Viipuri-Terijoki-Leningrad




Matkat ja mutkat

02.06.2017

Parkkuun Ala-Myllyn omistajan tuomiorovasti X:n episodit 2016-17

Parkkuun koulu 2017

Edelliset jutut löydät:

PARKKUU-KUVINA I



Kalevin kuvat ja videot meiltä ja muualta

Kalevin matkavideot Suomesta ja Thaimaasta



SUOMI-NEUVOSTOLIITTO SEURA          KANERVA-KUORO

VIIPURI-TERIJOKI-REPINO-LENINGRAD





Parkkuun kyläsivut

Parkkuu paikallaan

Kurun lehti

Kurun sää

Parkkuun sää

Pakkasen purevuustaulukko

Suomen ennätyskalat

Kalojen alamitat ja rauhoitusajat

Näsijärvi

Pirkanmaan vesistöjen vedenkorkeudet päivittäin

Maailman merien aallokoitten korkeudet

Tähtikartta

Swing - Jazz - Elvis ym radiot.

Radiot kuuluvat ainoastaan Windows-7 järjestelmässä.

Nettikameroita maailmalla

Huumoriapaja

Meriliikenne

Ilmaliikenne

Sienet

Suomen kalat

Suomen kalat

Suomen linnut

Suomen puut

Suomen eläimet

Metsästysajat

Kalojen alamitat ja rauhoitusajat

Earthcam-live

Muunnin I

Muunnin II

Valtiot asukasluvultaan suurimmasta pieninpään

Kaikkien Olympialaisten voittajat alkaen Kreikan Ateenasta vuonna 1896

Suomen kolikot - markat ja pennit

Suomen setelit - markat





Nettiosoitteet:

http://www.kaleviojanen.fi

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/pilkkikisat

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/politpyroo

Paina tästä

http://www.kaleviojanen.fi/matkatjamutkat 18.9.2016

Paina tästä  

http://www.kaleviojanen.fi/tienarinsuku

Paina tästä  

http://www.kaleviojanen.fi/ojanen-kuruII

Paina tästä  





Sähköposti:

amiraali@kaleviojanen.fi Paina tästä



kalevi.ojanen@hotmail.fi Paina tästä

Puh. 358503429851

Keskisenkatu 6 A 22 33710 Tampere Suomi Finland





Seloste:

Paina

VODKATURISTI

Viipuri-Terijoki-Repino-Leningrad:

Koti | | Leningradin matkat | | Leningradin matkat 2 | | Rick Abao ja ruistalkoot 9.8.1975 | | Tietoa mm. matkaajalle | | Parkkuu-kuvina I | | Parkkuu-kuvina II |

 

SUOMI-NEUVOSTOLIITTO SEURA

Yle arkisto

SNS-seura

Pääasiassa entisen Suomen kommunistisen puolueen kannattajat perustivat toukokuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran eli SNS-seuran. Seura ajoi Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamista. Sen jäsenmäärä kasvoi syksyyn 1940 mennessä 35 000:een. Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta ja sosialidemokraattista puoluetta vastaan. Seuran arveltiin harjoittavan kumouksellista toimintaa, sillä se pyrki levittämään tyytymättömyyttä ja järjesti mielenosoituksia.

Sen päämääränä näytti olevan kansan yksimielisyyden ja puolustustahdon murentaminen. Siitä käytettiinkin nimitystä viides kolonna, siis omassa keskuudessa toimiva ryhmittymä, joka toimii vihollisen hyväksi. Seuran toimintaa pidettiin vaarallisena sillä se vaikeutti Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden hoitamista. Seura lakkautettiin joulukuussa 1940 tuomioistuimen päätöksellä. Jatkosodan jälkeen lokakuussa 1944 perustettiin Suomi-Neuvostoliitto - seura, joka jatkoi välirauhan aikaisen edeltäjänsä perinteitä. Seuran poliittinen pohja oli nyt kuitenkin huomattavasti laajempi kuin vuonna 1940.

Historiaa

Saunasta kaikki alkoi

Suomalaisille rakas paikka, sauna, kätkee seiniensä sisään monia mielenkiintoisia tarinoita. Tämä tositarina kertoo, kuinka kuoromme syntyi saunassa. Raskaiden sotavuosien jälkeen ihmisillä oli kova kaipuu iloiseen ja osallistuvaan toimintaan. Kulttuurinnälkä oli suuri, ja sitä lievittämään perustettiin erilaisia yhdistyksiä ja järjestöjä.

Syksyllä 1945 oli perustettu SNS (Suomi-Neuvostoliitto -seura), joka pian levittäytyi koko Pohjois-Hämeen alueelle. Tampereella toiminta oli vilkasta ja innokasta. Yksi ensimmäisistä jaostoista oli Viinikan-Järvensivun osasto. Se perusti tammikuussa 1945 valistusjaoston, jonka tehtävänä oli kehitellä erilaista ohjelmistoa osaston juhliin ja kokouksiin.

Lauluryhmä ja soitinyhtye perustettiin

Ensimmäisessä kokouksessaan 4.2.1945 jaosto perustikin lausunta- ja lauluryhmän sekä näytelmäryhmän. Ovelta ovelle kulkien kerättiin osanottajia mukaan toimintaan lähinnä Viinikasta, Nekalasta ja Järvensivulta. Toisessa kokouksessa perustettiin soitinyhtye, ja samaisena iltana kokoontui lausunta- ja lauluryhmä Koivulantien saunalle Nekalaan ensimmäisiin harjoituksiin. Paikalla oli 30-40 innokasta ihmistä. Johtokuntaan ja valistusjaostoon kuulunut Kaisa Saksanen oli saanut suostuteltua miehensä Mauno Saksasen iduillaan olevan kuoron tulevaksi johtajaksi.


Kuvassa Kuoro ja Soitinyhtye. Mauno Saksanen istuu eturivissä kukkia sylissään.

Kuoron ensiesiintyminen

SNS:n Viinikan-Järvensivun osaston sekakuoro, jolla nimellä ryhmää silloin kutsuttiin, piti ensi- esiintymisen osaston kokouksessa 4.3.1945, eli noin kolmen viikon päästä ensimmäisistä saunalla pidetyistä harjoituksista. Ensimmäinen laulu oli Aroratsuväen marssi. Menestys oli valtava: marssi jouduttiin esittämään yhteensä neljä kertaa.


Soitinyhtyeen kuva kuoron alkuajoilta vuodelta 1945. Mauno Saksanen istuu edessä vasemmalla, viulu kädessään.

Kanerva-kuoron nimen synty

kanerviaNimen synnystä 50-vuotis historiikkimme kertoo seuraavaa: Kuvitelkaapa mielessänne mahdollisesti esiintymään tottumaton ohjelmanjärjestäjä, joka nousee tupaten täynnä olevan työväentalon lavalle hikisenä iltana kuuluttamaan: "Seuraavaksi esiintyy Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Viinikan-Järvensivun osaston laulu -ja soitinryhmä". Eihän siitä mitään tule, ei ainakaan ensimmäisellä kerralla. Juontajien armahtamiseksi järjestettiin 1951 nimikilpailu, jonka tulokset julkistettiin kuoron omissa juhlissa Nekalan koulun juhlasalissa 11.11.1951. Kilpailun voitti Annikki Hellmannin ehdotus Kanerva-kuoro. Toiseksi kilvassa tuli Siiri Keskisen ehdotus Kaleva ja kolmanneksi Kasper Tallisen Sampo. Annikki Helmannin perustelut nimelle olivat: Kanerva; kuivan maan kasvi, sitkeä ja vaikeasti hävitettävä. Nimen muutoksesta huolimatta Kanerva-kuoro jäi edelleen Viinikka-Järvensivu osaston alaisuuteen.

Näistä saunassa harjoitelluista sävelistä alkoi Kanerva-kuoron ja Soitinyhtyeen taival kohti tätä päivää.

Lenin-museo avaa ovensa tammikuussa

Vuosi 1946 oli Tampereella täynnä monenlaista tapahtumaa. Tammikuun 20. päivänä avattiin Tampereella työväenyhdistyksen talossa [Lenin-museo]. Museohanke oli lähtenyt alulle jo edellisenä keväänä, kun Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Tampereen osasto teki aloitteen museon perustamisesta.

Museon perustaminen Tampereelle liittyi siihen, että Tampereen työväentalossa pidettiin joulukuussa 1905 Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen konferenssi. Konferenssissa oli läsnä puolueen edustajia eri puolilta Venäjää. Tässä konferenssissa Lenin ja Stalin tapasivat ensi kertaa toisensa. Konferenssin aikana Lenin muun muassa lupasi tamperelaisvaltuuskunnalle myötävaikuttaa Suomen itsenäistymisasiassa. Tähän samaan paikkaan avattiin siis Lenin-museo.

Lenin-museota varten lähetettiin Moskovasta aineistoa, joka sisälsi pääasiassa valokuvia Leninin elämästä. Tampereen kaupunki myönsi museohankkeelle 50 000 markan avustuksen ja myös opetusministeriöltä saatiin museohanketta varten määräraha. Myös yksityiset ihmiset lahjoittivat rahaa museon perustamista varten. Lenin-museon hoitajana aloitti Suomi-Neuvostoliitto-Seuran puheenjohtaja Lauri Suosalo.

Lenin-museo 1946

Tampereen työväentalon kolmannessa kerroksessa aloitti tammikuussa 1946 toimintansa Lenin-museo. Kuvassa Lenin-museon ensimmäinen näyttely vuodelta 1946. Kuva: Lenin-museo.

Itse avajaisiin oli saapunut runsas kutsuvierasjoukko. Läsnä olivat muun muassa sisäministeri Yrjö Leino, opetusministeri Eino Pekkala, Neuvostoliiton erikoislähettiläs, ministeri P. D. Orlov sekä Tampereen kaupungin edustajia. Avajaisten aikana niin ministeri Orlov kuin opetusministeri Pekkalakin pitivät puheen. Tampereen kaupungin tervehdyksen esitti valtuuston puheenjohtaja, tarkastaja K. V. Syrjänen. Syrjänen samalla kutsui ministeri Orlovin tutustumiskäynnille Tampereelle. Tilaisuudessa kuultiin lisäksi musiikkiesityksiä ja runonlausuntaa.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kasvu, kukoistus ja kuolema on nyt kansien välissäYstävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa yli itärajan

JJulkaistu: 21.5.1998 lehdessä osastolla Kulttuuri

'Ne, jotka suomettumisesta puhuvat, antavat ymmärtää, että Suomella oli joskus aikaisemmin itsenäisempi ja riippumattomampi asema, jonka se Neuvostoliiton suuntaan noudattamansa ystävyyspolitiikan johdosta on menettänyt. Suomen sotilaallinen ja poliittinen asema oli syksyllä 1944 sellainen, ettei se jättänyt Suomen silloiselle valtiojohdolle paljon valinnan mahdollisuuksia; jäljelle jäi vain ystävyyspolitiikan linja."

Lainaus on Mauno Koivistolta ja vuosimallia 1975.

Koiviston ajatuskulkuun todennäköisesti yhtyi suuri osa siitä Suomen kansasta, joka sodanjälkeisinä kylmän sodan vuosina "harrasti ystävyyspolitiikkaa", eli piti kielenkannat kurissa Neuvostoliittoon päin.

Raja myöntyvyydelle piirrettiin äänestyskopissa. Neuvostomallista sosialismia Suomeen kannattaneiden puolueiden osuus ei noussut kertaakaan yleisissä vaaleissa yli neljänneksen, eikä Skp/Skdl saanut haltuunsa suomalaisista merkittävistä kansalaisjärjestöistä kuin yhden ainoan, vuonna 1944 perustetun Suomi-Neuvostoliitto-Seuran.

SNS:n perillisen Suomi-Venäjä-Seuran voimin on vastikään julkaistu Kaisa Kinnusen historiateos Suomi-Neuvostoliitto-Seuran historia 1944-1974 ja samassa kirjassa Aimo Minkkisen jatko-osa Katsaus Suomi-Neuvostoliitto-Seuran historiaan 1975-1991 .

Kinnunen on nuori historiantutkija, jonka omat kokemukset seuran työstä ovat satunnaisia. Minkkinen johtaa Lenin-museota Tampereella. Hänellä on monipuolista kokemusta seurasta ja laajemminkin Suomen ja Neuvostoliiton suhteista.Ystävyyden

kannattajat ja vastustajatSNS:n perustaminen syksyllä 1944 ruumiillisti uuden vastakohta-asetelman Suomen politiikassa, kenraalieversti Andrei Zhdanovin tiivisti jaon uuden seuran lähetystölle sanomalla "Suomessa on tällä hetkellä vain kaksi puoluetta, Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden kannattajien ja sen vastustajien puolue".

Zhdanovin luonnehdinta seurasi ystävyysseuraa koko sen elinajan. Seura edisti kansojen ystävyyttä, mutta jakoi Suomen kansan. Jako tapahtui kahta kautta, seura ei suvainnut Neuvostoliiton arvostelua ja hylki kriitikkoja. Sen vuoksi osa suomalaisista ei suvainnut koko seuraa.

Heti hävityn sodan jälkeen ystävyysseura sai runsaasti jäseniä. Karkeasti jakaen siihen liittyi kolmenlaista väkeä; kommunisteja ja kansandemokraatteja, uuden suunnan kannattajia muista poliittisita ryhmistä sekä koko joukko vilpittömiä ihmisiä, jotka vailla poliittisia pyrkimyksiä olivat hakeutumassa Neuvostoliiton ystäviksi.

Nousuvaihe meni muutamassa vuodessa ohi, jo 1940-luvun lopulta 1960-luvun puoliväliin ystävyysseura oli käytännössä kommunistien ja kansandemokraattien hallitsema ja pyörittämä järjestö. Sen johtopaikoilta löytyi muitakin, mutta käytännön seuratyössä heitä ei juuri näkynyt.

Seura oli silti merkittävä kansalaisjärjestö, sillä Skdl/Skp oli väkevä poliittinen voima.

Muissa ryhmissä seuraan suhtauduttiin happamesti. Historiassa kerrotaan, kuinka muuan ulkoministeriön virkamies kysyi seuran varapuheenjohtajalta professori Göran von Bonsdorffilta, mitä tälle maksettiin seurassa toimimisesta. Von Bonsdorff oli tunnettu Rkp:n kannattaja.

1960-luvun puolivälissä seura ryhtyi aktiivisesti hakemaan suhteita muihinkin suuntiin. Vastakaikua löytyi, sillä Sdp ja keskustapuolue olivat solmimassa yhteistyösuhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa.

Nkp:n arvoasteikossa SNS oli merkittävä järjestö, joten Suomen puolueet komensivat aktiivinsa mukaan ystävyyttä vaalimaan.

1970-luvun alussa Suomessa vallitsi varsinainen ystävyyden kausi.

"Uusia jäseniä saatiin 1970-luvulla useina vuosina yli 11000 ja keskimäärinkin yli 10000. Seuran jäsenrekisterissä oli eri vuosina 90000-120000 henkilöjäsentä. Jäsenmaksunsa maksaneiden määrä vaihteli 50000-94000 välillä."

Enimmillään osastoja oli noin 600.

Rinnan jäsenvyöryn kanssa seuran asema, taloudellinen tilanne ja arvostus kohenivat silmissä. Päätöspaikoille oli kovaa tunkua.

Kaisa Kinnunen saattaa päättää oman osuutensa historiakirjasta uljaisiin lauseisiin. "Ety-kokouksen jälkeen vuonna 1975 SN-seurassa arvioitiin seuran suurin piirtein saavuttaneen päätavoitteensa: suuren asennemuutoksen suomalaisten suhtautumisessa Neuvostoliittoon."Seurasta

ystävyysvirastoSuomalaisista oli tullut Neuvostoliiton ystäväkansa ainakin jos ystävyyttä mitattiin poliittisilla asennemittareilla. Kaikki merkittävät poliittiset ryhmät tukivat presidentti Urho Kekkosta, Paasikiven-Kekkosen linjaa, Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä, yya-sopimusta ja tietysti ystävyysseuraakin. Siitä oli tullut "ystävyysvirasto".

Poliittisista väännöistä mm. Suomen puolueettomuudesta kerrottiin julkisuudessa harvakseltaan, jos ollenkaan. Ystävyysseura ei niistä tietenkään voinut kertoa yhtään mitään.

Ystävyysseuralle kävi vähän kuin Neuvostoliitolle. Kun se kukoisti komeimmillaan, pohja olikin murenemassa.

Mihail Gorbatshovin nousu valtaan 1985, ja pian sen jälkeen Neuvostoliitossa alkanut perestroika ja glasnost yllättivät ystävyysseuran täysin. Se jatkoi vanhoillansa, johtopaikat jaettiin Sdp:n, keskustan ja kommunistien ystävyyssopimuksella, kommunistit huolehtivat käytännön toiminnasta 1980-luvun lopulle asti. Harmaahapset antoivat seuralle kasvot.

Vaikeinta oli tietysti tottua glasnostiin, kun ystävyysseura oli ansiokkaasti levittänyt myönteistä neuvostotietoa, sen olisi yhtäkkiä pitänyt ryhtyä tekemään selkoa Neuvostoliiton puutteista. Seurasta ei ollut takinkääntäjäksi.Leninin muiston

vaalijaYstävyysseuran onneksi puolivirallinen asema turvasi sen valtionavun ja arvostuksen. Mihail Gorbatshovin käydessä syksyllä 1989 Suomessa SNS oli vielä vahvoissa asemissa.

Gorbatshov kävi seuran omistamassa Leninin muistohuoneessa Hakaniemessä ja kirjoitti vieraskirjaan: "Olen vilpittömästi kiitollinen Suomen kansalle ja hallitukselle sekä Suomi-Neuvostoliitto-Seuralle Leninin muiston huolellisesta vaalimisesta."

Kiitokset olivat paikallaan, sillä Leninin muistoa vaalittiin Suomessa paljon paremmin kuin konsanaan monissa neuvostotasavalloissa.

Historiakirjaan on poimittu samalta syksyltä hauska sitaatti nuorelta keskustapoliitikolta Olli Rehniltä. Neuvostoliitto pysyisi suurvaltana myös "EU-huuman mentyä ohitse"ja perestroikan tulevaisuudesta riippumatta, yya turvaisi rauhan jatkossakin, Rehn ennusti.

Pari vuotta myöhemmin perestroika ajautui umpikujaan, Neuvostoliitto hajosi, yya poistui, ja Suomen kansan valtasi vielä kovempi EU-huuma, jonka yhtenä seurauksena samainen Olli Rehn aloittaa EU-komissaari Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä Brysselissä.

Ystävyysseuralle käännökset eivät onnistuneet yhtä nopeasti kuin meille yksilöille. SNS kuoli yhtä aikaa Neuvostoliiton kanssa, toimintakelpoisista osista koottiin Suomi-Venäjä-Seura.

Kaisa Kinnunen ja Aimo Minkkinen kirjoittavat hyvää järjestöhistoriaa. Yksittäistietoa kertyy valtavasti, tyyli on kunnioittava, asiallinen ja tahdikas. Vilpittömälle ystävyystyölle annetaan tunnustusta yllin kyllin, eikä vilpillistä ystävyystyötä pilkata pahasti."SN-seura pyrki purkamaan suomalaisten henkisiä takalukkoja itään suhtautumisessa. . . Seuran keskusjohtokuntaa monet kutsuivat kultapossu-kerhoksi, koska siihen kuului politiikan ja talouselämän kerma."

TERIJOKI: 

Terijoki

 

 

Suomalainen Terijoki sijaitsi Karjalan kannaksella Viipurin läänin kaakkoiskulmassa Neuvostoliiton rajalla. Etelässä Terijoki rajoittui Suomenlahteen. Terijoen 8000 asukasta saivat elantonsa pääasiassa maanviljelyksestä, pienteollisuudesta ja turismista. Maisemia hallitsi 25 kilometriä pitkä leveä hiekkaranta, joka osaltaan teki Terijoesta ennen sotia Suomen tunnetuimman kesänviettopaikan. Se oli erityisesti tuon ajan taiteilijoiden ja muiden julkisuuden henkilöiden suosikki.

Nyt entinen suomalainen Terijoki on Pietarin esikaupunki. Sen venäläinen nimi on Zelenogorsk.

 

Terijoen valokuvagalleria, kuvasarja 3

Kaikki kuvat © Terijoki-Seura ry

 

Terijoki

Pellervonkadun kulma, vasemmalla Savo-Karjalan Osake-Pankki

 

Terijoki

Terijoen keskustan näkymä: etualalla vasemmalla Borisoffin kauppapuutarha, taustalla vasemmalla Puhtulan mäki ja oikealla Mikkelin mäet.

 

Terijoki

Terijoen uimarantaa

 

Terijoki

Terijoen uimarantaa

 

Terijoki

Terijoen uimarantaa

 

Terijoki

Luterilainen kirkko

 

Terijoki

Yli 50 kiloinen sampi Tyrisevältä. Kuvassa vasemmalta Toivo, Emil ja Adam Paju

 

Terijoki

Terijoen vanha rautatieasema

 

Terijoki

Terijoen vanhan rautatieaseman asemalaituria

 

Terijoki
Terijoen uusi rautatieasema, joka valmistui 1917
Terijoki

Rajalinna

 

Terijoki

Vanha poliisilaitos

 

Terijoki

Sammonkadun kulma ennen KOP:n talon rakentamista

 

Terijoki

Hotelli Belle Vue - myöhemmin hotelli Puistola

 

Terijoki

Terijoen Riviera

 

Terijoki

Terijoen Riviera

 

Terijoki

Terijoen maatalousnäyttelyn ojankaivuukilpailun osanottajia tauolla

 

Terijoki

Jäiden nostoa

 

Terijoki

Kellomäen asema

 

Terijoki
Rantaelämää Kuokkalassa
Terijoki
Tyrisevän rantaa
Terijoki

Heikki ja Maikki Piiparinen (os Honkanen) kotitalonsa edessä Raivolassa 1920-luvun lopulla.
Heikki oli Vapaakirkon saarnaaja ja kirvesmies. Maikki valmistui sairaanhoitajaksi Pietarissa vuonna 1911.

Kuvan lähettäjä: Mirja Gruenzner, USA.

Terijoen Käkösenpään liike-elämää

Viime vuosisadan alussa Terijoen keskusta kauppoineen oli keskittynyt Viertotien Käkösenpään puoleiseen osaan. Venäjän vallankumouksen ja rajan sulkeutumisen seurauksena Gratscheffin, Hintzellin ja Summasen liiketalot joutuivat sulkemaan ovensa. Ostovoimaiset pietarilaiset kesävieraat eivät enää saapuneet.

Kuvassa kauppias Daniel Fredrik Hintzell (1876-193) ja hänen vaimonsa Katharina os. Trebs, jolla oli kauppa ja leipomo Terijoen Käkösenpäässä viime vuosisadan alussa. Kuvassa kauppiasperheen lisäksi kaupan ja leipomon henkilökuntaa perheineen. Kuva otettu 1910-luvulla. Kauppahuone paloi jo 1920-luvulla, mutta talon kivijalka on edelleen paikannettavissa.

 

Pension Kerstens Kuokkalassa

 

Rakennuksen omisti Pietarissa vuonna 1878 syntynyt kansallisuudeltaan saksalainen Ljudmila Otshkin o.s. Kerstens (synt.1878). Ljudmila Kerstens asui Kuokkalassa vuonna 1903-1939. Hän eli jonkin aikaa evakossa Hyvinkäällä, mutta muutti vuonna 1941 Saksaan alueelle, joka myöhemmiin liitettiin Tsekkoslovakiaan. Ljumila joutui jälleen evakkoon.

 

 

Kaikki kuvat © Terijoki-Seura ry

 

 

VIIPURI:

Viipurin rautatieasema

Viipuri
Выборг
Kuva asemalta
Perustiedot
Kunta  Viipuri
Valtio  Venäjä
Etäisyydet  Pietari 130 km
Avattu  1870
Liikenne
Operaattori(t)  Lokakuun rautatiet
Kansainvälinen  Helsinki–Pietari/Moskova
Kaukoliikenne  Pietariin
Asemarakennus
Rakennettu  1940-luvulla
Lipunmyynti  kyllä
Ratapiha
Raiteisto  7 laituriraidetta

Viipurin rautatieaseman asemarakennus valmistui vuonna 1913, mutta tuhoutui jatkosodassa. Nykyinen rautatieasema on rakennettu neuvostoaikana.

Entinen rautatieasema

Viipurin alkuperäinen asemahuone vuonna 1870 avatun Riihimäki–Pietari-radan varrella.

Viipurin entisen rautatieaseman suunnittelivat suomalaiset arkkitehdit Eliel Saarinen ja Herman Gesellius. Graniittinen asemarakennus valmistui lopullisesti vuonna 1913, mutta tuhoutui jatkosodassa vuonna 1941.

Entinen asemarakennus muistutti julkisivultaan erittäin paljon Eliel Saarisen toista luomusta, Helsingin rautatieasemaa. Kun Helsingissä pääsisäänkäyntiä koristaa sen molemmilla puolilla kaksi miespatsasta, Viipurissa pääsisäänkäynnin molempia reunuksia koristi kaksi pylväille nostettua karhuhahmoa.

Toisin kuin Helsingin asema, Viipurin asema ei kuitenkaan sijainnut rautatien päätepisteessä. Niinpä sen pääjulkisivu oli rautatien suuntainen, ei kohtisuorassa rataan nähden kuten Helsingissä. Raiteet olivat asemarakennuksen toisen kerroksen korkeudella, ja pääsy niille oli portaitse asemalta ratapihan toiselle puolelle johtaneesta tunnelista.

Nykyinen rautatieasema

Viipurin rautatieasema vuonna 1980.

Neuvostoaikana rakennettu nykyinen rautatieasema edustaa tyypillistä stalinistista tyyliä. Asemarakennuksen palveluihin kuuluvat muun muassa lipunmyynti, kahvila, lehtikioski, valuutanvaihtopiste sekä säilytyslokerot.

Rautatieasemalla pysähtyvät Venäjän sisäisten junien lisäksi kaikki Suomesta Venäjälle liikennöivät kansainväliset junat: suomalainen Sibelius sekä venäläiset Repin ja Tolstoi.

Katso myös

Valokuvat Viipurista.

Tässä sivussa sinä löytät kaunit kuvat Viipurista ja Viipurin ympäristösstä. Viipurinlinna, kauppatori, Nonrepos puisto. Viipuri on todella kaunis kaupunki. Kuvia ovat vielä lisätettävä.
Ovatko sinulla omat mieleenkiintoiset valokuvat Viipurista taj Venäjästä?
Nyt voit
lisätä omat kuvat täällä.

Katso myös veistos kuvia veistospuistosta.

Katso myös lisä kuvia Viipurin linnasta.

Kuva Viipurin Linnan digikuva. Viipurin kauppatori. Talo kaupungin vanhassa  osassa. Hirvi patsas puistossa kuva.

Viipurin Linnan kuva.

Kauppatori

Vanhassa kaupunkissa

Patsas "Hirvi"

Monrepos puisto Monrepos puistossa. Monrepos Puistosa. Valokuva Punainen Tori. Valokuvaaja S.A. Maratkanov.

Monrepos puistossa

Monrepos puistossa

Monrepos puistossa

Punainen Tori Viipurissa
Torkkel Knutson Viipurissa Panssarivaunu T26 Kirkko Viipurissa "Spaso-Preobrazenskij sobor" Pietarin ja Paavalin kirkko Viipurissa.
Torkkelin Knuutinpoikan patsas Viipurissa. Panssarivaunu T26 Viipurissa. "Spaso-Preobrazenskiij sobor" kirkko Viipurissa Pietarin ja Paavalin kirkko
Vanhan talon kuva Uusi tiekirkko. Kellotorni Viipurissa. Kellotorni, talvi, ilta.
Vanha talo vanhassa kaupungissa. Uusi tiekirkko. Kellotorni Viipurissa Kellotorni, talvi.
Viipuri merikaupunki - Viipurin satama. Laivan lastaaminen. Kalevalan Vainamoien patsas Monrepos puistossa. Viipurin rautatieasema
Viipuri on merikaupunki - Viipurin satama. Kalevalan Vainamoinen patsas Monrepos puistossa. Graniiti kaivos karjalan kannaksella Viipurin rautatieasema.
Sväto Iljinskaja kirkko Raatitorni Vanha tykki, kanuna, Viipuri.  
Sväto Iljinskaja kirkko. Raatitorni. Vanha tykki Viipurissa.

Alvar Aalto rakennus Viipurissa Pankki  Alvar AaltoLinnoitus kirjasto Vanha pankkin talo. Linnoitus Pietari Suuri patsas Viipurissa. Mikael Agricola patsas Viipurissa asennettu.   Pietari Suuri patsas Viipurissa. Mikael Agricola patsas Viipurissa sijaitsee kirkkon vieressä.   Leninin talo Viipurissa museo. Viipurissa vietetään IRC Rally Russia. Hanninen Juho                 Markkula Mikko   "Lininin talo" museo Viipurissa. Täällä asui V.I. Lenin. Jo muutama vuotta Viipurissa menee IRC Rallyn osa. Kuvalla "Rally Russia 2009" lähtö 09.07.2009 (Punainen tori). Autossa Juho Hanninen ja Mikko Markkula

 

Viipuri

Viipuri
(Viborg (ruotsiksi))
Вы́борг, Vyborg (venäjäksi)
Wiborg (saksaksi)
Virallinen lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Koordinaatit: 60°42′N, 28°45′E
Valtio Venäjän lippu Venäjän federaatio
Alue Leningradin alue
Perustettu 1293
Pinta-ala
 – Kaupunki 102 km²
Korkeus 13 m
Väkiluku  (2002)
 – Kaupunki 79 224
 – Tiheys 706 as./km²
Aikavyöhyke UTC+3
 – (Kesäaika) UTC+4
Verkkosivusto: www.city.vbg.ru

Viipuri (ruots. Viborg, ven. Выборг, Vyborg) on kaupunki Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä Luoteis-Venäjällä. Viipurissa on noin 78 800 (2004) asukasta ja se on Leningradin alueen Viipurin piirin hallinnollinen keskus. Vuodesta 1917 vuoteen 1944 asti Viipuri oli osa itsenäistä Suomea. Neuvostoliitto valtasi sen 1944 päättyneellä sodalla yhdessä eräiden muiden Suomelle kuuluneiden alueiden kanssa ja liitti itseensä.

Kaupungin keskusta sijaitsee saarilla ja niemillä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä.

Sisällysluettelo

Historia

Viipurin kaupunki

Luovutettu Neuvostoliitolle

Viipuri vaakuna.gif Viipuri location map.PNG
vaakuna sijainti
Perustettu 12932
Lakkautettu (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) 1948
Lääni, Maakunta Viipurin lääni, Etelä-Karjala3
Pinta-ala oli
- Josta maa-alue
km²
100 km²
Väkiluku oli
- Väestötiheys
74 403 (1939)[3]
744,0 as/km²
1Tämä taulukko käsittelee Suomen entistä kaupunkia.
2 Viipurin linnan perustamisvuosi
3 Ei vielä tuolloin virallinen maakunta, vaan historiallisen Karjalan maakunnan osa

Viipuri sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu. Suomenvedenpohja oli samalla Suomenlahdelta Laatokkaan vielä historiallisella ajalla johtaneen vesireitin läntinen päätepiste itäisen päätepisteen sijaitessa Vuoksen suulla Käkisalmessa. Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla. Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella.

10 ruplan muistoraha sarjasta Venäjän vanhat kaupungit (Venäjän pankki, 2009)

Viipurin linna perustettiin vuonna 1293 Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken yhteydessä. Ristiretken johtajana ja linnan perustajana on perinteisesti pidetty Ruotsin marski Torkkeli Knuutinpoikaa, mutta tämä käsitys on nykytutkimuksessa kyseenalaistettu. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä linnaa edeltävistä hirsirakennuksista. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta pidetään karjalaisena.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema.[8]

Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi.

Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella, sitten valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku vuonna 1939 80 000) ja Helsingin ohella kansainvälisin - kaupungissa asui suomalaisten lisäksi ainakin ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä, norjalaisia, mustalaisia, tataareja ja juutalaisialähde?. Tällöin myös rakennettiin Viipurin kirjasto. Viipuri oli myös asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki.

Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, niin Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.

Viipuri oli ennen menetystä hyvin merkittävä kulttuurikaupunki Suomessa. Vielä nykyisinkin vaalii muutama kuoro näitä viipurilaisia perinteitä. Tunnetuin näistä on ehkä mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Kuoro konsertoi edelleenkin hyvin aktiivisesti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Se perustettiin Viipurissa vuonna 1897 ja sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet entiset kuoron jäsenet jatkoivat toimintaa uudessa kotikaupungissa. Kuoron ohjelmassa korostuu omalta osaltaan Viipuri ja Karjala muun muassa kappaleissa Muistatko Monrepos'n (Erik Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen).

Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin resturoitu suomalaisin varoin. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä – asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.

Turistikohteena Viipuri on suosittu suomalaisten keskuudessa ja Suomesta sinne pääsee junalla, linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25.3.2010 Viipurin "sotilaskunnian kaupungiksi". Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta.

Viipuri linnan tornista

Nähtävyyksiä

Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja 2000-luvulla korjattu talo.

Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen sotien jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n. Nykyisin Muistatko Monrepos´n sekä monet muut Viipurista kertovat kappaleet kuuluvat sotiemme jälkeen Helsingissä toimintaansa jatkaneen 1897 Viipurissa perustetun Viipurin lauluveikkojen ohjelmistoon kiinteänä osana.

Viipurin taidemuseota kunnostetaan Eremitaašin sivutoimipisteeksi.

Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.

Ystävyyskaupungit

Tunnettuja viipurilaisia

Kuvia

 

Koti | Leningradin matkat | Leningradin matkat 2 | Rick Abao ja ruistalkoot 9.8.1975 | Tietoa mm. matkaajalle | Parkkuu-kuvina I | Parkkuu-kuvina II |