisen leski Kurun kunnan
Olkitaipaleen kylästä.

Martti Ojanen Nelly Kulmala
Greta Marjamäki Osmo Ojanen

Näin toimitetuksi ja arvioiduksi vakuutamme.
Paikka ja aika edellä mainitut.

P-E. Uusitalo Pentti Tienari
.
Kalle Jaakko Ojanen.

Puoliso: Vihitty 31.03.1908 Kuru, Ylä-Toikko Lyyli Mirjam Juhontytär Ojanen o.s. Vuorenmaa Lyyli muutti vuonna 1905 Vuorenmaasta Ylöjärven Pohjan kylän Pietilän taloon piiaksi, ollen siellä kaksi vuotta, jonka jälkeen hän muutti Kurun Vaakaniemen Ylä-Toikolle piiaksi., s. 31.10.1888 Ylöjärvi. Pengonpohja, Intti, k. 21.02.1951 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki.

Lyyli Mirjam Juhontytär Wuorenmaa muutti Ylöjärveltä Kuruun 19.12.1907
Ylä-Toikkoon piiaksi.
Kävi rippikoulun korkein arvokirjaimin ja on rokotettu.
.
Vanhemmat: Juho Kustaa Kustaanpoika Vuorenmaa e. Ala-Korpilahti, Vuorenmaan torppari ja sitten itsellinen, kun Intin poika osti vuonna 1890 Vuorenmaan isältään Tipias Intiltä ja hääti Juhon ja Amandan lapset pois Vuorenmaasta. Vain isä Juho sai jäädä taloon itselliseksi ja asumaan., s. 02.05.1844 Viljakkala, Karhe, k. Ylöjärvi, Pengonpohja, Intti ja Amanda Vilhelmiina Matintytär Vuorenmaa o.s. Nukari, Talollisen tytär, s. 05.09.1843 Ylöjärvi, Pengompohja, Hatanpää, k. 25.01.1891 Ylöjärvi, Pengonpohja, Intti.
Jaakko ja Lyyli Ojanen.

Lapset:
Martti Ojanen , s. 01.12.1909 Kuru, Olkitaipale, Laurila. Tauluun 87
Aino Kaarina Perikangas o.s. Ojanen , s. 09.06.1912 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki. Tauluun 88
Nelly Raakel Kulmala o.s. Ojanen , s. 11.03.1915 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki. Tauluun 89
Aarne Veikko Ojanen s. 29.12.1917 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki, k. 17.07.1918 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki.
Aarnen isän Kalle Jaakko Ojasen k. 13.5.1947 perukirjan allekirjoittajat
Greta Nironen e Marjamäki o.s. Ojanen , s. 01.01.1920 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki. Tauluun 90
Helvi Kyllikki Raita-Aho o.s. Ojanen , s. 11.09.1922 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki. Tauluun 91
Osmo Kalevi Ojanen , s. 11.05.1925 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki. Tauluun 92
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 87
XI Martti Jaakko Ojanen, (Taulusta 86, isä Jaakko Ojanen) Autoilija, kiviliikkeenharjoittaja, s. 01.12.1909 Kuru, Olkitaipale, Laurila, k. 05.06.1993 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki.

Ojasen Martti (MJ, kuten tutut sanoivat) joutui Hämeensillalla Tampereella ratsiaan. Poliisi kysyi:
- Pitääkös käsijarru?
Martti sanoi, ettei hän tiedä.
Kaksi poliisia meni kuorma-auton taakse työntämään, mutta auto ei liikahtanutkaan.
Poliisi tuli MJ:n puheille ja vähän näreissään sanoi: - Pitihän se. MJ sanoi siihen:
- Mutta enhän minä tiedä teidän voimavarojanne.

Ojasen Martti meni katsastamaan jo hieman ruosteista henkilöautoaan Lakalaivaan Tampereella.
Katsastusmies naputteli piikillään alustaa ja hups..läpi meni.
MJ hermostui katsastusmiehelle, nappasi piikin häneltä ja löi piikin nokkapellin läpi.
- Kyllä se tästäkin läpi menee.
Ei auttanut, uusintakatsastus odotti.

Kurussa poliisit seurasivat Marttia, joka ajoi kuorma-autollaan. Jotain oli pielessä ja poliisit pysäyttivät Martin tienposkeen.
Martti kehui ensin poliiseja tärkeästä työstä ja yritti pehmittää virkavaltaa.
Kun tämä ei auttanut hän alkoi haukkua poliiseja kyttääjiksi. Tämäkään ei auttanut, sakko tuli.

MJ lasketteli polkupyörällä Riihtenperän mäkeä alas eräänä kesäisenä sunnuntaina hakeakseen lehden Simo Tienarin pihassa olevasta jakolaatikosta.
Ojasen Kalevi oli lähellä Riihikosken tienhaaraa ja MJ pysähtyi juttelemaan. Kalevi sanoi:
- Sinä laskit vapaalla Riihtenperän mäen tukka putkella.
MJ hieraisi kädellään kaljua päälakeaan ja sanoi:
- Kyllä siinä tukka hulmusi.

Martti oli kova poika tekemään kaikenlaista uutta. Kerran hän alkoi valmistaa kokonaan pellistä tehtyä venettä.
1960-70 lukujen vaihteessa koko Parkkuussa kuului pitkin päivää kova pauke, kun MJ muotoili lekalla venettään. Yht'äkkiä ääni ja vene häipyivät. Tänäkään päivänä ei tiedetä mihin vene hävisi.
Menikö kokeilussa Parkkuunlahden pohjaan vai myytiinkö romurautana?

Parkkuun kouluulla äänestettiin aikoinaan kaikissa vaaleissa. Martilla oli kunnia-asia mennä hyvissä ajoin äänestypaikalle ja ensimmäisenä äänestäjänä hän sai katsoa, oliko uurna tyhjä.
Ja kaikissa vaaleissa hän kävikin äänestämässä.

Martti Ojanen oli armeijassa nappiherrojen kuljettajana. Kerranki he menivät järven jäätä pitkin hyvin varovaisesti, koska jäät olivat melko heikot.
Martti kertoi meille klopeille:
- Ja jään alla oli 65 metriä vettä ja muta.

Martti oli monitoimimies, hän soitti mm. haitaria ja pianoa. Kerran hän oli veljellään Osmolla ja klopit pyysivät MJ:tä soittamaan. Joku huomasi pienen virhesoinnin ja huomautti siitä Martille.
Martti hyväntahtoisesti sanoi: - Lainaa sormet.
(Martti oli nuorempana menettänyt sormiaan raamisahassa).

.
Martti Ojanen lähtee moottoripyörällä hyvin varustautuneena matkaan.

Puoliso: Vihitty 28.06.1943 Kuru Taimi Anna-Liisa Ojanen o.s. Mäenpää Lasten Merjan ja Leenan sijaisäiti, kotiavustaja Kurun kunnalla., s. 21.02.1921 Kuru, Aurejärvi, k. 26.01.2000 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki.
Isä: Gernhard Ananiaksenpoika Mäenpää, s. 20.05.1887 Kuru, Aurejärvi.
Taimi Ojanen kasvattilastensa Merjan ja Leenan kanssa ulkoilemassa talvella.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 88
XI Aino Kaarina Perikangas o.s. Ojanen, (Taulusta 86, isä Jaakko Ojanen) s. 09.06.1912 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki, k. 28.08.1990 Tampere.

Muutti Kurusta 21.2.1931 Pohjois-Pirkkalaan ja takaisin (Pohjois-Pirkkala liitetty Tampereeseen) Tampereelta Kuruun 22.10.1940. Yhteensä 6 lasta, joista 2 kuollut pienenä.
Aino muutti eronneena 14.5.1984 Tampereelle Viinikan seurakuntaan.
Haudattu Kuruun 8.9.1990.
Kalle ja Lyyli Ojanen lapsiensa Ainon ja Martin kanssa. Kuva otettu noin vuonna 1920.

Puoliso: Vihitty 18.06.1941 Kuru, eronneet 25.05.1982 Toivo Pellervo Pellervo Perikangas s. 25.09.1914 Kuru, Olkitaipale, k. 03.12.1986 Kuru.
Vanhemmat: Juho Toivo Juhonpoika Leppänen e. Perikangas, s. 24.04.1879 Kuru, Poikelus, Lamminperä, k. 29.10.1935 Kuru, Olkitaipale, Perikangas ja Eeva Elina Matintytär Perikangas o.s. Vilppo, Eeva oli piikana Riihikoskella 1900-11, Riuttaskorven Haukijärvellä 1899-1900 ja Riuttaskorven Wiholassa v.1899, jona vuonna muutti 6. maaliskuuta Parkanosta palvelustytöksi Kurun Wiholaan., s. 20.01.1879 Parkano, Yliskylä, k. 05.03.1923 Kuru, Olkitaipale, Perikangas.
Aino os. Ojanen ja Toivo Perikankaan hääkuva vuodelta 1941.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 89
XI Nelly Raakel Kulmala o.s. Ojanen, (Taulusta 86, isä Jaakko Ojanen) Eläkeläinen, s. 11.03.1915 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki, k. 29.04.2010 Kuru, Kirkonkylä. Nelly muutti Kurusta 20.2.1931 Tampereelle .sieltä takaisin Kuruun 21.9.1933 ja
11.6.1934 Kurusta Pohjois-Pirkkalaan naimattomana. Nelly Raakel Ojanen muutti Tampereen Harjusta 24.3.1943 Kurun seurakuntaan.
Nelly Kulmala os. Ojanen muutti Kurun seurakunnasta 19.3.1962 Tyrvään seurakuntaan avioliitossa eläen. Muutti Tyrvään seurakunnasta 15.11.1962 Kurun seurakuntaan.
Aino, Lyyli-äiti sylissään Nelly, isä-Kalle ja Martti-poika. Kuva vuodelta 1915. Kuvannut Nellyn , Ainon ja Martin Matti-vaari.

1. puoliso: Vihitty 22.12.1946 Kuru Alku Sulo Kulmala s. 29.10.1904 Kuru, Sontu, Paulajärvi, k. 02.05.1959 Kuru, Sontu.
Vanhemmat: Kalle Juhonpoika Kulmala e. Sillanmäki, Torppari, muuttanut Viljakkalaan ja takaisin 18.3.1904 Viljakkalan Keskiseltä renkinä Kurun Sonnunkylään. Asepalvelukseen kelpaamaton, vasen käsi viallinen. Kurun Sonnun Paulajärven torpan isäntä., s. 11.07.1875 Kuru, Olkitaipale, Lahdenperä, k. 15.01.1946 Kuru, Sontu ja Aliina Alviina Kustaantytär Kulmala, Kulmala oli Kurun Paulajärven torppa., s. 23.06.1882 Hämeenkyrö, k. 12.10.1948 Kuru, Sontu.
Alku ja Nelly Kulmalan hauta Kurun Tammikankaalla.

2. avopuoliso: Martti Rudolf Ranta-aho s. 21.07.1917, k. 13.02.1990 Kuru.
Osmo Ojasen muistoa kunnioittamassa Nelly Kulmala os. Ojanen ja Martti Ranta-aho.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 90
XI Greta Mirjami Nironen e Marjamäki o.s. Ojanen, (Taulusta 86, isä Jaakko Ojanen) Ompelija, Lokomolla töissä., s. 01.01.1920 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki, k. 03.06.1996 Ylöjärvi. Greeta muutti Kurusta 4.1.1937 Tampereelle Harjuun ja takaisin Kuruun 22.3.1943.
Muutti Joel Nirosen kanssa Kurusta Ylöjärvelle 9.1.1952.
Lyyli-äiti, Helvi+kissa, Reepa, Osmo ja Jaakko-isä Kalliomäessä, Näsijärvi taustalla.

1. puoliso: Vihitty 18.02.1944 Kuru Kaarlo Kustaa Pellervo Marjamäki s. 02.04.1921 Ikaalinen, k. 15.07.1944 Äyräpää, Vuosalmi.

Äyräpään-Vuosalmen taistelut

Äyräpään-Vuosalmen taistelut käytiin kesä-heinäkuussa 1944 Karjalankannaksella Vuoksen etelärannalla Äyräpäässä ja Vuoksen pohjoisrannalla Vuosalmella. Ne olivat osa laajempaa Puna-armeijan suurhyökkäystä, jonka tarkoituksena oli murskata suomalaisten puolustuslinjat ja joukot Kannaksella.

Taistelun kulku

Puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut 9.6.1944 ja edennyt jo Viipurin pohjoispuolelle Tali-Ihantalan alueelle. Leningradin rintaman alkuperäiseen suunnitelmaan ei sisältynyt ylimenohyökkäystä eikä yleensäkään hyökkäystä Vuosalmella. Mutta kun 21. ja 23. Armeijan hyökkäys ei johtanut toivottuun tulokseen Suomenlahden ja Vuoksen välillä, marsalkka Govorov tarkisti suunnitelmansa ja päätti ylittää Vuoksen sen kapeimmalta kohdalta ja hyökätä Vuosalmessa. Hän antoi hyökkäystehtävän 23. Armeijalle, jolla oli käytettävissään kolme Armeijakuntaa (6., 98., ja 115. AK) sekä 17. linnoitusalue, joka oli puolustuksessa Vuoksen alajuoksulla. Neuvostoliiton 3. armeijakuntaa ei Leningradin rintamalla esiintynyt.

Suomalaisten keskeneräinen VKT-linja kulki Vuoksen pohjoisrannalla ja ylimenohyökkäys edellytti sen murtamista. Äyräpään harjanteella sijaitsi 7 km pitkä ja vain 200-300 metriä syvä sillanpääasema (Pölläkkälä-kirkonmäki-Kylä-Paakkola), jonka tarkoituksena oli estää neuvostojoukkojen pääsy ja kaivautuminen Vuoksen rantaan. Paikka oli ongelmallinen, koska Kylä-Paakkolan korkeimmalta harjanteelta pystyi hallitsemaan maisemaa pitkälle Vuosalmen puolelle. Sillanpääasema oli alun perin suunniteltu osaksi puolustuslinjaa. Sillanpääaseman mielekkyydestä keskusteltiin ja kiisteltiin komentajien keskuudessa.

Kannaksen joukot oli määrätty 15.6. viivytykseen ja III Armeijakunta oli 20.6. lähes kokonaisuudessaan asettunut puolustusasemiin VKT-linjalle. 2. divisioona vetäytyi pääosin osin Vasikkasaaren ponttonisillan ja lossin kautta Vuoksen pohjoisrannalle ja ryhtyi samantien parantamaan asemiaan. Neuvostojoukot saapuivat Äyräpään alueelle 21.6.44.

Ihantalan ja Viipurinlahden taisteluiden vielä jatkuessa kiivaina, kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua pataljoonaa 2. Divisioonasta. JR 7 komensi everstiluutnantti Ehrnrooth ja JR 49 eversti Frans Wahlbäck. Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti.

Tykistö muodosti keskeisen osan puolustusta ja sitä oli seitsemän patteristoa, joista neljä tuki Äyräpäätä. Tykistö ampui 4.-7.7. välisenä aikana noin 40 000 kranaattia neuvostojoukkoja vastaan.

Ilmavoimilla oli myös erittäin merkityksellinen tehtävä neuvostojoukkojen lamaannuttamisessa.

Tunnusteluhyökkäyksiä

Venäläiset suorittivat useita tunnusteluhyökkäyksiä 21.6. lähtien Äyräpään harjanteella sijainnutta suomalaisten sillanpääasemaa vastaan, mutta kaikki ne torjuttiin.

Kesäkuun viimeisenä päivänä suomalaiset suorittivat tunnusteluhyökkäyksen ja saivat vankeja, jotka paljastivat neuvostojoukkojen aloittavan hyökkäyksen samana päivänä. Tykistö aloitti voimakkaan,noin 5000 kranaatin vastavalmistelun, josta aiheutui hyökkäysryhmityksille pahoja tappioita ja osa pakeni pakokauhun vallassa.

Suurhyökkäyksen valmistelu

Neuvostojoukot valmistelivat hyökkäystä huolellisesti useita vuorokausia. Ensimmäisen hyökkäysportaan pataljoonia koulutettiin Vuoksen ylittämiseen ja rantautumiseen. Ylimenoa varten rakennettiin yli 600 venettä, sata lauttaa ja 1500 pienempää 3-6 miestä kantavaa paattia. Neuvostojoukot harjoittivat ahkerasti lauttapartiointia Vuoksessa, mutta ne tuhottiin säännöllisesti. Puutavaraa he onnistuivat aluksi saamaan Pölläkkälän sahalta, mutta se tuhottiin tykistötulella ja paloi maan tasalle.
Rauhallisemman valmisteluvaiheen aikana kumpikin osapuoli harjoitti ahkerasti tiedustelutoimintaa vastapuolen tilanteen selvittämiseksi. Suomalaiset jatkoivat kiireisesti kenttälinnoitustöitään, joita kuitenkin häiritsi jatkuva tykistö- ja kranaatinheitintuli.

29.6. venäläisten todettiin keskittävän uusia voimia Äyräpään alueelle. Tiedustelu havaitsi 1.7. neuvostojoukkojen liikenteen kasvaneen huomattavasti Vuoksen eteläpuolella Pasurinkankaantiellä, jossa marssirivistön marssi Punnuksenkylän ohitse kesti kolme tuntia. Siinä oli 10 jalkaväkikomppaniaa, toistasataa miehistönkuljetuskuorma-autoa, 95 hevosajoneuvoa, 19 raskasta panssarivaunua ja paljon tykistöä. Vilkas liikenne jatkui seuraavana päivänä, jolloin vuorokaudessa havaittiin 700 kuorma-autoa liikkeellä kohti Äyräpäätä. Autoissa kuljetettiin miehistön lisäksi ponttoneja, veneitä ja runsaasti tykistöä. 3.7. liikenne alkoi hiljentyä ja neuvostojoukkojen oletettiin olevan kokonaisuudessaan perillä. Huomattiin myös, että Kylä-Paakkolan eteläpuolella olevalle kankaalle oli ilmaantunut 15 rynnäkkötykkiä, 40 panssarivaunua sekä silta- ja ylimenokalustoa, lisäksi runsaasti tykistöä ja 2-3 raketinheitinpatteria. Neuvostoilmavoimien toiminta alkoi vilkastua 2.7. ja ne pudottivat fosforipommeja, jotka sytyttivät metsän palamaan.

Propaganda

Valmisteluvaiheeseen kuului myös propagandan luonti, joka yllytti neuvostosotilaita sankaritekoihin. Vuoksen ylitystä rinnastettiin Dneprin ja Berezinan ylimenotaisteluihin. "Isänmaan nimessä, pyhän koston nimessä, lähestyvän voiton nimessä: eteenpäin, vastustamattomasti eteenpäin! Puhdistakaamme koko Neuvostomaa saksalais-suomalaisista valloittajista. Lyökäämme kuolettavasti haavoittunut suomalainen peto sen omassa luolassa. Koko Neuvostoliiton kansa uskoo voimaamme ja odottaa nopeata ja lopullista Hitlerin suomalaisorjien tuhoa. Eteenpäin rynnäkköön vihollisasemia vastaan! Kuolema saksalaissuomalaisille valloittajille."
[muokkaa] Suurhyökkäys

Venäläisten ilmatoiminta vilkastui tuntuvasti 3.7. ja aamulla 4.7. klo 3.50 alkoi tykistövalmistelu ja sen jälkeen suurhyökkäys. Tulivalmisteluun osallistui 25 kenttätykistöpatteria, 100 kranaatinheitintä ja yli 100 maataistelu- ja pommikonetta.

Voimakkaat jalkaväen ja panssarivoimien hyökkäykset johtivat sisäänmurtoihin. Suomalaisten vastaiskut eivät enää tuottaneet tuloksia, mutta vasta 9.7. varhain aamulla venäläiset onnistuivat valtaamaan koko sillanpääaseman ja muodostamaan 2 km leveän oman sillanpääasemansa Vasikkasaaren, Lossin ja kirkonmäen kohdalta. Äyräpäätä hallitsi nyt Puna-armeijan 92.D, 142.D, 281.D, 381.D ja 10.D. Samana päivänä alkoi Vuoksen ylimeno, jota edelsi voimakas tykistötuli 680 putkella ja 200 lentokoneen ilmahyökkäys. Suomalaisten tykistö yritti estää ylimenon 8 patteristolla ja saksalaiset iskivät 32 Stukalla Äyräpään alueella olleita tykistöasemia vastaan. Samalla omat hävittäjät hyökkäsivät vihollispommittajia vastaan pudottaen 22 neuvostokonetta Vuosalmen alueella. Vastatoimenpiteistä huolimatta neuvostojoukot kykenivät ylittämään Vuoksen ja muodostamaan itselleen sillanpääaseman.

Sillanpääaseman kohtalo

Ennen Vuoksen ylimenoa venäläiset löivät Äyräpäänharjanteella olleen suomalaisten sillanpääaseman ensin keskeltä kahtia ja seuraavan yönä vielä kaakkoisosan puoliksi, jolloin 2.D:n Komentaja Martola määräsi joukot vetäytymään asemasta. Armeijakunnan komentaja Siilasvuo määräsi kuitenkin joukkoja jäämään vielä Äyräpään kirkonmäelle ja Vasikkasaareen. Kirkonmäellä olleet Er.P 25:n ja JR 7:n II pataljoonan jäännöksistä koostuva joukko puolusti sitkeästi kilometrin levyistä ja 200 metrin syvyistä mottia. Joukko joutui lopulta tukalaan asemaan ja kaatui tai joutui sotavankeuteen. Sillanpääasema murtui suomalaisen tykistön voimakkaasta sulkutulesta huolimatta. Juuri vaihdettu ErP 25 poistui pakokauhunomaisesti Vuoksen yli veneillä ja uimalla, jolloin moni hukkui tulituksessa.

Siilasvuon päätöksen tarkoituksena oli vallata asemat takaisin oikealta lohkolta käsin. Aamulla 6.7. klo 8.00 alkanut hyökkäys epäonnistui. Taipaleen lohkolta komennettu 19. prikaatin IV pataljoona juuttui paikoilleen.

Asemat yritettiin palauttaa kaikkiaan kolme kertaa, mutta 7.7. hyökkääjän 92.D joukot valtasivat iltapäivällä Harjulan tukikohdan ja lossin seudun.

Maasto-olosuhteet

Äyräpäänharjanne on rapakivikkoista kovaa maata, jossa tykistön ammusten sirpalevaikutus oli erityisen voimakasta. Harjanteelta avautui laakea peltomaisema sekä Äyräpään että Vuosalmen suuntaan. Harjanne oli myös kapeutensa takia hankala puolustaa ja taistelijoiden selustassa oli lisäksi virtaava joki. Rivisotilaat purnasivat harjanteen puolustamista, mutta päällystö piti sitä välttämättömänä siihen asti, kunnes VKT-linja saataisiin kuntoon.

Neuvostojoukot ylittävät Vuoksen

Tulivalmistelun tauottua, joen ylle laskettiin lentokoneesta näkymätön savuverho, jonka suojassa venäläiset joukot syöksyivät pikaveneillä ja moottorilautoilla 2 kilometrin levyisenä rintamana 300 metriä leveän virran yli. Venäläiset onnistuivat saman tien murtautumaan suomalaisten asemiin vastarannalla, sekä muodostamaan 4 km leveän ja kilometrin syvyisen laajennuksen pohjoisrannalle, josta ryhdyttiin välittömästi levittäytymään Vuosalmen peltoaukeille ylittäen metsänreunatkin. Venäläiset olivat 9.7. kello kahdeksaan mennessä leveähköllä hyökkäyskiilallaan valloittaneet ainakin 4 km² laajuisen alueen Vuosalmen puolelta. Vihollisen ylitys oli kohdistunut JR 7:n lohkolle ja samaan aikaan JR 4 vetäytyi kokonaan ankarasti taistellen Kylä-Paakkolan sillanpääasemasta. Puolustus alkoi pitää sen jälkeen, kun suomalaiset vetäytyivät Vuosalmen peltoaukeilta perinteiseen suomalaiseen metsämaastoon.

Päivän aikana suomalaiset kykenivät kuitenkin kiivailla rynnäköillä työntämään vihollisen takaisin metsänreunoille, mutta eivät juuri pidemmälle rynnäkkötykkien puutteen vuoksi, joita luvattiin paikalle vasta vuorokauden kuluttua. Ylimenon jälkeen vihollinen siirsi Vuosalmen puolelle huomattavia määriä joukkoja ja kevyitä panssarivaunuja. Viholliselta siepatun radiosanoman mukaan sen tappiot olivat koituneet huomattavan suuriksi, 142. divisioona oli menettänyt mm. suurimman osan jalkaväestään virran ylityksessä. Venäläiset onnistuivat saamaan hallintaansa Vuosalmelta myös erinomaiset tykistön tulenjohtopaikat. Suomalainen tykistö ampui Vuosalmella 9.7. 13 500 laukausta.

Lisävoimia paikalle

Suomalaisen 2. D pataljoonat ja III Armeijakunnan lähettämät vähäiset apuvoimat joutuivat kovalle koetukselle. Kannaksen joukkojen komentaja hälytti entisistä raskaista taisteluista hiukan levähtäneen Ps:n D:n ja määräsi sen iskuosan, Jääk Pr:n ja Rynn.tyk pataljoonan siirtymään Vuosalmen suuntaan puolustuksen tueksi.

Henkilövaihdokset

Kesken taisteluiden 7.7. vaihtui 2.D:n komentaja, jolloin Martolan tilalle astui majuri Aarne Blick. Vaihdon syynä oli Aunuksen ryhmän komentajakenraaliluutnantti Paavo Talvelan tyytymättömyys alaisensa kenraalimajuri Aarne Blickin toimintaan VI Armeijakunnan komentajana.

Päivittäisiä tapahtumia 4.7.-17.7.

Yöllä 4.-5.7. suoritettiin joukkojen vaihtoja sillanpäässä. Oikealle lohkolle siirrettiin I/JR 49 pahasti kuluneen III/JR 49 tilalle. Vasemmalle lohkolle siirrettiin Er.P 25 I/JR 7:n rippeiden ja osan III/JR 7:n tilalle.

Kenraalimajuri Martola katsoi 5.7., ettei sillanpäätä voitu enää pitää ja sai III Armeijakunnan komentaja Siilasvuolta luvan tyhjentää sen. Samanaikaisesti saatiin kuitenkin vanki, joka kertoi vihollisella olevan käytettävissään enää yhden kokonaisen rykmentin, muut olivat kärsineet raskaita tappioita. Tällöin everstiluutnantti A. Ehrnrooth tarjoutui pitämään aseman,mikäli saisi levänneen pataljoonan. Hän sai suostumuksen ja hänelle annettiin Er.P 25 käyttöön.

6.7. Martola päätti luopua sillanpäästä, mutta Siilasvuo ei suostunut. Samalla hän alisti A. Sundbladin komentaman IV/19.Pr:n 2. divisioonalle, joka siirrettiin Vuoksen yli sillanpään oikealle lohkolle.

7.7. IV/19.Pr hyökkäisi kolmatta kertaa, mutta joutui vetäytymään.

Vihollinen tunkeutui 8.7. Vasikkasaareen miinoista ja tykistötulesta välittämättä.

Vihollinen aloitti 9.7. klo 6.00 kiivaan tulivalmistelun ampuen 8000 kranaattia Vasikkasaaren ja lossin alueelle. Noin 150 lentokonetta pommitti ylimenoaluetta, jonka jälkeen venäläisten ratkaiseva ylimeno alkoi. Suomalaisten vastavalmistelu tykistöllä alkoi klo 5.40 8 patteristolla.

10.7. vastaisena yönä käytiin Vuosalmen sillanpääasemassa ankaria taisteluja, suomalaisten pyrkiessä työntämään venäläiset takaisin Vuokseen, tässä kuitenkaan onnistumatta. Venäläiset vastaavasti pyrkivät samanaikaisesti laajentamaan sillanpääasemaansa pohjoiseen ja luoteeseen, jolloin rintama oli sekava.

Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Lennart Oesch totesi 10.7. vihollisen aktiivisuuden suuntautuneen ensi sijassa III Armeijakuntaa vastaan Vuosalmella, mutta päätteli virheellisesti niiden painopisteen olevan edelleenkin Tali-Ihantalassa. Samalla hän pyysi lisävoimia Vuosalmelle, jolloin hänelle luovutettiin käyttöön Panssaridivisioonan pääosat, Jääkäriprikaatin (5 pataljoonaa) sekä Rynnäkkötykkipataljoonan ja -patterit eli yhteensä 21 tykkiä. Näitä tuki raskas patteristo. 14. jääkäriprikaatin vahvuus oli 3 335 miestä.

Tilanne oli suomalaisten kannalta erityisen kriittinen 11.7., jolloin karkureita jouduttiin erillisen pataljoonan avulla palauttamaan takaisin linjaan. Tilannetta pyrittiin helpottamaan mm. ampumalla tykistöllä päivän aikana 13 000 kranaattia neuvostojoukkoja vastaan ja tuomalla kaksi pataljoonaa täydennysmiehiä paikalle. Huonon sään vuoksi saksalaiset suorittivat vain yhden vaakalennon Vuosalmessa, mutta vihollisen IL-2:t hyökkäsivät jatkuvasti.

12.7.1944 Vuosalmella saatiin pysäytetyksi vihollisen eteneminen pitkin rantaa Antreaan päin. Keskustassa oli myös vaikeuksia, mutta iltaan mennessä saatiin torjutuksi suurin osa. Illalla oli sillanpääasema noin 6,5 km pitkä ja syvimmillään 2,5 km leveä.

13.7. Omat vastahyökkäykset tuottivat paikoittain menestystä.

15.7. Vuosalmelle siirrettiin lisää joukkoja IV Armeijakunnan alueelta. III Armeijakunnalle alistettiin JR 11, JR 200, Kev.Psto 16.

16.7. suoritettiin joukkojen vaihtoja. Lähes viisi viikkoa taistellut JR 49 pääsi lepäämään ja tilalle saapui W. Halstin komentama JR 11.

Taistelut jatkuivat Vuosalmen sillanpääasemassa aina 17.7. saakka, jolloin se muuttui asemasodaksi. Taisteluihin osallistui kaikkiaan 8 venäläistä divisioonaa ja joista vain 3 parina viimeisenä päivänä.

Vuosalmi rauhoittuu

Vaihtelevien taisteluiden, puolin ja toisin suoritettujen hyökkäysten jälkeen rintama vakiintui sodan loppuun saakka venäläisten saavutettua noin 7 km leveän ja 2,5 km syvän sillanpääaseman Vuosalmella. Suomalaisten onnistui suurimmalta osin pitää jokilinja valvonnassaan ja häiritä tykistöllään joen yli tapahtuvia kuljetuksia. Venäläisten sillanpääasemaan suoritettiin rajuja ja tuloksiltaan tehokkaita ilmahyökkäyksiä saksalaisilla syöksypommittajilla, jotka heikensivät olennaisesti sillanpääaseman joukko- ja panssarikeskittymiä.

Venäläiset olivat saavuttaneet metsänreunan, jonka yli Vuosalmen harjanteella oleva tähystys ei ulottunut, jolloin tykistön tuli alkoi heiketä ja jalkaväki ei kyennyt enää hyökkäämään. Panssarivaunutkaan eivät auttaneet, koska suomalaisten panssaritorjunta oli jo riittävän tehokasta.

Tappiot

Taistelussa kaatui arviolta 15 000 venäläistä sotilasta. Suomalaiset menettivät kaatuneina, haavoittuneena ja kadonneina kaikkiaan 6000 miestä. Vuosalmen taistelussa suurta ylivoimaa vastaan kaatui 9.-17.7.44 välisenä aikana 2 296 suomalaista sotilasta. Er.P 25 menetti Äyräpään sillanpääasemassa kahdessa vuorokaudessa 300 miestä ja 17 upseeria. IV/19 .Pr menetti 6.7. puolet vahvuudestaan.

Taistelun merkitys

Taistelun lopputuloksena VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Venäläiset eivät operaatiollaan saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, joka oli heidän ensisijainen päämääränsä. Vuosalmen taistelusta muodostui osa suomalaisten saavuttamaa laajempaa torjuntavoittoa Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa.


1: MARJAMÄKI, KAARLO KUSTAA P.
sääty naimisissa
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä 0
ammatti työm.
sotilasarvo jääkäri
joukko-osasto 1./JP 4
joukko-osastokoodi 9232
syntymäaika 02.04.1921
synnyinkunta Kuru
kotikunta Kuru
asuinkunta Kuru
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika
katoamispaikka
katoamiskunta
kuolinaika 15.07.1944
kuolinpaikka Vuosalmi
kuolinkunta Äyräpää
menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu
hautauskunta Kuru
hautausmaa Kuru.
Vanhemmat: Kalle Juhonpoika Marjamäki, s. 02.02.1884 Kuru, Sontu, Paulajärvi, k. 03.04.1959 Ikaalinen ja Hilja Josefiina Kallentytär Marjamäki o.s. Laine, s. 12.10.1886 Teisko, k. 08.05.1952 Ikaalinen.
Kaarlo Marjamäen muistolaatta Kurun sankarihaudalla.

2. puoliso: Vihitty 23.12.1950 Kuru Joel Nironen s. 03.07.1911 Hartola, k. 29.10.1968 Ylöjärvi.
Joel ja Greeta Nirosen hauta Ylöjärven hautausmaalla.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 91
XI Helvi Kyllikki Raita-Aho o.s. Ojanen, (Taulusta 86, isä Jaakko Ojanen) s. 11.09.1922 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki, k. 11.03.2013 Keuruu. Helvi muutti Kurusta 28.11.1938 Tampereen Harjun seurakuntaan.
Naimisiin Kurun Metsäoppilaitoksen oppilaan Leo Raita_Ahon kanssa.
Helvin (os. Ojanen) ja Leo Raita-ahon hääkuva vuodelta 1943.

Puoliso: Vihitty 15.08.1943 Keuruu Leo Armas Raita-Aho Metsäteknikko, Leo kuoli tapaturmaisesti., s. 07.01.1918 Orivesi, k. 13.05.1962 Keuruu.
Vanhemmat: N.n Raita-Aho ja N.n Raita-Aho.
Kantajat valmiina saattamaan Leon viimeiselle matkalle. Leon poika Tuomo ei ymmärrä vielä asiaa, onhan hän vasta 6:n vuoden ikäinen.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 92
XI Osmo Kalevi Ojanen, (Taulusta 86, isä Jaakko Ojanen) Maanviljelijä. Tienarin ½ osa muutettiin Leijuksi, Leijun isäntä 1943-1978. Leiju jaettiin kahteen osaan. Kotimäki tuli Kaarlo Tienarin pojalle Simo Tienarille ja toinen puoli, Leiju jäi Kaarlon leskelle Aino Ojaselle e. Tienari., s. 11.05.1925 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki, k. 01.07.1978 Kuru, Olkitaipale, Leiju.

Olkitaipaleen kylän Tienarin talosta halotun Leijun talollinen.
Osmo muutti Kurusta 28.6.1940 Tampereen Tuomiokirkon seurakuntaan ja
takaisin Kuruun 17.7.1942 naimattomana.
Taisteli jatkosodan loppukahinoissa Karjalan kannaksella, Tali - Ihantalassa.

Talin-Ihantalan suurtaistelu ja torjuntavoitto

Venäläisten päämääränä oli ollut Viipurin valloittamisen jälkeen tunkeutua syvälle Etelä-Suomeen ja pakottaa Suomi antautumaan ehdoitta. He eivät saavuttaneet tätä päämääräänsä siihen varatussa ajassa suomalaisten sitkeän vastarinnan vuoksi.

Stukat tulevat

Tässä kuvaus Talin taistelusta: Kolmen tunnin kuluttua venäläiset avasivat voimakkaan tykistö- ja krh-tulen, johon liittyi Stalinin urkujen kammottava pauhu. Samanaikaisesti lentoase iski 130 koneen voimalla raivokkaasti etulinjan asemia vastaan. Tienoon täytti hetkessä hirvittävä meteli. Kranaattien yksityisiä räjähdyksiä ei voinut toisistaan erottaa, oli vain yhtämittaista tärinää, mutta aina kun lentopommi räjähti lähellä, tuntui kuin sydäemen takovat lyönnit olisivat pysähtyneet. Hengitystä salpasi ja suu haukkoi hapetonta ilmaa kuin kuíville heitetyllä kalalla. Kaikkea, mitä maan kamaraan kiinteästi kuuluu, oli nyt ilmassa ja lisäksi rautaa ja terästä.
Samassa alkoi kuullua voimistuvaa moottorien surinaa. Stukat tulevat! Sodan alkusoitto pauhaa pian toisille mollissa, toisille duurissa. Helvetillinen räjähdys, maata, kiviä, puita, rapaa, kaikkea mahdollista lennähtää näkyviin kuin jättiäiskäden lennättämänä. Toinen räjähdys, huutoja ja meteliä. Omat patteristot alkavat syytää kuolemaa keskelle riehuvaa ja kiehuvaa sekasortoa. Kun myllerrystä oli kestänyt tunnin verran, lentokoneet lähtivät, mutta vihollistykistö ei antanut armoa. Kaiken hävityksen keskellä lojuivat kaatuneet ja haavoittuneet. JR 50:n tappiot kaatuneina ja haavoittuneina kohosivat vuorokauden käydyissä taisteluissa 500 henkeen.

Pakokauhun estäminen

Suomalaiset perääntyivät ankarasti taistellen vaiheittain pohjoiseen. Viipuri menetettiin 20.6.1944. Hajalle löytyjen suomalaisjoukkojen perääntyessä niistä karkasi noin 12 000 sotilasta, joista teloitettiin 46. Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alkupuolella käytiin maamme historian kannalta kovimmat ja voitolliset torjuntataistelut rintamalinjalla Viipurinlahti-Tali-Ihantala-Vuosalmi-Äyräpää-Vuoksi. Ratkaisevasti suomalaisten sotilaiden taistelutahtooon ja menestykseen vaikuttivat Syväriltä ja Maaselän kannakselta tuodut täydennysjoukot, panssaritorjunnan ja tyksitön tulivoiman tuntuva kasvu sekä saksalaisen lento-osaston Kuhmleyn saapuminen. Lento-osasto lakkautti vihollisen ilmaherruuden. Suomen Saksalta saaman sotilaallisen avun jatkumisen turvasi presidentti Rytin Hitlerille antama henkilökohtainen sitoumus, ettei hänen nimittämänsä hallitus solmisi rauhaa muutoin kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa. Viipurin menetyksen jälkeen näytti tilanne Suomen kannalta toivottomalta. Tali-Ihantalan taistelut olivat suomalaisen sisun ja peräänantamattomuuden mestarinäyte. Vihollinen pysäytettiin ja Suomen ja Suomen itsenäisyys turvattiin. Suomalaiset joukot olivat nyt äärimmäsin ponnistuksin ja uhtauksin saavuttaneet loistavan torjuntavoiton ylivoimaisesta vihollisesta. Suomalaisten saavuttama torjuntavoitto Talin-Ihantalan suurtaistelussa oli varmistunut. Se ei kuitenkaan vielä yksin riittänyt. Tarvittiin vielä torjuntavoitot Viipurinlahdella ja Vuosalmella sekä Laatokan pohjoispuolella.

Kallis hinta - arvokas torjuntavoitto

Suomi joutui maksamaan kalliit lunnaat vapaudestaan ja itsenäisyydestään.Ratkaiseva ja historiallinen torjuntavoitto vaati 1 666 kaatunutta, 7204 haavoittunutta ja 184 kadonnutta eli yhteensä 9 044 miestä. Suomalaiset ja saksalaiset ilmavoimat tuhosivat Kannaksen taisteluissa kesällä 1944 yhteensä 569 vihollisen lentokonetta. Tästä määrästä yli puolet pudotettiin Talin-Ihantalan suurtaistelun aikana. Venäläiset meneettivät noin 600 panssarivaunua.
Kenraalievesti D.N. Gusev oli 21. Armeijakunnan komentaja. Hän antoi käskyn alaisilleen hyökkäyksen keskeyttämisestä ja puolustukseen ryhmittymisestä. Venäläisten oli pakko irrottaa joukkoja Saksan rintamalle. Tähän heitä velvoitti länsiliittouneiden kanssa Teheranissa marras-joulukuussa 1943 tehty sopimus, että venäläiset käynnistävät yleishyökkäyksen saksalaisia vastaaan itärintamalla samanaikaisesti, kun länsiliittoutuneet nousevat Normandiassa. Länsiliittouneiden maihinnousu Normandiaan alkoi 6.6.1944. Venäläiset eivät kuitenkaan pitäneet lupaustaan, He salasivat länsiliittouneilta hyökkäyksensä Suomeen. Venäläiset pelkäsivät Yhdysvaltojen vastustavan Suomen valtaamista ja miehittämistä. Joka tapauksessa venäläisillä oli nyt kiire irrottaa joukkojaan Karjalan kannakselta ja siirtää niitä Saksan vastaiselle rintamalle. Maailman kohtalot ratkaistiin Berliinin suunalla. Suomalaisten sitkeällä torjunnalla saavuttama ajanvoitto oloi osaltaan ratkaissut kansamme kohtalon. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja välttyi vaipumasta satelliittien joukkoon.



SOPIMUSKIRJA:

Viitaten luetteloon ja arvioimiskirjaan, jonka uskotut miehet ovat laatineet Kurun kunnan Olkitaipaleen kylässä Tienarin talossa 30 päivänä heinäkuuta 1940 tilallisen Kaarlo Tienarin jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa, on luettelo ja arvioimiskirjassa mainitusta irtaimesta omaisuudesta keskenämme sovittu seuraavasti:
(Huom. Katso Kaarlo Tienarin perunkirjoitus hänen lisätiedoistaan)

Puimakone.
Luettelossa mainitun pelumyllyn myynnin jälkeen on hankittu silppurilietso.
Polttomoottorin myynnin jälkeen on hankittu sähkömoottori.
2 kpl. kasmasiinejä.
Sampo ja Tukeva äkeet.
2 kpl. jousiäkeitä.
Niitto -, harava -, ja kylvökone sekä kiekkojyrä.
Pajakalusto.
Mankeli.

Yllämainittu omaisuus jakautuu meidän kolmen allekirjoittaneen Pentti Tienarin, Osmo Ojasen ja Simo Tienarin kesken seuraavasti:

Ylläolevasta omaisuudesta omistan minä Pentti Tienari puolet sekä minä Osmo Ojanen ja minä Simo Tienari neljänneksen kumpikin.
Muu tässä luettelo - ja arvioimiskirjassa mainittu omaisuus on keskenämme tehdyllä sopimuksella jo aikaisemmin jaettu.

Myöhemmin on hankittu seuraava yhteinen omaisuus:

Sähköllä käypä vesipumppu johtoineen, josta mina Pentti Tienari omistan puolet, minä Osmo Ojanen ja minä Simo Tienari kumpikin neljänneksen.

Klapisirkkeli, josta minä Pentti Tienari omistan 1/3, minä Osmo Ojanen 1/3 ja josta kolmasosa kuuluu Kauppilan tilan omistajalle Juho Tienarille.

Kurussa helmikuun 19 päivänä 1953

Pentti Tienari / Osmo Ojanen

Aino Ojanen
Alaikäisen Simo Tienarin holhooja.

Todistavat:

Aarne Lehtinen / Jaakko Rimppi


RN.o 6:35 (Tienari) antaa RN. olle 6:34 (Leiju) oikeuden käyttää teitä kuviot 122, 96, 173a ja 265a
3 metrin levyisenä puutavaran kuljetusta varten ja saa RN. olta 6:34 oikeuden käyttää maantielle johtavaa tiekuviota 122, 5 metrin levyisenä ojain sisäreunoista mitattuna sekä Pullinkorvelle johtavaa tietä kuvio 512, 3 metrin levyisenä, kuten kartalle on merkitty.

Otteen oikeaksi todistaa Hämeen läänin maanmittauskonttorissa,
heinäkuun 14 p. 1955
Arkistonhoitaja Knut Wendelin.
Osmo Ojasen rippikuva.

Puoliso: Vihitty 23.12.1943 Kuru Aino Kyllikki Ojanen ent. Tienari o.s. Lahdenpohja Tienarin emäntä 1937-1943, Leijun emäntä 1943-1987, syytinki kuolemaansa saakka., s. 26.11.1915 Kuru, Vaakaniemi, k. 07.07.1993 Kuru, Olkitaipale.

LEIJUN lohkomiset:

303-415-6-23 X TIENARI
12.10.1950 halkominen
303-415-6-34 X LEIJU

7.4.1961 pakkolunastus
25.3.1964 tilusvaihto
303-415-6-40 X MAANTIEALUE
8.8.1962 piirirajankäynti
8.7.1986 rajamerkkien siirto
14.11.2003 yleisen tien lunastus ja liittäminen koko rekisteriyksiköllä.

-25.3.1964 lohkominen
-303-415-6-40 X PUTKA
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-41 PUTKA
Uusi 303-415-6-42 X LEIJU

-14.5.1968 lohkominen
-303-415-6-53 X SAUNARANTA
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-53 SAUNARANTA

-14.5.1968 lohkominen
-303-415-6-54 X MÄENPÄÄ
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-54 MÄENPÄÄ

- 14.5.1968 lohkominen
-303-415-6-55 X KOSKENRANTA
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-55 KOSKENRANTA

-14.5.1968 lohkominen
-303-415-6-56 X RANTAHARJU
--12.12.2007 kiinteistöjen yhdistäminen
--303-415-6-109 X Rantaharju
--1.1.2009 kuntajaon muutos
--980-458-6-109 Rantaharju

Uusi 303-415-6-57 X LEIJU
-22.3.1972 lohkominen
-303-415-6-69 X KOIVURINNE
-12.12.2007 kiinteistöjen yhdistäminen
-980-458-6-109 Rantaharju

Uusi 303-415-6-70 X LEIJU
-27.11.1975 lohkominen
-27.11.1975 piirirajankäynti
-303-415-6-75 X KOTIMÄKI
-14.1.1982 yleistietoimitus
-6.6.1986 yleistietoimitus
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-75 KOTIMÄKI

Uusi 303-415-6-76 X LEIJU
-19.7.1989 lohkominen
-303-415-6-83 X VEIKKOLA
-2.10.1991 osuuden siirto kiinteistöön
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-83 VEIKKOLA
--28.12.2010 yhteisalueosuuden siirto MMLm/5593/33/2010

Uusi 303-415-6-84 X LEIJU
-30.10.1992 lohkominen
-303-415-6-88 X VILLENKULMA
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-88 VILLENKULMA

-30.10.1992 lohkominen
-303-415-6-89 X SAMMALVAARA
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-89 SAMMLVAARA

-30.10.1992 lohkominen
-303-415-6-90 X KATVE
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-90 KATVE
-28.12.2010 yhteisalueosuuden siirto MMLm/5593/33/2010

Uusi 303-415-6-91 X LEIJU
-9.12.1993 lohkominen
-303-415-6-92 X LAURINPELTO
-1.1.2009 kuntajaon muutos
-980-458-6-92 LAURINPELTO

Uusi 303-415-6-93 X LEIJU
-14.3.2000 luovutetun määräalan rekisteröinti
-6.12.2001 rajankäynti ja lohkominen
-303-415-6-93-M601 X
-liitetty kiinteistöön
-980-458-6-105 RANTALA (Vatka)

1.1.2009 kuntajaon muutos
Uusi 980-458-6-93 LEIJU
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

12.10.1950 TIENARIN TILA:

Peltoa 26,678 ha
Niittyä 3,283 ha
Viljelyskelpoista maata 2,335
Varsinaista metsämaata 98,171

YHTEENSÄ:
130,467 ha / jyvitysarvo 120678,25
Joutomaata 1,225 ha

TIENARISTA VÄHENNETÄÄN YHTEINEN VARASTOALUE JA LASTAUSPAIKKA:

YHTEENSÄ:
Pinta-ala 1,215 ha / jyvitysarvo 1530,50 mk
Joutomaata 0,082 ha

12.10.1950 TIENARIN TILASTA JÄÄ JAETTAVAKSI TILOILLE LEIJU JA TIENARI:

Peltoa 26,596 ha / jyvitysarvo 63949 mk
Niittyä 3,283 ha / jyvitysarvo 4471,50 mk
Viljelyskelpoista maata 2,335 ha / jyvitysarvo 1946,50 mk
Varsinaista metsämaata 97,038 ha / jyvitysarvo 48780,75 mk

YHTEENSÄ:

129,252 ha / jyvitysarvo 119147,75 mk
joutomaata 1.143 ha.

.
Vanhemmat: Kalle Kallenpoika Lahdenpohja, Lahdenpohjan isäntä., s. 20.01.1874 Kuru, Vaakaniemi, Ala-Toikko, k. 26.10.1927 Kuru, Vaakaniemi ja Lempi Maria Kallentytär Lahdenpohja o.s. Salmelin, Mäkitupalaisen tytär, Lahdenpohjan emäntä, s. 01.01.1882 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, k. 30.03.1954 Kuru, Vaakaniemi.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 93
X Eemeli Manu Matinpoika Ojanen, (Taulusta 83, äiti Emilia Ojanen) Eemeli oli Ylä-Toikon renki mennessään naimisiin, Tienarin itsellinen., s. 30.12.1886 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja, k. 26.01.1965 Kuru.
Tienarin itsellisen Eemeli ja Josefina Ojasen hauta Kurun Tammikankaalla.

Puoliso: Vihitty 21.04.1908 Kuru Josefiina Antonintytär Ojanen o.s. Lehtonen Kastarin torpan Salon tytär. Josefiina oli Ylä-Toikon piika mennessään naimisiin., s. 23.02.1888 Kuru, Olkitaipale, Kastari, Salo, k. 27.06.1968 Kuru.
Vanhemmat: Anton Yrjönpoika Lehtonen e. Lähdekorpi, Vaakaniemen Ylä-Toikon renki 1883-1887, Kastarin Salon torpan itsellinen, muuttivat Kastarin Salon torpasta v.1888 Poikeluksen kylän Lamminperän Alakosken torppaan ja v.1892, Olkitaipaleen Tienarin itsellinen 1792- jatkuen ainakin 1910-luvulle., s. 23.11.1858 Kuru, Petäjälammi, Ala-Paappanen ja Maria Miina Kallentytär Salonen, s. 01.07.1864 Kuru, Vaakaniemi, Ylä-Toikko.

Lapset:
Yrjö Henrikki Ojanen s. 24.06.1909 Kuru, Olkitaipale, Tienari, k. 28.06.1931 Kuru.
Elvi Maria Ojanen s. 09.04.1912 Kuru, Olkitaipale, k. 07.09.1929 Kuru-laiva.
Iida Annikki Ojanen s. 01.09.1914 Kuru, Olkitaipale, k. 17.11.1928 Kuru.
Toini Elisa Ojanen ent. Halviala o.s. Ojanen s. 05.09.1917 Kuru, Olkitaipale, k. 25.11.2001 Kuru, Olkitaipale.
Erkki Olavi Ojanen Eläkeläinen, s. 24.10.1919 Kuru, Olkitaipale, k. 28.05.2011 Kuru.
Erkki ja Kauko O.O:n 50-vuotis juhlissa 5/1975
Pentti Kalervo Ojanen s. 02.09.1926 Kuru, Olkitaipale, k. 23.11.1985 Kuru.
Pentti Ojasen hauta Kurun Tammikankaalla.
Viljo Johannes Ojanen s. 30.01.1932 Kuru, Olkitaipale. Muutti naimatonna Sääksmäki 10.11.1959.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 94
VIII Kustava Karoliina Jaakopintytär Mäkelä o.s. Sanden, (Taulusta 74, isä Jaakoppi Sanden) Kustava oli lukkarin & kanttorin tytär, muutti Kurun Riuttaskorven Suutarilaan emännäksi v. 1856 Suoniemeltä lapsineen miehensä kuoltua., s. 12.12.1823 Suoniemi, k. 10.04.1899 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.

1. puoliso: Vihitty 16.05.1844 Suoniemi Aaron Aaroninpoika Tolppa Aaron kuoli lavantautiin 34-vuotiaana, s. 09.07.1818 Tottijärvi, k. 03.08.1852 Suoniemi, Pakkala, Antintalo.
Vanhemmat: Aaron Matinpoika Tolppa e. Jussila, Talollinen, s. 29.12.1792 Hämeenkyrö, Timi, k. 14.01.1860 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä ja Helena Erkintytär Tolppa, s. 28.11.1794 Karkku, k. 02.03.1861 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä.

Lapset:
Amanda Helena Ketola o.s. Sanden , s. 29.10.1844 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä. Tauluun 95
Erika Karolina Sanden , s. 16.04.1847 Suoniemi, Pakkala, Antintalo. Tauluun 103
Kustava Vilhelmina Haukijärvi o.s. Sanden , s. 31.01.1850 Suoniemi, Pakkala, Antintalo. Tauluun 104
2. puoliso: Vihitty 08.06.1856 Kuru Antti Matinpoika Mäkelä Lampuoti. Suutarila siirtyi Tampereen Asfalttitehdas Oy:n omistukseen 1890-luvun alussa., s. 14.11.1823 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila, k. 14.05.1898 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.
Vanhemmat: Matti Martinpoika Mäkelä e. Suojärvi II, Mäkelän isäntä., s. 29.01.1793 Kuru, Riuttaskorpi, k. 23.01.1871 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila ja Heta Juhontytär Mäkelä o.s. Gode, s. 08.04.1801 Tampere, Harju, Lielahti, k. 08.06.1856 Kuru, Riuttaskorpi.
Lapset:
Antti Valentin Mäkelä s. 15.01.1858 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila, k. 25.03.1862 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.
Emma Elina Moisio o.s. Mäkelä , s. 18.11.1859 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila. Tauluun 107
Juho Aukusti Koivunen e. Mäkelä s. 12.01.1862 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 95
IX Amanda Helena Aaronintytär Ketola o.s. Sanden, (Taulusta 94, äiti Kustava Mäkelä) Amanada asui Kurussa Kurun Suutarilassa, Kurun puustellissa, Mäkelän talossa, Ylä-Minkkisellä ja kruununtorppa Petäjäjärvellä., s. 29.10.1844 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä, k. Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.

Puoliso: Vihitty 19.10.1861 Kuru Gabriel Matinpoika Ketola e. Kallio Renkinä Mäkelässä 1861-62, Suutarilassa päärenkinä 1862-63, Yläminkkisellä isäntärenkinä 1863-65, itsellinen renki Mäkelässä 1865-67, sama Suutarilassa 1867-68, torpparina Riuttaskorven kruununtorppa Petäjäjärvellä 1869-1977, muutto Kurun Keihäslahden Alamännistön torppariksi 1877-1878, taas muutto Kurun Riuttaskorven Mäkelän Ketolaan torppariksi 1878 -, s. 26.02.1835 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, k. 16.02.1905 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
Vanhemmat: Matti Simonpoika Kallio e. Leppämäki, Ketolan renki, sitten torppari. Mäkelän Kallion torppari, kuoli keuhkotautiin 45-vuotiaana., s. 01.04.1796 Kuru, Riuttaskorpi, k. 30.10.1841 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä ja Liisa Joonaantytär Kallio o.s. Ala Kallio, s. 09.04.1801 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila, k. Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.

Lapset:
Kalle Eemeli Ketola s. 30.09.1862 Kuru, Keihäslahti, Kuru.
Juho Anselmi Ketola s. 11.03.1865 Kuru, Riuttaskorpi, Ylä-Minkkinen.
Eelis Henrik Ketonen e. Ketola , s. 19.01.1867 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä. Tauluun 96
Otto Ketola Otto oli kuuromykkä., s. 28.07.1873 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
Oskar Ketola s. 18.04.1875 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, k. 19.03.1876 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
Oskar Ketola , s. 13.06.1877 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä. Tauluun 99
Matti Ketola Matti kuoli 28-vuotiaana aivokuumeeseen., s. 20.06.1879 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, k. 03.05.1908 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
Ketolan hautapaasi Kurun Tammikankaalla. Kuva Riitta Järvinen Kangasala
Emma Johanna Salmi o.s. Ketola , s. 08.10.1881 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä. Tauluun 100
Toivo Ketola s. 21.07.1883 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
Amanda Karoliina Hakola o.s. Ketola , s. 11.06.1886 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, (kaksonen). Tauluun 101
Olga Maria Ketola s. 11.06.1886 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, (kaksonen).
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 96
X Eelis Henrik Gabrielinpoika Ketonen e. Ketola, (Taulusta 95, äiti Amanda Ketola) Riuttaskorven Haukijärven renki, itsellinen. Riuttaskorven Pohjasmäen itsellinen., s. 19.01.1867 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, k. 10.01.1923 Kuru, Riuttaskorpi.

1. puoliso: Vihitty 20.05.1888 Kuru Maria Eufrosyne Mikontytär Ketola o.s. Riitijoki s. 17.08.1869 Kuru, Aurejärvi, k. 20.09.1894 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki.
Vanhemmat: Mikko Abrahaminpoika Riitijoki e. Fågel, Mikko oli Aurejärven Kaartinahon renki mennessään naimisiin. Kurun Aurejärven torppari. Aurejärven Hännisen itsellinen, Ahvenharjun itsellinen, Kivijärven itsellinen, Aurejärven kylän löysiä eli irtolaisia., s. 02.07.1824 Parkano, k. 13.11.1899 Kuru, Aurejärvi ja Vilhelmiina Mikontytär Riitijoki o.s. Mustalahti, Vilhelmiina oli Aurejärven Kaartinahon piika mennessään naimisiin. Aurejärven kylän irtolainen, eli vielä 1910-luvun vaihteessa., s. 06.12.1840 Parkano.

Lapset:
Johannes Ketola s. 02.08.1888 Kuru, Riuttaskorpi, Haukijärvi, k. 16.07.1889 Kuru, Riuttaskorpi, Haukijärvi.
Emma Maria Heino o.s. Ketonen , s. 18.12.1891 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki. Tauluun 97
2. puoliso: Vihitty 19.07.1896 Kuru Hilda Maria Taavetintytär Leppa ent. Ketonen o.s. Lähteenmäki Hilda muutti poikansa Toivon kanssa miehensä kuoleman jälkeen 1923 Kanadaan., s. 01.05.1876 Ikaalinen, Juhtimäki, Erä.
Lapset:
Kalle Ketonen s. 21.03.1898 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki, k. 09.09.1900 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki.
Olga Elisabeth Ketonen s. 05.11.1901 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki, k. 12.08.1910 Kuru, Riuttaskorpi, Leppälä.
Toivo Leppa e. Ketonen Toivo muutti Kandasta takaisin Suomeen vaimonsa Kertun kanssa ja molemmat kuolivat hoitokodissa Tampereella., s. 1912 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki, k. Tampere.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 97
XI Emma Maria Eeliksentytär Heino o.s. Ketonen, (Taulusta 96, isä Eelis Ketonen) Olkitaipaleen Vanhakylän Leveelahden torpan piika 1907, Emma muutti vuonna 1908 takaisin kotiinsa., s. 18.12.1891 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki, k. 23.07.1965 Kuru, Olkitaipale.
Emma Heino os. Ketonen. Kuva Ritva Järvinen Kangasala

Puoliso: Kalle (äpärä) Karoliinanpoika Heino e. Hast Kalle oli armeijaan kelpaamaton, virheellöinen. Kaarle muutti Kurusta 31.10.1907 Teiskoon., s. 16.11.1873 Kuru, Keihäslahti, Kuru, Moisio, k. 26.01.1950 Kuru, Olkitaipale.

Kalle Heinoa kutsuttiin Posti-Kalleksi ja mummua kutsuttiin Postin Emmaksi (lapsia Postin kakaroiksi), koska Kalle oli postinkantaja. Hän oli vammautunut tietääkseni kehdossa, kun isosisko katsoi öljylampulla Kalle-vauvaa kehtoon ja vauva sai pahoja palovammoja, mm. toiseen käteen. Tässä liitteenä vielä kuolinilmoitus.

Lähde: Ritva Järvinen Kangasala.
Äiti: Karoliina (äpärä) Leenantytär (Joelintytär) Mäennenä, Karoliina muutti Virtain (Kuru) Riuttaskorven Lammilta 11.10.1862 Kurun Olkitaipaleen Tienarille, missä oli piikana 1862-1863, Keihäslahden Kurun tilan Moision torpan itsellinen. Vuodesta 1880 Kurun Keihäslahden löysä. Vuodesta 1900 Keihäslahden irtolainen (kunnan vaivaisavulla elävä. Karoliina kuoli 64-vuotiaana polttotautiin., s. 25.12.1843 Peräseinäjoki, Kihniö, Liikala, k. 31.01.1907 Kuru, Keihäslahti.
Kalle Heinon kuolinilmoitus.

Lapset:
Pentti Kalevi Heino s. 17.03.1926 Kuru, Olkitaipale, k. 13.04.1978 Australia, Sydney.
Sisko Aleksandra Metso o.s. Heino , s. 17.10.1927 Kuru, Olkitaipale. Tauluun 98
Matti Väinämö Heino s. 03.02.1929 Kuru, Olkitaipale, k. 20.05.1996 Kuru.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 98
XII Sisko Aleksandra Kallentytär Metso o.s. Heino, (Taulusta 97, äiti Emma Heino) s. 17.10.1927 Kuru, Olkitaipale, k. 02.08.2016 Kuru, Olkitaipale.
Sisko Metson os. Heino ja hänen miehensä Soini Metson ja isänsä Kalle Heinon kaunis hautakivi Kurun Tammikankaan hautausmaalla. Kuva Riitta Järvinen Kangasala

1. vihkimättä: Pentti Maunu Peltonen s. 12.07.1927 Tampere, k. 2002 Tampere.

2. puoliso: Vihitty 16.12.1956 Kuru Soini Armas Metso s. 24.07.1929 Karjalankannas, Käkisalmi, k. 15.10.2016 Kuru, Olkitaipale.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 99
X Oskar Gabrielinpoika Ketola, (Taulusta 95, äiti Amanda Ketola) s. 13.06.1877 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, k. 1929 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.

Puoliso: Vihitty 22.06.1906 Kuru Lyyli Katri Juhontytär Ketola o.s. Mäkelä s. 02.08.1884 Kuru, Riuttaskorpi.
Vanhemmat: Juho Manu Matinpoika Mäkelä, Mäkelän isäntä, s. 26.03.1830 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila ja Amanda Salomonintytär Mäkelä o.s. Heinämäki, Heinämäen torpan tytär, Mäkelän emäntä., s. 05.08.1854 Kuru, Riuttaskorpi, Ylä-Minkkinen.

Lapset:
Wiljo Johannes Ketola s. 13.05.1907 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
Meeri Amanda Ketola s. 15.09.1909 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 100
X Emma Johanna Gabrielintytär Salmi o.s. Ketola, (Taulusta 95, äiti Amanda Ketola) s. 08.10.1881 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä.

Puoliso: Vihitty 04.09.1900 Kuru Teemu (äpärä) Liisanpoika Salmi e. Frang Teemu otettiin kasvatiksi Keihäsjärven Alasen Salmen torppaan 13-vuotiaana. Salmen torppari 1897 alkaen. Teemu muutti vaimonsa Emman kanssa 4.3.1902 Amerikkaan, jossa syntyi tytär Elli. Teemu palasi perheineen Amerikasta ennen vuotta 1909. Keihäslahden Leponiemen Särkijärven itsellinen., s. 01.06.1876 Kuru, Olkitaipale, Mylläri.
Äiti: Liisa Hermannintytär Frang, Liisa muutti yksin Kurun Ala-Poikeluksen Vastamäestä vuonna 1890 Teiskoon lasten joutuessa tai päästessä asumaan kasvattivanhemmilleen., s. 01.06.1845 Kuru, Riuttaskorpi, Järvenpää.

Lapset:
Elli Aurora Salmi s. 01.11.1906 Amerikka.
Eero Olavi Salmi s. 23.06.1909 Kuru, Keihäslahti, Leponiemi, Särkijärvi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 101
X Amanda Karoliina Gabrielintytär Hakola o.s. Ketola, (Taulusta 95, äiti Amanda Ketola) s. 11.06.1886 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, (kaksonen).

Puoliso: Vihitty 08.09.1905 Kuru Oskari Salomon Salomoninpoika Hakola s. 27.10.1879 Kuru, Riuttaskorpi.
Vanhemmat: Salomon Juhonpoika Hakola e. Taipale, Itsellisen poika. Kurun Riuttaskorven Hakolan kruununtorpan vävy., s. 08.07.1842 Virrat, Vaskivesi, Taipale ja Ulla Matintytär Hakola, s. 20.05.1843 Kuru, Riuttaskorpi.

Lapset:
Aili Miranda Siltanen o.s. Hakola , s. 28.04.1907 Kuru, Riuttaskorpi. Tauluun 102
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 102
XI Aili Miranda Oskarintytär Siltanen o.s. Hakola, (Taulusta 101, äiti Amanda Hakola) s. 28.04.1907 Kuru, Riuttaskorpi.

Puoliso: Vihitty 01.07.1936 Kuru Väinö Johannes Manunpoika Siltanen Sekatyömies, metsätyönjohtaja., s. 27.12.1908 Kuru, Keihäslahti, Leponiemi, Alamännistö, k. 21.04.1995 Kuru.
Vanhemmat: Manu Aapelinpoika Siltanen e. Svartvik, Hainarin Mustalahden itsellinen, Keihäslahden Leponiemen Alamännistön torpan isäntä 1907-., s. 31.03.1879 Kuru, Hainari, k. 03.12.1933 Kuru ja Hilda Maria Kaarlontytär Siltanen o.s. Lahtinen, s. 29.07.1883 Kuru, Olkitaipale, k. 10.11.1950 Kuru.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 103
IX Erika Karolina Aaronitytär Sanden, (Taulusta 94, äiti Kustava Mäkelä) Muutti Kurun Riuttaskorven Suutarilaan, Karjulan Hietalaan piiaksi, s. 16.04.1847 Suoniemi, Pakkala, Antintalo.

Puoliso: Vihitty 14.04.1872 Kuru, Vähäkrju Kalle (äpärä) Kustavanpoika Karjulan hietalan, Riuttaskorven Suutarilaan rengiksi, muutti vaimonsa kanssa 19.7.1873 Ruoveden Pihlajalahden Nenosen Hakajärven Lammin tölliin rengiksi, Kalle kuoli Korpelassa 39-vuotiaana vaivaisena ''pakotukseen''., s. 11.08.1840 Kuru, Pyydysmäki, k. 19.10.1879 Ruovesi, Ritoniemi, Korpela.
Äiti: Kustava Sofia Yrjöntytär, Piika, s. 03.09.1803 Kuru, Keihäslahti, Kuru.

Lapset:
Amanda s. 16.01.1873 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila, k. 18.02.1873 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.
Kalle Eemeli s. 21.06.1875 Ruovesi, Pihlajalahti, Nenonen, Hakajärvi, Lammi.
Manu s. 28.01.1878 Ruovesi, Pihlajalahti, Nenonen, Hakajärvi, Lammi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 104
IX Kustava Vilhelmina Aaronintytär Haukijärvi o.s. Sanden, (Taulusta 94, äiti Kustava Mäkelä) s. 31.01.1850 Suoniemi, Pakkala, Antintalo.

Puoliso: Vihitty 27.12.1868 Kuru Kalle Kustaa Antinpoika Haukijärvi e. Suutarila Lampuoti, s. 16.04.1849 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä, k. 11.07.1891 Kuru, Riuttaskorpi.
Vanhemmat: Antti Matinpoika Mäkelä, Lampuoti. Suutarila siirtyi Tampereen Asfalttitehdas Oy:n omistukseen 1890-luvun alussa., s. 14.11.1823 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila, k. 14.05.1898 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila ja Ulla Henrikintytär Mäkelä o.s. Petäjäniemi, Kuoli keuhkotautiin 34-vuotiaana, 4 kk lapsen syntymän jälkeen., s. 30.05.1821 Kuru, Karjula, k. 09.07.1855 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.

Lapset:
Emma Karoliina Haukijärvi o.s. Suutarila s. 11.02.1870 Kuru, Riuttaskorpi.
Oskar Haukijärvi e. Suutarila s. 25.11.1872 Kuru, Riuttaskorpi.
Kalle Viktor Haukijärvi e. Suutarila , s. 08.09.1875 Kuru, Riuttaskorpi. Tauluun 105
Juho Aukusti Haukijärvi e. Suutarila s. 29.12.1877 Kuru, Riuttaskorpi.
Manu Haukijärvi e. Suutarila s. 19.01.1880 Kuru, Riuttaskorpi.
Antti Haukijärvi e. Suutarila s. 30.03.1882 Kuru, Riuttaskorpi, k. 30.12.1906 Kuru, Riuttaskorpi.
Amanda Vilhelmiina Haukijärvi o.s. Suutarila s. 21.11.1884 Kuru, Riuttaskorpi, k. 19.08.1888 Kuru, Riuttaskorpi.
Niilo Matias Haukijärvi e. Suutarila , s. 19.02.1886 Kuru, Riuttaskorpi. Tauluun 106
Aatu Johannes Haukijärvi s. 14.06.1890 Kuru, Riuttaskorpi, k. 19.10.1890 Kuru, Riuttaskorpi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 105
X Kalle Viktor Kallenpoika Haukijärvi e. Suutarila, (Taulusta 104, äiti Kustava Haukijärvi) s. 08.09.1875 Kuru, Riuttaskorpi.

Puoliso: Vihitty 15.10.1893 Kuru Manta Matintytär Haukijärvi s. 21.02.1873 Kuru.

Lapset:
Kalle Vihtori Haukijärvi s. 05.11.1895 Kuru, Riuttaskorpi.
Olga Maria Haukijärvi s. 05.08.1897 Kuru, Riuttaskorpi.
Lempi Amanda Haukijärvi s. 20.01.1900 Kuru, Riuttaskorpi.
Laura Kustaava Haukijärvi s. 01.10.1901 Kuru, Riuttaskorpi, k. 14.07.1903 Kuru, Riuttaskorpi.
Eino Johannes Haukijärvi s. 28.03.1903 Kuru, Riuttaskorpi.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 106
X Niilo Matias Kallenpoika Haukijärvi e. Suutarila, (Taulusta 104, äiti Kustava Haukijärvi) s. 19.02.1886 Kuru, Riuttaskorpi, k. 10.06.1958 Kuru, Riuttaskorpi.
Ida ja Niilo Haukijärven hauta Kurun Tammikankaalla.

Puoliso: Ida Johanna Haukijärvi s. 17.02.1902, k. 30.08.1975 Kuru, Riuttaskorpi.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 107
IX Emma Elina Antintytär Moisio o.s. Mäkelä, (Taulusta 94, äiti Kustava Mäkelä) s. 18.11.1859 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila.

Puoliso: Vihitty 15.09.1878 Kuru Aleksanteri (Santeri) Nikodeemuksenpoika Moisio e. Vierikko Kurun Riuttaskorven Vierikon kruununtorppari. Virtain Vaskiveden Rajalan Moision torppari, s. 21.01.1854 Ruovesi.
Vanhemmat: Juho Heikinpoika Vierikko, Kurun Riuttaskorven Vierikon kruununtorpan isäntä, Juho kuoli 54-vuotiaana hengenahdistukseen., s. 22.11.1813 Ruovesi, k. 12.03.1868 Kuru, Riuttaskorpi ja Anna Antintytär Vierikko o.s. Saksa, Anna oli raajarikko, Vierikon emäntä, s. 01.10.1824 Kuru, Aurejärvi, k. 28.06.1903 Kuru, Riuttaskorpi.

Lapset:
Amanda Elina Moisio o.s. Vierikko s. 25.08.1879 Kuru, Riuttaskorpi.
Nestor Nikodeemus Moisio e. Vierikko s. 25.02.1882 Kuru, Riuttaskorpi.
Eeli Jaakoppi Moisio e. Vierikko s. 31.07.1884 Kuru, Riuttaskorpi.
Väinö Aleksanteri Moisio e. Vierikko s. 04.01.1887 Kuru, Riuttaskorpi.
Matti Moisio e. Vierikko s. 13.09.1889 Kuru, Riuttaskorpi.
Toivo Antero Moisio s. 27.04.1892 Virrat, Vaskivesi, Rajala, k. 06.07.1901 Virrat, Vaskivesi, Rajala.
Emma Johanna Moisio Emma muutti Kanadaan vuonna 1920, s. 19.01.1895 Virrat, Vaskivesi, Rajala.
Lempi Maria Moisio s. 27.11.1896 Virrat, Vaskivesi, Rajala.
Paavo Patrikki Moisio s. 15.04.1899 Virrat, Vaskivesi, Rajala.
Aina Matilda Moisio s. 14.03.1902 Virrat, Vaskivesi, Rajala, k. 16.11.1902 Virrat, Vaskivesi, Rajala.
Eemeli Moisio s. 01.04.1904 Virrat, Vaskivesi, Rajala.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 108
VIII Kalle Kustaa Jaakopinpoika Laurila e. Sanden, (Taulusta 74, isä Jaakoppi Sanden) Suoniemen Ruolahden Laurilan talon isäntärenki., s. 11.04.1828 Suoniemi, (kaksonen), k. Suoniemi, Ruolahti.

Puoliso: Vihitty 08.03.1857 Suoniemi Vilhelmiina Heikintytär Laurila o.s. Sanden Piika, s. 22.06.1831 Karkku, k. Suoniemi, Ruolahti.

Lapset:
Kalle Viktor Laurila s. 25.12.1857 Suoniemi, Ruolahti.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 109
VIII Aukusta Charlotta Jaakopintytär Ala-Heikkilä o.s. Sanden, (Taulusta 74, isä Jaakoppi Sanden) s. 14.07.1834 Suoniemi.

Puoliso: Vihitty 26.12.1855 Suoniemi Malakias Aaroninpoika Ala-Heikkilä e. Tolppa Perhe muutti 9.11.1864 Mouhijärvelle, s. 09.12.1828 Tottijärvi.
Vanhemmat: Aaron Matinpoika Tolppa e. Jussila, Talollinen, s. 29.12.1792 Hämeenkyrö, Timi, k. 14.01.1860 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä ja Helena Erkintytär Tolppa, s. 28.11.1794 Karkku, k. 02.03.1861 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä.

Lapset:
Augusta Karoliina Ala-Heikkilä s. 17.11.1856 Suoniemi, Ruolahti.
Kalle Enrill Ala-Heikkilä s. 05.08.1863 Suoniemi, Ruolahti.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 110
VII Matteus Albinus Matiaksenpoika Sanden, (Taulusta 71, äiti Saara Sanden) Liedon Vakoisten rusthollin lampuoti, Matteus kuoli 40-vuotiaana hermokuumeeseen., s. 09.09.1797 Vahto, Haavisto, k. 07.07.1838 Lieto, Loukinainen, Vakoinen.

Puoliso: Vihitty 20.11.1823 Maaria Valpuri Tuomaantytär Sanden o.s. Kukkarkoski Valpuri oli Kärsämäen Marttilan piika naimisiin mennessään, Liedon Loukinaisten Vakoisten rusthollin emäntä, s. 20.04.1801 Lieto.
Vanhemmat: Tuomas Yrjönpoika Kukkarkoski, Kukkarkosken poika ja isäntä., s. 23.11.1763 Lieto ja Liisa Heikintytär Kukkarkoski o.s. Harviainen, s. 17.11.1765 Lieto.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 111
VII Markus Reinhold Matiaksenpoika Sanden, (Taulusta 71, äiti Saara Sanden) Lukkari, Markus oli vangittu luultavasti noin vuonna 1825 epäiltynä murhasta. Hänet tuomittiin Helsingin edustalla olevaan Viaporin (nyk.Suomenlinna) Särkän saaren vankilaan seitsemäksi vuodeksi., s. 19.04.1800 Vahto, Haavisto, k. 1841.

Lukkarin tehtävät vuoden 1686 kirkkolaissa
Vuonna 1686 kirkkolaki määritteli lukkarin tehtävät seuraavalla tavalla;

"Luckari pitä samalla muoto Kirckoherrald ja Seuracunnald walittaman; waan ei ilman Tacausmiehiä wastan otettaman. Hänen pitä oleman cunniallisen / uscollisen ja wiriän / Kirjantaitawan / ja taitaman weisata ja kirjoitta / nijn että hän sijnä Seuracunnas Nuorta Cansa opetta taita.

Hänen pitä myös oleman Kircolle uscollisen / ja Kirckoherral ja Seuracunnal cuuliaisen / murhen pitämän soittamisest ja kläppämisest / cullakin ajallans / laitta Stundikelloja / nijn myös ottaman wisun warin / ja hywin tallella pitämän caickia mitä hänen halduns annettu ja uscottu on. Nijn pitä hänen myös Papille Jumalan Palweluxes / Rippisialla / ja cosca käsketän / Pitäjän Asioilla / nijn myös muusa Kircon palweluxes / käsillä oleman ; waan ei millän muoto Kirckoherra oman palweluxen cautta rasitettaman / estettämän eli poispidettämän sijtä welwolisudest / cuin hänen tule caikel wireydell ja uscollisudella Lasten opettamisen päällä pitä.

Hänen pitä myös edeswiemän Capitluniin / Prowastin ja Kirckoherran Kirjoja Prowastin tygö / cosca ne tulewat hänen kätens / lähimmäisel Luckarille / ja jos se wijwytetx tule / wastaman sen wahingon edest / cuin sijtä tapahtu"

1800-luvun alkupuolella lukkarin tehtäviin kuului myös erinäisiä välskärin töitä, mm. rokotusten antaminen. Toisaalta mm. Halikon seurakunnan hankittua urut kirkkoonsa, tuli lukkarista samalla myös urkuri.

Edellä mainittua kirkkolakia ei aikain kuluessa aina noudatettu ja monien lukkarin luku- sekä kirjoitustaito saattoi olla perin heikkoa. On myös mainintoja siitä, että 1700-luvun puolivälissä lukkari olisi antanut lapsille opetusta.

Lukkarit sairaiden hoitajina

Vielä 1700-luvulla vallitsevan käsityksen mukaan suonenisku oli tehokas hoito miltei jokaisessa sairaudessa. Lääkärien ja välskärien harvalukuisuudesta johtuen väestöllä ei ollut Ruotsissa ja varsinkaan Suomessa juuri mahdollisuuksia päästä osalliseksi tästä verrattomasta parannuskeinosta.

Collegium medicum esitti sen vuoksi vuonna 1750 maaherroille toivomuksen, että lukkarit voisivat palvella sairaita suonta iskemällä. Asian tärkeyden vuoksi myös terveyskomissio kysyi vuoden 1753 valtiopäivillä, "eikö lukkareiksi otettavien pitäisi tästä lähtien osata suonen avaaminen, koska seurakunnan jäsenillä olisi silloin sairauden sattuessa mahdollisuus päästä jonkun lähellä asuvan verenlaskijan luokse ja välttyä turvautumasta naisväkeen tai muihin, jotka eivät ymmärrä avata oikeaa suonta."

Collegium medicum teki vuonna 1755 asiasta esityksen suoraan kuninkaalle, joka hyväksyi sen. Sekä silloisten että tulevien lukkareiden oli nyt hankittava taito iskeä suonta. Collegium medicum lupasi ilmoittaa asiasta tuomiokapituleille, joiden tuli saattaa määräykset seurakuntien tietoon papiston välityksellä. Vuoden 1756 valtiopäiviä varten laatimassaan kertomuksessa Collegium medicum ilmoittikin huolehtineensa kuninkaan käskyn mukaan, ”ettei ainoastaan piirilääkärien, vaan myös lukkareiden joka pitäjässä, on osattava avata suoni sairaalta.”

Lukkarien käyttäminen muullakin tavalla apuna sairaanhoidon tehtävissä tuli jälleen esille Collegium medicumissa vuonna 1794. Silloin ehdotettiin, että lukkarien olisi suoneniskun lisäksi opittava mm. sitomaan murtumia ja haavoja, avustamaan sukupuolitautien hoidossa, tuntemaan tavallisimmat taudit ja lääkeyrtit, laatimaan kertomuksia taudeista sekä säilyttämään ja jakamaan lääkkeitä. Suunnitelma näyttää kuitenkin rauenneen silloin.

Asia sai Suomessa uuden käänteen, kun vuonna 1797 perustettu ”Suomalainen Huonenhallituxen Seura” eli Suomen Talousseura otti huolekseen isorokon torjunnan järjestämisen. Näihin aikoihin seura joutui muutoinkin pohtimaan maamme lääkintähuollon kurjaa tilaa. Eräänä ratkaisuna pidettiin välskärintaitojen opettamista lukkareille.

Turun akatemian kirurgian ja lapsenpäästöopin professori Josef Pipping (1760–1815, vuodesta 1812 aateloituna Pippingskiöld) puolsi lämpimästi ratkaisua. Lääkäreille kuuluvien tehtävien uskominen lukkareille herätti toisaalta myös melkoista vastustusta. Pippingin mielestä "meidän suomalainen rahvaamme on äkillisesti ilmaantuvien sairauksien sattuessa todella jätetty kohtalonsa käsiin. Ainoa apu, joka voidaan ottaa lukuun, on kutsua lukkari, jota suoneniskutaitonsa vuoksi yleisesti nimitetään pitäjän tohtoriksi." Eräin paikoin lukkarit olivat jopa pitäneet kotiapteekkiakin, josta he saattoivat jakaa yksinkertaisia rohdoksia seurakuntalaisille.

Pipping ei pitänyt lukkarin taitoja riittävinä sisätautien hoitoa ajatellen. Hän ei ollut myöskään kovin ihastunut juuri suoneniskentään, vaan olisi mieluummin nähnyt peräruiskun lukkarien hoitovälineenä. Pipping toivoi kuitenkin, ”että Suomen tuleville lukkareille annettaisiin monenlaisia hyödyllisiä tietoja, joiden avulla he voisivat vaarallisten tilanteiden uhatessa palvella maanmiehiään.”

Suomen Talousseura teki kuitenkin vuonna 1802 kuninkaalle esityksen, että lukkarit velvoitettaisiin hankkimaan rokonistuttamisen ja rokottamisen taito. Rokonistuttamisella tarkoitettiin isorokon keinotekoista istuttamista käsivarren iholle hengenvaarallisen isorokkotartunnan ehkäisemiseksi. Se oli osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää ratkaisevasti isorokkoepidemioiden varsin huomattavia väestötappioita. Juuri samoihin aikoihin tuli tunnetuksi brittiläisen lääkärin Edward Jennerin vuonna 1798 kuvaama rokottaminen, jossa isorokolta suojaaminen tapahtui lehmärokon avulla.

Esityksessään Suomen Talousseura piti lisäksi hyödyllisenä, että lukkarit samalla voisivat oppia joitakin välttämättömiä tietoja ja taitoja helppojen ja vähemmän vaativien kirurgisten toimenpiteiden suorittamiseksi, kuten lääkitsemään tuoreita haavoja, sitomaan yleisimpiä murtumia, pysäyttämään verenvuotoja, parantamaan käärmeenpuremia ja antamaan peräruiskeita. Kustaa IV Aadolf hyväksyi maaliskuussa 1803 seuran ehdotukset.

Kuninkaallinen majesteetti ilmoitti tahtonsa olevan, että lukkarin toimiin pyrkivien oli tästä lähtien osoitettava lääkärin antamalla todistuksella taitonsa suorittaa rokonistutusta ja rokotusta, minkä lisäksi heidän oli siinä laajuudessa kuin mahdollista hankittava kyky hallita tavallisimpia välskärin tehtäviä.

Rokottamisen saattoi oppia piirilääkärin luona tai lääninlasaretissa. Välskärin taitoja lukkarit joutuivat harjoittelemaan lasaretissa keskimäärin kolme kuukautta. Annettujen todistusten mukaan heille opetettiin mm. tuoreiden ja märkäisten haavojen hoitoa ja sitomista, tulehdusten, märkäpaiseiden, kuolioiden, paleltumien ja palovammojen hoitoa, sijoiltaan menneiden jäsenten paikoilleen asettamista ja murtumien sitomista, päähän, silmiin, rintaan, niveliin ja valtimoon sattuneiden vammojen hoitoa sekä peräruiskeiden, verijuotikkaiden, espanjankärpäsen ja vetohaavojen käyttöä.

Suomen Talousseura aloitti rokotukset jo kesällä 1803 eräillä eteläisen Suomen paikkakunnilla. Seuran suunnitelmat rokotuksen järjestämiseksi koko maassa hyväksyttiin ehdotusten mukaisesti keväällä 1804. Päätöksessä rokotuksesta huolehtiminen määrättiin Suomen Talousseuran tehtäväksi. Se huolehtikin asiasta aina vuoteen 1824 saakka. Rokottajina toimivat pääasiallisesti seurakuntien lukkarit.

Tässä yhteydessä on aiheellista mainita, että Turun tuomiokirkon lukkari Erik Forssell suoritti vuonna 1808 onnistuneen kokeilun lehmärokon istuttamiseksi lehmään, jonka rokkorakkuloista saatiin rokkoainetta lähetettäväksi eri puolille maata.

Vuodesta 1825 maa jaettiin piirilääkärien valvomiin rokotuspiireihin, joihin valtio palkkasi rokottajat. Moni lukkari ryhtyi valtion rokottajaksi eli rokkoherraksi, kuten kansa heitä tapasi nimittää. Alkuvaiheessa rokottajista oli lukkareita noin kolmannes, mutta heidän osuutensa pieneni jatkuvasti. Lukkarien rokotustaidon vaatimus pysytettiin voimassa vuosien 1825 ja 1859 rokotusjulistuksissa, mutta ei enää vuoden 1883 rokotusasetuksessa.

Suomen Talousseura ponnisteli vielä 1810-luvun loppupuolella lukkarien opastamiseksi seurakuntalaisten avuksi mitä erilaisimmissa lääkintätehtävissä, sillä seura oli isorokon tuhojen lisäksi aivan aiheellisesti huolissaan erityisesti katovuosien, punataudin, hukkumisten ja eläintautien aiheuttamien menetysten johdosta.

Suomen Talousseura pyysi lääketieteen tohtori Adolph Reinhold Bouchtia laatimaan lukkareiden opettamiseksi ja kansan valistamiseksi taulukon ”Pelastuskeinoja äkillisessä hengenvaarassa ja valekuolemassa”. Ne onnettomuuksien uhrit, joiden auttamiseksi taulukon ruotsinkielisessä luonnoksessa annetaan ensiapuohjeita, olivat ”Hukkuneet”, ”Häkään, savuun ja höyryihin tukehtuneet”, ”Myrkytetyt”, ”Kuristetut ja hirtetyt”, ”Paleltuneet”, ”Palaneet”, ”Putoamisesta tai törmäyksestä murskaantuneet tai puristuksiin joutuneet”, ”Salamaniskemät”, ”Valekuolleet vastasyntyneet lapset”, ”Hullujen koirien tai eläinten puremat”, ”Myrkyllisten käärmeiden pistämät” sekä ”Verenvuodot haavoista”. Yleisinä parannuskeinoina esitettiin ”Hierominen kuivilla esineillä”, ”Hierominen märillä pyyhkeillä”, ”Lämpimät kylvyt”, ”Ilman puhaltaminen suun kautta”, ”Tupakkaperäruiskeet”, ”Oksettaminen”, ”Aivastuttaminen” ja ”Kastamiskylvyt kylmään veteen”.

Suomen Talousseura oli pyytänyt taulukkoluonnoksen johdosta lausunnon Collegium medicumilta. Tämän tammikuussa 1819 luonnoksesta antaman lausunnon mukaan esitetyistä keinoista olisi väärin käytettynä enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ohjeissa ei ollut vaadittavaa ”selvyyttä, tarkkuutta ja täydellisyyttä”. Lisäksi niissä mainittiin voimakkaasti vaikuttavia rohtoja, joita voimassa olevien säännösten mukaan ei saanut käyttää ilman lääkärin joka tapausta varten erikseen antamaa määräystä. Siksi keisarillinen kollegium ei voinut pitää luonnosta sen laatuisena, ”että sen julkaiseminen voisi tuottaa tarkoitettua hyötyä.”

Collegium medicumin kielteisen lausunnon vuoksi yritys taulukon julkaisemiseksi raukesikin. Lukkarien oli 1850-luvulla käytettävä aikansa suurimmaksi osaksi lasten opetukseen eikä vaatimusta välskärin taitojen hallitsemisesta pidetty enää ehdottomana. Vaikka taitojen tarpeellisuudesta vielä keskusteltiinkin vuonna 1869 uuden kirkkolain valmistelun aikana, ei vaatimusta kuitenkaan otettu silloin lakiin.

Viimeistelty 24.3.1999. Julkaistu lyhennettynä Suomen Lääkärilehdessä 1991: 26: 2355. Lukkari Erik Forssellia koskeva tieto lisätty maaliskuussa 2004.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865. Lahden kaupunki. Hämeenlinna 1982. (Väitöskirja)

Pesonen, N.: Terveyden puolesta – sairautta vastaan. Terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900- luvulla. Porvoo 1980

VIAPORIN VANKILA:

Linnoituksen valmistuttua perustettiin Viaporiin yleinen vankila jolla oli oma saarnaaja vuoteen 1766, jolloin virka lakkautettiin. Linnaseurakunnan saarnaja hoiti vankilan saarnaajan tehtäviä vuoteen 1812, jolloin vankila jälleen sai oman saarnaajan. Tämä hoiti myös linnaseurakunnan saarnaajan tehtäviä vuodesta 1816. Vangit olivat vuosina 1855-1856 sisämaan vankiloissa ja vankila lakkauetettiin vuonna 1863.

- Vanhemmat kirjat lienevät tuhoutuneet pommituksen aikana 9-10/8 1855, jolloin kirkko paloi. [O. Durchman: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos 3(1932)]

Suomenlinnan Särkästä vankilasaari Särkä eli Särkänlinna, ruotsiksi Långörn, on yksi Suomenlinnan saarista. Se sijaitsee muista hieman erillään pohjoiseen, Harakasta itään ja Kaivopuistosta etelään. Helsingistä katsoen matalahko, pohjois-etelä -suuntainen saari on lähinnä kaupunkia. Särkän pituus on n. 260 metriä ja leveys enimmillään n. 100 metriä.

Alaltaan vähäisen Särkän strateginen sijainti on tärkeä, siltä kun on hyvä valvoa Särkän salmea. Muun Viaporin tavoin Särkällä tehtiin linnoitus -töitä useaan otteeseen 1740-luvun lopulta alkaen Ruotsin vallan loppuun. Saarelle valmistui keskuslinnoitus sekö maavalleista ja harmaakivestä tehdyt rantavarustukset. Saaren keskiosaan rakennettuun linnoitukseen kuuluivat kaponieerit von Törne ja Gerdes ja näiden välinen pitkähkö kurtiini. Linnan pihalla oli miehistökasarmi.

Vallan vaihduttua Viapori siirtyi venäläisen insinöörikomennuskunnan alaisuuteen. Tämä teki uudistussuunnitelmia ja rakennutti saarille lisärakennuksia tarpeen mukaan. Särkkä sai myös omat suunnitelmansa. Saari sai kuitenkin 1820-luvun pulivälissä aivan uuden tehtävän, siitä tuli poliittisten vankien sijoituspaikka, oikeastaan vankilasaari.

Autonomian alkupuolella Viaporissa toimi kruununvankila ja työlaitos. Näiden laitosasukit olivat suomalaisia ja hallinto kotimaista. Särkän uusi vankila oli kokonaan näistä erillään palvellen valtakunnallisia tarkoitusperiä. Särkän vangit tulivat Venäjältä. Ensimmäiset olivat dekabristeja.
Kuvassa keskellä oleva Viaporin (nykyinen Suomenlinna) vankilassari Särkkä.

Puoliso: Helena Sofia Sanden o.s. Grönqvist s. 1797 Porvoo, k. 21.11.1855 Helsinki.
Suomenlinnan vankilan sellien ikkunat alarivissä. Kuva: Tuula Soininen Leppävirta.

Lapset:
Sofia Sanden s. 07.04.1835 Helsinki.
Aukeaa taivas.! Hyvin kaunista on tällä vankilasaarella nyt, silloin 1800-luvun alkupuolella täyttä tuskaa ja kärsimystä! Sofia syntyi Markuksen vankila-ajan jälkeen. Kuva: Tuula Soininen Leppävirta.
August Sanden , s. 22.08.1837 Helsinki, (kaksonen). Tauluun 112
Reinhold Sanden s. 22.08.1837 Helsinki, (kaksonen).
Kuva vankilan pihasta saaren keskustaan päin.! Kuva: Tuula Soininen Leppävirta.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 112
VIII August Markuksenpoika Sanden, (Taulusta 111, isä Markus Sanden) Konnuksen kanaalin vahti. August muutti Kuopiosta 3.7.1868 Leppävirralle., s. 22.08.1837 Helsinki, (kaksonen), k. 13.06.1890 Leppävirta, Konnuksen kanava.

Konnuksen kanavat

Kolme eri ikäistä kanavaa ja viisi koskea käsittävä Konnuksen kanava-alue sijaitsee 6 km päässä Leppävirran kirkonkylästä, virran yläjuoksulla. Kanava yhdistää Kallaveden ja Unnukan.

Kalastajien ja retkeilijöiden suosimalla historiallisella koskialueella on liikkumista helpottavat pitkospuut ja laitureita kalastamista varten. Makkaran- tai kalanpaistosta sekä nuotiokahveista voi nauttia laavulla.

Kanava-alueen vieraita palvelee Kahvila-Muikkuravintola Konnustupa. Vierasvenepaikkoja vanhojen kanavien laitamilla sekä laiturin sivustaa noin 40 metriä.

Konnuksen kanava on Saimaan syväväylän sulku, joka on rahtiliikennettä varten kauko-ohjauksessa Taipaleen kanavalta.

Katso myös Merenkulkulaitoksen kotisivut >>

Historiaa:
Ensimmäinen Konnuksen kanavista valmistui vuonna 1841. Saimaan kanavan valmistuttua 1856 se osoittautui liian pieneksi ja alueelle rakennettiin uusi kanava nälkävuosien hätäaputyönä. Kanava otettiin käyttöön 1869.

Vanhin kanava muutettiin uittokanavaksi vuosina 1917- 1919, jolloin sen seinämät betonoitiin. Kolmannen kanavansa Konnus sai vuonna 1973, kun syväväylä ja uusi Saimaan kanava rakennettiin.
Konnuksen kanaali.

Puoliso: Vihitty 28.02.1859 Kuopio Aleksandra Loviisa Sanden o.s. Nikander Alaksandra eli miehensä kuoleman jälkeen Leppävirran Konnuslahden loisena. Loinen: maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva, omaa asuntoa vailla oleva henkilö, joka korvauksetta tai pienestä korvauksesta asuu toisen luona., s. 07.02.1837 Leppävirta.

Lapset:
August Aleksanteri Sanden , s. 06.03.1859 Kuopio. Tauluun 113
Sofia Augusta Sanden s. 19.09.1860 Kuopio, k. 16.11.1918 Leppävirta.
Fredrik Reinhold Sanden s. 28.07.1862 Kuopio.
Karl Viktor Sanden s. 14.04.1864 Kuopio.
Elise Matilda Torvinen o.s. Sanden , s. 08.12.1867 Leppävirta, Konnuksen kanava. Tauluun 117
Ida Aleksandra Sanden s. 11.06.1869 Leppävirta, Konnuksen kanava.
Axel Edvard Sanden koneenkäyttäjä, s. 03.10.1871 Leppävirta, Konnuksen kanava, k. 15.01.1931 Leppävirta, Konnuksen kanava.
Dagmar Emilia Sanden Konnuslahden opettaja, s. 25.04.1878 Leppävirta, Konnuksen kanava, k. 16.10.1939 Leppävirta.
Leppävirta: Konnuslahden koulu
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 113
IX August Aleksanteri Augustinpoika Sanden, (Taulusta 112, isä August Sanden) August muutti Leppävirralta 15.11.1875 Viipuriin. torppari, koneenkäyttäjä, sorvari, s. 06.03.1859 Kuopio.

Puoliso: Vihitty 01.10.1881 Pietarin suomalainen Marian srk. Anna Petterintytär Sanden o.s. Pesonen s. 16.03.1856 Sääminki. Utrasniemi, k. 26.12.1925 Leppävirta.

Lapset:
Arvid Aleksanteri Sanden , s. 16.02.1882 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta. Tauluun 114
Aleksandra Sanden s. 03.09.1883 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta, k. 25.06.1891 leppävirta.
Anna Augusta Sanden s. 07.05.1886 Pietarin suomalainen Marian srk., Kuopio, k. 03.08.1953 leppävirta.
Fanny Olivia Tuukkanen o.s. Sanden Fanny kuoli 37-vuotiaana synnytyksessä., s. 25.04.1888 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta, k. 11.12.1925 Leppävirta.
Elin Maria Sanden s. 10.08.1891 Leppävirta, k. 16.12.1968 Leppävirta.
Yrjö August Sanden s. 15.01.1893 Leppävirta, k. 02.11.1893 Leppävirta.
Hilja Sofia Kinnunen o.s. Sanden , s. 24.11.1894 Leppävirta. Tauluun 116
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 114
X Arvid Aleksanteri Augustinpoika Sanden, (Taulusta 113, isä August Sanden) Torppari, kuoli oman käden kautta., s. 16.02.1882 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta, k. 20.03.1918 Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo.

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakunnat

Vuonna 1745 muodostettiin Pietariin kaksi luterilaista seurakuntaa, joista ruotsinkielinen sai vuonna 1767 nimekseen Pyhän Katariinan seurakunta ja suomenkielinen sai nimekseen Pyhän Marian seurakunta vuonna 1804. Seurakuntien juuret ulottuvat kuitenkin pitemmälle. Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703 entisen Nevanlinnan kaupungin paikalle. Nevanlinnassa oli asunut suomalaisia ja ruotsalaisia, jotka olivat uskonnoltaan luterilaisia. Pietariin muodostuikin pian luterilainen ruotsalais-suomalainen seurakunta. Seurakunta hajosi kuitenkin 1730-luvulla suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan.
Pyhän Marian seurakunta

Suomenkielisen Pyhän Marian seurakunnan jäsenistö oli seurakunnan alkuaikoina kotoisin pääsääntöisesti Inkerin alueelta ja Viipurin läänistä, mutta kun koko Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjän valtakuntaan, jäsenistöä alkoi tulla muualtakin. 1700-luvulla suomalaiseen seurakuntaan kuului myös virolaisia, mutta he perustivat vuonna 1787 oman Pyhän Johanneksen seurakuntansa.

Suomalaisella seurakunnalla oli myös maaseurakunta, johon kuului joukko kyliä Pietarin ympäristöstä. Laajimmillaan suomalainen Pyhän Marian seurakunta oli 1890-luvulla, jolloin seurakuntaan kuului yli 20 000 jäsentä. Seurakunnan toiminta vaikeutui Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 ja vuonna 1938 neuvostoviranomaiset lakkauttivat seurakunnan ja takavarikoivat sen kirkkorakennuksen.
Pyhän Katariinan seurakunta

Pyhän Katariinan seurakunta oli ruotsinkielinen ja yhteispohjoismainen. Seurakunnan jäsenistön enemmistö oli kuitenkin suomalaisia ja sillä oli kiinteä yhteys Suomeen. Esimerkiksi Pyhän Katariinan seurakunnan patronuksena, eli suojelijana, toimi Suomen ministerivaltiosihteeri.

Ruotsalainen seurakunta oli kaupunkiseurakunta, mutta siihen liittyi aika ajoin muuallakin Venäjällä kuin vain Pietarissa asuneita. Kaikki jäsenetkään eivät olleet ruotsinkielisiä. Joskus tapahtui, että statuksen vuoksi myös suomenkielinen liittyi jäseniksi Pyhän Katariinan seurakuntaan. Enimmillään seurakuntaan kuului noin 7000 jäsentä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen suurin osa seurakuntalaisista siirtyi Suomeen tai Ruotsiin. Seurakunnan toimintaa yritettiin ylläpitää Ruotsin valtion tuella, mutta vuonna 1936 neuvostoviranomaiset ottivat kirkkorakennuksen haltuunsa.
Seurakuntien tehtävät

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien tehtävät olivat samankaltaisia kuin muidenkin luterilaisten seurakuntien. Seurakuntien pappien velvollisuus oli pitää personaalikirjoja eli rippikirjoja. Samoin pappien piti luetteloida vuosittain syntyneet, vihityt ja kuolleet. Näitä tehtäviä edellytti vuoden 1832 Venäjän evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaki. Suomesta järjestelmä erosi siinä, että kirkonkirjoista oli lähetettävä joka vuosi jäljennökset konsistoreille. Konsistorit olivat kirkon hallintoelimiä, jotka vastasivat lähinnä hiippakuntia.

Kirkonkirjojen pitämisen lisäksi seurakunnilla oli monia muita tehtäviä. Tärkeimpiä olivat seurakuntien pappien suorittamat kirkolliset toimitukset: kaste, rippi, avioliittoon vihkiminen, ruumiin siunaus ja jumalanpalvelukset. Näiden lisäksi seurakuntien ympärille muodostui muun muassa erilaisia yhdistyksiä, jotka eiv��t kuitenkaan virallisesti kuuluneet seurakuntien alle, mutta joiden yhteydet seurakuntiin olivat hyvin kiinteät.


Seurakuntien arkistojen asiakirjat

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan koostuvat samankaltaisista aineistoista kuin suomalaisten luterilaisten seurakuntien arkistot. Arkiston järjestys ei ole täysin samanlainen kuin Suomen puoleisten kirkonarkistojen, mutta Pyhän Marian seurakunnan arkistoa luetteloitaessa ja järjestäessä on kuitenkin noudatettu, mikäli mahdollista, samaa kaavaa kuin muitakin suomalaisia kirkonarkistoja luetteloitaessa. Kansallisarkistossa säilytettävä Pyhän Marian seurakunnan arkisto sisältää aineistoa vuosilta 1733 – 1936. Pyhän Katariinan seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa Tukholmassa, mutta mikrofilmikopiot ovat käytettävissä Kansallisarkistossa.

Keskeisiä sarjoja henkilö- ja sukuhistorian tutkijan kannalta ovat ehtoollisilla käyneiden luettelot, rippikirjat, historiakirjat, muuttaneiden luettelot ja muuttokirjat. Historiakirjat sisältävät syntyneiden ja kastettujen luettelot, kuulutettujen ja vihittyjen luettelot sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot. Pyhän Katariinan seurakunnan kirkonkirjoissa on käytetty ruotsinkieltä kun taas Pyhän Marian seurakunnan kirkonkirjoissa käytetty kieli oli vuoteen 1892 saksa ja siitä eteenpäin venäjä.

Pyhän Marian seurakunnan arkistoon kuuluu myös Pietarissa toimineen Suomen henkikaartin rykmenttiä ja keisarillista sotaorpoinstituuttia varten perustetun Pyhän Konstantinin sotilasseurakunnan rippi- ja historiakirjat vuosilta 1810–1831 sekä kiertokirjeet ja saapuneet kirjeet ja papintodistukset. Lisäksi Pyhän Marian seurakunnan arkisto sisältää kirkon kiinteistöä koskevia asiakirjoja ja kirkon rakennus- ja asemakaavapiirustuksia.
Miten voin hyödyntää seurakuntien arkistoja?

Pyhän Marian ja Pyhän Katariinan seurakuntien arkistot ovat tärkeitä lähteitä tutkittaessa Pietarissa asuneita ja vaikuttaneita suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia. Seurakuntien arkistot ovat siis oiva lähde varsinkin suku- ja henkilöhistoriasta kiinnostuneille.

Tutkijan kannattaa tutustua myös Suomen passiviraston arkistoon, sillä säätyläisiä lukuun ottamatta kaikkien suomalaisten, jotka muuttivat Venäjälle, tuli hankkia oleskelupassi. Passiviraston arkisto on siis seurakuntien arkistoa kattavampi, koska kaikki pietarinsuomalaiset eivät seurakuntiin liittyneet.

Tutkimuksen alkuun pääsemistä helpottaa, jos on perehtynyt kirjallisuuteen joka käsittelee suomalaisia Pietarissa ja Venäjällä. Aiheeseen hyvin johdattelevia kirjoja ovat Max Engmanin Suomalaiset Venäjällä ja Pietarinsuomalaiset sekä Suureen itään. Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa.


Miten etsin asiakirjoja arkistoista?

Pyhän Marian seurakunnan arkisto on luetteloitu Vakka-arkistietokantaan, joten tutustuminen kannattaa aloittaa sieltä. Perushakuun kirjoitetaan hakusanaksi ”Pyhän Marian seurakunta”. Hakutuloksista valitaan Pietarin Pyhän Marian seurakunnan arkisto. Valitsemalla sarjat-linkin pääsee tutustumaan arkiston sisältöön.

Pyhän Marian seurakunnan arkisto on tutkijoiden käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Alkuperäiset kirkonkirjat ovat käyttökiellossa huonokuntoisuutensa vuoksi, joten niiden sijasta tutkijan on käytettävä mikrofilmejä. Mikrofilmien etsijä voi aloittaa työnsä jo kotikoneella Suomen sukututkimusseuran HisKi – Historiakirjat hakuohjelman avulla. Hakeminen tapahtuu niin, että valitaan HisKin hakuohjelmasta Pietarin suomalainen Marian seurakunta ja klikataan linkkiä lisätietoa seurakunnasta. Valitsemalla sitten kohdan mikrofilmit saadaan esiin luettelo, josta selviää mikrofilmin tunnus. Mikrofilmejä voi etsiä myös Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteen mikrofilmisalista löytyvän mikrofilmiluettelon avulla.

Suuri osa Pyhän Marian seurakunnan arkistosta on digitoitu Kansallisarkiston digitaaliarkistoon. Digitoituun osaan seurakunnan arkistosta pääsee esimerkiksi kirjoittamalla vapaasana-hakuun ”Pyhän Marian seurakunta” Sen jälkeen valitaan arkistonmuodostaja Pietarin Pyhän Marian seurakunta. Tämän jälkeen klikataan linkkiä Pietarin Pyhän Marian seurakunnan arkisto. Esiin tulee näkymä jossa on digitoidut sarjat ja niistä valitaan sitten haluttu.

Pyhän Katariinan seurakunnan arkistoa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa Tukholmassa, mutta kirkonkirjoihin on mahdollista tutustua Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteen mikrofilmisalissa jossa ne ovat mikrofilmikopioina. Haluttua mikrofilmiä voi etsiä mikrofilmiluettelosta Mikrofilmit Ruotsi 607:7. Pyhän Katariinan seurakunnan mikrofilmit löytyvät kyseisestä luettelosta kohdasta Riksarkivet i Stockholm, Svenska församlingen S:ta Katharina i S:t Petersburg. Pyhän Katariinan seurakunnan kirkonkirjat ovat käytettävissä mikrofilmeinä myös Mikkelin maakunta-arkistossa.

Tutkijan kannattaa huomioida, että seurakuntien arkistot eivät sisällä tietoa kaikista suomalaisista tai ruotsalaisista, jotka asuivat Pietarissa. Enemmistö, joka jäi kaupunkiin pitemmäksi aikaa, liittyi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin jompaankumpaan seurakuntaan. Toisaalta sosiaalisen nousun myötä Suomesta muuttaneet saattoivat liittyä johonkin Pietarin saksalaisista seurakunnista, jotka olivat luterilaisten seurakuntien arvojärjestyksessä kaikkein korkeimmalla sijalla.
Pyhän Marian seurakunnan kirkko Pietarissa.

Puoliso: Vihitty 02.12.1905 Viipurin tuomioseurakunta Hulda Elisabet Sanden o.s. Forsberg s. 1887 Leppävirta.

Lapset:
Ilta Rauha Sanden , s. 24.02.1918 Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo. Tauluun 115
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 115
XI Ilta Rauha Sanden, (Taulusta 114, isä Arvid Sanden) s. 24.02.1918 Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo.

Puoliso: Vihitty 21.02.1941 Leppävirta Henry William (Viljam) Thits Henry otti osaa Suomen sotiin 1939-40 ja 1941-1942. Korpraali JR 30:ssä. K. (kaatui) 21.2.1942 Juksovassa Syvärillä (Aunuksessa)., s. 17.02.1914 USA, Washington, Aberdeen, k. 21.01.1942 Aunus, Syväri, Vaskusjärvi.

THITZ, HENRY VILJAM

sääty leski
sukupuoli mies
kansalaisuus FI
kansallisuus FI
äidinkieli suomi
lasten lukumäärä 0
ammatti mv.
sotilasarvo korpraali
joukko-osasto 4./JR 30
joukko-osastokoodi
syntymäaika 17.02.1914
synnyinkunta
kotikunta Leppävirta
asuinkunta Leppävirta
haavoittumisaika
haavoittumispaikka
haavoittumiskunta
katoamisaika
katoamispaikka
katoamiskunta
kuolinaika 21.01.1942
kuolinpaikka Vaskusjärvi
kuolinkunta
Menehtymisluokka kaatui, siunattu ja haudattu
hautauskunta Leppävirta
hautausmaa Leppävirta.
Vanhemmat: Hannes Evald Fredrikinpoika Thits, Hannes oli siirtolaisena Yhdysvalloissa 1904-1921, maanviljelijä Leppävirran Mustinmäen Mustinlahden tilalla., s. 05.05.1888 Leppävirta, k. 02.12.1975 Leppävirta, Mustinmäki, Mustinlahti ja Hilda Maria Juhantutär Thits ent. Ketola o.s. Myllymäki, Hilda oli siirtolaisena Yhdysvalloissa 1912-1921, s. 22.02.1893 Peräseinäjoki, k. 02.11.1964 Leppävirta, Mustinmäki, Mustinlahti.
Aberdeen on kaupunki Grays Harborin piirikunnassa, Washingtonin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Kaupungin perusti uudisasukas Samuel Benn vuonna 1884. Vuonna 2000 kaupungissa oli 16 461 asukasta. Kaupunki on piirikunnan taloudellinen keskus.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 116
X Hilja Sofia Augustintytär Kinnunen o.s. Sanden, (Taulusta 113, isä August Sanden) Hilja oli tilan emäntä, kuoli 62-vuotiaana munuaistulehdukseen., s. 24.11.1894 Leppävirta, k. 28.09.1957 Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo.

Puoliso: Kusti Kinnunen Souttulan Kinnunen, maatila., s. Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo.
Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo, Souttula.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 117
IX Elise Matilda Augustintytär Torvinen o.s. Sanden, (Taulusta 112, isä August Sanden) Oma poika ampui äitinsä vahingossa., s. 08.12.1867 Leppävirta, Konnuksen kanava, k. jälkeen 1900 Leppävirta, Petromäki.

Puoliso: Vihitty 24.06.1892 Leppävirta Petteri Olavinpoika Torvinen s. 25.08.1850 Leppävirta, Petromäki.
Vanhemmat: Olavi Olavinpoika Torvinen, Merimies, Petromäen Matinpellon isäntä., s. 17.12.1809 Leppävirta, Petromäki, k. 31.07.1866 Leppävirta, Petromäki ja Loviisa Ulla Partanen, Ulla kuoli 46-vuotiaana vesitautiin eli - pöhöttymään., s. 30.06.1811 Leppävirta, Saamais, k. 15.11.1857 Leppävirta, Petromäki.
Pirunvuoren luola, Petromäki, Leppävirta. Tiedossa on suuntaa antavat koordinaatit: 6942300 3545600.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 118
V Henrik Juho Henrikinpoika Ylenii (Ylenius), (Taulusta 65, äiti Margareetta Ylenii (Ylenius)) Maskun kappalainen 1786, oli ensin isänsä apulainen 1763., s. 23.07.1736 Masku, Laulainen, k. 13.03.1815 Masku, Laulainen.

Turun katedraalikoulun oppilas 24.4.1750 (in cl. conrect., Mascuensis) – 13.6.1755 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1755. Boreaalisen osakunnan jäsen 20.6.1755 1755 den 20 Junii Henricus Johannes Ylenius. | nat. ann. 1736 die VI Julij | Sacris initiatus 1763. Sacellanus in Masko 1786. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 21.12.1763. Todistus ordinaation hakemista varten kirjattu pöytäkirjaan 28.12.1763. — Maskun kappalaisen (isänsä) apulainen 1763, kappalainen 1786.
Maskun kirkko pappiloineen muodostaa Turun seudun rannikon vanhimpiin seurakuntiin kuuluvan Maskun kirkollisen keskuksen. Sen monipuoliseen keskiaikaiseen ja vuosisatojen mittaan kehittyneeseen ympäristöön kuuluvat lisäksi keskiaikaisten teiden risteyksessä seisova tapuli sekä kirkkomaa hautakappeleineen. Kirkko sijaitsee Maskunjoen varren viljelyseudulla, joka on rautakautisen ja keskiaikaisen asutuksen keskusaluetta. Maskun kirkko sijaitsee Turun ja Rauman sekä Naantalin ja Ruskon välisten keskiaikaisten teiden risteyksessä. Kirkon vieressä on rautakautinen hautapaikka, ns. Humikkalan kalmisto ja lähellä Myllymäen esihistoriallinen asuinpaikka. Kirkon paanukattoiseen runkohuoneeseen liittyy pohjoispuolella lähellä itäpäätyä runkohuonetta vanhempi sakaristo ja eteläpuolella runkohuonetta nuorempi asehuone. Kirkossa ei poikkeuksellisesti ole länsiportaalia. Papinoven edessä on säilynyt puurakenteinen eteishuone. Yksilaivaisessa nelitraveisessa kirkkosalissa on pilasterien ja kilpikaarien varaan tehdyt tähtiholvit. Holvien ruoteet on koristeltu viiva-aiheisella juovituksella. Seinien alaosaa kiertää punaisella ja sinisellä värillä 1600-luvulla tehty draperiamaalaus. Kirkon penkit ja urkulehteri ovat 1880-luvulta. Keskiaikaiseen taide-esineistöön kuuluvat mm. myöhäiskeskiaikainen triumfikrusifiksi, sleesialainen alttarikaappi ja kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylinen saarnastuoli, kuorin lattiassa olevat kalkkikiviset hautalaatat sekä kaksikantista linjalaivaa esittävä kirkkolaiva ovat 1600-luvulta. Seuraavalta vuosisadalta ovat kirkkoherra Simon Vacceniuksen ja hänen vaimonsa Regina Reuterin votiivikaappi, kirkkomaalari Jonas Bergmanin tekemät öljymaalaukset sekä rokokootyylinen, seurakunnan nuorison lahjoittama kaappikello. Kirkkomaalla ovat Juvan ja Kankaisten hautakappelit. Lähellä sijaitsevan Kankaisten kartanon 1600-luvun puolivälissä kivestä rakennuttua hautakappelia on myöhemmin käytetty varastosuojana. Pohjaltaan neliön mallista rakennusta kattaa kaksiosainen pyramidikatto, joka on katettu paanutuksella. Rakennuttaja lienee ollut valtaneuvos Kustaa Eevertinpoika Horn (1614-1666). Juvan hirsirakenteinen hautakappeli on 1700-luvun loppupuolelta. Kellotapuli kirkon länsipuolella kulkevien teiden risteyksessä on harmaakiviseltä alaosaltaan keskiaikainen, mutta sen yläosan puurakenteiden valmistumisajankohtaa ei tunneta. Maskun kirkkoherranpappila on perustettu jo keskiajalla Humikkalan kylän tiluksille, kirkon lähettyville. Nykyinen pappilan empiretyylinen aumakattoinen päärakennus on rakennettu 1860 lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin suunnitelmin. Holvatun kivikellarin vanhimmat osat on rakennettu 1685. Pappilan pihapiiriin kuuluu puisto ja muita rakennuksia, joista talli on 1800-luvulta ja seurakuntatilaksi 1940-luvulla muutettu ns. Hemmingin tupa 1900-luvun alkupuolelta. Historia Masku mainittiin seurakuntana jo 1234. Se oli vuodesta 1399 Turun piispan prebendinä (palkkaseurakuntana)uskonpuhdistukseen asti ja 1809-1834 Turun akatemian prebendinä. Kirkon harmaakivinen runkohuone holvattiin ja tiilipäädyt rakennettiin 1400-luvun loppupuolella. Sakaristo korotettiin 1780 ja kuori-ikkunaa laajennettiin 1700-luvun lopussa. Kirkon sisustus uusittiin 1880-luvulla. Arkkitehti Alarik Tavaststjernan johdolla tehdyssä restauroinnissa 1915 seinien alaosan draperia-maalaus otettiin esille ja kuori-ikkunaan tehtiin lasimosaiikki.

Puoliso: Maria Elisabet Ylenii (Ylenius) o.s. Lohman s. 07.02.1749, k. 18.03.1830 Masku, Ristimäki, Alatalo.
Mynämäen keskiaikainen kirkko kuuluu maaseudun mahtavimpiin ja sen erikoisuutena on länsipäähän suunniteltu massiivinen tornirakennelma. Kirkon kuorissa oleva Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin hautamuistomerkki on barokin kuvanveistotaiteen hienompia esimerkkejä Suomessa. Mynämäen kirkonkylä sijaitsee viljelysalueen keskellä Mynäjoen varrella. Kirkko on poikkeuksellisen kookas hallikirkko. Runkohuonetta vanhempi sakaristo on pohjoisseinän itäpäässä. Kuoripäädyssä ei ole tiilikoristelua ja kuori-ikkuna on kolmiosainen. Sivuseiniä jäsentävät tukipilarit. Länsipäädyssä olevaa lähes runkohuoneen levyistä ja sen tasakerran korkuista torninjalkaa kattaa runkohuoneen kanssa yhteinen vesikatto. Kolmilaivaisessa ja viisitraveisessa kirkkosalissa on jyhkeät nelikulmaiset pilarit ja tasakorkeat ristiholvit. Keskilaiva on sivulaivoja kapeampi. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluvat alttaripöydän kalkkikivilevy, kalkkikivinen kasteallas sekä lukuisat keskiaikaiset veistokset ja antemensalen osat. Suurvalta-ajalta on peräisin saarnastuoli sekä kaksiosainen Henrik Flemingin (k. 1650) ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin maallisen elämän katoavuutta kuvastava hiekkakivinen hautamuistomerkki sekä siihen liittyvä kookas epitafi. Kirkkomaata reunustaa kylmämuurattu kiviaita. Mynämäen pappila sijaitsee kirkon itäpuolella Mynäjoen varrella. Pappilan nykyinen päärakennus on vuodelta 1866. Historia Mynämäki mainittiin säilyneissä asiakirjoissa ensi kerran seurakuntana 1309 ja pitäjässä sijaitsi kirkko saman vuosisadan puolimaissa. Keskiaikaisen kivikirkon sakaristo rakennettiin ennen päälaivaa. Kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja ikkunat laajennettiin 1865. Kirkko korjattiin nykyasuunsa arkkitehti Olli Kestilän suunnittelemassa restauroinnissa 1959-1960.

Lapset:
Beata Maria Ristimäki o.s. Ylenius , s. 14.09.1769 Masku, Laulainen. Tauluun 119
Elisabetha Ylenius s. 28.03.1771 Masku, Laulainen.
Diedrich Ylenius s. 17.05.1772 Masku, Laulainen, k. 15.02.1775 Masku, Laulainen.
Hedvig Sofia Ylenius s. 16.05.1776 Masku, Laulainen, k. 09.08.1776 Masku, Laulainen.
Fredrica Lovisa Ylenius s. 14.07.1777 Masku, Laulainen.
Gustava Magdalena Cajander o.s. Ylenius , s. 25.03.1779 Masku, Laulainen. Tauluun 120
Gustaf Adolf Ylenius s. 18.05.1781 Masku, Laulainen, k. 08.07.1781 Masku, Laulainen.
Carl Fredric Ylenius s. 01.07.1782 Masku, Laulainen, k. 08.07.1782 Masku, Laulainen.
Conrad Eric Ylenius s. 27.07.1783 Masku, Laulainen.
Henric Johan Ylenius s. 07.01.1785 Masku, Laulainen.
Carl Fredric Ylenius s. 31.07.1787 Masku, Laulainen, k. 18.08.1801 Masku, Laulainen.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 119
VI Beata Maria Henrikintytär Ristimäki o.s. Ylenius, (Taulusta 118, isä Henrik Ylenii (Ylenius)) s. 14.09.1769 Masku, Laulainen, k. 28.06.1849 Masku, Ristimäki, Alatalo.

Puoliso: Henrik Henrikinpoika Ristimäki Ristimäen rusthollin isäntä., s. 04.01.1773 Masku, Ristimäki, Alatalo, k. 21.10.1837 Masku, Ristimäki, Alatalo.

Lapset:
Gustava Beata Ristimäki s. 27.11.1797 Masku, Ristimäki, Alatalo.
Carl Henric Ristimäki s. 02.03.1801 Masku, Ristimäki, Alatalo.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 120
VI Gustava Magdalena Henrikintytär Cajander o.s. Ylenius, (Taulusta 118, isä Henrik Ylenii (Ylenius)) s. 25.03.1779 Masku, Laulainen, k. 21.01.1859 Mynämäki.

Puoliso: Karl Erikinpoika Cajander e. Carström Maskun ja sitten Mynämäen lukkari, s. 23.09.1778 Askainen, Kainun rakuunatorppa, k. 17.07.1835 Mynämäki.
Vanhemmat: Erik Mattsinpoika Carström, Rakuunakorpraali, s. 21.12.1748 Askainen, Kainu Wäräisten torppa, k. 02.10.1823 Mynämäki ja Walborg Johanintytär Carström, s. 22.03.1753 Askainen, Kainu, Heikkilä, k. 16.05.1821 Askainen.

Lapset:
Karl Axel Cajander s. 06.04.1799 Masku, Pappila.
Gustaf Adolf Cajander s. 15.03.1801 Masku, Pappila.
Gustava Carolina Cajander s. 28.01.1805 Masku, Pappila.
Anna Lovisa Cajander s. 08.02.1807 Masku, Pappila.
Henrik Johan Cajander , s. 26.05.1809 Masku, Pappila. Tauluun 121
Fredrika Wilhelmina Cajander s. 16.10.1811 Mynämäki, Kirkonmäki.
Konrad Erik Cajander s. 02.01.1814 Mynämäki, Kirkonmäki, k. 24.02.1814 Mynämäki, Kirkonmäki.
Sofia Magdalena Cajander s. 16.01.1815 Mynämäki, Kirkonmäki, (kaksonen).
Maria Charlotta Cajander s. 16.01.1815 Mynämäki, Kirkonmäki, (kaksonen), k. 19.12.1815 Mynämäki, Kirkonmäki.
Knut Ferninand Cajander , s. 16.01.1817 Mynämäki, Kirkonmäki. Tauluun 122
August Reinhold Cajander , s. 03.05.1819 Mynämäki, Kirkonmäki. Tauluun 123
Nils Alexander Cajander , s. 28.07.1821 Mynämäki. Tauluun 124
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 121
VII Henrik Johan Karlinpoika Cajander, (Taulusta 120, äiti Gustava Cajander) s. 26.05.1809 Masku, Pappila.

Puoliso: Vihitty 30.10.1834 Gustava Johanintytär Cajander

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 122
VII Knut Ferninand Karlinpoika Cajander, (Taulusta 120, äiti Gustava Cajander) s. 16.01.1817 Mynämäki, Kirkonmäki, k. 30.08.1844 Mynämäki.

Puoliso: Vihitty 12.12.1837 Mynämäki Eva Cajander o.s. Rönnbäck s. 12.10.1816 Turku, k. 26.03.1862 Mynämäki.

Lapset:
Alexandra Olivia Cajander s. 09.11.1838 Mynämäki, Kirkonmäki.
Eva Karolina Cajander s. 30.04.1840 Mynämäki, Kirkonmäki, k. 18.05.1840 Mynämäki, Kirkonmäki.
Selma Aqvilina Cajander s. 11.08.1841 Mynämäki, Kirkonmäki.
Axel Ferdinand Cajander s. 19.03.1843 Mynämäki, Kirkonmäki.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 123
VII August Reinhold Karlinpoika Cajander, (Taulusta 120, äiti Gustava Cajander) s. 03.05.1819 Mynämäki, Kirkonmäki.

Puoliso: Lovisa Johanintytär Cajander Talollisen tytär, s. 03.03.1815 Mynämäki.

Lapset:
Berndt August Cajander s. 02.01.1852 Mynämäki, Kirkonmäki.
Ida Lovisa Cajander s. 20.08.1853 Mynämäki, Nihattula.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 124
VII Nils Alexander Karlinpoika Cajander, (Taulusta 120, äiti Gustava Cajander) s. 28.07.1821 Mynämäki, k. 14.04.1905 Mynämäki.

Mynämäki-Virmo

Nämä nimet ovat innoittaneet monet pohtimaan niiden alkuperää. Jo 1700-luvulla mm Gregorius Hallenius pohti asiaa maisterinväitöskirjassaan. Nimiproblematiikkaa selvitellään myös Perälän kirjoittamassa Mynämäen historiassa. Seuraava esitys pohjautuu kuitenkin Suomalaiseen paikannimikirjaan vuodelta 2007.

Mynämäki –nimen iästä ja käytöstä on vaikea saada selkoa, koska asiakirjoissa käytetään ruotsinkielistä Virmo-nimeä niin kauan kuin asiakirjat laadittiin ruotsiksi. Suomenkielisestä on kuitenkin olemassa yksittäinen asiakirjamaininta Mynemedh (härad) vuodelta1567.

Pitäjännimeä vanhemmalta vaikuttaa pitäjän halkivirtaavan joen nimi Mynäjoki, joka juontunee joen lähtökohdan, Mynäjärven nimestä.

Mynämäen vanhoja kansankielisiä muotoja ovat Mynämä ja Minämä. Ne osoittavat, että nimen alkuperäisasu on ollut Mynämä. Lopun mäki on syntynyt muodoltaan oudon nimen selvennykseksi. Samanlainen kehitys on esimerkiksi sanoissa Längelmäki ja Pieksämäki. Mynämäen mynä-alkuiset nimet ovat ainutkertaisia Suomen nimistössä. Niiden alkuperä on täysin hämärtynyt.

Virmo on edelleenkin Mynämäen ruotsinkielinen nimi. Asiakirjoissa nimen kirjoitusasu vaihtelee: Gunno de Virmu 1309, de Wirmo 1352, Wirmaa 1375. Vanhimmat kirjoitusasut osoittavat, että kyseessä ei ole suomalaisperäinen maa-loppuinen nimi, kuten monet muut mo-loppuiset ruotsinkieliset nimet. Esimerkiksi Vehmaa – Vemo. Lars Hulden on esittänyt nimen perustuvan henkilönimeen esim. Värmund, Vidmund tai Vigmund. On myös esitetty Mynäjoen vanhaksi nimeksi Virmasjoki (virma = nopea). Nimeä on kuitenkin pidettävä edelleen selvittämättömänä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------.
Mynämäen keskiaikainen kirkko kuuluu maaseudun mahtavimpiin ja sen erikoisuutena on länsipäähän suunniteltu massiivinen tornirakennelma. Kirkon kuorissa oleva Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin hautamuistomerkki on barokin kuvanveistotaiteen hienompia esimerkkejä Suomessa. Mynämäen kirkonkylä sijaitsee viljelysalueen keskellä Mynäjoen varrella. Kirkko on poikkeuksellisen kookas hallikirkko. Runkohuonetta vanhempi sakaristo on pohjoisseinän itäpäässä. Kuoripäädyssä ei ole tiilikoristelua ja kuori-ikkuna on kolmiosainen. Sivuseiniä jäsentävät tukipilarit. Länsipäädyssä olevaa lähes runkohuoneen levyistä ja sen tasakerran korkuista torninjalkaa kattaa runkohuoneen kanssa yhteinen vesikatto. Kolmilaivaisessa ja viisitraveisessa kirkkosalissa on jyhkeät nelikulmaiset pilarit ja tasakorkeat ristiholvit. Keskilaiva on sivulaivoja kapeampi. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluvat alttaripöydän kalkkikivilevy, kalkkikivinen kasteallas sekä lukuisat keskiaikaiset veistokset ja antemensalen osat. Suurvalta-ajalta on peräisin saarnastuoli sekä kaksiosainen Henrik Flemingin (k. 1650) ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin maallisen elämän katoavuutta kuvastava hiekkakivinen hautamuistomerkki sekä siihen liittyvä kookas epitafi. Kirkkomaata reunustaa kylmämuurattu kiviaita. Mynämäen pappila sijaitsee kirkon itäpuolella Mynäjoen varrella. Pappilan nykyinen päärakennus on vuodelta 1866. Historia Mynämäki mainittiin säilyneissä asiakirjoissa ensi kerran seurakuntana 1309 ja pitäjässä sijaitsi kirkko saman vuosisadan puolimaissa. Keskiaikaisen kivikirkon sakaristo rakennettiin ennen päälaivaa. Kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja ikkunat laajennettiin 1865. Kirkko korjattiin nykyasuunsa arkkitehti Olli Kestilän suunnittelemassa restauroinnissa 1959-1960.

Puoliso: Gustava Wilhelmina Zefaniaksentytär Cajander o.s. Gallén s. 10.10.1825 Lemu, Kallela, k. 09.10.1865 Mynämäki, Lehtimäki.
Vanhemmat: Stefan Tuomaanpoika Gallén, s. 12.02.1796 Lemu, Kallela, k. 06.01.1832 Lemu, Kallela ja Gustava Gallén ent. Cajander o.s. Johansdotter, s. 1802.

Lapset:
Karl Alexander Cajander , s. 06.02.1848 Askainen, Vilnäs, (kaksonen). Tauluun 125
Amanda Wilhelmina Cajander s. 06.02.1848 Askainen, Vilnäs, (kaksonen), k. 01.09.1850 Mynämäki.
Johanna Gustava Cajander s. 18.04.1856 Mynämäki, k. 26.12.1856 Mynämäki.
Elin Alexandra Cajander s. 25.05.1860 Mynämäki, k. 01.01.1893 Mynämäki.
Alma Gustava Cajander s. 18.06.1862 Mynämäki, k. 26.02.1891 Mynämäki.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 125
VIII Karl Alexander Nilsinpoika Cajander, (Taulusta 124, isä Nils Cajander) Rehtori, historoitsija, s. 06.02.1848 Askainen, Vilnäs, (kaksonen), k. 08.01.1911.

Puoliso: Vihitty 1875 Anna Mathilda Henrikintytär Cajander o.s. Allenius s. 19.04.1848 Loimaa, k. 1921.

Lapset:
Aimo Kaarlo Cajander , s. 04.04.1879 Uusikaupunki. Tauluun 126
Eino Cajander , s. 11.05.1882 Uusikaupunki. Tauluun 129
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 126
IX Aimo Kaarlo Karlinpoika Cajander, (Taulusta 125, isä Karl Cajander) Suomen pääministeri, metsänhoitotieteen professori, Metsähallituksen pääjohtaja

A. K. Cajander oli 1920- ja 1930-luvulla johtava suomalainen metsäalan auktoriteetti. Tutkijana hänet tunnetaan erityisesti metsätyyppiteorian kehittäjänä. Metsähallituksen ensimmäiseksi pääjohtajaksi nimitetyn Cajanderin asiantuntemusta käytettiin myös puuteollisuuden johtotehtävissä. Kansallisen Edistyspuolueen puheenjohtajana Cajander oli keskeinen poliittinenkin vaikuttaja, jonka ura huipentui pääministerikauteen talvisodan alla., s. 04.04.1879 Uusikaupunki, k. 21.01.1943 Helsinki.

Aimo Kaarlo Cajander (4. huhtikuuta 1879 Uusikaupunki – 21. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen metsätieteilijä ja poliitikko, Metsähallituksen ylijohtaja, Kansallisen Edistyspuoleen puheenjohtaja sekä kolminkertainen pääministeri. Talvisodan syttyminen katkaisi hänen poliittisen uransa ja on leimannut hänen jälkimainettaan. Cajander kehitti metsätyyppiopin.

Sisällysluettelo

1 Elämänvaiheet
1.1 "Malli Cajander"
2 Lähteet



Elämänvaiheet

Cajander syntyi Uudessakaupungissa ja hänen vanhempansa olivat alkeiskoulun rehtori Karl Alexander Cajander ja Mynämäen kihlakunnan kruununvoudin tytär Anna Mathilda Cajander Allenius. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1896, opiskeli kasvitiedettä yliopistolla, matkusti Siperiaan keräämään aineistoa 1903 valmistuneeseen väitöskirjaansa ja nimitettiin pian kasvitieteen dosentiksi. Hän kouluttautui myös metsänhoitajaksi Evon metsäopistossa ja nimitettiin metsänhoidon opettajaksi yliopistolle heti kun alan opetus käynnistyi vuonna 1908 uudessa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Alan professoriksi Cajander tuli 1911. Vuonna 1918 hän tuli myös virkaatekeväksi metsähallituksen ylijohtajaksi ja johti laitosta kuolemaansa asti. Virallisesti hänet nimitettiin ylijohtajaksi vasta 1927 sekä uuteen pääjohtajan virkaan 1934, jolloin hän viimein luopui professuuristaan. Hän vaikutti metsätalouteen myös valtionyhtiöiden Veitsiluoto Oy:n ja Enso-Gutzeitin hallintoneuvostojen puheenjohtajana 1930-luvulla.

Presidentti K. J. Ståhlberg kutsui Cajanderin yllättäen virkamiespääministeriksi kesäkuussa 1922, vaikkei hän sitä ennen ollut osallistunut politiikkaan. Hänellä oli tosin kokoomuksen jäsenkirja, mutta hänen poliittiset mielipiteensä olivat lähempänä presidentin edustamaa edistyspuoluetta. Cajanderin I hallitus hoiti maan asioita eduskuntavaalien ylitse, 166 päivän ajan. Se oli itsenäisen Suomen ensimmäinen virkamieshallitus. Pääministeri Cajander hoiti samalla myös toisen maatalousministerin salkkua. Tammikuussa 1924 hän palasi vastaavissa olosuhteissa johtamaan toistakin hallitusta (Cajanderin II hallitus, 135 päivää), jonka kaudelle osui niin sanottu upseerikriisi, mistä kuitenkin selvittiin välikohtauksitta. Cajander alkoi näin vähitellen kiskoontua politiikkaan, ja hän liittyi Kansalliseen Edistyspuolueeseen 1927. Seuraavana vuonna hänestä tuli puolustusministeri Oskari Mantereen virkamieshallitukseen ja vaaleissa 1929 hänet valittiin eduskuntaan Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Vuonna 1933 Cajander valittiin jo puolueensa puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. 1930-luvulla hänet nähtiin edistyspuolueen vasemman siiven johtavana poliitikkona, T. M. Kivimäki oikean siiven. Hän johti ajoittain myös pieneksi kutistunutta eduskuntaryhmää ja oli tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1937 ja uudelleen 1940.

Kolmannen kerran Cajander kohosi pääministeriksi keväällä 1937, tällä kertaa poliitikkona eikä virkamiehenä. Cajanderin III hallitus muistetaan Suomen ensimmäisenä punamultahallituksena, jonka vahvat puolueet olivat maalaisliitto ja SDP. Kolmantena pyöränä oli pieni edistyspuolue, ja Cajanderille jäi sovittelijan rooli hallituksen vahvojen miesten, Juho Niukkasen ja Väinö Tannerin välissä. Hän aloittikin sittemmin traditioksi muodustuneen niin sanotun hallituksen iltakoulun järjestämisen viikoittain. Hallituksen tärkeimmät aikaansaannokset olivat kansaneläkelain säätäminen, yliopiston pitkän kielikiistan ratkaiseminen ja jahkailun jälkeen myös puolustuslaitoksen uusien perushankintojen aloittaminen. IKL:n lakkautus sen sijaan ei onnistunut, ja Ahvenanmaan linnoituskysymys jäi ratkaisematta.

Hallitus ja etenkin Cajander muistetaan Suomen historiassa kuitenkin parhaiten talvisotaan johtaneesta kehityksestä. Cajanderin ja ulkoministeri Rudolf Holstin sekä tämän seuraaja Eljas Erkon on katsottu hukanneen tilaisuutensa muotoseikkoihin takertumisen (tai huonon poliittisen pelisilmän) vuoksi niin sanotuissa Jartsev-neuvotteluissa keväällä 1938, viivytelleen liian pitkään puolustushankintojen aloittamisessa sekä suhtautuneen liian huolettomasti ja naiivisti Neuvostoliiton vaatimuksiin ja sodanuhkaan syksyllä 1939 (ks. Talvisodan tausta). Legendaariseksi on muodostunut Cajanderin väitetty kommentti Neuvostoliiton hyökkäyksen alkamisesta: "Tarkoittaako tämä, että hallitus kokoontuu ennen virka-aikaa?". Sodan sytyttyä hallitus sai vielä eduskunnan luottamuksen, mutta sen oli silti jätettävä paikkansa, ja Cajanderin korkealentoinen poliittinen ura romahti äkisti. Hän jatkoi sota-aikana vielä rivikansanedustajana, Suomen huollon puheenjohtajana ja metsähallituksen johdossa, kunnes kuoli sairauskohtaukseen eduskuntatalossa tammikuussa 1943.

Cajander oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian esimies 1922–1923 ja Suomen Tiedeseuran puheenjohtaja 1935–1936.

A. K. Cajanderin poikia olivat kasvitieteilijä Aarno Kalela ja metsäntutkija Erkki Kalela, joista ensin mainitun pojista Jorma Kalela on Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori ja suurlähettiläs Jaakko Kalela tasavallan presidentin kanslian entinen kansliapäällikkö.

"Malli Cajander"

Kesäkuussa 1939 Cajander ilmoitti tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen puolustuslaitoksen hankintamenoja on siirretty seuraaville vuosille. Tämä osoittautui virhearvioksi. Elokuussa pidetyn sotaharjoituksen päättäjäispuheessa Cajander lausui: "mitä silloin olisimme hankkineet, esimerkiksi lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä ynnä muuta, olisivat jo nyt suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin...". Tätä puheesta irrotettua yksityiskohtaa käytettiin myöhemmin hyväksi osoittamaan Cajanderin suhtautumista puolustushankintoihin. Talvisodan aikana kansa antoi malli Cajanderin nimen sotilasunivormulle (tai oikeammin juuri sen puutteelle), joka koostui vain sotilaan omista vaatteista, kokardista ja vyöstä.

Lähteet

Mikko Uola ja Matti Leikola: ”Cajander, Aimo Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 75–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Cajanderin III hallitus

Cajanderin III hallitus oli Suomen tasavallan 22. hallitus. Se oli enemmistöhallitus, jossa olivat mukana Sosialidemokraattinen puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue, RKP ja kolme ammattiministeriä. Hallitus toimi 995 hallituspäivää 12. maaliskuuta 1937 - 1. joulukuuta 1939. Erotessaan se oli noussut Suomen siihen saakka toiseksi pitkäikäisimmäksi hallitukseksi Kivimäen hallituksen jälkeen.

SDP pääsi hallitukseen ensimmäistä kertaa sitten 1926–27 toimineen Tannerin hallituksen jälkeen. Hallituksesta käytettiin yleisesti nimitystä punamultahallitus, joka sittemmin vakiintui tarkoittamaan muitakin sosialidemokraattien ja Maalaisliiton (myöhemmin Suomen Keskustan) yhdessä muodostamia hallituksia. Cajanderin hallitus, joka nojasi eduskunnassa vahvempaan enemmistöön kuin yksikään sen edeltäjistä, osoitti kansalaissodan synnyttämän kahtiajaon valkoiseen ja punaiseen Suomeen olevan murenemassa.[1] Sen sijaan Isänmaallinen Kansanliike julisti Cajanderin hallituksen nimityksen "ovenavaukseksi bolševismille".[2]

Ajatus vasemmiston ja keskustan yhteishallituksesta oli noussut esille jo vuoden 1933 eduskuntavaalien jälkeen, mutta vasta mahdollisimman laajapohjaista hallitusta kannattaneen Kyösti Kallion valinta tasavallan presidentiksi oli tehnyt sen mahdolliseksi. Hallitusneuvottelujen vaikeimmaksi ongelmaksi nousi hallituksen kokoonpano: SDP ei hyväksynyt Kokoomusta eikä Maalaisliitto Ruotsalaista Kansanpuoluetta hallitukseen, eikä kumpikaan hyväksynyt toisen puolueen edustajaa pääministeriksi. Koska hallitukseen tulivat SDP:n ja Maalaisliiton vahvimmat miehet Väinö Tanner ja Juho Niukkanen, päädyttiin kompromissina antamaan pääministerin paikka Edistyspuolueeseen kuuluneelle professori Aimo Cajanderille. Hallituksen ministerinsalkut jakaantuivat kahta Edistyspuolueen edustajaa (Cajander ja ulkoministeri Rudolf Holsti) sekä yhtä ammattiministeriä (oikeusministeri Arvi Ahmavaara) lukuun ottamatta tasan SDP:n ja Maalaisliiton kesken.[1]

Pientä puoluetta edustanutta pääministeri Aimo Cajanderia pidettiin aluksi vain hallituksen puheenjohtajana, jonka tehtävänä oli todeta, mitä suuret puolueet olivat päättäneet. Cajander ei itsekään pyrkinyt olemaan poliittinen linjanvetäjä, vaan enemmänkin hallinnon valvoja ja ohjaaja. Cajanderin roolia sovittelijana osoitti uutena työmuotona käyttöön otettu ns. hallituksen iltakoulu. Pääministeri otti tavakseen kutsua ministerit keskiviikkoiltaisin virka-asuntoonsa keskustelemaan vapaamuotoisesti kulloinkin päätettäväksi tulevista asioista. Iltakoulussa alettiin pian käsitellä asiat niin valmiiksi, että seuraavassa valtioneuvoston virallisessa istunnossa tarvittiin enää vain päätöksen muodollinen vahvistus. Myöhemmin iltakoulu siirtyi pidettäväksi valtioneuvoston juhlahuoneistoon.[1]

Cajanderin hallituksen eniten huomiota herättänyt ministerinvaihdos oli ulkoministeri Rudolf Holstin ero marraskuussa 1938 ja Helsingin Sanomien päätoimittajan Eljas Erkon nimittäminen hänen tilalleen muutamaa viikkoa myöhemmin. Suomen Berliinin-lähettiläs Aarne Wuorimaa raportoi Holstin solvanneen päihtyneenä Adolf Hitleriä ja muita Natsi-Saksan johtomiehiä eräillä diplomaattipäivällisillä Kansainliiton päämajassa Genevessä saman vuoden syyskuun lopulla. Holstin eron muodollisena syynä olivat terveydelliset seikat ja palkkaerimielisyydet, mutta ulkomailla eron tulkittiin johtuneen ennen kaikkea Saksan painostuksesta. Hallituksessa sosiaaliministerinä toiminut K.-A. Fagerholm on pitänyt Holstin eroa menetyksenä, koska tämän diplomaattisia taitoja olisi hänen mielestään tarvittu syksyllä 1939 Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa varsinkin, kun Holsti ei ollut edistänyt minkäänlaista kanssakäymistä Natsi-Saksan kanssa. [3] Uusi ulkoministeri Eljas Erkko erosi edeltäjästään ratkaisevasti siinä, että hän kannatti tiukkaa sitoutumista pohjoismaiseen yhteistyöhön myös turvallisuuspolitiikassa eikä Neuvostoliitolle tarvinnut antaa mitään erikoisasemaa Suomen ulkovaltasuhteissa.[1]

Liberaalin Cajanderin johtaman hallituksen puolustusbudjetti oli tiukka. Talvisodan sytyttyä 30.11. 1939 useille reserviläisille ei riittänyt omaa univormua ja he saivat vain kokardin päähineeseensä erottamaan sotilaan siviilistä. Tätä sotilaspukua kutsuttiin malli Cajanderiksi. Samoin puolustusministeri Juho Niukkasen nimestä keksittiin useita puolustusbudjettiin liittyviä irvailuja.

Parlamentarismista poiketen Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1939 jälkeen.

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri Aimo Cajander 12.3.1937–1.12.1939 Edistyspuolue

Ulkoasiainministeri Rudolf Holsti 12.3.1937–16.11.1938 Edistyspuolue
Väinö Voionmaa (Vt.) 16.11.1938–1.12.1938 SDP
Eljas Erkko 12.12.1938–1.12.1939 Edistyspuolue

Oikeusministeri Arvi Ahmavaara 18.3.1937–11.1.1938 amm.
Albin Ewald Rautavaara 11.1.1938–13.10.1939 amm.
J.O. Soderhjelm 13.10.1939–1.12.1939 RKP

Sisäasiainministeri Urho Kekkonen 12.3.1937–1.12.1939 Maalaisliitto

Puolustusministeri Juho Niukkanen 12.3.1937–1.12.1939 Maalaisliitto

Valtiovarainministeri Väinö Tanner 12.3.1937–1.12.1939 SDP

Opetusministeri Uuno Hannula 12.3.1937–1.12.1939 Maalaisliitto

Maatalousministeri Pekka Heikkinen 12.3.1937–1.12.1939 Maalaisliitto

Apulaismaatalousministeri Juho Koivisto 12.3.1937–1.12.1939 Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Hannes Ryömä 12.3.1937–2.9.1938 SDP
Väinö Salovaara 2.9.1938–1.12.1939 SDP

Kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministeri Väinö Salovaara 12.3.1937–2.9.1938 SDP
Pietari Salmenoja 20.9.1939–1.12.1939 SD

Kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Voionmaa 12.3.1937–1.12.1938 SDP

Sosiaaliministeri Jaakko Keto 12.3.1937–9.11.1937 SDP
Karl-August Fagerholm 9.11.1937–1.12.1938 SDP

Apulaissosiaaliministeri Oskari Reinikainen 2.9.1938–1.7.1939 SDP

Kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandt 20.9.1939–1.12.1939 amm.

Salkuton ministeri Ernst von Born 13.10.1939–1.12.1939 RKP

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aimo Kaarlo Cajander (s. 4. huhtikuuta 1879 – k. 21. tammikuuta 1943) oli suomalainen vaatesuunnittelija, biologi ja poliitikko. Hänen kuuluisin luomuksensa on sotia edeltävän ajan suurin kohauttaja eurooppalaisessa sotilasmuodissa, ns. malli Cajander. Malli Cajander edusti aikanaan edelläkävijänä funktionaalista muotia, jossa muodon määritteli Puolustusvoimien hankintamäärärahojen suuruus, tai oikeammin pienuus. Cajander toi kohua herättäneen syys- ja talvimallistonsa catwalkille kuuman ja trendikkään vuoden 1939 loppukesästä.

” Jermulla on yllään tyylikkään harmoninen ja funktionaalinen malli Cajander -sarjan aistikas univormu. Jermu on yhdistänyt ennakkoluulottomasti malli Cajander Collectionin omaan ajattomaan arkivaateparteensa. Malli Cajander, joka koostuu tyylikkäästä nahkavyöstä ja suikkaan kiinnitettävästä sinivalkeasta kokardista, tuo yleisasuun ryhtiä. Niukka asukokonaisuus korostaa kansallisia erityispiirteitä ja eurooppalaisessa muodissa tätä nykyä harvinaista ja virkistävää sotilasmenojen laiminlyöntiä. Ja seuraavaksi mallimme tulevat yhtä aikaa lavalle Sillanpään Marssilaulun jytkyttäessä taustalla. Kevyt ja käytännöllinen eleganssi erottuu Moskovan malliston punasuikasta ja Berliinin nahkapainotteisesta kahden ässän linjasta. Eikä tässä vielä kaikki! Malli Cajanderin aseistus on samaa maata! ”

Cajanderin uskalias linja ei kuitenkaan aivan vastannut muotimaailman muutoksia ja etenkään valtapoliittisia realiteetteja. Ainoa lohtu suomalaiselle muotiteollisuudelle oli, että yhdenmukainen ja haalarimainen neuvostomuoti puri kansalaisiin vielä vähemmän.
.
Aimo Kaarlo Cajander (4. huhtikuuta 1879 Uusikaupunki – 21. tammikuuta 1943 Helsinki). Suomen 8., 10. ja 22. pääministeri. Cajanderin I hallitus 2. kesäkuuta 1922 - 14. marraskuuta 1922. Cajanderin II hallitus 18. tammikuuta 1924 - 31. toukokuuta 1924. Cajanderin III hallitus 12. maaliskuuta 1937 - 1. joulukuuta 1939.

Puoliso: Vihitty 14.08.1906 Tohmajärvi Laina Elisabet Johanintytär Cajander o.s. Cederberg s. 20.05.1882 Hausjärvi, k. 1956 Helsinki.
Vanhemmat: Johan Antero Jakobinpoika Cederberg, Kirkkoherra., rovasti, teologian tohtori, kirkkohistorioitsija, bibliofiili., s. 18.05.1852 Kokkola, k. 28.01.1915 Mikkeli ja Minna Otontytär Cederberg o.s. Hjelt, s. 26.05.1860 Helsinki, k. 25.06.1918 Mikkeli.
Pääministeri Cajander puolisoineen Finlandiakuoron konsertissa Messuhallissa.

Lapset:
Kaarlo Erkki Kalervo Kalela e. Cajander , s. 10.05.1909 Helsinki. Tauluun 127
Irja Inkeri Annikki Schauman o.s. Kalela/Cajander , s. 03.01.1918 Helsinki. Tauluun 128
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 127
X Kaarlo Erkki Kalervo Aimonpoika Kalela e. Cajander, (Taulusta 126, isä Aimo Cajander) s. 10.05.1909 Helsinki, k. 06.05.1964 Helsinki.

Puoliso: Aino Marjatta Otontytär Kalela o.s. Saarinen s. 07.03.1911 Orivesi.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 128
X Irja Inkeri Annikki Aimontytär Schauman o.s. Kalela/Cajander, (Taulusta 126, isä Aimo Cajander) s. 03.01.1918 Helsinki.

Puoliso: Georg August Henrik Georgenpoika Schauman Filosofian lisensiaatti. Schauman oli 1943–1950 Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi, 1950–1956 valtiotieteellisessä seminaarikirjastossa kirjastonhoitaja ja vuosina 1957–1979 Eduskunnan kirjaston ylikirjastonhoitaja., s. 07.08.1916 Helsinki, k. 28.10.1996 Helsinki.
Vanhemmat: Georg Carl August Josefinpoika Schauman, Kansanedustaja, ylikirjastonhoitaja. Georg Schauman oli poikkeuksellinen ilmiö suomenruotsalaisessa politiikassa ja yhteiskuntaeliitissä. Hän edusti sen sisällä vasemmistoliberaalista suuntausta eikä ollut niin konservatiivinen tai ruotsalaiskansallisesti painottunut kuin Ruotsalaisen Kansanpuolueen johto ja puolueen valtaosa. Silti hän oli puolueessaan ja myös valtakunnan politiikassa kunnioitettu ja tunnustettu henkilö. Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana Schauman tuli tunnetuksi myös Suomen kirjastotoimen aikansa merkittävimpänä kehittäjänä., s. 14.09.1870 Helsinki, k. 06.10.1930 Helsinki ja Agnes Aline Sofie Richardintytär Schauman o.s. de la Chapelle, s. 18.08.1887 Helsinki, k. 21.04.1962 Helsinki.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 129
IX Eino Karlinpoika Cajander, (Taulusta 125, isä Karl Cajander) Agronomi, s. 11.05.1882 Uusikaupunki, k. 19.09.1928.

Puoliso: Saima Yolanda Johanintytär Cajander o.s. Cederberg s. 27.06.1884 Tampere, k. 10.12.1972.
Vanhemmat: Johan Antero Jakobinpoika Cederberg, Kirkkoherra., rovasti, teologian tohtori, kirkkohistorioitsija, bibliofiili., s. 18.05.1852 Kokkola, k. 28.01.1915 Mikkeli ja Minna Otontytär Cederberg o.s. Hjelt, s. 26.05.1860 Helsinki, k. 25.06.1918 Mikkeli.

| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

Taulu 130
II Matias Antinpoika Bergius, (Taulusta 1, isä Antti ) Pöytyän kirkkoherra 1656., s. noin 1615 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga, k. 04.03.1669 Pöytyä.

Kävi Turun katedraalikoulua 1620-luvulla, mainitaan siellä vielä 1628.

Vihittiin papiksi Turussa 1629 Mynämäen Mietoisten Lehtisten kartanon saarnaajaksiksi (vara-amiraali Henrik Classon Flemingin kotisaarnaajaksi); Taivassalon kappalainen ainakin 1635; Pöytyän kirkkoherra 1656.

Synodaaliväitöksen respondentti (synod. resp.) Turun pappeinkokouksessa 1646.

Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 10 (17).10.1646 ja 26.4.1656.

K Pöytyä 4.3.1669 (haudattiin Pöytyän kirkkoon 17.10.).
Pöytyän kirkonmäkeä Aurajoen rannalla on rakennettu vuosisatoja. Vanhinta rakennuskerrostumaa edustaa 1600-luvulta peräisin oleva vanhan kirkon aita. Sen sisällä ollut vanha kirkko rakennettiin viimeistään 1400-luvulla ja purettiin uuden valmistuttua. Kirkko oli suorakaiteen muotoinen, hirsistä salvottu ja varustettu kivisellä sakaristolla. Sakariston kivet otettiin pappilan kivijalaksi 1800-luvun alussa.

1. puoliso: Malin Bergius o.s. N.n k. 1665 Pöytyä.

2. puoliso: Vihitty 1665 Pöytyä Brita Simonintytär Bergius k. 12.09.1697 Pöytyä.
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto |

| Alku | Henkilöluettelo suku- ja myöhemmän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä

A | B | C | D | E | F | G | H | I | J | K | L | M | N | O | P | R | S | T | V | W | Y | Å | Ö

Aliina Alviina, s. 23.06.1882 Hämeenkyrö 89
Amanda, s. 16.01.1873 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 103
Antti, s. 1572 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga 1
Brita1
Brita130
Caisa, s. 15.06.1798 26
Eerik Juho 73
Gustava121
Ida Johanna, s. 17.02.1902 106
Juho, s. 22.11.1813 Ruovesi 107
Kaisa, s. 24.11.1788 33
Kalle (äpärä), s. 11.08.1840 Kuru, Pyydysmäki 103
Kalle Eemeli, s. 21.06.1875 Ruovesi, Pihlajalahti, Nenonen, Hakajärvi, Lammi 103
Karoliina, s. 08.02.1837 Hausjärvi 78
Kustava Sofia, s. 03.09.1803 Kuru, Keihäslahti, Kuru 103
Lovisa, s. 03.03.1815 Mynämäki 123
Manta, s. 19.09.1858 Ikaalinen, Sarkkila, Tervaoja 84
Manta, s. 21.02.1873 Kuru 105
Manu, s. 28.01.1878 Ruovesi, Pihlajalahti, Nenonen, Hakajärvi, Lammi103
Maria Kristiina, s. 20.06.1781 Vesilahti 23
Maria, s. 1731 62
N.n64
N.n91
Walborg, s. 22.03.1753 Askainen, Kainu, Heikkilä 120
Valpuri, s. 04.04.1666 Pori 65
Vilhelmina, s. 16.07.1836 Vesilahti, Vakkala, Yli-Sisto 30
A Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
ACKERMAN Ingeborg, s. 1674 61
AF HÄLLSTRÖM Anna Elisabet, s. 15.07.1861 Lempäälä, Kukkola 38
Gustaf Vilhelm, s. 05.01.1833 Helsinki 38
Josefiina Sofia, s. 24.11.1832 Pori 38
AHOLA Esaias Manu, s. 27.01.1859 Kuru, Keihäslahti, Lammi 79
Maria, s. 29.07.1858 79
Maria, s. 17.08.1885 Kuru, Keihäslahti, Lammi 79
ALA KALLIO Liisa, s. 09.04.1801 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 95
ALA-HEIKKILÄ Augusta Karoliina, s. 17.11.1856 Suoniemi, Ruolahti 109
Aukusta Charlotta, s. 14.07.1834 Suoniemi 74, 109
Kalle Enrill, s. 05.08.1863 Suoniemi, Ruolahti 109
Malakias, s. 09.12.1828 Tottijärvi 109
ALA-KORPILAHTI Juho Kustaa, s. 02.05.1844 Viljakkala, Karhe 86
ALLENIUS Anna Mathilda, s. 19.04.1848 Loimaa 125
AMINOFF Emilie Julie Charlotte, s. 24.08.1807 Kuopio 54
ANDOLIN Sofia Ulla, s. 09.04.1789 Turku 75
ANNALA Anna, s. 26.11.1756 Vesilahti 25
ARMFELT Anita Helena, s. 12.01.1909 Helsinki 10, 11
August Magnus Gustav, s. 25.08.1826 Halikko, Viurila 14
Carl-August Reinhold Lars, s. 08.09.1862 Kaarina 11
Carl-Gustaf August Magnus, s. 27.04.1897 Halikko, Wiurila 11
Juliana Frederikke Adelaide, s. 10.06.1873 Tanska, Randers, Mørke, Toftaholm 11
Olga Lovisa Gustava Augusta, s. 11.09.1864 Halikko, Wiurila 14
Sigrid Constance, s. 10.04.1837 Perniö 14
Sigrid Helena, s. 25.08.1928 Helsinki 11, 12
B Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
BANGE Anders, s. 1676 Suomi 5
Anders, s. 11.08.1708 Taivassalo 5, 6
Carolina Lovisa, s. 22.07.1802 Oulu 7
Catharina Christina, s. 28.10.1796 Oulu 7, 8
Elisabet, s. 09.09.1763 Vähäkyrö 7
Fredric Vilhelm, s. 14.07.1804 Oulu 7
Fredrika Wilhelmina, s. 30.03.1806 Oulu 7
Hedvig Elisabeth, s. 29.09.1798 Oulu 7
Jacob Gabriel, s. 03.05.1794 Oulu 7
Jacob, s. 24.11.1752 Pietarsaari 6, 7
Jacob, s. 17.01.1793 Oulu 7
Katarina, s. 1719 Vaasa 6
Saara, s. Turku 4, 5
Sofia Margareta, s. 20.01.1801 Oulu 7
BARCK Matilda Wilhelmina, s. 02.10.1833 Vaasa 15
BERGH Hedvig Elisabeth, s. 15.05.1764 Pyhäjärvi 44
BERGIUS Adolph, s. 17.10.1760 Bromarv, Kansjärvi 62
Agnes Matilda, s. 22.2.1884 Helsinki 34
Aleksanteri Fredrik Mikael, s. 25.09.1856 Vesilahti, Suomela 37
Amalia Vilhelmiina, s. 18.09.1825 Rauma maaseurakunta 37
Amanda Maria, s. 15.6.1857 Helsinki 34
Anders Johan, s. 23.01.1725 Kisko, Haapaniemi 61
Anders, s. 21.04.1661 Turku 2, 4
Anders, s. 26.02.1759 Pirkkala 21, 43
Anna, s. Turku 4, 47
Anna Elisabet, s. 15.07.1861 Lempäälä, Kukkola 38
Anna Lisa, s. 02.11.1749 Bromarv, Kansjärvi 62, 63
Anna Margareta, s. 09.01.1727 Kisko, Haapaniemi 61
Anna, s. 29.11.1656 Turku 2, 3
Antti Ulrik, s. 19.04.1786 Vesilahti, Koski, Orimus 22, 32
Axel Brynolf, s. 1881 Helsinki 34
Brita130
Carl Teofil, s. 24.09.1852 Vesilahti, Korpiniemi, Ali-Uotila 33
Carolina, s. 26.12.1823 Lempäälä, Lastunen 23, 24
Christina, s. 22.08.1733 Kisko, Haapaniemi 61
Christina, s. 11.11.1754 Bromarv, Kansjärvi 62
Christopher, s. 28.06.1766 Bromarv, Kansjärvi 62
Christopherus, s. 12.05.1730 Kisko, Haapaniemi 61
Edvard Adrian, s. 13.04.1818 Vesilahti, Suomela 32
Eino Harald, s. 20.11.1890 Tampere 35
Elin, s. 5/1623 Helsinki 2
Elin Augusta, s. 14.3.1885 Helsinki 34
Elina Sofia Kristiina, s. 01.06.1863 Vesilahti, Suomela 37
Emanuel, s. 10.07.1737 Bromarv, Kansjärvi 61
BERGIUS ENT. NEUNSTEDT Maria, s. 3/1766 42
BERGIUS ENT. ÄRÖLÄ Kaisa, s. 22.06.1791 Vesilahti, Mustinen 25
BERGIUS Ernst Fredrik Konstantin, s. 21.03.1820 Vesilahti, Suomela 32, 37
Ernst Oskar Vilhelm, s. 15.09.1849 Vesilahti, Suomela 37
Eva Carolina Matilda, s. 23.08.1829 Vesilahti, Suomela 32, 39
Hampus Leopold Mainio, s. 22.5.1856 Punkalaidun 33, 34
Hedvig Elisabeth, s. 08.08.1777 Vesilahti, Halmeen kartano 43
Hedvig Sofia Vilhelmina, s. 04.07.1813 Vesilahti, Suomela 32, 36
Hedvig Stina, s. 01.04.1763 Bromarv, Kansjärvi 62
Helena, s. 18.02.1701 Karjalohja, Tenhola 61
Heta Kristiina (äpärä), s. 05.05.1787 Hämeenlinna 70, 32
Ina Emilia Elisabet, s. 11.10.1895 Vesilahti 38
Johan Friedrich, s. 02.10.1758 Bromarv, Kansjärvi 62
Johan Petter, s. 27.11.1810 Vesilahti, Koski, Orimus 32, 33
Johan, s. 28.12.1696 Taivassalo 4, 18
Johan, s. 08.05.1752 Pirkkala 21, 42
Johanna, s. 20.03.1824 Urjala, Väkkärä, Kankainen 33
Juho, s. 11.05.1659 Turku 2, 59
Kaisa Sofia, s. 31.12.1830 Vesilahti, Vännilä 25, 29
Kalle Eemeli Konstantin, s. 10.02.1854 Vesilahti, Suomela 37
Karl Fredrik, s. 10.08.1783 Vesilahti, Koski, Orimus 22, 25
Karolina Maria Lovisa, s. 19.11.1816 Vesilahti, Suomela 32
Karolina, s. 16.07.1818 Vesilahti, Vännilä 25, 27
Katariina Sofia, s. 02.05.1751 Vesilahti 22
Katarina Elisabet, s. 06.01.1811 Vesilahti 43, 44
Kustaa Ulrik Ossian, s. 04.01.1867 Vesilahti, Suomela 37
Malin130
Margareetta 59
Margareetta, s. 00.07.1637 Naantali 2, 4
Margareetta, s. 08.07.1666 Turku 2
Margareta4, 19
Margareta Christina, s. 05.05.1750 Urjala 43
Margareta, s. 11.11.1754 Bromarv, Kansjärvi 62
Margaretha, s. 19.05.1699 Somero 18
Maria, s. 1731 62
Maria Adolfina, s. 09.11.1815 Mouhijärvi 25, 26
Maria Helena, s. 1734 Vihti, Oravala 62
Maria Katariina, s. 17.05.1724 Suoniemi 21
Maria Kristiina, s. 20.06.1781 Vesilahti 23
Maria, s. 05.07.1673 Taivassalo 2, 64
Matias, s. 1615 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga 1, 130
Nicolaus, s. 21.12.1728 Kisko, Haapaniemi 61
Niilo, s. 13.05.1669 Turku 2
Olga Emilia Charlotta, s. 28.12.1868 Vesilahti, Suomela 37
Olga Johanna, s. 10.12.1860 Vesilahti, Suomela 33
Olga Maria Vilhelmiina, s. 03.10.1851 Vesilahti, Suomela 37
Olga Sylvia, s. 1889 Helsinki 34
Otto Ulrik Julius, s. 24.9.1823 Vesilahti, Narva, Ketola 32
Paavo Gustav Adolf, s. 06.11.1897 Vesilahti 38
Paul Harald Edvin, s. 7.8.1858 Suoniemi 33, 35
Paul Juho Agapetus, s. 18.08.1858 Vesilahti, Suomela 37, 38
Petter, s. 19.01.1612 Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga 1, 2, 4
Petter, s. 03.02.1671 Turku 2, 60
Petter, s. 1697 Rymättylä 60, 61
Petter, s. 17.03.1700 Taivassalo 4, 21
Petter, s. 12.05.1723 Kisko, Haapaniemi 61, 62
Petter, s. 15.02.1750 Pirkkala 21, 22
Petter, s. 28.08.1752 Bromarv, Kansjärvi 62
Petter, s. 20.06.1781 Vesilahti, Koski, Orimus 22, 23
Pirkko, s. 23.04.1677 Taivassalo 2
Saara, s. Turku 4, 5
Sara, s. Taivassalo 3, 4
Sigrid Margareta, s. 12.08.1683 Pori 21
Sven, s. 28.04.1826 Vesilahti, Suomela 32
Sylvia Johanna, s. 26.6.1888 Helsinki 34
Veli Hannes Ilmari, s. 24.10.1899 Vesilahti 38
Viktor, s. 05.09.1850 Vesilahti, Korpiniemi, Ali-Uotila 33
Vilhelmina, s. 18.9.1865 Karkku, Vihtiälä 35
Väinö Leopold, s. 11.1.1887 Helsinki 34
BERGSTRÖM Carl Fredrik, s. 17.11.1837 Urjala 39
Carl Ulrik, s. 17.8.1863 Vesilahti, Kirkonkylä, Kylähovi 39, 40
Elina Maria Sofia, s. 18.1.1865 Vesilahti, Kirkonkylä, Kylähovi 39
Eva Carolina Matilda, s. 23.08.1829 Vesilahti, Suomela 32, 39
Harry Lennart Yrjö, s. 4.4.1910 Tampere 40
Karin Aune Ingeborg, s. 4.3.1900 Helsinki 40, 41
Paavo, s. 27.5.1901 Tampere 40
Pauliina40
BLÄCK Johanna, s. 20.03.1824 Urjala, Väkkärä, Kankainen 33
Johannes, s. 5.6.1791 Urjala, Väkkärä, Kankainen 33
Kaisa, s. 24.11.1788 33
BOHM Fredrik Samuel, s. 25.12.1815 Pirkkala 52
Katarina Elisabet, s. 25.12.1749 Kajaani 52
Katarina Wilhelmina, s. 15.03.1813 Pirkkala 52, 53
Samuel, s. 20.05.1733 Oulu 52
Samuel, s. 22.03.1770 Sotkamo 52
Ulrika Wilhelmina, s. 01.10.1786 Kuru, Keihäslahti, Kuru 51, 52
BONSDORFF Evert Julius, s. 24.09.1810 Turku (ruotsalainen srk.) 9
Vendla Helena Vilhelmina, s. 19.07.1839 Uskela, Eriksberg 9
Wendla Ottiliana, s. 11.04.1811 Muurla 9
BOSTRÖM Karl-Henrik, s. 01.09.1929 Helsinki 12
Sigrid Helena, s. 25.08.1928 Helsinki 11, 12
BOY Maria Adelaine, s. 1831 13
BREDENBERG Hedvig Stina, s. 01.04.1763 Bromarv, Kansjärvi 62
BREDLUND Amalia Vilhelmiina, s. 18.09.1825 Rauma maaseurakunta 37
BROWN Tyyne Lorraine, s. 1935 Usa, Michigan, North Bessemer 79
C Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
CAJALÉN Anders, s. 1725 Turku 43
Hedvig Eleonora, s. 1742 Pirkkala, Haikka 43
Hedvig Elisabeth, s. 08.08.1777 Vesilahti, Halmeen kartano 43
CAJANDER Saima Yolanda, s. 27.06.1884 Tampere 129
Aimo Kaarlo, s. 04.04.1879 Uusikaupunki 125, 126
Alexandra Olivia, s. 09.11.1838 Mynämäki, Kirkonmäki 122
Alma Gustava, s. 18.06.1862 Mynämäki 124
Amanda Wilhelmina, s. 06.02.1848 Askainen, Vilnäs 124
Anna Lovisa, s. 08.02.1807 Masku, Pappila 120
Anna Mathilda, s. 19.04.1848 Loimaa 125
August Reinhold, s. 03.05.1819 Mynämäki, Kirkonmäki 120, 123
Axel Ferdinand, s. 19.03.1843 Mynämäki, Kirkonmäki 122
Berndt August, s. 02.01.1852 Mynämäki, Kirkonmäki 123
Eino, s. 11.05.1882 Uusikaupunki 125, 129
Elin Alexandra, s. 25.05.1860 Mynämäki 124
Eva, s. 12.10.1816 Turku 122
Eva Karolina, s. 30.04.1840 Mynämäki, Kirkonmäki 122
Fredrika Wilhelmina, s. 16.10.1811 Mynämäki, Kirkonmäki 120
Gustaf Adolf, s. 15.03.1801 Masku, Pappila 120
Gustava121
Gustava Carolina, s. 28.01.1805 Masku, Pappila 120
Gustava Magdalena, s. 25.03.1779 Masku, Laulainen 118, 120
Gustava Wilhelmina, s. 10.10.1825 Lemu, Kallela 124
Henrik Johan, s. 26.05.1809 Masku, Pappila 120, 121
Ida Lovisa, s. 20.08.1853 Mynämäki, Nihattula 123
Johanna Gustava, s. 18.04.1856 Mynämäki 124
Kaarlo Erkki Kalervo, s. 10.05.1909 Helsinki 126, 127
Karl, s. 23.09.1778 Askainen, Kainun rakuunatorppa 120
Karl Alexander, s. 06.02.1848 Askainen, Vilnäs 124, 125
Karl Axel, s. 06.04.1799 Masku, Pappila 120
Knut Ferninand, s. 16.01.1817 Mynämäki, Kirkonmäki 120, 122
Konrad Erik, s. 02.01.1814 Mynämäki, Kirkonmäki 120
Laina Elisabet, s. 20.05.1882 Hausjärvi 126
Lovisa, s. 03.03.1815 Mynämäki 123
Maria Charlotta, s. 16.01.1815 Mynämäki, Kirkonmäki 120
Nils Alexander, s. 28.07.1821 Mynämäki 120, 124
Selma Aqvilina, s. 11.08.1841 Mynämäki, Kirkonmäki 122
Sofia Magdalena, s. 16.01.1815 Mynäm��ki, Kirkonmäki 120
CALLMEYER Anna Lovisa, s. 03.11.1763 Tyrvää, Rautajoki 50
CARSTENS (CARSTEN) Elin, s. 5/1623 Helsinki 2
Henrik2
CARSTENS Anna Johanna, s. 1570 Helsinki 2
CARSTRÖM Erik, s. 21.12.1748 Askainen, Kainu Wäräisten torppa 120
Karl, s. 23.09.1778 Askainen, Kainun rakuunatorppa 120
Walborg, s. 22.03.1753 Askainen, Kainu, Heikkilä 120
CEDERBERG Saima Yolanda, s. 27.06.1884 Tampere 129
Johan Antero, s. 18.05.1852 Kokkola 126, 129
Laina Elisabet, s. 20.05.1882 Hausjärvi 126
Minna, s. 26.05.1860 Helsinki 126, 129
CREUTZ Sigrid Constance, s. 10.04.1837 Perniö 14
D Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
DAHLMAN Abraham, s. 12.02.1687 Taivassalo 47
DE LA CHAPELLE Agnes Aline Sofie, s. 18.08.1887 Helsinki 128
DONNER Anders Severin, s. 05.11.1854 Kokkola 16
Elin Maria, s. 09.07.1860 Hausjärvi 15, 16
Mathilda Louise, s. 25.11.1885 Helsinki 16, 17
E Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
EEK Anna Lovisa, s. 03.11.1763 Tyrvää, Rautajoki 50
Anna Sophia, s. 16.01.1733 Rauma, Lahti 49, 50, 58
Carl Ferninand, s. 20.08.1794 Kuru, Keihäslahti, Kuru 51
Christina, s. 11.10.1775 Tyrvää, Rautajoki 50
Christina, s. 16.03.1782 Tyrvää, Rautajoki 51
Fredrik Wilhelm, s. 11.09.1791 Kuru, Keihäslahti, Kuru 51
Johan Fredrik, s. 15.07.1758 Rauma 50, 51
Johan, s. 04.10.1723 Turku 50, 58
Johanna Fredrica, s. 29.12.1788 Kuru, Keihäslahti, Kuru 51
Karl Gustaf, s. 12.05.1765 Tyrvää, Rautajoki 50, 56, 58
Lovisa Albertina, s. 06.08.1785 Kuru, Keihäslahti, Kuru 51
Magdalena Sofia, s. 20.03.1783 Rauma, Lahti 57, 58, 56
Margaretha Ulrica, s. 23.10.1766 Tyrvää, Rautajoki 50
Sofia Christina, s. 30.12.1759 Ruotsi, Tukholma, Örby 51
Ulrika Wilhelmina, s. 01.10.1786 Kuru, Keihäslahti, Kuru 51, 52
EHRENCREUTZ Arent49
EHRENPREUS Elisabet, s. 18.03.1666 Ruotsi, Tukholma 49
ENEQVIST Juho64
Matias64
N.n64
ENGSTRÖM Hilda, s. 24.04.1882 Helsinki 55
ENQVIST Carolina, s. 26.12.1823 Lempäälä, Lastunen 23, 24
Johan (äpärä), s. 20.06.1824 Vesilahti 24
EURENIUS Anna Katarina, s. 1695 Ruotsi, Härnösand 21
F Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
FALANDER Abraham, s. 12.02.1746 Kokkola 8
FALLER Josefiina Sofia, s. 24.11.1832 Pori 38
FONTELIUS Kristiina60
FORSBERG Hulda Elisabet, s. 1887 Leppävirta 114
FRANG Liisa, s. 01.06.1845 Kuru, Riuttaskorpi, Järvenpää 100
Teemu (äpärä), s. 01.06.1876 Kuru, Olkitaipale, Mylläri 100
FROSTERUS Katarina Elisabet, s. 25.12.1749 Kajaani 52
FÅGEL Mikko, s. 02.07.1824 Parkano 96
G Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
GALLÉN ENT. CAJANDER Gustava, s. 1802 124
GALLÉN Gustava Wilhelmina, s. 10.10.1825 Lemu, Kallela 124
Stefan, s. 12.02.1796 Lemu, Kallela 124
GEZELIUS Beata, s. 10/1711 20
Johan, s. 05.01.1698 Vöyri 20
Katarina Sofia, s. 26.04.1730 Vöyri 20
GODE Heta, s. 08.04.1801 Tampere, Harju, Lielahti 94
GOTTLEBEN Kristina19
GRASS Anna Kristina, s. 1708 62
GRÖNDAHL Heikki, s. 1750 Turku 67
Heta Charlotta, s. 04.11.1787 Tohmajärvi, Kemie 67
Johannes, s. 25.09.1792 Tohmajärvi, Kemie 67
Katariina Kristiina, s. 04.03.1756 Vahto, Hakola 66, 67
Kristian Henrikus, s. 23.12.1789 Tohmajärvi, Kemie 67
Reetta Kristiina, s. 23.12.1784 Tohmajärvi, Jouhkola 67, 68
GRÖNQVIST Helena Sofia, s. 1797 Porvoo 111
GÖK Reetta Stina, s. 19.10.1810 Teisko, Hankala, Harala 76
H Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
HAARTMAN Gabriel, s. 1693 19
Jakob19
Johan, s. 12.08.1719 Ruotsi, Småland 19, 20
Katarina Sofia, s. 26.04.1730 Vöyri 20
Kristina19
Margareta4, 19
HACKLIN Hedvig Sofia Vilhelmina, s. 04.07.1813 Vesilahti, Suomela 32, 36
Kaarlo Fredrik, s. 24.1.1814 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano36
HACKS Johan, s. 1667 Perniö 48
Margareta, s. Taivassalo 3, 48
Margareta, s. 01.05.1709 Rauma 48, 49
HAKKILA Johannes, s. 22.5.1788 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano 36
Kaarlo Fredrik, s. 24.1.1814 Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano36
Maria, s. 23.3.1791 Vesilahti, Junnila 36
HAKOLA Aili Miranda, s. 28.04.1907 Kuru, Riuttaskorpi 101, 102
Amanda Karoliina, s. 11.06.1886 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 101
Oskari Salomon, s. 27.10.1879 Kuru, Riuttaskorpi 101
Salomon, s. 08.07.1842 Virrat, Vaskivesi, Taipale 101
Ulla, s. 20.05.1843 Kuru, Riuttaskorpi 101
HANKURI Malvina, s. 02.05.1851 Kuru, Karjula, Tyrkkölä 76
Mikko, s. 29.09.1802 Kuru, Karjula, Tyrkkölä 76
Reetta Stina, s. 19.10.1810 Teisko, Hankala, Harala 76
HANNUKSELA Anna, s. 11.02.1828 Kauhava 82
Tuomas, s. 02.04.1812 Kauhava 82
Vilhelmiina (Miina), s. 05.04.1858 Kauhava 82
HARTMAN ENT. SUNDIUS ENT. HAMMARBERG Anna Katarina, s. 1695 Ruotsi, Härnösand 21
HARTMAN Kristoffer, s. 25.02.1693 Eesti, Narva 21
Maria Katariina, s. 17.05.1724 Suoniemi 21
HARVIAINEN Liisa, s. 17.11.1765 Lieto 110
HAST Kalle (äpärä), s. 16.11.1873 Kuru, Keihäslahti, Kuru, Moisio 97
HAUKIJÄRVI Aatu Johannes, s. 14.06.1890 Kuru, Riuttaskorpi 104
Amanda Vilhelmiina, s. 21.11.1884 Kuru, Riuttaskorpi 104
Antti, s. 30.03.1882 Kuru, Riuttaskorpi 104
Eino Johannes, s. 28.03.1903 Kuru, Riuttaskorpi 105
Emma Karoliina, s. 11.02.1870 Kuru, Riuttaskorpi 104
Ida Johanna, s. 17.02.1902 106
Juho Aukusti, s. 29.12.1877 Kuru, Riuttaskorpi 104
Kalle Kustaa, s. 16.04.1849 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 104
Kalle Vihtori, s. 05.11.1895 Kuru, Riuttaskorpi 105
Kalle Viktor, s. 08.09.1875 Kuru, Riuttaskorpi 104, 105
Kustava Vilhelmina, s. 31.01.1850 Suoniemi, Pakkala, Antintalo 94, 104
Laura Kustaava, s. 01.10.1901 Kuru, Riuttaskorpi 105
Lempi Amanda, s. 20.01.1900 Kuru, Riuttaskorpi 105
Manta, s. 21.02.1873 Kuru 105
Manu, s. 19.01.1880 Kuru, Riuttaskorpi 104
Niilo Matias, s. 19.02.1886 Kuru, Riuttaskorpi 104, 106
Olga Maria, s. 05.08.1897 Kuru, Riuttaskorpi 105
Oskar, s. 25.11.1872 Kuru, Riuttaskorpi 104
HEIKKILÄ Henrik, s. 22.01.1705 Yläne, Kirkkokylä 65
Valpuri, s. 04.04.1666 Pori 65
Yrjö, s. 1662 Yläne, Kirkkokylä 65
HEINO Emma Maria, s. 18.12.1891 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96, 97
Kalle (äpärä), s. 16.11.1873 Kuru, Keihäslahti, Kuru, Moisio 97
Matti Väinämö, s. 03.02.1929 Kuru, Olkitaipale 97
Pentti Kalevi, s. 17.03.1926 Kuru, Olkitaipale 97
Sisko Aleksandra, s. 17.10.1927 Kuru, Olkitaipale 97, 98
HEINÄMÄKI Amanda, s. 05.08.1854 Kuru, Riuttaskorpi, Ylä-Minkkinen 99
HENDELL Gustav Kristian, s. 24.09.1843 Raahe 17
Lauri, s. 25.04.1878 Kuopio 17
Mathilda Louise, s. 25.11.1885 Helsinki 16, 17
HENDELL-AUTERINEN Lauri, s. 25.04.1878 Kuopio 17
HERWEG Kristiina, s. 25.12.1649 Suomi 64
HJELMERUS Axel Frederic, s. 29.04.1853 Vesilahti, Mustinen, Kukko 29
Axel, s. 01.01.1829 Vesilahti, Pörrölä, Suppumäki 29
Kaisa Sofia, s. 31.12.1830 Vesilahti, Vännilä 25, 29
Maria Adolfina, s. 28.03.1852 Vesilahti, Mustinen, Kukko 29
Olga Karolina, s. 01.02.1865 Vesilahti, Mustinen, Kukko 29, 30
HJELT Minna, s. 26.05.1860 Helsinki 126, 129
HJERPE Anna, s. 11.02.1828 Kauhava 82
HOPPE Juliana Frederikke Adelaide, s. 10.06.1873 Tanska, Randers, Mørke, Toftaholm 11
HÖGVALL Johan (äpärä), s. 20.06.1824 Vesilahti 24
I Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
IMMONEN Heta Charlotta, s. 17.10.1807 Tohmajärvi, Peijonniemi 68, 69
Jaakko, s. 11.01.1802 69
J Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
JERLSTRÖM Anna Sophia, s. 16.01.1733 Rauma, Lahti 49, 50, 58
Arent49
Axel Eric, s. 31.07.1774 Rauma, Lahti 57
Bror Niklas, s. 23.05.1772 Rauma, Lahti 57
Carl August, s. 28.09.1781 Rauma, Lahti 57
Christina Charlotta, s. 16.07.1779 Rauma, Lahti 57
Christina Juliana, s. 22.12.1752 Rauma, Lahti 56, 57
Elisabet, s. 18.03.1666 Ruotsi, Tukholma 49
Magdalena Sofia, s. 20.03.1783 Rauma, Lahti 57, 58, 56
Margareta, s. 01.05.1709 Rauma 48, 49
Niklas Arent, s. 02.10.1691 Ruotsi, Västmanland, Örebro, Lindesberg, Yxe 49
Samuel Johan, s. 01.12.1770 Rauma, Lahti 57
Samuel, s. 18.08.1736 Rauma, Lahti 49, 57, 56
JOHANSDOTTER Gustava, s. 1802 124
JUSLENIUS Abraham18
Elisabet18
Margaretha, s. 19.05.1699 Somero 18
JUSSILA Aaron, s. 29.12.1792 Hämeenkyrö, Timi 94, 109
JYSKÄ Maria, s. 23.3.1791 Vesilahti, Junnila 36
JÄRVINEN ENT. PACKALEN ENT.SANDEN Malvina, s. 02.05.1851 Kuru, Karjula, Tyrkkölä 76
K Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
KALELA Aino Marjatta, s. 07.03.1911 Orivesi 127
Kaarlo Erkki Kalervo, s. 10.05.1909 Helsinki 126, 127
KALELA/CAJANDER Irja Inkeri Annikki, s. 03.01.1918 Helsinki 126, 128
KALLIO Gabriel, s. 26.02.1835 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Liisa, s. 09.04.1801 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 95
Matti, s. 01.04.1796 Kuru, Riuttaskorpi 95
KETOLA Amanda Helena, s. 29.10.1844 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä 94, 95
Amanda Karoliina, s. 11.06.1886 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 101
Eelis Henrik, s. 19.01.1867 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 96
Emma Johanna, s. 08.10.1881 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 100
Gabriel, s. 26.02.1835 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Johannes, s. 02.08.1888 Kuru, Riuttaskorpi, Haukijärvi 96
Juho Anselmi, s. 11.03.1865 Kuru, Riuttaskorpi, Ylä-Minkkinen 95
Kalle Eemeli, s. 30.09.1862 Kuru, Keihäslahti, Kuru 95
Lyyli Katri, s. 02.08.1884 Kuru, Riuttaskorpi 99
Maria Eufrosyne, s. 17.08.1869 Kuru, Aurejärvi 96
Matti, s. 20.06.1879 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Meeri Amanda, s. 15.09.1909 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 99
Olga Maria, s. 11.06.1886 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Oskar, s. 18.04.1875 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Oskar, s. 13.06.1877 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 99
Otto, s. 28.07.1873 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Toivo, s. 21.07.1883 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95
Wiljo Johannes, s. 13.05.1907 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 99
KETONEN Eelis Henrik, s. 19.01.1867 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 96
Emma Maria, s. 18.12.1891 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96, 97
Kalle, s. 21.03.1898 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96
Olga Elisabeth, s. 05.11.1901 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96
Toivo, s. 1912 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96
KIANDER Aleksanteri Antti, s. 24.10.1778 Tammisaari 68
Anna Katariina, s. 06.05.1811 Tohmajärvi, Peijonniemi 68
Antti Aleksanteri, s. 15.03.1820 Tohmajärvi, Peijonniemi 68
Heta Charlotta, s. 17.10.1807 Tohmajärvi, Peijonniemi 68, 69
Juho Heikki, s. 06.05.1813 Tohmajärvi, Peijonniemi 68
Maija Stina, s. 04.10.1817 Tohmajärvi, Peijonniemi 68
Reetta Kristiina, s. 23.12.1784 Tohmajärvi, Jouhkola 67, 68
KIEMMER Beata, s. 10/1711 20
KINNUNEN Hilja Sofia, s. 24.11.1894 Leppävirta 113, 116
Kusti, s. Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo 116
KNUUTILA Maria Vilhelmiina, s. 19.1.1845 Tottijärvi, Sorva 35
KOIVISTO Anna, s. 20.11.1750 Vahto 74
KOIVUNEN Juho Aukusti, s. 12.01.1862 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94
KROGIUS Adolf, s. 28.12.1783 Rautalampi 54
Emilie Julie Charlotte, s. 24.08.1807 Kuopio 54
Lovisa Gabriella, s. 08.08.1842 Viipuri 54
KUKKARKOSKI Liisa, s. 17.11.1765 Lieto 110
Tuomas, s. 23.11.1763 Lieto 110
Valpuri, s. 20.04.1801 Lieto 110
KULMALA Aliina Alviina, s. 23.06.1882 Hämeenkyrö 89
Alku Sulo, s. 29.10.1904 Kuru, Sontu, Paulajärvi 89
Kalle, s. 11.07.1875 Kuru, Olkitaipale, Lahdenperä 89
Nelly Raakel, s. 11.03.1915 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 89
L Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
LAHDENPOHJA Aino Kyllikki, s. 26.11.1915 Kuru, Vaakaniemi 92
Kalle, s. 20.01.1874 Kuru, Vaakaniemi, Ala-Toikko 92
Lempi Maria, s. 01.01.1882 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä 92
LAHTINEN Hilda Maria, s. 29.07.1883 Kuru, Olkitaipale 102
LAINE Hilja Josefiina, s. 12.10.1886 Teisko 90
LAMMIN-KOSKINEN Eino Ilmari, s. 24.5.1892 Helsinki 41
Karin Aune Ingeborg, s. 4.3.1900 Helsinki 40, 41
LAMMINOJA Reetta Liisa, s. 01.02.1856 Kankaanpää, Hongo 81
LAURILA Kalle Kustaa, s. 11.04.1828 Suoniemi 74, 108
Kalle Viktor, s. 25.12.1857 Suoniemi, Ruolahti 108
Vilhelmiina, s. 22.06.1831 Karkku 108
LEHTONEN Anton, s. 23.11.1858 Kuru, Petäjälammi, Ala-Paappanen 93
Josefiina, s. 23.02.1888 Kuru, Olkitaipale, Kastari, Salo 93
Juho Nestori, s. 05.10.1875 Vesilahti, Niemi, Sjövring 28
Marianna Minna, s. 19.04.1846 Vesilahti, Vakkala 27, 28
Nikodemus, s. 28.05.1845 Vesilahti, Toivola 28
LEPONIEMI Matti, s. 12.01.1853 Kuru, Keihäslahti 84
LEPPA ENT. KETONEN Hilda Maria, s. 01.05.1876 Ikaalinen, Juhtimäki, Erä 96
LEPPA Toivo, s. 1912 Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96
LEPPÄMÄKI Matti, s. 01.04.1796 Kuru, Riuttaskorpi 95
LEPPÄNEN Juho Toivo, s. 24.04.1879 Kuru, Poikelus, Lamminperä 88
LILIUS Carl Efraim, s. 05.11.1803 Orivesi 53
Hilda, s. 24.04.1882 Helsinki 55
Hugo Fredrik, s. 16.08.1876 Turku 54, 55
Karl Fredrik Samuel, s. 30.08.1839 Hamina 53, 54
Katarina Wilhelmina, s. 15.03.1813 Pirkkala 52, 53
Lars Henrik, s. 21.02.1908 Helsinki 55
Lovisa Gabriella, s. 08.08.1842 Viipuri 54
Olga Gustava, s. 19.02.1846 Turku 54
LILLIENBERG Fredrik, s. 27.03.1775 Kalanti 58
LILL-WIKAR Jakob, s. 1675 Kruunupyy 6
LIMINGIUS Anna, s. 1602 Ii 2
LINDBERG Gustava, s. 26.02.1788 Loppi 72
LOHMAN Maria Elisabet, s. 07.02.1749 118
LUNDANUS Margareta Christina, s. 05.05.1750 Urjala 43
LUNDERBERG Margareta, s. 14.02.1698 Suomusjärvi 62
LÄHDEKORPI Anton, s. 23.11.1858 Kuru, Petäjälammi, Ala-Paappanen 93
LÄHTEENMÄKI Hilda Maria, s. 01.05.1876 Ikaalinen, Juhtimäki, Erä 96
LÖNNBERG Impi Mathilda, s. 14.03.1879 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 80
Kalle Gunnar, s. 1875 Kuru 80
M Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
MAJAMÄKI Anna Karoliina, s. 25.06.1824 Ruovesi, Pihlajalahti 83
MAJURI Heikki, s. Jaakkima, Tervajärvi 31
Selma Lyydia, s. 05.08.1898 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30, 31
MALLENQVIST Adolph, s. 25.03.1790 Bromarv, Kansjärvi 63
Albertina, s. 04.05.1784 Bromarv, Kansjärvi 63
Alexander, s. 22.02.1776 Bromarv, Kansjärvi 63
Anna Katarina, s. 13.11.1773 Tenhola, Malarby 63
Christina Elisabeth, s. 30.03.1781 Bromarv, Kansjärvi 63
Christopher, s. 14.06.1793 Bromarv, Kansjärvi 63
Fredrica, s. 31.12.1786 Bromarv, Kansjärvi 63
Hans, s. 24.02.1739 Tenhola, Malarby 63
Hedvig Maria, s. 12.11.1791 Bromarv, Kansjärvi 63
Lovisa, s. 04.10.1778 Bromarv, Kansjärvi 63
MALMBERG Maria, s. 3/1766 42
MARJAMÄKI Hilja Josefiina, s. 12.10.1886 Teisko 90
Kaarlo Kustaa Pellervo, s. 02.04.1921 Ikaalinen 90
Kalle, s. 02.02.1884 Kuru, Sontu, Paulajärvi 90
MESTERTON Ernst Adolf (äpärä), s. 08.10.1873 Padasjoki, Jokioinen, Hietala 46
Fanny Evelina, s. 28.08.1846 Heinola, Paloniemi 46
Zoe, s. 23.09.1877 Lempäälä, Pappila 45, 46
METSO Sisko Aleksandra, s. 17.10.1927 Kuru, Olkitaipale 97, 98
Soini Armas, s. 24.07.1929 Karjalankannas, Käkisalmi 98
MOISIO Aina Matilda, s. 14.03.1902 Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Aleksanteri (Santeri), s. 21.01.1854 Ruovesi 107
Amanda Elina, s. 25.08.1879 Kuru, Riuttaskorpi 107
Eeli Jaakoppi, s. 31.07.1884 Kuru, Riuttaskorpi 107
Eemeli, s. 01.04.1904 Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Emma Elina, s. 18.11.1859 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94, 107
Emma Johanna, s. 19.01.1895 Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Lempi Maria, s. 27.11.1896 Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Matti, s. 13.09.1889 Kuru, Riuttaskorpi 107
Nestor Nikodeemus, s. 25.02.1882 Kuru, Riuttaskorpi 107
Paavo Patrikki, s. 15.04.1899 Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Toivo Antero, s. 27.04.1892 Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Väinö Aleksanteri, s. 04.01.1887 Kuru, Riuttaskorpi 107
MUHONEN Selina, s. 25.09.1891 Lestijärvi 79
MULLI Adam, s. 25.05.1758 Vesilahti, Mustinen 25
Anna, s. 26.11.1756 Vesilahti 25
Kaisa, s. 22.06.1791 Vesilahti, Mustinen 25
MUSTALAHTI Vilhelmiina, s. 06.12.1840 Parkano 96
MYLLYMÄKI Hilda Maria, s. 22.02.1893 Peräseinäjoki 115
MÄENNENÄ Karoliina (äpärä), s. 25.12.1843 Peräseinäjoki, Kihniö, Liikala 97
MÄENPÄÄ Gernhard, s. 20.05.1887 Kuru, Aurejärvi 87
Taimi Anna-Liisa, s. 21.02.1921 Kuru, Aurejärvi 87
MÄKELÄ Amanda, s. 05.08.1854 Kuru, Riuttaskorpi, Ylä-Minkkinen 99
Antti, s. 14.11.1823 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94, 104
Antti Valentin, s. 15.01.1858 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94
Emma Elina, s. 18.11.1859 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94, 107
Heta, s. 08.04.1801 Tampere, Harju, Lielahti 94
Juho Aukusti, s. 12.01.1862 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94
Juho Manu, s. 26.03.1830 Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 99
Kustava Karoliina, s. 12.12.1823 Suoniemi 74, 94
Lyyli Katri, s. 02.08.1884 Kuru, Riuttaskorpi 99
Matti, s. 29.01.1793 Kuru, Riuttaskorpi 94
Ulla, s. 30.05.1821 Kuru, Karjula 104
MÄKINEN Eino Matias, s. 13.06.1926 Kuru, Olkitaipale 85
MÄKINEN ENT. KOSKINEN Milja, s. 14.11.1864 Ruovesi, Visuvesi, Ylistalo, Riihikoski 85
MÄKINEN Hemmi(nki) Matias, s. 04.03.1902 Kuru, Ristaniemi 85
Jenny Maria, s. 09.07.1901 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä 84, 85
Juho Heikki, s. 08.01.1854 Teisko, Ahoi, Pehu 85
Paavo, s. 1930 Kuru, Olkitaipale 85
Paula, s. Kuru, Olkitaipale 85
Pauli Ilkka Veli, s. 20.01.1943 Kuru, Olkitaipale 85
N Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
N.N Malin130
NIKANDER Aleksandra Loviisa, s. 07.02.1837 Leppävirta 112
NIRONEN E MARJAMÄKI Greta, s. 01.01.1920 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 90
NIRONEN Joel, s. 03.07.1911 Hartola 90
NUKARI Amanda Vilhelmiina, s. 05.09.1843 Ylöjärvi, Pengompohja, Hatanpää86
NURKKA Kalle Juho, s. 15.7.1840 Tottijärvi, Tolppa 35
Maria Vilhelmiina, s. 19.1.1845 Tottijärvi, Sorva 35
Vilhelmina, s. 18.9.1865 Karkku, Vihtiälä 35
NYSTEDT Olga Gustava, s. 19.02.1846 Turku 54
O Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
OJAMÄKI ENT. OJANEN Anna Karoliina, s. 25.06.1824 Ruovesi, Pihlajalahti 83
OJANEN Aarne Veikko, s. 29.12.1917 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86
Aino Kaarina, s. 09.06.1912 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 88
Arvid Aleksanteri, s. 01.10.1880 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja83
Eemeli Manu, s. 30.12.1886 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja 83, 93
Elvi Maria, s. 09.04.1912 Kuru, Olkitaipale 93
Emilia Josefina, s. 09.07.1854 Kuru, Olkitaipale, Mylläri 75, 83
OJANEN ENT. HALVIALA Toini Elisa, s. 05.09.1917 Kuru, Olkitaipale 93
OJANEN ENT. TIENARI Aino Kyllikki, s. 26.11.1915 Kuru, Vaakaniemi 92
OJANEN Erkki Olavi, s. 24.10.1919 Kuru, Olkitaipale 93
Greta, s. 01.01.1920 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 90
Helvi Kyllikki, s. 11.09.1922 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 91
Iida Annikki, s. 01.09.1914 Kuru, Olkitaipale 93
Jenny Emilie, s. 24.09.1874 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja83
Jenny Maria, s. 09.07.1901 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä 84, 85
Josefiina, s. 23.02.1888 Kuru, Olkitaipale, Kastari, Salo 93
Juho Kustaa, s. 04.02.1823 Kuru, Olkitaipale 83
Kalle Jaakko, s. 28.02.1884 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja83, 86
Lyyli Mirjam, s. 31.10.1888 Ylöjärvi. Pengonpohja, Intti 86
Maria, s. 13.04.1881 Kuru, Keihäsjärvi, Ylinen 84
Martti, s. 01.12.1909 Kuru, Olkitaipale, Laurila 86, 87
Matti, s. 07.09.1853 Kuru, Kallio, Olkitaipale 83
Matti, s. 16.07.1877 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja 83, 84
Nelly Raakel, s. 11.03.1915 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 89
Osmo Kalevi, s. 11.05.1925 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 92
Pentti Kalervo, s. 02.09.1926 Kuru, Olkitaipale 93
Taimi Anna-Liisa, s. 21.02.1921 Kuru, Aurejärvi 87
Toini Elisa, s. 05.09.1917 Kuru, Olkitaipale 93
Viljo Johannes, s. 30.01.1932 Kuru, Olkitaipale 93
Yrjö Henrikki, s. 24.06.1909 Kuru, Olkitaipale, Tienari 93
ONTTO Maria, s. 29.07.1858 79
P Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
PAJUNEN Manta, s. 19.09.1858 Ikaalinen, Sarkkila, Tervaoja 84
Maria, s. 13.04.1881 Kuru, Keihäsjärvi, Ylinen 84
Matti, s. 12.01.1853 Kuru, Keihäslahti 84
PARTANEN Loviisa Ulla, s. 30.06.1811 Leppävirta, Saamais 117
PELTONEN Pentti Maunu, s. 12.07.1927 Tampere 98
PERIKANGAS Aino Kaarina, s. 09.06.1912 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 88
Eeva Elina, s. 20.01.1879 Parkano, Yliskylä 88
Juho Toivo, s. 24.04.1879 Kuru, Poikelus, Lamminperä 88
Toivo Pellervo, s. 25.09.1914 Kuru, Olkitaipale 88
PERRAKOSKI Paavo, s. 27.5.1901 Tampere 40
PESONEN Anna, s. 16.03.1856 Sääminki. Utrasniemi 113
PETREJUS Sigrid Margareta, s. 12.08.1683 Pori 21
PETRELL Karoliina, s. 08.02.1837 Hausjärvi 78
Kustaa, s. 15.12.1835 Sääksmäki 78
Matilda Sofia, s. 15.09.1878 Hausjärvi 78
PETÄJÄNIEMI Ulla, s. 30.05.1821 Kuru, Karjula 104
PIHL Elisabet, s. 03.01.1694 Uusikirkko 3
Wilhelm, s. 1660 3
R Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
RAHM Catharina Elisabet, s. 08.06.1762 Kokkola 8
RAITA-AHO Helvi Kyllikki, s. 11.09.1922 Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86, 91
Leo Armas, s. 07.01.1918 Orivesi 91
N.n91
N.n91
RAIVIO Hilta, s. 11.01.1882 Kuru, Riuttaskorpi 81
Kalle Oskari, s. 09.12.1855 Kuru, Riuttaskorpi 81
Reetta Liisa, s. 01.02.1856 Kankaanpää, Hongo 81
RANCKEN Elisabet18
RANTA-AHO Martti Rudolf, s. 21.07.1917 89
RANTALAHTI Hulda Malviina, s. 19.04.1872 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 77
Sven Salomon 77
RASI Carl, s. 09.01.1819 Vesilahti, Vakkala 27
Karolina, s. 16.07.1818 Vesilahti, Vännilä 25, 27
Marianna Minna, s. 19.04.1846 Vesilahti, Vakkala 27, 28
RASK Anna, s. 20.11.1750 Vahto 74
Israel, s. 15.07.1751 Vahto, Kierikkala 74
Justiina, s. 07.08.1791 Vahto, Kierikkala 74
RIIHIKOSKI Milja, s. 14.11.1864 Ruovesi, Visuvesi, Ylistalo, Riihikoski 85
RIITIJOKI Maria Eufrosyne, s. 17.08.1869 Kuru, Aurejärvi 96
Mikko, s. 02.07.1824 Parkano 96
Vilhelmiina, s. 06.12.1840 Parkano 96
RISTIMÄKI Beata Maria, s. 14.09.1769 Masku, Laulainen 118, 119
Carl Henric, s. 02.03.1801 Masku, Ristimäki, Alatalo 119
Gustava Beata, s. 27.11.1797 Masku, Ristimäki, Alatalo 119
Henrik, s. 04.01.1773 Masku, Ristimäki, Alatalo 119
ROSS Brita, s. 24.01.1688 Vaasa 6
RUDBERG Abraham, s. 01.08.1773 Vahto, Hakola 66
Anna Brita, s. 23.09.1768 Vahto, Hakola 66
Heta Helena, s. 24.09.1759 Vahto, Hakola 66, 70, 32
Heta Kristiina (äpärä), s. 05.05.1787 Hämeenlinna 70, 32
Johanna, s. 24.06.1765 Vahto, Hakola 66
Justiina Maria, s. 05.04.1767 Vahto, Hakola 66
Katariina Kristiina, s. 04.03.1756 Vahto, Hakola 66, 67
Kristian, s. 1725 Vahto 66
Kristian, s. 23.04.1763 Vahto, Hakola 66
Kristiana Margareetta, s. 08.01.1754 Vahto, Hakola 66
Malkom Taavetti, s. 02.08.1752 Masku, Kierikainen 66
Margaretta (Maria Reetta), s. 12.09.1731 Masku, Laulainen, Viitala65, 66
Melkina Susanna, s. 15.08.1771 Vahto, Hakola 66
Risto Henrik, s. 17.04.1758 Vahto, Hakola 66
Saara Liisa, s. 21.08.1761 Yläne, Herregård 66, 71
RUUTH Margareetta 59
RÖNNBÄCK Eva, s. 12.10.1816 Turku 122
S Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
SAARINEN Aino Marjatta, s. 07.03.1911 Orivesi 127
SAKSA Anna, s. 01.10.1824 Kuru, Aurejärvi 107
SALMELIN Lempi Maria, s. 01.01.1882 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä 92
SALMI Eero Olavi, s. 23.06.1909 Kuru, Keihäslahti, Leponiemi, Särkijärvi 100
Elli Aurora, s. 01.11.1906 Amerikka 100
Emma Johanna, s. 08.10.1881 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95, 100
Teemu (äpärä), s. 01.06.1876 Kuru, Olkitaipale, Mylläri 100
SALONEN Maria Miina, s. 01.07.1864 Kuru, Vaakaniemi, Ylä-Toikko 93
SANDEN (SANDENE) Atte August (Ade), s. 09.03.1877 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 79
John V., s. 1912 Usa, Michigan, North Bessemer 79
Tyyne Lorraine, s. 1935 Usa, Michigan, North Bessemer 79
SANDEN Abraham, s. 17.08.1786 Vahto, Hakola 71, 72
Aino Vilhelmiina, s. 04.05.1886 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76
Aleksandra Loviisa, s. 07.02.1837 Leppävirta 112
Aleksandra, s. 03.09.1883 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta 113
Alfred Aleksanteri, s. 19.05.1859 Kuru, Olkitaipale, Syväoja 75
Amanda Helena, s. 29.10.1844 Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä 94, 95
Anna, s. 16.03.1856 Sääminki. Utrasniemi 113
Anna Augusta, s. 07.05.1886 Pietarin suomalainen Marian srk., Kuopio113
Anna Sofia, s. 04.10.1816 Rauman kaupunkisrk 72
Arvid Aleksanteri, s. 16.02.1882 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta 113, 114
August Aleksanteri, s. 06.03.1859 Kuopio 112, 113
August, s. 22.08.1837 Helsinki 111, 112
Aukusta Charlotta, s. 14.07.1834 Suoniemi 74, 109
Aukusta Jakopiina, s. 25.08.1857 Kuru, Olkitaipale, Syväoja 75
Aukusti Aleksanteri, s. 28.02.1880 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä82
Aukusti Eetu, s. 16.03.1852 Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä75, 82
Axel Edvard, s. 03.10.1871 Leppävirta, Konnuksen kanava 112
Dagmar Emilia, s. 25.04.1878 Leppävirta, Konnuksen kanava 112
Elin Maria, s. 10.08.1891 Leppävirta 113
Elise Matilda, s. 08.12.1867 Leppävirta, Konnuksen kanava 112, 117
Emilia Josefina, s. 09.07.1854 Kuru, Olkitaipale, Mylläri 75, 83
Erika Karolina, s. 16.04.1847 Suoniemi, Pakkala, Antintalo 94, 103
Eva Fredrica, s. 23.01.1823 Rauman kaupunkisrk 72
Fanny Olivia, s. 25.04.1888 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta 113
Fredrik Reinhold, s. 28.07.1862 Kuopio 112
Helena Sofia, s. 1797 Porvoo 111
Hilja Sofia, s. 24.11.1894 Leppävirta 113, 116
Hilta, s. 11.01.1882 Kuru, Riuttaskorpi 81
Hulda Elisabet, s. 1887 Leppävirta 114
Hulda Malviina, s. 19.04.1872 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 77
Ida Aleksandra, s. 11.06.1869 Leppävirta, Konnuksen kanava 112
Iisakki Antti, s. 02.10.1791 Vahto, Hakola 71
Ilta Rauha, s. 24.02.1918 Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo 114, 115
Impi Mathilda, s. 14.03.1879 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 80
Jaakoppi Juho, s. 23.12.1793 Vahto, Hakola 71, 74
Johan Ephraim, s. 19.03.1826 Rauman kaupunkisrk 72
Juho Ferninand, s. 23.12.1849 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja75, 76
Juho Jaakoppi, s. 18.03.1819 Vahto, Hyrköis 74, 75
Justiina, s. 07.08.1791 Vahto, Kierikkala 74
Justiina Vilhelmiina Jakopiina, s. 11.04.1828 Suoniemi 74
Kalle Kustaa, s. 10.12.1803 Vahto, Haavisto 71
Kalle Kustaa, s. 11.04.1828 Suoniemi 74, 108
Karl Viktor, s. 14.04.1864 Kuopio 112
Kustaa Abraham, s. 05.07.1819 Rauman kaupunkisrk 72
Kustaa Fredrik, s. 09.10.1826 Suoniemi 74
Kustava Adolfiina, s. 25.09.1813 Rauman kaupunkisrk 72
Kustava Karoliina, s. 12.12.1823 Suoniemi 74, 94
Kustava Vilhelmina, s. 31.01.1850 Suoniemi, Pakkala, Antintalo 94, 104
Maria, s. 17.08.1885 Kuru, Keihäslahti, Lammi 79
Maria, s. 19.03.1883 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja 76
Markus Reinhold, s. 19.04.1800 Vahto, Haavisto 71, 111
Matias, s. 10.06.1761 71
Matilda Sofia, s. 15.09.1878 Hausjärvi 78
Matteus Albinus, s. 09.09.1797 Vahto, Haavisto 71, 110
Melkina Susanna, s. 04.08.1788 Vahto, Hakola 71, 73
Paavo Aukusti, s. 16.02.1902 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala 81
Reinhold, s. 22.08.1837 Helsinki 111
Saara Liisa, s. 21.08.1761 Yläne, Herregård 66, 71
Siiri Julia, s. 15.10.1904 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala 81
Sofia Augusta, s. 19.09.1860 Kuopio 112
Sofia, s. 07.04.1835 Helsinki 111
Toivo Ferdinand, s. 23.07.1874 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 78
Tyyne Maria, s. 11.07.1909 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala 81
Valpuri, s. 20.04.1801 Lieto 110
Verneri Edvard, s. 13.08.1904 Kuru, Keihäslahti, Ahola 79
Vilhelmiina (Miina), s. 05.04.1858 Kauhava 82
Vilhelmiina Jakopiina, s. 18.02.1831 Suoniemi 74
Vilhelmiina, s. 22.06.1831 Karkku 108
Väinö Armas, s. 23.12.1900 Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala 81
Väinö Johannes, s. 08.03.1881 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 81
Yrjö August, s. 15.01.1893 Leppävirta 113
SANDENE Ed (Eddie) J., s. 1932 Usa, Michigan, North Bessemer 79
Elmer, s. 16.01.1930 USA, Michigan, North Bessemer 79
Selina, s. 25.09.1891 Lestijärvi 79
SAXELL ENT. BERGIUS Maria, s. 31.10.1724 Vihti, Oravala 62
SCHAUMAN Agnes Aline Sofie, s. 18.08.1887 Helsinki 128
Georg August Henrik, s. 07.08.1916 Helsinki 128
Georg Carl August, s. 14.09.1870 Helsinki 128
Irja Inkeri Annikki, s. 03.01.1918 Helsinki 126, 128
SCHULTZ Johanna Albertiina, s. 27.04.1816 Turku (Suomalainen srk.) 75
Joonas, s. 02.11.1785 Turku (sumalainen srk.) 75
Sofia Ulla, s. 09.04.1789 Turku 75
SIEVONIUS ENT. BERGIUS Kristiina60
SILFVERSVÄRD Kalle Chritoffer, s. 1718 Saksa, Mecklenburg 22
Katariina Sofia, s. 02.05.1751 Vesilahti 22
Maria, s. 15.12.1727 Vesilahti 22
SILLANMÄKI Kalle, s. 11.07.1875 Kuru, Olkitaipale, Lahdenperä 89
SILTANEN Aili Miranda, s. 28.04.1907 Kuru, Riuttaskorpi 101, 102
Hilda Maria, s. 29.07.1883 Kuru, Olkitaipale 102
Manu, s. 31.03.1879 Kuru, Hainari 102
Väinö Johannes, s. 27.12.1908 Kuru, Keihäslahti, Leponiemi, Alamännistö 102
SIRÉN Enne Maria, s. 01.04.1888 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Juho Kustaa (äpärä), s. 12.02.1862 Vesilahti, Mantere, Perä-Pietilä 30
Kaarle Augusti, s. 04.06.1893 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Kustaa, s. 11.08.1890 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Olga Aliisa, s. 23.07.1885 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Olga Karolina, s. 01.02.1865 Vesilahti, Mustinen, Kukko 29, 30
Selma Lyydia, s. 05.08.1898 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30, 31
Toini Matilda, s. 08.12.1900 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Vilhelmina, s. 16.07.1836 Vesilahti, Vakkala, Yli-Sisto 30
Wilho Armas, s. 14.10.1903 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Wilho Matias, s. 24.02.1896 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
Väinö Armas, s. 11.09.1905 Vesilahti, Mantere, Pietilä 30
SKOGSTRÖM Selma Konstance, s. 13.02.1857 Messukylä 45
SMEDBERG Isak, s. 17.02.1827 Lempäälä, Lastunen 26
Maria Adolfina, s. 09.11.1815 Mouhijärvi 25, 26
SNELLMAN Elisabet, s. 13.12.1854 Kitee 17
SOKURA Pauliina40
SUOJÄRVI II Matti, s. 29.01.1793 Kuru, Riuttaskorpi 94
SUUTARILA Amanda Vilhelmiina, s. 21.11.1884 Kuru, Riuttaskorpi 104
Antti, s. 30.03.1882 Kuru, Riuttaskorpi 104
Emma Karoliina, s. 11.02.1870 Kuru, Riuttaskorpi 104
Juho Aukusti, s. 29.12.1877 Kuru, Riuttaskorpi 104
Kalle Kustaa, s. 16.04.1849 Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 104
Kalle Viktor, s. 08.09.1875 Kuru, Riuttaskorpi 104, 105
Manu, s. 19.01.1880 Kuru, Riuttaskorpi 104
Niilo Matias, s. 19.02.1886 Kuru, Riuttaskorpi 104, 106
Oskar, s. 25.11.1872 Kuru, Riuttaskorpi 104
SVARTVIK Manu, s. 31.03.1879 Kuru, Hainari 102
SÄRKKÄ Aili Taimi, s. 20.10.1911 Helsinki 78
Alpo Harald, s. 01.04.1909 Helsinki 78
Aune Matilda, s. 03.12.1907 Helsinki 78
Eini Eva, s. 28.08.1914 Helsinki 78
Elma Ebba, s. 28.08.1914 Helsinki 78
Impi Sofia, s. 15.05.1905 Helsinki 78
Maunu Ferninand, s. 08.07.1906 Helsinki 78
Toivo Ferdinand, s. 23.07.1874 Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja76, 78
SÖDERLUND Amanda Maria, s. 15.6.1857 Helsinki 34
SÖDERSTRÖM Johanna Albertiina, s. 27.04.1816 Turku (Suomalainen srk.) 75
T Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
TAIPALE Salomon, s. 08.07.1842 Virrat, Vaskivesi, Taipale 101
TELÉN Elisabet, s. 13.12.1854 Kitee 17
TENELL Anders, s. 1675 61
Helena, s. 18.02.1701 Karjalohja, Tenhola 61
Ingeborg, s. 1674 61
TERVALAMMI Caisa, s. 15.06.1798 26
Isak, s. 17.02.1827 Lempäälä, Lastunen 26
Johan, s. 29.08.1791 Lempäälä, Lastunen 26
THITS ENT. KETOLA Hilda Maria, s. 22.02.1893 Peräseinäjoki 115
THITS Hannes Evald, s. 05.05.1888 Leppävirta 115
Henry William (Viljam), s. 17.02.1914 USA, Washington, Aberdeen 115
TICKLÉN (TIKKANEN) Pehr, s. 24.03.1751 Alavieska 44
TICKLÉN Aina, s. 30.12.1879 Lempäälä, Pappila 45
Alma Maria, s. 18.01.1854 Vesilahti 44
Gustaf, s. 14.05.1807 Pyhäjärvi 44
Gustaf, s. 25.03.1841 Vesilahti 44, 45
Hanna Naimi, s. 03.03.1849 Vesilahti 44
Hedvig Elisabeth, s. 15.05.1764 Pyhäjärvi 44
Johan Saladin, s. 21.10.1843 Vesilahti 44
Juliana Eola, s. 10.02.1846 Vesilahti 44
Katarina Elisabet, s. 06.01.1811 Vesilahti 43, 44
Maex August, s. 24.01.1882 Lempäälä, Pappila 45
Saladin, s. 09.06.1884 Vesilahti, Tapola 45
Selma Konstance, s. 13.02.1857 Messukylä 45
Wilhelmina Elisabeth, s. 27.09.1837 Pori 44
Zoe, s. 23.09.1877 Lempäälä, Pappila 45, 46
TIENARI Juho Kustaa, s. 04.02.1823 Kuru, Olkitaipale 83
TOLPPA Aaron, s. 29.12.1792 Hämeenkyrö, Timi 94, 109
Aaron, s. 09.07.1818 Tottijärvi 94
Helena, s. 28.11.1794 Karkku 94, 109
Kalle Juho, s. 15.7.1840 Tottijärvi, Tolppa 35
Malakias, s. 09.12.1828 Tottijärvi 109
TORVINEN Elise Matilda, s. 08.12.1867 Leppävirta, Konnuksen kanava 112, 117
Olavi, s. 17.12.1809 Leppävirta, Petromäki 117
Petteri, s. 25.08.1850 Leppävirta, Petromäki 117
TULINDBERG Elisabet, s. 09.09.1763 Vähäkyrö 7
TUUKKANEN Fanny Olivia, s. 25.04.1888 Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta 113
V Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
VEHMAISTO Juho Heikki, s. 08.01.1854 Teisko, Ahoi, Pehu 85
VIERIKKO Aleksanteri (Santeri), s. 21.01.1854 Ruovesi 107
Amanda Elina, s. 25.08.1879 Kuru, Riuttaskorpi 107
Anna, s. 01.10.1824 Kuru, Aurejärvi 107
Eeli Jaakoppi, s. 31.07.1884 Kuru, Riuttaskorpi 107
Juho, s. 22.11.1813 Ruovesi 107
Matti, s. 13.09.1889 Kuru, Riuttaskorpi 107
Nestor Nikodeemus, s. 25.02.1882 Kuru, Riuttaskorpi 107
Väinö Aleksanteri, s. 04.01.1887 Kuru, Riuttaskorpi 107
VILPPO Eeva Elina, s. 20.01.1879 Parkano, Yliskylä 88
VITTICIUS/WITTICIUS Anna Johanna, s. 1570 Helsinki 2
VUORENMAA Amanda Vilhelmiina, s. 05.09.1843 Ylöjärvi, Pengompohja, Hatanpää86
Juho Kustaa, s. 02.05.1844 Viljakkala, Karhe 86
Lyyli Mirjam, s. 31.10.1888 Ylöjärvi. Pengonpohja, Intti 86
VÄÄRÄ Nikodemus, s. 28.05.1845 Vesilahti, Toivola 28
W Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
WAARA Väinö Leopold, s. 11.1.1887 Helsinki 34
WALLENIUS Maria, s. 15.12.1727 Vesilahti 22
WALSTENIUS Johannes, s. 1595 Parainen 2
Margareetta, s. 00.07.1637 Naantali 2, 4
WASASTJERNA Abraham, s. 12.02.1746 Kokkola 8
Alfred Edgar, s. 05.06.1821 Maalahti 8, 13
Anita Helena, s. 12.01.1909 Helsinki 10, 11
Catharina Christina, s. 28.10.1796 Oulu 7, 8
Catharina Elisabet, s. 08.06.1762 Kokkola 8
Ebba Hildegrand (Hildi), s. 08.02.1879 Helsinki 10
Elin Maria, s. 09.07.1860 Hausjärvi 15, 16
Evert Edelfried, s. 23.02.1833 Maalahti, Åminneborg 8, 15
Jakob Viktor, s. 14.06.1819 Vaasa 8, 9
Johan Jakob, s. 26.01.1781 Vaasa 8
Maria Adelaine, s. 1831 13
Matilda Wilhelmina, s. 02.10.1833 Vaasa 15
Olga Lovisa Gustava Augusta, s. 11.09.1864 Halikko, Wiurila 14
Osvald Severin Severin, s. 01.04.1864 Helsinki 13, 14
Vendla Helena Vilhelmina, s. 19.07.1839 Uskela, Eriksberg 9
Viktor Valdemar, s. 08.03.1879 Helsinki 9, 10
WICHTMAN Anna Kristina, s. 1708 62
Jacob, s. 1696 Vihti, Oravala 62
Johan, s. 21.08.1698 Vihti, Oravala 62
Margareta, s. 14.02.1698 Suomusjärvi 62
Maria Helena, s. 1734 Vihti, Oravala 62
Maria, s. 31.10.1724 Vihti, Oravala 62
WIKAR Brita, s. 24.01.1688 Vaasa 6
Jakob, s. 1675 Kruunupyy 6
Katarina, s. 1719 Vaasa 6
WINTER Johan, s. 27.04.1645 Eesti, Tartto 64
Juho, s. 19.01.1674 Turku 64
Kristiina, s. 25.12.1649 Suomi 64
Margareetta, s. 23.03.1703 Turku 64, 65
WÄRDH Anna, s. 29.11.1656 Turku 2, 3
Henrik3
Henrik, s. Taivassalo 3
Margareta, s. Taivassalo 3, 48
Sara, s. Taivassalo 3, 4
VON DÜBEN Sofia Christina, s. 30.12.1759 Ruotsi, Tukholma, Örby 51
VON PFALER Hedvig Eleonora, s. 1742 Pirkkala, Haikka 43
VON WILLEBRAND Wendla Ottiliana, s. 11.04.1811 Muurla 9
Y Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
YLEN Kristian, s. 01.02.1751 Masku, Laulainen 65
YLENII (YLENIUS) Anna Leena, s. 10.12.1742 Masku, Laulainen 65
Brita, s. 01.10.1744 Masku, Laulainen 65
Elisabeth, s. 15.12.1737 Masku, Laulainen 65
Fredrik, s. 15.02.1741 Masku, Laulainen 65
Henrik, s. 22.01.1705 Yläne, Kirkkokylä 65
Henrik Juho, s. 23.07.1736 Masku, Laulainen 65, 118
Kristian, s. 01.02.1751 Masku, Laulainen 65
Kristiina, s. 26.04.1733 Masku, Laulainen 65
Margareetta, s. 23.03.1703 Turku 64, 65
Margaretta (Maria Reetta), s. 12.09.1731 Masku, Laulainen, Viitala65, 66
Maria Elisabet, s. 07.02.1749 118
Maria, s. 24.11.1734 Masku, Laulainen 65
YLENIUS Beata Maria, s. 14.09.1769 Masku, Laulainen 118, 119
Carl Fredric, s. 01.07.1782 Masku, Laulainen 118
Carl Fredric, s. 31.07.1787 Masku, Laulainen 118
Conrad Eric, s. 27.07.1783 Masku, Laulainen 118
Diedrich, s. 17.05.1772 Masku, Laulainen 118
Elisabetha, s. 28.03.1771 Masku, Laulainen 118
Fredrica Lovisa, s. 14.07.1777 Masku, Laulainen 118
Gustaf Adolf, s. 18.05.1781 Masku, Laulainen 118
Gustava Magdalena, s. 25.03.1779 Masku, Laulainen 118, 120
Hedvig Sofia, s. 16.05.1776 Masku, Laulainen 118
Henric Johan, s. 07.01.1785 Masku, Laulainen 118
Å Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
ÅBERG Christina Juliana, s. 22.12.1752 Rauma, Lahti 56, 57
Ö Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
ÖHRBOM Ebba Hildegrand (Hildi), s. 08.02.1879 Helsinki 10
| Alku | Suku- ja myöhempi nimi-hakemisto | Paluu |


| Alku | Paikkakunnat

Ahvenanmaa, Sund, Kasteholma 3
Alavieska 44
Amerikka 100
Askainen 120
Askainen, Kainu Wäräisten torppa 120
Askainen, Kainu, Heikkilä 120
Askainen, Kainun rakuunatorppa 120
Askainen, Vilnäs 124 , 125
Aunus, Syväri, Vaskusjärvi 115
Australia, Sydney 97
Bromarv 62 , 63
Bromarv, Kansjärvi 61 , 62 , 63
Eesti, Narva 21
Eesti, Tartto 64
Espoo, Gumböle 13
Halikko 19
Halikko, Viurila 14
Halikko, Vuorentaka 11
Halikko, Wiurila 11 , 14
Hamina 53 , 54
Hartola 90
Hausjärvi 15 , 16 , 78 , 126
Heinola, Paloniemi 46
Helsinki 2 , 9 , 10 , 11 , 12 , 13 , 14 , 15 , 16 , 17 , 34 , 38 , 40 , 41 , 46 , 55 , 78 , 111 , 112 , 126 , 127 , 128 , 129
Hämeenkyrö 89
Hämeenkyrö, Timi 94 , 109
Hämeenlinna 32 , 70
Ii 2
Ikaalinen 21 , 90
Ikaalinen, Juhtimäki, Erä 96
Ikaalinen, Sarkkila, Tervaoja 84
Inkoo 19
Jaakkima, Tervajärvi 31
Jokioinen 66
Kaarina 11
Kajaani 52
Kalanti 58
Kankaanpää, Hongo 81
Karjalankannas, Käkisalmi 98
Karjalohja, Sakkola 62
Karjalohja, Tenhola 61
Karkku 94 , 108 , 109
Karkku, Vihtiälä 35
Kauhava 82
Keuruu 91
Kisko, Haapaniemi 61 , 62
Kitee 17
Kokkola 8 , 16 , 126 , 129
Kruunupyy 6
Kuhmo (kaatui) 78
Kuopio 17 , 54 , 112 , 113
Kuru 75 , 76 , 79 , 80 , 81 , 82 , 83 , 84 , 85 , 87 , 88 , 89 , 90 , 92 , 93 , 94 , 95 , 96 , 97 , 98 , 99 , 100 , 101 , 102 , 104 , 105 , 107
Kuru, Aurejärvi 87 , 96 , 107
Kuru, Aurejärvi, Hänninen, Hintala 81
Kuru, Hainari 102
Kuru, Kallio, Olkitaipale 83
Kuru, Karjula 104
Kuru, Karjula, Tyrkkölä 76
Kuru, Keihäsjärvi, Ylinen 84
Kuru, Keihäslahti 84 , 97
Kuru, Keihäslahti, Ahola 79
Kuru, Keihäslahti, Kuru 51 , 52 , 95 , 103
Kuru, Keihäslahti, Kuru, Moisio 97
Kuru, Keihäslahti, Lammi 79
Kuru, Keihäslahti, Leponiemi, Alamännistö 102
Kuru, Keihäslahti, Leponiemi, Särkijärvi 100
Kuru, Kirkonkylä 89
Kuru, Olkitaipale 83 , 84 , 85 , 88 , 92 , 93 , 97 , 98 , 102
Kuru, Olkitaipale, Kalliomäki 86 , 87 , 88 , 89 , 90 , 91 , 92
Kuru, Olkitaipale, Kastari, Salo 93
Kuru, Olkitaipale, Lahdenperä 89
Kuru, Olkitaipale, Lahdenperä, Ojamäki 83
Kuru, Olkitaipale, Laurila 86 , 87
Kuru, Olkitaipale, Leiju 92
Kuru, Olkitaipale, Mylläri 75 , 83 , 100
Kuru, Olkitaipale, Perikangas 88
Kuru, Olkitaipale, Syväoja 75
Kuru, Olkitaipale, Syväoja, Vanhakylä 75 , 82
Kuru, Olkitaipale, Tienari 93
Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä 84 , 85 , 92
Kuru, Olkitaipale, Vanhakylä, Syväoja 75 , 76 , 77 , 78 , 79 , 80 , 81 , 83 , 84 , 86 , 93
Kuru, Petäjälammi, Ala-Paappanen 93
Kuru, Poikelus, Lamminperä 88
Kuru, Pyydysmäki 103
Kuru, Ristaniemi 85
Kuru, Riuttaskorpi 81 , 94 , 95 , 96 , 99 , 101 , 102 , 104 , 105 , 106 , 107
Kuru, Riuttaskorpi, Haukijärvi 96
Kuru, Riuttaskorpi, Järvenpää 100
Kuru, Riuttaskorpi, Leppälä 96
Kuru, Riuttaskorpi, Mäkelä 95 , 96 , 99 , 100 , 101 , 104
Kuru, Riuttaskorpi, Pohjasmäki 96 , 97
Kuru, Riuttaskorpi, Suutarila 94 , 95 , 99 , 103 , 104 , 107
Kuru, Riuttaskorpi, Ylä-Minkkinen 95 , 99
Kuru, Sontu 89
Kuru, Sontu, Paulajärvi 89 , 90
Kuru, Vaakaniemi 92
Kuru, Vaakaniemi, Ala-Toikko 92
Kuru, Vaakaniemi, Ylä-Toikko 93
Kuru, Vähäkrju 103
Kuru, Ylä-Toikko 86
Kuru-laiva 93
Kustavi, Salminiittu 50 , 58
Lempäälä 38 , 45
Lempäälä, Kukkola 38
Lempäälä, Lastunen 23 , 24 , 26
Lempäälä, Lempoinen, Kiiliäinen 26
Lempäälä, Pappila 45 , 46
Lemu, Kallela 124
Leppävirta 112 , 113 , 114 , 115 , 116 , 117
Leppävirta, Konnuksen kanava 112 , 117
Leppävirta, Konnuslahti, Hartikansalo 114 , 115 , 116
Leppävirta, Mustinmäki, Mustinlahti 115
Leppävirta, Petromäki 117
Leppävirta, Saamais 117
Lestijärvi 79
Lieto 3 , 110
Lieto, Loukinainen, Vakoinen 110
Loimaa 2 , 125
Loppi 72
Maalahti 6 , 8 , 13
Maalahti, Åminneborg 8 , 15
Maaria 73 , 110
Maaria, Niuskala 71
Masku, Kierikainen 66
Masku, Laulainen 65 , 118 , 119 , 120
Masku, Laulainen, Viitala 65 , 66
Masku, Pappila 120 , 121
Masku, Ristimäki, Alatalo 118 , 119
Messukylä 45
Mikkeli 126 , 129
Mouhijärvi 25 , 26
Muurla 9
Mynämäki 120 , 122 , 123 , 124
Mynämäki, Kirkonmäki 120 , 122 , 123
Mynämäki, Lehtimäki 124
Mynämäki, Nihattula 123
Naantali 2 , 4
Nurmijärvi 40
Orivesi 53 , 91 , 127
Oulainen 45
Oulu 7 , 8 , 52
Padasjoki, Jokioinen, Hietala 46
Parainen 2
Parkano 96
Parkano, Yliskylä 88
Perniö 14 , 18 , 48
Peräseinäjoki 115
Peräseinäjoki, Kihniö, Liikala 97
Pietarin suomalainen Marian srk. 113
Pietarin suomalainen Marian srk., Kuopio 113
Pietarin suomalainen Marian srk., Leppävirta 113 , 114
Pietarsaaren merimiesseurakunta 6
Pietarsaari 6 , 7
Pirkkala 21 , 22 , 42 , 43 , 52 , 53
Pirkkala, Haikka 43
Pori 21 , 38 , 44 , 65
Porvoo 111
Punkalaidun 33 , 34
Pyhäjärvi 44
Pöytyä 130
Raahe 17
Rauma 36 , 37 , 48 , 49 , 50 , 51 , 57 , 58
Rauma maaseurakunta 37
Rauma, Lahti 49 , 50 , 56 , 57 , 58
Rauma, Nihattula 57
Rauman kaupunkisrk 72
Rautalampi 54
Ruotsi, Härnösand 21
Ruotsi, Jämtland, Krokom, Dvärsätt 51
Ruotsi, Småland 19 , 20
Ruotsi, Södermanland, Husby, Berga 1 , 2 , 4 , 130
Ruotsi, Tukholma 5 , 48 , 49 , 51
Ruotsi, Tukholma, Örby 51
Ruotsi, Uppland, Närtuna 18
Ruotsi, Västmanland, Örebro, Lindesberg, Yxe 49
Ruovesi 107
Ruovesi, Pihlajalahti 83
Ruovesi, Pihlajalahti, Nenonen, Hakajärvi, Lammi 103
Ruovesi, Ritoniemi, Korpela 103
Ruovesi, Visuvesi, Ylistalo, Riihikoski 85
Rymättylä 48 , 60 , 61
Saksa, Mecklenburg 22
Salo 11 , 64
Siikajoki 52
Somero 18
Sotkamo 52
Suomi 5 , 64
Suomusjärvi 62
Suoniemi 21 , 33 , 35 , 74 , 94 , 108 , 109
Suoniemi, Pakkala, Antintalo 94 , 103 , 104
Suoniemi, Ruolahti 108 , 109
Suoniemi, Ruolahti, Ala-Heikkilä 94 , 95 , 109
Sääksmäki 78
Sääminki. Utrasniemi 113
Taivassalo 2 , 3 , 4 , 5 , 6 , 18 , 21 , 47 , 48 , 59 , 64
Tammisaari 52 , 68
Tampere 34 , 35 , 38 , 40 , 85 , 88 , 96 , 98 , 129
Tampere, Harju, Lielahti 94
Tanska, Randers, Mørke, Toftaholm 11
Teisko 90
Teisko, Ahoi, Pehu 85
Teisko, Hankala, Harala 76
Tenhola 62
Tenhola, Malarby 63
Tohmajärvi 67 , 68 , 69 , 126
Tohmajärvi, Jouhkola 67 , 68
Tohmajärvi, Kemie 67
Tohmajärvi, Peijonniemi 68 , 69
Tohmajärvi, Uusikylä 67
Tottijärvi 94 , 109
Tottijärvi, Sorva 35
Tottijärvi, Tolppa 35
Tukholma 3
Tukholma (suomalainen seurakunta) 47
Turku 2 , 3 , 4 , 5 , 43 , 47 , 50 , 54 , 55 , 58 , 59 , 60 , 62 , 64 , 65 , 67 , 75 , 122
Turku (Suomalainen srk.) 75
Turku (ruotsalainen srk.) 9
Turku (sumalainen srk.) 75
Turku-Pori 66
Tyrvää 53
Tyrvää, Laukula 42
Tyrvää, Leiniälä 42
Tyrvää, Rautajoki 50 , 51 , 56 , 58
USA, Michigan, North Bessemer 79
USA, Washington, Aberdeen 115
USA, Wiscons, Taycheedah 79
Urjala 39 , 43
Urjala, Notsjö, Latovehmas 33
Urjala, Väkkärä, Kankainen 33
Usa, Michigan 79
Usa, Michigan, Ironwood 79
Usa, Michigan, North Bessemer 79
Usa, Michigan, Powderhorn mountain 79
Uskela, Eriksberg 9
Uusikaarlepyy 15
Uusikaupunki 2 , 4 , 64 , 65 , 125 , 126 , 129
Uusikirkko 3
Vaasa 6 , 7 , 8 , 9 , 15
Vahto 66 , 74
Vahto, Haavisto 71 , 110 , 111
Vahto, Hakola 32 , 66 , 67 , 70 , 71 , 72 , 73 , 74
Vahto, Hyrköis 74 , 75
Vahto, Kierikkala 74
Vahto, Kierikkala, Hemmola 74
Vesilahti 21 , 22 , 23 , 24 , 25 , 27 , 28 , 29 , 33 , 36 , 38 , 39 , 42 , 43 , 44 , 45
Vesilahti, (Hakimäki) Hakkilan kartano 36
Vesilahti, Halmeen kartano 43
Vesilahti, Heinutsuo, Eskola 24
Vesilahti, Junnila 36
Vesilahti, Kirkonkylä 33
Vesilahti, Kirkonkylä, Kylähovi 39 , 40
Vesilahti, Kirkonkylä, Tapola 39
Vesilahti, Korpiniemi, Ali-Uotila 33
Vesilahti, Koski, Orimus 22 , 23 , 25 , 32 , 33
Vesilahti, Mantere, Perä-Pietilä 30
Vesilahti, Mantere, Pietilä 30 , 31
Vesilahti, Mustinen 25
Vesilahti, Mustinen, Kukko 25 , 29 , 30
Vesilahti, Narva, Ketola 32
Vesilahti, Niemi, Sjövring 28
Vesilahti, Pörrölä, Suppumäki 29
Vesilahti, Suomela 22 , 32 , 33 , 36 , 37 , 38 , 39
Vesilahti, Tapola 43 , 44 , 45
Vesilahti, Toivola 28
Vesilahti, Vakkala 27 , 28
Vesilahti, Vakkala, Yli-Sisto 30
Vesilahti, Vännilä 25 , 27 , 29
Vihti, Oravala 62
Vihti, Oravala, Ylitalo 62
Viipuri 54
Viipurin tuomioseurakunta 114
Viljakkala, Karhe 86
Virrat, Vaskivesi, Rajala 107
Virrat, Vaskivesi, Taipale 101
Vähäkyrö 7
Vöyri 20
Yläne 65
Yläne, Herregård 66 , 71
Yläne, Kirkkokylä 65
Ylöjärvi 90
Ylöjärvi, Pengompohja, Hatanpää 86
Ylöjärvi, Pengonpohja, Intti 86
Ylöjärvi. Pengonpohja, Intti 86
leppävirta 113
Äyräpää, Vuosalmi 90